Lausunto Satakunta-strategian 2. luonnoksesta

Viite: Satakuntaliiton lausuntopyyntö

Luonnonsuojelupiiri on huolissaan siitä, että visio, jonka pitäisi tähdätä vuosikymmenien päähän, lähtee talouskasvuun pyrkimisestä (s. 12-13, 17). Realistinen tavoite, joka ottaa huomioon luonnonvarojen rajallisuuden ja sen, että väestö ei kasva, tulisi budjetoida nollakasvuksi. Toimintalinja 2 on lähempänä tätä.

EU:n biodiversiteettistrategia 2030 asti sisältää sen, että 30% maa- ja merialueista on suojelun piirissä. Tavoitteen saavuttamista Satakunnassa auttaisi merkittävästi uuden kansallispuiston perustaminen. Satakunnassa on nyt kaksi kansallispuistoa ja kahden muun liepeitä. Luonnonsuojelupiiri ehdottaa kehittämisteemaan TL2.3 (Vetovoimainen, monimuotoisen ja laadukkaan ympäristön Satakunta) lisättäväksi kansallispuistohankkeen. Otollisia sijainteja sellaiselle ovat esimerkiksi Joutsijärvi, Koskeljärvi ja Pinkjärvi.

Useassa kohden on mainittu lentokenttä tärkeätä säilytysyhteytenä. Luonnonsuojelupiiri ei puolla tätä. Satakunnassa on suorat tieyhteydet Turkuun, Helsinkiin, Tampereelle ja Vaasaan, ja saastuttavan, Etelä-Suomen oloissa kerskakulutukseksi laskettavan liikennemuodon tukeminen ei ole resurssiviisasta (lentoliikenne on myös sivulla 16 mainitun pandemian tehokas levittäjä). Sen sijaan strategiassa esitetty matkustajajuna Raumalle on tärkeätä saada toimintaan. Samassa hengessä olisi mukaan tarpeen kirjata matkustajayhteys Porista Tahkoluotoon. Tämä hyödyttäisi asukkaita maakunnassa, jossa 93 % asukkaista työskentelee maakunnan sisällä, sekä matkailijoita, joita Satakuntaan vetävät esimerkiksi Vanha Rauma, Yyteri ja Reposaari. Maakunnan pääkaupungin matkakeskuksella on hienot puitteet, muttei palveluja. Myös muu raideliikenne Satakunnassa kaipaa kehittämistä.

Sivulla 31 mainitaan metalliteknologian yhteydessä useaan otteeseen ”vihreä kasvu”. Sanaa ei ole Satakunta-strategiassa avattu: se tarkoittaa toimintaa, josta ei koidu negatiivista vaikutusta ympäristölle. Metalliteollisuuden osalta tämä merkitsee kierrätystä (kivennäiset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, joiden louhiminen aiheuttaa aina ympäristöhaittoja). Tämä kohta on syytä selventää. Tällä hetkellä Satakunnan metalliteollisuus (samoin kuin useassa kohdin strategiassa esiin nostettu ydinvoima) perustuu kallioperän tyhjentämiseen.

Strategian mukaan kallionlouhinta on Satakunnassa kaksinkertaistunut 20 vuodessa maalajien oton kustannuksella. Tämän johdosta luonnokseen on hyvä kirjata tavoite vähentää louhintaa 2050 mennessä neljäsosaan ja korvata kaivannaistoiminta materiaalien kierrätyksellä. Teollisuusalueilla on mittavia kuonakasoja ja lisää on suunnitteilla. Kalliolouhokset ovat ikuinen ja vaarallinen arpi ympäristössä – niitä ei pystytä maisemoimaan kuten maaperäaineksen ottokuoppia. Kaupallisesti toimivien louhosten pitäisi näkyä maakuntakaavassa, jotta yhteenotot asukkaiden kanssa voitaisiin välttää paremmin.

Energia-alan muutoksessa mainitaan biotaloudessa metsähakkeenpolton lisääminen (s. 32). Nykyisessä ilmastotilanteessa energiantuotanto polttamalla ei ole älykästä. Luonnonsuojelupiiri suosittelee bioenergianpolton lisäämisen korvaamista aurinko- ja tuulienergialla.

Strategiassa viljellään vöyräästi vierasperäistä sanastoa. Selkeyden vuoksi on tärkeää, että klusterit, logistiikat, vesibulkit ynnä muut suomennettaisiin. Nyt tekstissä vilisee vilkasta mielikuvamainontaa. Näiden sanojen olemusta kuvaa sivuilla 11-12, kuinka kirjoittaja ei osaa päättää mitä tarkoittaa ”resilienssi”: ensin maakunnan voimavarana (ja vahvuutena, sic) mainitaan ”muutosjoustavuus ja resilienssi”, sitten ”muutosjoustavuus eli resilienssi”. Sivistyssanoja käytetään usein sumutussanoina mainosmielessä, ja Satakunta-strategiaa lukiessa tällainen tulee mieleen monta kertaa.

