Ponnenjärvi ja Riihonjärvi

Matala Ponnenjärvi löytyy aivan Töysän keskuksen tuntumasta. Tämäkin järvi on aikoinaan laskettu. Hajakuormitus koetteli veden laatua aiheuttaen kalakuolemia, kunnes 1990-luvulla perustettiin Ponnenjärven kunnostustoimikunta. Tavoitteena oli vähentää ravinteisuutta ja kunnostaa rantoja siten, että järven linnuston olosuhteet otettiin huomioon. Lopputulos on osoittautunut hyväksi. Järvellä voi kohdata hienoja lintulajeja, kuten kaulushaikaran, ruskosuohaukan ja härkälinnun. Lintujen tarkkailu onnistuu hyvin lintutornista käsin. Lintutorni löytyy järven koillisosan rannalta Niemenkyläntien varrelta. Ponnenjärven kunnostushankkeesta löytyy kirjoitus vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 5). Ponnenjärvi on maakunnallisesti arvokas lintuvesi.

Toinen hyvä MAALI-järvi Töysän alueella on Riihonjärvi. Siellä ei ole lintutornia, mutta mielenkiintoista lajistoa voi kiikaroida kauempaa tieltä käsin. Järvi on hyvä vesilintujen pesimäjärvi (esim. nokikana, haapana, pajusirkku, härkälintu). Järvellä pesii myös naurulokki, hyvän lintujärven takuulaji. Kohde on muuttavien lajien tärkeä levähdysalue.

Alavuden eteläisessä osassa sijaitseva Edesjärvi on valtakunnallisesti arvokas lintujärvi. Se on matala ja humuspitoinen. Järven rantoja kiertävät laajat ilmaversoisten vyöhykkeet ja avoluhdat. Edesjärven vesilinnusto on rikas (esim. naurulokki, tukkasotka, punasotka, kalatiira). Järvi on Natura 2000 -suojelualue. Lintujen tarkkailua vaikeuttaa lintutornin puute.

Nisosjärvi sijaitsee Kuortaneen Ruonan kylällä. Nisos on maakunnallisesti arvokas, hyvä lintujärvi, ja se on rauhoitettu lintuvesiensuojeluohjelman mukaisesti. Matala, rehevä järvi on suurelta osin peltojen ja asutuksen ympäröimä. Siellä ei ole lintutornia, mutta liikennesäännöt muistaen lintuja pääsee näkemään esteettömästi maanteiltä käsin järven länsi- ja itäpuolella (Kantatie 66 ja Alajärventie). Järvi tarjoaa lintuharrastajalle nähtävää ja kuultavaa erityisesti alkukesällä. Nisos on hyvä yölaulajakohde. Öisin siellä voi kuulla kaulushaikaran puhalluksia, ruokokerttuset rätisevät ja naurulokit partioivat järven yllä yrittäen pitää huolta, että pedot pysyvät loitolla pesiltä. Pesivä naurulokkikolonia on aina hyvän lintujärven tunnusmerkki, sillä kun naurulokki asettuu kohteeseen, paranee siellä muidenkin lintujen pesimistulos. Nisos on monien lintulajien pesimäpaikka. Vedessä pulikoi nokikanoja, silkkiuikkuja ja eri sorsalajeja. Ilahduttavasti Nisoksella voi tavata pesivänä myös uhanalaisen tukkasotkan ja punasotkan. Ruskosuohaukka pitää muun lajiston valppaana. Loppukesällä järven rantalietteillä tavataan usein harmaahaikaroita ja jalohaikaroita.

Pennalanlahti ja Porkkuslampi

Kuortaneenjärven eteläinen osa on luontonsa puolesta rikas ja maisemallisesti kaunis. Lapuanjoen laaja suistomatalikko ja sen järvikaislakasvustot toimivat jokisuussa luonnollisena vedenpuhdistajana. Suisto on arvokas vesilajiston (vesihyönteiset, kalanpoikaset) biodiversiteettikohde. Keväisin ja syksyisin järven eteläpää on muuttaville linnuille hyvä levähdyspaikka, kesällä siellä pesii vesilintulajeja. Linnustoa pääsee tarkkailemaan Kaarankajokisuun maisematornista Venetien päässä. Luontoarvojensa takia Pennalanlahti valittiin maamme 100-vuotisjuhlavuotena yhdeksi Suomen luontohelmikohteeksi. Se on määritelty myös maakunnallisesti arvokkaaksi lintupaikaksi.

