Saulaisten oma maailmanperintökohde Tulppiossa
Savukoskella on monia syitä olla ylpeä luonnostaan. Savukoskella ovat Kemijoen kirkkaat latvavedet, upeita vaaramaisemia ja selkiä sekä Itämeren ja Barentsin vesistöalueet erottava Maanselkä tuntureineen ja murustoineen. Täältä löytyy myös aivan omanlainen, paikallinen luontotyyppi, jollaista ei tiedetä mistään muualta maailmasta.
Itärajalla, Tulppiossa sijaitsevat nk. Soklin ahot ovat ainutlaatuinen luontaisesti puuton luontotyyppi, joka pitää sisällään useampia kivennäismaiden kasvillisuustyyppejä. Oikeastaan pitäisi puhua aivan omanlaisesta ekosysteemistä, koska ahojen esiintyminen on vahvasti sidoksissa alueen maaperään ja pienilmastoon. Soklin ahoja esiintyy ns. karbonaattimassiivin alueella, jossa kallioperä on voimakkaasti rapautunut ja maa on hyvin fosfaattipitoista.
Alueen allasmainen rakenne on perua Jääkauden jälkeisestä Soklin jääjärvestä. Sokli-nimi, joka on jäänne seudulla ennen puhutusta lapinkielestä, tarkoittaakin allasta, johon sulamisvedet keväisin kertyvät. Nimi on kuitenkin tullut tunnetuksi jo puolen vuosisataa jatkuneista, eri yhtiöiden pyrkimyksistä avata Soklin fosfaattikaivos. Tämän takia Soklin ahot eivät ole tähän saakka päätyneet suojeluun. Niiden kohtalo on kuitenkin huolettanut paikallisten lisäksi mm. Sokli-työryhmää jo 1980-luvulla, Kemira Oy:n touhutessa alueelle kaivosta. Tutkijoiden kiinnostus aluetta kohtaan on herännyt.
Omaleimaista kasvillisuutta
Soklin ahoilla esiintyy erilaista niitty- ja nummikasvillisuutta sekä lapinkatajan erikoismuotoa, pöytäkatajaa. Esiintymät voidaan karkeasti jaotella tuoreisiin ja kuiviin (Laitinen 1988). Niiden lajisto koostuu etupäässä tavallisista lajeista. Kaikkialla kasvaa metsälauhaa, jonka rehevät kasvustot auttavat porovaatimia keväisen maidontuotannon käynnistymisessä sekä lampaannataa, jota Lapissa kutsutaan hirvennurmeksi. Tavallisia ovat myös kultapiisku sekä kevätpiippo.
Kuivat (heinäiset) ahot sijoittuvat laaksojen pohjille ja rajoittuvat vaivaiskoivuvaltaisiin varpuisiin nummiin ja katajikkoihin. Kasvillisuus on ahotyypeistä omaleimaisinta; niillä esiintyy Regio alpina descensa -lajistoa. Termi tarkoittaa laakson pohjiin laskeutunutta arktista vyöhykettä (Eurola 1999).
Sompion Luonnonystävät löysi Pierkulin ahoilta Regio alpina descensa -lajistoa edustavaa tunturikeltanoa (kuva yllä) pari vuotta sitten. Kasvia on sittemmin löydetty kaikilta kuivien ahojen esiintymiltä. Sompion eliömaakunnasta tunturikeltanosta oli yksi aiempi havainto. Kirjallisuudessa mainitaan jo 1960-luvulla, että tunturiliekoa (kuva alla) esiintyy näissä laaksonpohjissa.
Tuoreet ahot ovat usein mätikköistä, upottavaa korpikarhunsammalikkoa, joita leimaavat routimiskuopat eli poligonit. Niillä kasvaa Soklin ruohoksi nimettyä mesimarjaa. Tuoreita ahoja edustavat myös ruohovaltaiset niityt, jotka juhannuksen aikaan hehkuvat keltaisina kulleroista, joiden joukosta voi metsäkurjenpolven ja huopaohdakkeiden lisäksi löytää eteläistä tesmayrttiä tai itäistä siperiansinivalvattia. Niittyjen reunoilla voi tavata noidanlukkoja. Nuorttijoen luonnontilaisilla latvoilla runsas, rauhoitettu ja silmälläpidettävä laaksoarho hentoine vaaleine kukkineen viihtyy myös ahoniittyjen katajaisilla reunoilla. Alueen hyönteislajisto on omalaatuinen; ahoilta ja läheiseltä Törmäojalta on löydetty useita tieteelle uusia lajeja.
Miten Soklin ahot syntyivät?
Soklin ahojen syntyhistoria on vielä hämärän peitossa. Tiedetään, että kyse on hyvin paikallisesta ja harvinaisesta luontotyypistä, harvinaisemmasta kuin useimmat luonnonsuojelulain suojelemat luontotyypit. Kasvillisuusinventoinneista on aikaa 35 vuotta. Soklin ympäristölupaoikeudenkäynnin päätöksessä KHO arvioi, että luontotyypillä voi olla merkitystä ympäristönsuojelulain mukaisena erityisenä luonnonolosuhteena (KHO 2022:38). Ympäristöviranomainen velvoitettiin ahoesiintymien kartoituksiin, mikä työ on nyt käynnistynyt.
Olemme toiveikkaita sen suhteen, että tiedon lisääntyessä luontomme arvokkain aarre, Soklin ahot, saataisiin viimeinkin lain suojaan. Alueen luontoon perustuvien ammattien harjoittajat, luonnonystävät ympäri maan, eränkävijät ja kalastajat odottavat, että Tulppion luonto nostetaan sille kuuluvaan arvoon. Sompion Luonnonystävät, Sokli erämaana -liike ja Kemi-Sompion paliskunta ovatkin esittäneet ympäristöministeriölle alueen suojelemista.
