Mennaankö metsään?

Hei, sinä eduskuntavaaliehdokas! Oletko miettinyt, millainen on oikea metsä? Ei, emme tarkoita perikunnan monotonista talousmetsää vaan menemme vihreän portin tuolle puolen.

Avaa silmäsi, katsele hitaasti ympärillesi. Montako puulajia näet yhdellä vilkaisulla, tusinan vai enemmän? Tunnistatko ne, tiedätkö montako puulajia Suomessa kasvaa? Huomaatko puiden eri-ikäisyyden? Toiset ovat kasvaneet jo Venäjän vallan aikaan. Vanha petäjä, sen kilpikaarna on kämmenen kokoinen. Luonnossa se kasvaa 300-500 vuotta yhteyttäen ja hiiltä sitoen. Tai tuo naavan peittämä kuusi, kasvaapa siinä luppoa ja karvettakin.

Silmäile metsän kerroksellisuutta, huomaatko, miten monta kerrosta löytyy? Tunnistatko pensaita ja varpuja? Näkyykö maapuita tai muita eri vaiheessa olevia lahopuita? Tiesitkö, että lahopuusta riippuvia eliötä on 5 000.

Haluaisitko ihailla samoja puuyksilöitä kuin Gallen-Kallela ja Sibelius? Männyn luontainen elinikä tekisi sen mahdolliseksi. Puillekin tulisi turvata arvokas vanhuus ja kuolema, jolloin metsä jatkaa elämäänsä siten, kuin se on tuhansia vuosia ennenkin jatkanut.

Jalka painuu äänettömästi joustavaan pehmeään, paksuun ja kosteaan sammalikkoon. Sammalpeite vuoraa näkymättömiin kivenlohkareet, kauan sitten kaatuneet rungot, lähteikön ja pienen vaimeasti solisevan puron. Liekö juomakelpoista? Lähteikön ympärillä on oma mikroilmasto ja eliömaailma, siksi ne ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

Pysähdy, haistele, kuuntele. Tunnistatko linnut äänestä? Mitä eläimiä metsässä asuu? On mielenkiintoista, että liito-oravia löytyy Suomessa erityisesti kaupunkimetsistä. Oravametsässä ihminenkin viihtyy.

Metsään menon pitäisi olla kiireetön tapahtuma, jotta yksityiskohtia ehtii havaita. Tarvitsemme säännöllisesti luontoaltistusta voidaksemme hyvin. Kännykkä ja muut tekniset laitteet voi jättää pois, ainakaan niitä ei tarvitse pitää koko ajan kädessä.

Mistä löydät kirveen koskemattoman oikean luonnontilaisen metsän? Näitä postimerkin kokoisia alueita on vaikea löytää, vaikka Suomi mielletään metsämaaksi. Eihän sen näin pitäisi olla? Luonnon metsä ei ole läpitunkematon ryteikkö, vaan sen läpi voi vaeltaa, vaikka paikoitellen kasvusto peittää näkyvyyden. Metsä on verkostomainen ekosysteemi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se on kuin palapeli, jossa yhden palan poistamisella voi olla arvaamattomia seurauksia.

Uusiutuvaan puutavaraan perustuvassa talouskasvussa pyrkimys on saada tuotto ihmisiässä. Ilmaston kannalta hiilenmustana aukkona järjestelmässä on, että noin 75 prosenttia pikakasvatetusta puusta käytetään energiaksi ja paperin tuotantoon. Niiden hiili vapautuu ilmakehään keskimäärin alle viidessä vuodessa viidensadan sijaan. Tavoitteena olisi hyvä olla puutuotteet, joissa hiili säilyisi yhtä pitkään kuin luonnonvaraisessa puussa.

Euroopassa tuholaislajit ovat yllättäneet herkuttelemalla yhden puulajin kasvatusaloilla kuin Treemalkion pidoissa. Monimuotoisella metsällä on vastustuskykyä tällaisia epidemioita kohtaan. Suomalaisella metsäosaamisella jatkuvassa kasvatuksessa saadaan sama tulos kuin puupeltoja niittämällä.

Monimuotoiset, luonnolliset ja harkitusti hoidetut kaupunkimetsät ovat kullan arvoisia. Avohakkuilla ei ääniä kalastella. Puu on uusiutuva luonnonvara, mutta kaadetun metsän paluu kestää niin kuin Ruususen uni, sata vuotta.

Seuraavalla hallituskaudella toivomme, että metsien suojeluarvo tunnistetaan, hakkuut pidetään maltillisella tasolla ja talousmetsissäkin suositaan monimuotoisuutta säilyttäviä menetelmiä.