Pennalanlahdesta ja yhdistyksemme työstä sen luonnon säilyttämiseksi löytyy pitkä kirjoitus Saukonjälkilehti nro 9: n sivuilta. Tähän työhön liittyen toteutettiin keväällä 2013 Kuortaneenjärven eteläisen osan viitasammakkokartoitus. Kartoitus löytyy täältä.

Pennalanlahden luonnosta on julkaistu kirjoituksia vanhemmissa Saukonjälki-lehdissä ( nro 4 ja 7).

Kolmas MAALI-järvi Kuortaneella on Porkkuslampi. Lampi sijaitsee Lapuanjokivarressa vähän Kuortaneenjärveltä ylävirtaan. Porkkuslammen eteläpuolen alava pelto muuttuu tulva-aikoina matalaksi järveksi, ja sinne kerääntyy muuttavia lintuja lepäilemään. Tulvapellon pajukot ovat tärkeitä varhaisille pörriäisille. Lintuja pääsee tarkkailemaan Länsirannantieltä käsin.

Sarvikkaankosket

Sarvikkaankosket sijaitsee Kuortaneen kunnan eteläisessä osassa Sarvikkaan kylällä, missä Lapuanjoen vesi etenee vauhdikkaasti kohti pohjoista Kuortaneenjärven suuntaan. Keväisin tulva-aikana kosken kuohut ovat hurjat, muina aikoina vesi virtailee leppeämmin. Jokikanjoni on syvä ja sen rantametsien kasvillisuus on rehevää lehtoa. Talvella joella voi kohdata saukon ja koskikaran, kesällä jopa harvinaisen virtavästäräkin. Sarvikkaankosket on suosittu kalastuspaikka. Luontokuvaajat käyvät kuvaamassa siellä loppukesän öinä vesisiippoja ja pohjanlepakoita. Mistään muusta kuortanelaiskohteesta ei liene yhtä paljon kuvia maailmalla kuin on Sarvikkaan vanhasta sillasta ja sen alla lentävistä lepakoista.

Retkeilijälle tämä on hyvä kohde. Kosken rannalla on polkuja kuljettavaksi.

Vähä-Vehkajärven ikimetsä

Alavudelta löytyy palanen vanhaa, hienoa metsää Vähä-Vehkajärven itärannalta. Kohde on hyväksytty vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja se on Natura 2000 -suojelualue. Metsästä löytyy järeitä haapoja, lahopuuta ja vanhalle metsälle luonteenomaista sieni- ja eläinlajistoa. Vähä-Vehkajärven rannoilla kasvaa leveänä vyöhykkeenä luhtaista saranevaa, rannan tuntumasta löytyy myös korpea. Tämä ympäristö on hyvä myös rantojen linnustolle. Vähä-Vehkajärven luonnosta on julkaistu kolme kirjoitusta Saukonjälki-lehdissä (numerot 4, 5 ja 6).

Etelä-Majasaari

Etelä-Majasaari sijaitsee Alavuden Kuorasjärven eteläisessä päässä. Saari on suojeltu lehtojensuojelualueena 1990-luvun alkupuolella. Etelä-Majasaaren kasvillisuus on kiinnostava. Siellä kasvaa mm. metsälehmus eli niinipuu. Laji on sinnitellyt saaren suojissa vuosituhansien ajan jäänteenä lämpökaudelta. Metsälehmuksen lisäksi saaressa tavataan kielo, valkolehdokki, sudenmarja ja lehtokuusama. Retkeilijä tarvitsee oman venekyydin, jos haluaa käydä tutustumassa saaren kasveihin. Etelä-Majasaaresta on kirjoitus vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 6).

Katajakorpi

Katajakorven lehtoalue sijaitsee Kuortaneen lounaisessa osassa. Se kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Sieltä on ehditty rauhoittaa lopullisesti vasta pieni alue, mutta loppukin kyllä rauhoitetaan. Paikan kasvillisuus on ainutlaatuinen. Siellä kasvaa kieloa, näsiää, lehtokuusamaa, tervaleppää, mustakonnanmarjaa, valkolehdokkeja, tähtitalvikkeja, metsäruusuja, lehto-orvokkeja, onpa joku löytänyt sieltä joskus harvinaisen metsänemän. Kasvilajitiedoista on olemassa kooste. Sammaltietoja ovat siihen antaneet Hanna Kondelin ja Raimo Heikkilä, putkilokasvitiedot ovat pääasiassa Terttu Rajalan koostamia. Eläinhavainnoista mielenkiintoisin on liito-orava. Havainto on parin vuosikymmenen takainen. Retkikohteena Katajakorpi on hiukan haastava, sillä siellä ei ole polkuja eikä opasteita. Kohde on paikoin hankalakulkuinen entisten metsätaloustoimien ja tuulenkaatojen takia.

