Etelä-Konnevesi (119,5 km2) on osa Konnevettä, Suomen 23. suurinta järveä. Konnevesi puolestaan on pitkän ja polveilevan, pääosin säännöstelemättömän Rautalammin reitin suurin järviallas ja keskusjärvi.
Etelä-Konnevesi sijaitsee Keski-Suomen ja Savon rajamailla, Konneveden ja Rautalammin kuntien alueella. Tunnettuutta järvi on saanut sen rantamille v. 2014 perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston ansiosta.
Kuva: Maisema itäiseltä Etelä-Konnevedeltä
Sokkeloita ja selkävesiä
Etelä-Konnevesi on kirkasvetinen ja karu järvi. Sen keskisyvyys on 12,5 metriä, mutta viimeisimpien tietojen mukaan suurimmat syvänteet yltävät peräti noin 80 metrin syvyyteen.
Pitkien kapeiden lahtien sekä lukuisten niemien, saarien ja luotojen vuoksi Etelä-Konneveden rantaviiva on hyvin rikkonainen. Itäosan sokkeloisen vesi- ja rantamaiseman vastapainona lännempänä levittäytyy myös laajoja selkävesiä.
Varsinkin itä- ja eteläosien rantamilla maisemakuvaa hallitsee metsäinen ja mäkinen, kalliokumpareiden ja notkelmien vuorottelema, pienpiirteissään hyvin moninainen maasto. Mahtavimmat rantamäet kohoavat yli sadan metrin korkeuteen järven pinnasta. Jyhkeät kalliojyrkänteet, louhikot ja kivikot ja suuretkin siirtolohkareet ovat hyvin tunnusomaisia.
Vaihtelevuutta vesi- ja rantamaisemaan luovat muun muassa pikkuiset rantasuot, hiekkaiset lahdelmat sekä asutut rannat peltoineen. Maisemakuvaa elävöittävät myös monet metsä-, kallio- ja suorantaiset pikkulammet. Oma lukunsa ovat vuolaat virtavedet, erityisesti Konnekoski sekä järvestä Siikakosken siivittämänä alkava komea ns. seitsemän kosken reitti.
Karuutta ja vehmautta
Etelä-Konnevesi luetaan ns. järviruokojärviin, mutta paikallisesti siinä on myös karumpia ja rehevämpiä osia. Syvillä kalliorannoilla vesi- ja rantakasvillisuus on olematonta, joillakin isoilla lahdilla sen sijaan tapaa jopa kohtalaisen laajoja ruovikoita, kaislikoita ja saraikkoja.
Rantamaiden kasvillisuus on sekin yllättävän monipuolista. Tavanomaiset jäkäläiset ja varvikkoiset kalliomänniköt sekä tuoreen kankaan kuusikot vaihettuvat toisinaan yllättävän nopeasti lehtoihin, joissa järeärunkoiset metsälehmukset kurkottelevat taivaita pieninä metsikköinä.
Kuva: Metsälehmuksia Etelä-Konneveden saarikasvupaikallaan
Etelä-Konneveden rantojen vanhoilla luonnonmetsillä on erityistä luonnonsuojelullista merkitystä. Maaston ja kallioperän vaihtelevuuden vuoksi metsäkuva on moninaista, parhaimmillaan vanhoja kalliomänniköitä kilpikaarnapuineen sekä synkkiä kuusisekametsiä jättihaapoineen ja ikiraitoineen. Seudun luonnonmetsät tunnetaan eritoten edustavasta ja jopa hyvin vaateliaasta kääväkäslajistostaan.
Etelä-Konneveden rantametsissä näkyvät kesän 2010 Asta-myrskyn jäljet: toisaalta isoja hakkuuaukkoja sekä nuoria taimikoita, toisaalta suojelualueiden lähes läpitunkemattomia kaatuneiden puiden synnyttämiä ryteikköjä.
Myös seudun suoluonto on monipuolista. Rehevintä ja harvinaisinta puolta edustavat pienialaiset saniais- ja lehtokorvet. Tervaleppäkorvet ja -luhdat ovat nekin luonnonsuojelullisesti erityisen arvokkaita.
