Tyyrinvirta on Rautalammin tunnetuimpia lintupaikkoja ja myös maisemiltaan hieno virtavesi. Sen kautta Rautalammin reitin vedet soljuvat Koskelovedestä Lonkari-nimiseen pikkujärveen ja jatkavat siitä edelleen matkaansa muutamien koskien ja virtojen ja järvien kautta Konneveteen. Pituutta Tyyrinvirralla on noin 2,5 kilometrin verran, korkeuseroa vajaat puolitoista metriä. Virta on matala, kivikkoinen ja alavarantainen.
Kuva: Laulujoutsenia keväisessä Tyyrinvirrassa
Tyyrinvirta pysyy sulana koko talven. Keväällä säiden lämmetessä sula laajenee nopeasti ja ulottuu huhtikuun puoliväliin mennessä yli kymmenen kilometrin pituisena Koskeloveden suusta kauas Tallivirralle ja Hankavedelle saakka.
Lintuharrastajalle Tyyrinvirta on edustavimmillaan ehkäpä talvi- ja kevätaikaisena kohteena. Virrassa talvehtii 10–20 koskikaran ohella usein monia eri vesilintulajeja. Niistä tavallisimpia ovat sinisorsa, telkkä, isokoskelo ja laulujoutsen. Joutsenia talvisessa virrassa pulikoi tätä nykyä parhaimmillaan parikymmentä yksilöä. Pilkkasiivestä, mustalinnusta ja tukkakoskelosta on useita havaintoja. Aiemmin Tyyrinvirta tunnettiin myös talvehtivista kanadanhanhistaan.
Vuosien myötä sulassa on tavattu talvella monia harvinaisuuksia, kuten pikku-uikku, merimetso, pikkujoutsen, tavi, alli, uivelo, lapasotka, allihaahka ja nokikana. Alkutalveen asti sulassa ovat viivytelleet mm. kuikka, kaakkuri ja silkkiuikku. Vielä joulukuussa virran reunamilta on yhytetty mm. västäräkki, kottarainen, kiuru, peukaloinen ja pajusirkku. Viime vuosina talvisista merikotkista on tehty lukuisia havaintoja.
Kuva: Harmaalokit ovat saapuneet
Kevät Tyyrinvirralla alkaa usein jo helmi-maaliskuun vaihteessa. Silloin ensimmäiset harmaalokit ilmestyvät kaklattaen paikalle ja virrassa talvehtineet telkät ja laulujoutsenet saavat lajiseuraa. Samoihin aikoihin virran yllä kaartelevat ensimmäiset muuttavat merikotkat – parhaimmillaan niitä on nähty jopa kolme yhtaikaa. Pian paikalla havaitaan varhaisimmat töyhtöhyypät, pulmuset, mustavarikset ja uuttukyyhkyt, kohta myös pajusirkut. Siitä eteenpäin kevät uusine lintuineen etenee ripeää vauhtia.
Keväällä, ennen kuin jäät lähtevät seudun järvistä, Tyyrinvirran kansoittavat telkkien ja sini- ym. sorsien jopa satapäiset parvet. Myös kuikkia ja silkkiuikkuja kerääntyy kymmenien yksilöiden parviksi. Lokkeja kokoontuu jäänreunoille parhaimmillaan tuhansien yksilöiden mekastaviksi joukkioiksi. Myöhemmin keväällä, koleiden säiden yllättäessä, sadoittain pääskyjä hyörii hyönteispyynnissä virran yllä. Niiden seurassa pyörähtelee usein kymmeniä pikkulokkeja.
Tyyrinvirralla keväällä havaittujen harvinaisuuksien luettelo on pitkä. Joukkoon kuuluvat mm. kuningaskalastaja, räyskä, pikkukajava ja karikukko. Pohjois-Savon ensimmäinen luotokirvinen tavattiin Tyyrinvirralla.
Kuva: Telkät keväisissä soidinmenoissaan
Kesäksi Tyyrinvirran ja läheisen Lonkarin lintumaailma hiljenee tuntuvasti. Kaulushaikara ja ruskosuohaukka ovat paikan ehkäpä ainoat varsinaiset lintuvesilajit. Myös harvinainen liejukana on pesinyt paikalla. Lähellä ja kauempana pesivät sääkset kantavat pesilleen läheiseltä kalankasvatuslaitokselta nappaamiaan kaloja. Tyyrinvirralla syksyllä tavatuista harvinaisuuksista erikoisin on ehkäpä mustapäätasku.
Helpoimmin Tyyrinvirtaan tekee tuttavuutta virran ylittävältä sillalta ja sen tyven parkkipaikalta käsin. Virran alajuoksulla, Tupakkaniemessä, kohoaa lintutorni, jonne johtaa polku sillan tyveltä. Muuallakin virran rannoilla voi vapaasti liikuskella talon- ja kesämökkirantoja sekä Savon Taimenen kalankasvatuslaitoksen aluetta lukuun ottamatta.
Sisä-Savon luonnonystävät on osallistunut lintutornin rakentamiseen ja kunnostamiseen. Yhdistyksen toimesta on myös raivattu paikalle johtavaa polkua sekä rakennettu pitkospuita. Metsän kasvun vuoksi näkymät tornista kaakon – lounaan suunnalle ovat viime vuosina tuntuvasti heikentyneet.
Valokuvat, copyright: Jorma Knuutinen
