Sisä-Savon luonnonystävät ry:n kannanotto Pitkänjärvenkankaan tuulivoimahankkeeseen
Kannanotto toimitettu Rautalammin kunnanhallitukselle 24.2.2024.
Solarwind Finland Oy on tehnyt Rautalammin kunnalle kaavoitusaloitteen osayleiskaavan laatimiseksi Pitkänjärvenkankaan tuulivoimapuistolle. Sisä-Savon luonnonystävät ry esittää Rautalammin kunnanhallitukselle, että kaavoitusta ei aloiteta alueen luontoarvojen, merkittävien ympäristövaikutusten riskin sekä Etelä-Konneveden kansallispuiston virkistysarvojen vaarantumisen takia.
Yhdistys ehdottaa kaavoitusaloitteen ja hankkeen hylkäämistä epätarkoituksenmukaisena jo ennen kaavoitusprosessin käynnistämistä, sillä alue ei ole sovelias tuulivoimarakentamiselle. Merkittävien ympäristövaikutusten todennäköisyyttä tässä tapauksessa lisää hankealueen sijainti Konneveden–Kalajan–Niinivuoren Natura 2000 -alueen, Etelä-Konnevesi-järven sekä Etelä-Konneveden kansallispuiston läheisyydessä.
Energiantuotanto muodossa tai toisessa aiheuttaa aina negatiivisia ympäristövaikutuksia, mutta lähtökohtaisesti tuulivoima on yksi vähiten haitallisista tuotantotavoista – kunhan voimaloita ei sijoiteta luontoarvoiltaan herkille alueille. Sisä-Savon Luonnonystävät tiedostaa myös tuulivoimahankkeiden potentiaaliset myönteiset vaikutukset kuntataloudelle kiinteistöverotuottojen muodossa. Näistä syistä yhdistys ei kategorisesti vastusta tuulivoimaa toiminta-alueensa kunnissa, mistä on esimerkkinä Rautalammin Tervalamminvuoren tuulivoimahanke: alueella ei ole yhdistyksen tiedossa sellaisia kattavia luontoarvoja, joiden vuoksi olisimme nähneet tarpeelliseksi ottaa kantaa hankkeeseen. Luonto- ja maisema-arvoiltaan sensitiiviset alueet, kuten hiljaiset alueet ja kansallispuiston lähiympäristö on kuitenkin syytä jättää tuulivoimarakentamiselta rauhaan.
Kaavoitusaloitteen hyväksyminen alueelle, jolle tuulivoima ei sovi, on suurella todennäköisyydellä resurssien hukkaamista kaikille osapuolille. Yhdistyksen näkemyksen mukaan kaavoituksen tarkoituksenmukaisuutta olisi arvioitava ennen kaavoituspäätöksen tekemistä, ei vasta kaavaprosessissa, jonka tarkoituksena on lähtökohtaisesti rakentamisen mahdollistaminen. Yhtiön esittämässä kaavoitussopimuksessakin todetaan: ”Kaavoituksen tavoitteena on laatia oikeusvaikutteinen osayleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaan siten, että voimaloiden rakennusluvat voidaan suoraan myöntää yleiskaavan perusteella.” Kaavoitusaloitteen hyväksyminen olisi jo askel kohti tuulivoimaloiden toteuttamista, eikä neutraalia selvitystyön aloittamista.
Pohjois-Savon Luonnonsuojelupiiri on yhtynyt Sisä-Savon luonnonystävien ehdotukseen kaavoitusaloitteen ja hankkeen hylkäämisestä, sillä Etelä-Konneveden kansallispuiston läheisyyden vuoksi hankkeella on luonnon virkistyskäyttöön liittyvää maakunnallista ja valtakunnallista merkitystä.
Luonnonsuojelualueista, Natura 2000 -alueesta ja elinympäristöistä
Hankealueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee useita luonnonsuojelualueita. Hankealue rajoittuu noin kolmen kilometrin päähän Etelä-Konneveden kansallispuistosta. Kansallispuiston suosituimmalle melontareitille on hankealueelta reilu kolme kilometriä. Hankealueesta noin kilometrin säteellä on kolme yksityistä luonnonsuojelualuetta.