Larvaneva ja Mulkkujärvet

Larvaneva ja Mulkkujärvi sijaitsee Alavudella lähellä Kuortaneen rajaa, Vähä-Mulkkujärvi on Kuortaneen puolella. Larvaneva ja Mulkkujärvet sekä erillisenä osa-alueena Etelä-Majasaaren lehto muodostavat arvokkaan Natura 2000 -suojelualueen. Paikka on myös hyvä retkikohde, sillä Mulkkujärven ympärille on rakennettu luontopolku ja laavu nuotiopaikkoineen. Alkukesällä retkeilevien pitää muistaa, että suolla ja järven ympäristössä eletään herkkää lisääntymisvaihetta. Silloin pysytään polulla. Mulkkujärvet ja Larvaneva ovat erityisesti linnustollisesti arvokkaita. Lintumaailman tarkkailua helpottamaan Mulkkujärven etelärannalle on rakennettu lintutorni. Mulkkujärvellä voi kohdata lintujen lisäksi poikkeuksellisen hiljaisuuden, sillä ihmisperäistä melua siellä kuulee vain harvoin. Toivotaan, että asiaintila säilyy näin jatkossakin.

Kaulalamminneva, Tausneva ja Rimminneva

Kaulalamminneva, Tausneva ja Rimminneva Kuortaneella kuuluvat laajaan, lähes yhtenäiseen suokeskittymään, joka levittäytyy Kuortaneen ja Alavuden läntisissä osissa aina Larvanevalle saakka. Suurin osa tämän suolakeuden kosteikoista on ehditty jo ojittaa, mutta nämä kolme arvokasta kuortanelaissuota ovat säilyneet niin hyvin, ja ne on valittu soidensuojelun täydennysohjelmaan. Näillä soilla voi luonnonlajeja häiritsemättä retkeillä loppukesällä, syksyisin ja alkutalvella, muina aikoina jätetään alueen alkuperäislajistolle pesimärauha.

Tohninmäki

Tohninmäki Töysän Tohnin kylässä on Luonnonystävien toimialueen korkein kohde, 224 m mpy. Tohninmäen lakialueen maaperä on ravinteinen. Ravinteisuus johtuu paikan korkeudesta. Mäki on niin korkea, että jääkauden loppumisvaiheen sulavedet eivät yltäneet huuhtelemaan missään vaiheessa mäen lakea. Aallokon puhdistamat alarinteet ovat selvästi lakea karumpia. Koska Tohnin maaperä on ravinteinen, paikan kasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää. Maanteiden ojassa saattaa kasvaa upea hiirenporras, ja metsästä löytyy käenkaaleja, valkolehdokkeja, pussikämmeköitä, tähtitalvikkeja, nuokkuhelmikkää ja metsäkurjenpolvia. Tohnin kasvillisuudesta on kirjoitus Saukonjälki -lehdessä (nro 4).

Luonnonperintösäätiön rauhoitusalueet

Alavutelaiset voivat ylpeillä siitä, että kaupungin alueella on peräti kolme Luonnonperintösäätiön hankkimaa rauhoituskohdetta: Haveri-Lampila ( 70 ha), Kruununmaa (36 ha) ja Tevalehto (13 ha). Lisäksi aivan toimialueemme ”naapurustossa”, Alajärven Lehtimäellä sijaitsee Heinineva, missä on noin 37 hehtaarin kokoinen suojeluala. Heinineva oli Luonnonperintösäätiön ensimmäinen suojelukohde Etelä-Pohjanmaalla. Kohteissa voi vierailla jokaisen oikeuksin ja -velvollisuuksin muistaen kunnioittaa suojelumääräyksiä. Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila kirjoitti näistä neljästä suojelualueesta esittelytekstin uusimpaan Saukonjälkilehteen.

Maiden aiemmat omistajat ovat tahtoneet, että tilat rauhoitetaan. Myynti Luonnonperintösäätiölle takaa vahvasti kohteiden säilymisen tuleville sukupolville. Haluamme muistuttaa kaikkia maanomistajia Luonnonperintösäätiön tarjoamasta joustavasta rauhoittamisvaihtoehdosta.