Lausunto Hyötytuuli Oy:n Tahkoluodon merituulipuiston laajennushankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
Suomen Hyötytuuli Oy suunnittelee tuuliteollisuusaluetta Porin Tahkoluodon edustan merialueelle. Varsinais-Suomen ely-keskus on pyytänyt lausuntoja hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Lausuntonaan Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri toteaa seuraavaa.
Luonnonsuojelupiiri kannattaa saasteetonta, uusiutuvaa ja kotimaista energiantuotantoa. Sellaisena tuulivoimaa voi sijoittaa lähelle kuluttajia, mikä on yhteyksien rakentamisenkin kannalta järkevää. Nyt käsillä olevassa suunnitelmassa tuuliteollisuusalue kuitenkin kahdessa vaihtoehdossa sijoitetaan keskelle kansallispuistoa yli viiden kilometrin päähän lähimmästä kuluttajasta. Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan todellisia vaihtoehtoja ei ole etsitty.
Vuonna 2017 Tahkoluodon edustalle rakennettiin 11 merituulivoimalaa, joiden napakorkeus on alle sata metriä. Käsillä olevasta hankkeesta kirjoitetaan ”laajennuksena”. Tämä on jokseenkin harhaanjohtavaa – kyseessä on nelinkertainen määrä voimalaitoksia, jotka ovat kolme kertaa suurempia kuin jo rakennetut. Alue olisi maamme laajimpia teollisuusalueita ja se ulottuisi lähelle Suomen aluevesirajaa.
Verrattain uusi Selkämeren kansallispuisto perustettiin vuonna 2011. Kansallispuistojen perustamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat luonnonmaisemat (”Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä”, Luonnonsuojelulain § 8) ja niiden arvo matkailulle. Satakunnan pohjoista rannikkomaisemaa pitkään hallinnut Tahkoluodon hiilivoimala (joka näkyy maakuntarajan yli Lauhanvuoren kansallispuistoon 75 kilometrin päässä) on lopettanut toiminnan ja suunnitelmissa on sen purkaminen kokonaan, jolloin Selkämeren kansallispuiston maisema Olkiluodosta pohjoiseen olisi merkittävästi luonnollisempi maisema ainutlaatuista maankohoamisrannikkoa. Suunnitellut 300-metriset tuulivoimalat muodostaisivat hallitsevan maisematekijän Olkiluodosta pohjoiseen ja ne näkyisivät koko Satakunnan rannikolla, satakunta kilometriä Rauman etelärajalta Merikarvian pohjoisrajalle. Tämä olennainen seikka on selostuksessa toistuvasti ohitettu (s. 70 ”hanke toteuttaa alueen vahvuuksia” ja s. 98 ”Arvioinnin mukaan hankkeen toteuttaminen ei kuitenkaan olennaisesti vaaranna tai heikennä alueen suojeluarvoja”). Sen sijaan selostus mainostaa tuuliteollisuusaluetta ”rannikkoalueen kiintopisteenä virkistyskäyttäjille” (s. 13). 40 tuulivoimalaa mahtuisi kilometrin välein sijoitettuna Poria ympäröiville peltoaukeille ja valmiiksi raivattu alue jatkuu 200 kilometriä Porista Helsinkiin. Useissa kotimaisissa tutkimuksissa on todettu, että terveyshaittojen ja tuulivoimaloiden välillä ei ole yhteyttä. Tuulivoimaloita ei ole eristetty yleisöltä kuten monia muita energiantuotantolaitoksia. Laissa ja säädöksissä ei ole esteitä sille, että tuulivoimaloita rakennettaisiin lähelle kuluttajia. Tuulivoiman sijasta merialueelle sopivat aaltovoimalat.
”Tiivistelmän” kappaleessa ”Ilmasto” (s. 15) lukija johdatetaan harhaan uskomaan, että alueen rakentamisella on pienemmät päästöt kuin luonnontilan säilyttämisellä; selostuksessa luonnontilaisen alueen päästöihin yhdistetään jossakin muulla tapahtuva tuotanto. Tämä on kestämätön peruste, varsinkin kun tuo muu tuotanto voi myös olla tuulivoimaa tai vastaavaa. Positiivisena ympäristötekona Hyötytuuli Oy voisi merkittävänä energiatuottajana vaikuttaa kompensaatiomekanismin käyttöön energiantuotannon kannalta merkityksettömien ”tippavoimaloiden” purkamiseen vesireittien vapauttamiseksi. Jo kahden tai kolmen nyt suunnitellun tuuligeneraattorin teho vastaa käytännössä kaikkien Suomen alle 1 MW:n pienvoimalan yhteistuotantoa.