Kuikkien ja sääksien valtakunta
Etelä-Konnevesi on Keski-Suomen parhaita kuikkavesiä. Myös sääksen eli kalasääsken kanta on vahva, ja syystäkin sääksi on valittu kansallispuiston tunnuslinnuksi. Taantunut selkälokki kuuluu yhä järven pesimälinnustoon. Parhaissa kalatiirakolonioissa pesii useita kymmeniä pareja. Vesi- ja rantalinnuston suojelussa keskeisiä ovat luodot ja pikkusaaret sekä rehevimmät heinäiset lahdet.
Kuva: Kesäinen kuikkaparvi
Etelä-Konneveden rantamien maalinnuston erityispiirteenä voi pitää vanhan metsän lajien runsautta, esimerkkinä pohjantikka, metso ja idänuunilintu. Seudun luonnon monipuolisuudesta kielivät osaltaan monet vaateliaat lehtimetsälajit – muun muassa valkoselkä-, pikku- ja harmaapäätikan pesiminen alueella on varmistunut.
Läpimuuttajina järvellä tapaa monia pohjoisia vesi- ja rantalintuja. Varsinkin keväinen arktika, mm. allien, mustalintujen, pilkkasiipien sekä kuikkalintujen muutto pohjoisen pesimäseuduille, on joinakin vuosina hyvin näkyvää.
Keitele-Konnevesi-aluekokonaisuus on hyväksytty yhdeksi Suomen kansallisesti tärkeäksi lintualueeksi (FINIBA-alueet). Erityiskohteena huomionarvoinen on myös Siikakoski, yksi Keski-Suomen maakunnallisesti tärkeistä lintualueista (MAALI-alueet). Se kuuluu merkittävimpiin koskikaran talvehtimisalueisiin ja on huomattava vesi- ja rantalintujen keväinen kerääntymäalue.
Kaikenkokoisia asukkaita
Etenkin keväisin seudun metsistä löytää kolohaapojen ja jykevien kuusten juurelta liito-oravan papanoita. Kynsityt puunrungot ja muhkeat jätökset puolestaan kertovat karhun oleilusta seudulla. Ilves viihtyy vallankin rantamien louhikkoisilla ja muutenkin vaikeakulkuisilla mailla. Saukon tapaa varmimmin talvisin koskien ja virtojen sulapaikoista.
Vanhat luonnonmetsät ovat monien hyönteislajien, esimerkiksi harvinaisten kovakuoriaisten koti.
Veden eläjiä
Vesialueet ovat olennainen osa Etelä-Konneveden suojelualuekokonaisuuden luontoa. Järven luontaisesti lisääntyvästä 22 kalalajista tunnetuin on Rautalammin reitin villi taimen. Järven luonteesta, kirkkaista ja puhtaista viileistä vesistä sekä suurista syvyyksistä, kertovat siinä esiintyvät jääkautiset reliktiäyriäiset.
Moninaista suojelua
Etelä-Konneveden kansallispuisto (noin 15 km2) perustettiin lähinnä valtiolle hankituista rantojensuojeluohjelma- sekä vanhojen metsien suojeluohjelmakohteista, Natura 2000 -alueista sekä seutukaavan suojelualuekohteista. Kansallispuiston lisäksi seudulla on runsaasti yksityismaiden suojelualueita (noin 11 km2). Näiden ns. YSA-kohteiden rauhoitussäännöt vaihtelevat paljon, eikä esimerkiksi metsänkäyttöön kaikissa tapauksissa juurikaan liity rajoituksia.
Kuva: Näkymä Etelä-Konneveden kansallispuistosta
Erityisistä suojeluarvoista ja kansallispuiston suurista kävijämääristä huolimatta liikkumista Etelä-Konnevedellä ja sen rantamilla ei ole juurikaan rajoitettu. Retkeilyä etenkin kasvillisuudeltaan aroilla kallioilla ja kalliojyrkänteillä sekä kesäisin myös rehevissä lehdoissa kannattaa mahdollisuuksien mukaan vältellä. Lintujen pesimäaikaan touko-heinäkuussa maihinnousu mm. lokki- ja vesilintujen suosimille luodoille ja pikkusaarille sekä mm. sääksen ja kuikan pesimäpaikkojen tuntumaan ei ole suotavaa. Pesimärauhan turvaamiseksi myös vesillä liikkumista tällaisten paikkojen lähituntumassa on syytä vältellä.
Etelä-Konneveden alueeseen voi tutustua yhtä lailla omatoimisesti kuin ohjatustikin. Lisätietoja erilaisista mahdollisuuksista löytyy mm. Metsähallituksen verkkosivuilta.
Valokuvat, copyright: Jorma Knuutinen