Hankealue sijoittuu aivan Konneveden–Kalajan–Niinivuoren Natura 2000 -alueen tuntumaan. Suunnitelluista voimaloista lähin on reilun kilometrin päässä Natura-alueesta. Kyseisen SPA/SAC Natura-alueen suojelun perusteena on mm. metson, teeren ja pyyn (uhanalaisuusluokka: vaarantunut) sekä helmipöllön (silmälläpidettävä), viirupöllön, varpuspöllön (vaarantunut) ja huuhkajan (erittäin uhanalainen) suojelu. Suomen luonnonsuojeluliiton tuulivoimaopas (2022)1 ei suosittele tuulivoimaloiden rakentamista lintudirektiivin mukaisten SPA-alueiden läheisyyteen.
Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden uuden kirjallisuuskatsauksen (2023)2 mukaan tuulivoimalat voivat vaikuttaa kielteisesti lukuisiin eläinlajeihin, mm. pöllöihin ja metsäkanalintuihin jopa viiden kilometrin säteellä. Pöllöt siirtyvät katsauksen mukaan johdonmukaisesti yli viiden kilometrin päähän tuulivoimaloista. Tutkimuskatsauksen mukaan ”yksilöiden siirtyminen osittain tai kokonaan voimaloiden alueelta voi pienentää populaatiokokoja, mistä on haitallisia seurauksia erityisesti harvinaisille ja uhanalaisille lajeille.”3 Hankkeella on ilmeinen riski aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin luetuille lajeille laajalla alueella. Luonnonsuojelulain 34 §:n heikentämiskiellon mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää.
Itse hankealueella on runsas metsäkanalintupopulaatio, ja se on seudulla tunnettu tärkeänä metsojen ja teerien soidin- ja pesimäpaikkana. Luonnonvarakeskuksen em. kirjallisuuskatsaukseen viitaten olemassa olisi todennäköinen uhka siitä, että soidin- ja pesimäalue turmeltuisi hankkeen myötä.
Metsälain 10 §:n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on hankealueella useita, erityisesti suoelinympäristöjä, mutta myös pienvesien välittömiä lähiympäristöjä, jyrkänteitä, karukkokangasta sekä rotkoja ja kuruja.
Alueella on runsaasti kalliojyrkänteitä ja -seinämiä, jotka ovat todennäköisiä lepakoiden levähdys- ja talvehtimispaikkoja. Keskisessä Suomessakin tavattavat isoviiksisiippa, korvayökkö, pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksisiippa ovat luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskee luonnonsuojelulain 78 §:n mukainen hävittämis- ja heikentämiskielto. Luonnonvarakeskuksen em. kirjallisuuskatsauksen mukaan tuulivoimalat aiheuttavat kielteisiä vaikutuksia lepakoihin noin yhden kilometrin säteellä voimaloista.
Liito-oravahavaintoja on hankealueella runsaasti.
Hiljaisuus ja melu
Alue on poikkeuksellisen hiljainen. Maakuntakaava 2030 inventoinneissa4 alue on huomattu hiljaiseksi alueeksi niin liikennemääriin kuin Satakunnan pilottihankkeeseenkin perustuvilla puskurivyöhykkeillä. Melu on kasvava ympäristöongelma ja hiljaiset alueet harvinaisia, joten alue on senkin vuoksi sensitiivinen. Taustamelun vähäisyyden vuoksi tuulivoimaloiden tuottama ääni muuttaisi äänimaisemaa voimakkaammin kuin rakennetussa ja liikennöidyssä ympäristössä.
Lisäksi lähellä on paljon suuria järviä, joiden vuoksi meluvaikutuksia on vaikeampi ennakoida. Maakuntakaavassa osoitettu Loukkuvuoren hiljainen alue (uudistuvassa maakuntakaavassa luonnonrauha-alue) sijaitsee järvenselän takana noin viiden kilometrin päässä hankealueesta. Vaikka desibelirajat eivät ylittyisikään, tuulivoimaloista kantautuvan teollisen äänen mahdollinen kantautuminen luonnonrauha-alueelle on omiaan vesittämään alueen tarkoituksen.
Meluvaikutusten arvaamattomuutta lisää myös hankealueen pieni koko ja voimaloiden pieni etäisyys toisistaan. Suunnitellut voimalapaikat eivät täytä Suomen Tuulivoimayhdistyksen, eli tuulivoimateollisuuden oman edunvalvontajärjestön, suositusta viisinkertaisesta etäisyydestä roottoreiden halkaisijoihin nähden.