Strategiassa mainitaan kymmeniä kertoja ekosysteemi. Yhdessäkään kohdassa se ei ole oikeassa yhteydessä. Sivulla 6 kerrotaan (muutaman ekologiasta kertovan kappaleen jälkeen) ”osaamiskeskittymistä ja –ekosysteemeistä”. Ekosysteemi on luonnonjärjestelmä, tuossa yhteydessä tarpeeton sana väärässä paikassa – ja viherpesua, jonkalaista ei maakuntaliiton julkaisuissa pitäisi olla. Sivulla 18 mainitaan ”metsäbiotalouden ekosysteemit”. Tuo on jo harhaanjohtamista. Samanlaista luonnosta vieraannuttamista strategialuonnos harrastaa ”symbioosin” kanssa.

Lyhenteet on syytä kirjoittaa auki. Esimerkiksi tutkimuksesta, kehityksestä ja innovoinnista käytetään välillä lyhennettä ”tki”, välillä ”TKI”. Mitä olennaista eroa on kehittämisellä ja innovoinnilla? Lukijakunnassa on aina heitä, joille ”evvk”-kieli ei ole tuttua, ja toisaalta olisi myös hyvä että vuoden 2050 lukijakin ymmärtäisi tekstiä.

Sivuilla 6 & 10 esitetään sama taulukko. Jälkimmäisellä sivulla on vieläpä osa taulukosta kolmanteen kertaan omana kappaleenaan. Samantyyppistä toistoa esiintyy strategiassa paikoitellen, samoin kirjoitusvirheitä ja epäselviä lauseita. Teksti on hyvä oikolukea ajatuksella. Esimerkiksi ”Satakunnan maiseman peruselementtejä ovat pelto, metsä ja vesi” (s. 42) toimii koko Suomessa Tunturi-Lappia lukuunottamatta. Samassa kappaleessa ”Meri syvenee Selkämeren rantaviivasta nopeasti, joten saaristovyöhyke on kapea” ei pidä paikkaansa – Selkämerellä meri syvenee hitaasti verrattuna Saaristomereen ja Suomenlahteen; Porin edustan niukkasaarisuus perustuu kallioperään.

Strategia on syytä tarkistaa pitäen mielessä, ”onko tämä todella meille tunnusomainen seikka, vaiko sellainen, minkä jokainen vastuullinen yhteiskunnallinen toimija joutuu ottamaan huomioon?”. Kun tällaiset itsestäänselvyydet karsitaan pois, jäljelle jää strategian ydin, joka antaa pohjan nimenomaan Satakunnan toiminnalle. Strategialuonnoksesta saa nyt vaikutelman, että Satakunnan uhkakuvia on käsitelty kevyesti. Ympäristöjohtamista on tarpeen vahvistaa maakunnassa: esimerkiksi Porin kaupungilta puuttuu ympäristöasioista vastaava toimialajohtaja.

Sivuilla 50 ja 51 olevien karttojen ja s. 53 diagrammin tieto ei avaudu värisokeille, joita on kymmenesosa väestöstä. Tästä syystä on julkisissa esityksissä yleisesti tarkoituksenmukaista pyrkiä mustavalkoiseen tai kelta-puna-siniseen esittämiseen.

Digitalisaatio mainitaan julkaisussa yhä uudestaan kritiikittä. Tekniikan kehittäminen on johtanut myös konebyrokratian kasvuun. Moni 1900-luvulla ihmisyhteiskunnassa hoitunut arkipäivän palvelu on nyt digitalisoitu kuluttajan työksi ilman palkkaa, johon kuluu aikaa moninkertaisesti. Yhä useampi toiminto, joka ennen onnistui mekaanisesti, vaatii nykyään sähkövirtaa. Koneet ja ohjelmat säätelevät huomattavissa määrin ihmisten elämää, ja vuoteen 2050 mennessä sähkö ja tekoäly säätelevät yhä isommasta osasta ihmisten elämää. Tekniikkaa kehitetään kovaa vauhtia, ja tärkeätä on huolehtia mm. että palvelut toimivat muuallakin kuin virtuaaliutopiassa, kansallispuistomaisemat eivät muutu teollisuusmaisemiksi ja maakuntaan kehitettävä akkuteollisuus toimii resurssiviisaasti eikä neitseellisiä kaivannaisia kuluttaen.

Suomen luonnonsuojeluliitto, Satakunnan piiri