Luonnonsuojelupiiri toivoo entistä moniarvoisempaa alueellista metsäohjelmaa
Uuden ohjelmakauden alussa neuvoston jäsenet määrittelivät itselleen tärkeimmät tavoitteet metsien käytön suunnittelussa ja keinot, joilla tavoitteita toivotaan toteutettavan. Sll:n Satakunnan piiri näkee tärkeimmiksi tavoitteiksi Metso-ohjelman pelastamisen, riittävän rahoituksen turvaamisen metsätalouden ympäristötukiin, metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen nykyistä paremman kartoittamisen ja niiden säilymisen varmentamisen sekä metsätalouden monitavoitteisuuden ja monimuotoisuutta nykyistä paremmin turvaavien menetelmien vahvistamisen.
Metso-ohjelman toteutuma Lounais-Suomessa oli vuoden 2012 väliarviossa vain 11,7 % tavoitteesta ja promille metsämaasta. Tästä huolimatta metsänomistajat ovat kokeneet uusien sopimusten aikaansaamisen ohjelmakaudella 2012-2015 vaikeaksi. Tavoitteena tulisi olla, että ainakin kaikki Metso 1. luokan kriteerit täyttävät kohteet tulevat viranomaisten tietoon ja niiden suojelusta tehdään omistajille kilpailukykyiset tarjoukset.
Käytännössä tavoitteita kohti päästäisiin viime ohjelmakauden ylimitoitettuja kunnostusojitustavoitteita reippaasti laskemalla, luontoarvojen kartoitusta lisäämällä, metsänhoidon suosituksia pehmentämällä ja metsänomistajien palveluiden vuorovaikutteisuutta lisäämällä. Metsänhoitoyhdistyslain muututtua alalle kaivattaisiin uusia toimijoita tuomaan kilpailua ja tuottamaan suunnittelupalveluita metsänomistajien vaihteleviin tarpeisiin. Metsälain muutos mahdollistaisi esimerkiksi kalliiden kunnostusojitusten välttämisen siirtymällä erirakenteiskasvatukseen hyvin taimettuvilla turvekankailla. Samalla päästöt vesistöihin vähenisivät ja virkistysarvot paranisivat. Suunnittelupalveluiden tarjonnassa vaihtoehdot kuitenkin näkyvät vielä heikosti ja metsänomistajan on osattava itse aktiivisesti kysyä vaihtoehtoja.
Metsäneuvosto päättää muun muassa metsätalouden tukien jaosta eri rahoituskohteiden kesken. Sll:n Satakunnan piirin näkemyksenä on, että puuntuotannon kannattavuuden tulisi syntyä markkinoilla siten, että puun hinta kattaa metsänhoidon kulut, eikä puuntuotantoa ole tarpeen erikseen tukea. Omistajalle taloudellisesti kannattamattomia toimia ei ole syytä tehdä keinotekoisesti kannattaviksi. Metsänomistajille maksettavan yhteiskunnan tuen tulisi suuntautua luonto-, virkistys- ja maisema-arvojen vaalimisesta mahdollisesti aiheutuvien taloudellisten tappioiden kompensointiin siten, että näille markkinahinnattomille ekologisille ja sosiaalisille ekosysteemipalveluille syntyy julkisrahoitteiset markkinat.
Ongelmana piirijärjestö näkee sen, että metsälain suojaamat erityisen arvokkaat elinympäristöt jäävät usein havaitsematta ja huomioimatta hakkuissa. Viranomaiset myös tulkitsevat lakia eri tavoin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Esimerkiksi lain tarkoittamia luonnontilaisen kaltaisia kohteita ei aina noteerata ja kohteille saatetaan asettaa kriteereitä, joita laissa ei mainita. Käytännössä metsäkeskuksen metsään.fi –palvelu saattaa suositella esimerkiksi avohakkuuta ja ojitusmätästystä lain suojaamaan rehevään, luonnontilaisen kaltaiseen korpeen.