Voimaloiden sijoituspaikat maastossa ovat myös huomattavasti korkeammalla (monin paikoin yli 60 metriä) kuin ympäröivä asutus ja järvenselät, jonka vuoksi voimaloiden ääni voi kantautua kauemmas.
Lisäksi yhtiön yhdistykselle toimittamien lisätietojen perusteella yhtiön teettämässä melumallinnuksessa ei ole huomioitu voimaloiden sijaintia yli 60 metriä korkeammassa maastossa kuin ympäröivä asutus ja järvet. Yhtiön toimittamien tietojen mukaan melumallinnukseen on lisätty voimaloiden lähtömelutasoon 2 dB ainoastaan ympäristöministeriön melumallinnusohjeiden mukaisen voimalatyypin tunnusarvon saamiseksi. Ympäristöministeriön tuulivoimaloiden melumallinnuksia koskevien ohjeiden mukaan lähtömelutasoon pitäisi lisätä maastonkorkeudesta johtuen vielä toiset 2 dB.
Melumallinnuksessa piirretty 40 dB:n raja ei riitä havainnollistamaan meluvaikutuksia hiljaisella alueella, vaan muutos äänimaisemassa on todennäköisesti paljon laajempi. Huomautamme lisäksi, että lähimmät asutukset ovat aivan kyseisen melumallinnuksen 40 dB:n alueen rajalla, ja koska melumallinnuksiin liittyy aina epävarmuuksia, on riskinä, että rajat todellisuudessa ylittyisivät.
Maisemat
Suurten järvien läheisyys tekee tuulivoimaloiden maisemavaikutuksista kauaskantoisemmat. Myös maisemien suhteen on huomattava, että voimaloiden sijoituspaikat maastossa ovat huomattavasti korkeammalla (monin paikoin yli 60 metriä) kuin ympäröivä asutus ja järvenselät.
Vaikka yhdistys ei pidä matkailijoiden maisemia niin tärkeänä perusteena hankkeen hylkäämiselle kuin alueen muita luontoarvoja, pidämme silti huomionarvoisena, että maisemavaikutukset olisivat Etelä-Konneveden kansallispuiston melontareiteille ja näköalapaikoille merkittäviä. Metsähallituksen kansallispuistojen kävijätutkimusten mukaan yksi tärkeimmistä motiiveista kansallispuistokävijöille on maisemien ihailu.
Lisäksi tuulivoima-alue muuttaisi kulttuuriympäristön kannalta maakunnallisesti tärkeiden Häkkilän kulttuurimaiseman sekä Saahkarin–Myhinpään maisematien maisemien luonnetta.
Asutus
Kaavoitusaloitteen hylkäämistä puoltaa myös asuntojen ja loma-asuntojen runsas määrä (yli 50) ja Myhinpään kyläkeskuksen sijainti noin kahden kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista. Lähimmät talot ovat noin 1200 metrin päässä suunnitelluista voimaloista. Myhinjärven itäpuolella, jonne järvenselkää pitkin voi melu kantautua, on vielä toistakymmentä taloa ja mökkiä lisää. On olemassa riski, että voimaloilla olisi merkittäviä vaikutuksia alueen asumisviihtyvyyteen.
Pohjois-Savon liiton tuulivoimakaavoituksen lähtökohtana pidetään 1,5 kilometrin etäisyyttä asutukseen. Useissa kunnissa on päätetty tuulivoimaloiden vähimmäisetäisyydestä asutukseen, joka vaihtelee kunnasta riippuen 1,5 kilometristä 3 kilometriin.
Maakuntakaava
Alue on voimassa olevassa maakuntakaavassa osoitettu virkistys- ja matkailuvyöhykkeeksi. ”Merkinnällä osoitetaan virkistykseen ja luontomatkailuun soveltuvia ja ko. käyttöön vakiintuneita vähintään seudullisesti merkittäviä alueita. Vyöhykemerkinnän tarkoitus on korostaa sen kattaman alueen virkistysarvoa ja tuoda tämä näkökulma huomioon otettavaksi vyöhykkeen suunnittelussa. Suunnittelumääräys: Vyöhykkeen kehittämisessä ja maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueen virkistysmahdollisuudet ja suojelualueverkoston ekologisesti kestävä hyödyntäminen.”
