Kotiseutumme Suomenselän läntisellä laidalla
“Joka ei tunne omaa maataan, hän ei tiedä, mistä on kotoisin.” J.V.SNELLMAN
Mikä on Suomenselkä
Yhdistyksemme nimeksi valittiin aikoinaan Suomenselän Luonnonystävät ry, sillä kotiseutumme sijoittuu Suomenselälle. Toimialueemme, Alavus ja Kuortane kattavat kuitenkin vain osan laajasta Suomenselästä.
Suomenselkä on vanhastaan määritelty Järvi-Suomen ja Pohjanmaan jokien väliseksi vedenjakajaksi. Se ulottuu Itä-Karjalan Maanselästä Isojoen Lauhavuoreen. Suomenselkä näkyy sekä maastossa että kartalla karuna raja-alueena. Näin myös kotiseudullamme, Suomenselän läntisellä laidalla.
J.G. Granö jakoi aikoinaan Suomen 16 maantieteelliseen maakuntaan. Näistä yksi oli Suomenselän Suomaa. Tämän mukaan Suomenselän alue käsittää vedenjakajaseudun lisäksi myös osan vedenjakajalta Pohjanlahteen päin loivasti viettävästä rinnemaasta. Savikoita on vain vähän ja moreenimaat ovat enimmältään karuja. Metsät ovat enimmäkseen karuja, viljelymaata on melko vähän ja asutus on harvaa. Maasto on tasaista ja siksi täällä on paljon soita.
Alavus ja Kuortane ovat Suomenselän kuntia
Suomenselkä on karua, mutta yksitoikkoisuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Alavus ja Töysä sekä Kuortane muodostuvat kolmesta erilaisesta maisema-alueesta.
Alueemme länsipuolisko, suurin osa Alavutta ja Kuortanetta on melko tasaista seutua. Se muistuttaa eniten lakeusmaisemaa, mutta maanpinta on lakeutta korkeammalla pysytellen enimmäkseen sadan metrin korkeuskäyrän yläpuolella. Sitä korkeutta voidaan pitää Suomenselän läntisenä rajana. Maisema poikkeaa lakeudesta siinäkin, että täällä on runsaammin järviä ja lampia, joiden vedet virtaavat Lapuanjokeen tai sen sivuhaaraan, Nurmonjokeen.
Alavuden itä- ja kaakkoisosan (erityisesti Töysän alue) maisemapiirteille on luonteenomaista vaihteleva mäkimaa, jossa moreenikukkalat, harjanteet ja kalliot vuorottelevat jyrkkärinteisten laaksojen, soistuneiden painanteiden ja lukuisten järvialtaiden kanssa. Maasto on korkeimmillaan Alavuden itäosissa varsinkin entisen Töysän kunnan alueella. Maasto kohoaa paikoin jopa 150-200 metriin merenpinnan tasosta Töysän ja Ähtärin sekä Alavuden ja Virtain rajaseuduilla. Kallioperustan rikkonaisuus näkyy täällä jyrkkinä vuorenseinäminä ja suhteelliset korkeuserot nousevat jopa 40 metriin (Vuorijärvellä 50 m). Töysän poikki etelästä pohjoiseen kulkee katkeilevana Lehtimäenharju, joka siellä täällä alenee aallokon aikanaan tasoittamiksi hiekkakentiksi.
Lapuanjokilaakso sijoittuu näiden kahden maisema-alueen väliin. Se alkaa Sapsalammen seudulta ja jatkuu pohjoiseen Pahajoen linjaa pitkin. Jokilaakso levenee järviksi Alavudenjärvellä, Kuhajärvellä ja Kuortaneenjärvellä. Laaksoon tuo maisemallista vaihtelua Kuortaneen-Ruoveden harju, joka Lappakankaalta kulkee Kuortaneenjärven itärantaan ja edelleen Lapuanjokilaaksoa seuraillen Alavuden halki Virtain puolelle. Lapuanjokeen yhtyy useita sivujokia, huomattavimpina Töysänjoki idästä ja Kätkänjoki koillisesta. Nämä jokilaaksot pehmentävät itäisen rikkonaisemman alueen länsireunaa, joka silti paikoin on varsin jyrkkä. Tohnissa on korkeuseroa noin 90 metriä. Tohninmäki on alueemme korkein kohta (224 m mpy.), ja siellä lännestä tulija kohtaa ensimmäisen kerran vaara-asutusta.
Kasvit ja eläimet Alavudella ja Kuortaneella
Pohjanmaan-Kainuun metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluvan Suomenselän karuus näkyy selvästi kasvimaailmassa eteläisten lajien vähyytenä tai puuttumisena. Lehmusta esiintyy enää vain siellä täällä, kuten Kuorasjärven Etelä-Majasaaren rauhoitetussa lehdossa. Kasvukausi on alueellamme 1–2 viikkoa lyhyempi kuin Vaasan seudulla johtuen pidemmästä etäisyydestä mereen ja maanpinnan suuremmasta korkeudesta.
Pohjoisten lintulajien (mm. kapustarinta, pikkukuovi) pesimäalueet työntyvät Suomenselkää pitkin etelään, sitä pitkin vaeltavat metsäpeurat talvilaidunnuspaikoilleen ja alueemme kautta käy myös suurpetojen kulkureitti Pohjois-Satakunnan erämaihin. Pohjoiset aapasuot vaihtuvat täällä vähitellen etelän kuperapintaisiin keidassoihin.
Tämä teksti pohjautuu lähes kokonaan Töysän kunnan entisen biologian ja maantiedon lehtori Reijo Salmen kirjoittamaan artikkeliin, missä selvitellään alueemme sijaintia Suomenselällä. Reijo Salmi toteaa kirjoituksensa lopuksi, että Alavuden ja Kuortaneen seutu on kuin ”läpileikkaus Suomesta, alue, jossa pohjoinen ja etelä, itä ja länsi, lyövät kättä toisilleen”.
Lähde:
Reijo Salmi (1995): Suomenselän läntisellä laidalla. – Saukonjälki nro 1.
Hyviä luontokohteita Alavudella ja Kuortaneella
Kotiseutumme luonnon voi sanoa olevan ainutlaatuista. Täällä on ikivanha peruskallio, ja sen pinnalla jääkausista kertova maaperä. Luontoomme kuuluvat havumetsät ja suot eliölajeineen, meillä on puroja, jokia ja eri kokoisia järviä. Ihmiset ovat jättäneet omat jälkensä, myös positiivisia. Seuraavan linkin takana esitellään muutamia luontokohteita. Monet näistä soveltuvat myös retkikohteiksi ja lintujen tarkkailuun. Kohteet ovat kuitenkin ensisijaisesti luonnonlajien asuinsijoja. Me ihmiset voimme käydä vierailemassa eläinten ja kasvien elinpaikolla, kun teemme sen lajien olemassaoloa ja pesimärauhaa kunnioittaen.