Tuulivoimaloiden haittatekijöinä mainitaan usein ”melu”. Tuulivoimalan ääni on huminaa, jonka voimakkuus on samaa luokkaa (35-45 dB) kuin tuulessa kohiseva puusto tai vesi. Luonnonympäristössä se kuitenkin erottuu jatkuvana mekaanisena äänenä. Taajamaoloissa ääni hukkuu liikenteen ja ilmastoinnin alle eikä erotu. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on kirjattu ”Ehkäistään melusta, tärinästä ja huonosta ilmanlaadusta aiheutuvia ympäristö- ja terveyshaittoja” (selostuksen s. 95). Nurinkurisesti selostuksessa todetaan heti tämän jälkeen että ”Tuulivoimalat on sijoitettu mahdollisimman etäälle asutuksesta” – eli alueille, joissa niiden ääni erottuu ja aiheuttaa haittaa. Luonnonhiljaiset alueet ovat katoava luonnonvara, joka on joissakin maakuntakaavoissa uusiutumattomaksikin luonnonvaraksi kirjattu. Vesiympäristössä maisemahaitan ohella äänihaitta leviää pinnan yllä poikkeuksellisen kauas. Mittavan tuulivoima-alueen vaikutuksesta vedenpinnan alaiseen ääniympäristöön on kokemuksia niukasti, mutta tiedetään sen karkottavan kaloja ja nisäkkäitä. Kutu- ja vaelluskalojen kantojen turvaaminen ja vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää, eikä niitä pidä vaarantaa tämänkaltaisella kokeilulla, joka voidaan toteuttaa ekologisemmin ja ekonomisemmin kuivalla maalla lähellä kuluttajia. Samassa yhteydessä hehkutetaan totuudenvastaisesti, että ”Tuulivoimahankkeet vaikuttavat positiivisesti ilmanlaatuun”: Tuulivoimalat tuottavat sähköä saasteettomasti, mutta eivät ne ilmaa puhdista.
Valtakunnallisia alueidenkäyttösuosituksia esittelevän taulukon luonto-osiossa (s. 95)
- kansallispuisto, jonka keskellä suunniteltu alue sijaitsee on kuitattu toteamalla, että suunnitellulla tontilla ei ole valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä
- ekologisista yhteyksistä todetaan, että suunnittelussa on pyritty edistämään niitä (vaikka selostuksen kuva-aineisto näyttää, kuinka muuttolinnut välttelevät tuulivoimaloita)
- ”Hanke muuttaa alueen virkistyskäyttökokemusta” – jo nykyisen ”pienen” merituulivoimala-alueen maisema Kallosta pohjoiseen, Selkämeren kansallispuiston suuntaan, ei tuo katsojalle mielleyhtymää kansallispuistosta vaan teollisuusalueesta. Tätä taustaa vasten asettuu kyseenalaiseksi sivun 107 maininta objektiivisesta maisema-arvioinnista. Sivulla 123 mainitaan ”Pitkän etäisyyden takia maisemalliset vaikutukset ovat (Säppiin 22 km päässä) vähäiset.” Kuitenkin jo nykyiset voimalat ovat silmiinpistävä ja hallitseva tekijä kyseisessä maisemassa.
Luontodirektiivissä mainittujen luontotyyppien (riutat ja hiekkasärkät) hävittämiseen SLL Satakunnan piiri suhtautuu kielteisesti. Arvokkaiksi todettujen luontokohteiden hävittäminen ei ole kestävää toimintaa, kun tuotantolaitokset voidaan sijoittaa suojelemattomille alueille lähelle kuluttajia. Sivulla 149 kehutaan, että voimalat muodostavat väliaikaisia riuttoja. Kyse on kuitenkin rakennetusta luonnottomasta ympäristöstä.
Ympäristövaikutusten arviointiselostus on arvokas luontodokumentti, mutta ympäristövaikutusten arviointiselostuksena se on ylipitkä (367 sivua) ja tukee teollisuushanketta läpinäkyvästi sen sijaan että esittelisi puolueettomasti hankkeen ympäristövaikutuksia. Luonnonsuojelupiiri myös huomauttaa, että ”tuulipuisto” ei ole puisto vaan teollisuusalueen viherpesua. Valmistumassa olevassa Satakunnan ilmasto- ja energiastrategiassa viherpesua pidetään kielteisenä asiana.
puheenjohtaja Ilpo Koppinen
aluesihteeri Karri Jutila
Suomen luonnonsuojeluliitto, Satakunnan piiri