Uudistuvan maakuntakaavan ehdotuksessa alue on lisäksi osa luonnon ydinaluetta: ”Merkinnällä osoitetaan Natura 2000 -alueiden ja luonnonsuojelualueiden keskittymiä sekä muita maakunnallisesti merkittäviä monimuotoisimpia luontoalueita ja järviluontokokonaisuuksia.
Kehittämisperiaate: Alueiden käytössä edistetään luonnon monimuotoisuutta ja luonnonsuojelualueiden keskinäistä kytkeytyneisyyttä.”
Hanke on lisäksi voimassa olevan Pohjois-Savon tuulivoimamaakuntakaavan vastainen. Yhdistys ihmettelee, ettei tästä ole minkäänlaista mainintaa yhtiön toimittamassa kaavoitusaloitteessa tai sen valmistelussa.
Tuulivoimamaakuntakaavan mukaan alueelle ei voi rakentaa yli kahta tuulivoimalaa ilman maakuntakaavatason merkintää. Rajoituksella on pyritty suojelemaan Rautalammin reitin maisemakuvaa. Maakuntakaavan mukaan: ”Seudullisen kokoluokan tuulivoimapuistoja voi sijoittaa vain maakuntakaavassa osoitetuille alueille. –– Maakuntakaavaa edellyttävien tuulivoimapuistojen koko vaihtelee alueen sijainnin mukaan. Maakuntakaavaa edellyttävän tuulipuiston rajana pidetään vähintään 8 kpl teollisen kokoluokan voimaloita, lukuun ottamatta maisemallisesti herkkää Kallaveden reittiä, Rautalammin reittiä Kolun kanavalle saakka ja Tuusniemen Juojärveä, joiden osalta maakuntakaavaa edellyttävänä rajana pidetään vähintään kolmea voimalaa, mikäli ne sijaitsevat alle 5 km:n etäisyydellä ko. järvialueista.”
Uudistuvaan maakuntakaavaan esitettiin luonnosvaiheessa Etelä-Konneveden kansallispuiston ympärille tuulivoimarakentamisen rajoitusvyöhykettä, jolla haluttiin turvata alueen erämaisuutta ja luonnonrauhaa. Alueen sensitiivistä luonnetta kuvaa hyvin se, että selvä tahtotila alueen rauhoittamiselle tuulivoimarakentamiselta on kaavan suunnitteluvaiheessa ollut olemassa. Lausunnoissa rajoitusvyöhykettä pitivät tarpeellisena Sisä-Savon luonnonystävien ja Pohjois-Savon Luonnonsuojelupiirin lisäksi mm. Pohjois-Savon ELY-keskus sekä Metsähallitus.
Huomionarvoista on, että myös Rautalammin kunta on kannattanut rajoitusvyöhykettä. Kunnanhallitus on kokouksessaan 29.5.2023 lausunut maakuntakaavaluonnokseen, että ”kaavaluonnoksen mukainen tuulivoiman rajoitusvyöhyke (5 km) Etelä-Konneveden kansallispuiston ympärillä on tarpeellinen etenkin järven itä- ja kaakkoispuolella, missä on myös matkailun kehittämisen potentiaalia.”
Kaavoitusaloitetta edistämällä kunta olisi siis käynnistämässä tuulivoimahanketta alueelle, jolla se on vielä vuosi sitten kannattanut tuulivoimarakentamisen kieltämistä.
1Suomen luonnonsuojeluliitto (2022): Tuulivoimaa oikeisiin paikkoihin – Luonnonsuojeluliiton tuulivoimaopas. https://www.sll.fi/app/uploads/2022/02/SLL_tuulivoimaopas_2022_web.pdf
2Anne Tolvanen, Henri Routavaara, Mika Jokikokko, Parvez Rana (2023): ”How far are birds, bats, and terrestrial mammals displaced from onshore wind power development? – A systematic review”, Biological Conservation, volume 288.https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006320723004834?via%3Dihub
3Luonnonvarakeskus (2023): ”Katsaus: Useat lintu- ja nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaloita”. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita
4Pohjois-Savon maakuntakaavan selvityksiä: Hiljaiset alueet maakuntakaavassa. https://www.pohjois-savo.fi/media/4-maakuntakaavat-ja-liikenne/voimassa-olevat-maakuntakaavat/maakuntakaava-2030/kaavaselvitykset/psmk_hiljaiset_alueet_maakuntakaavassa.pdf