”Joka ei tunne omaa maataan, hän ei tiedä, mistä on kotoisin.” J.V. SNELLMAN
Yhdistyksemme nimeksi valittiin aikoinaan Suomenselän Luonnonystävät ry, sillä kotiseutumme sijoittuu Suomenselän läntiseen osaan.
Toimialueemme, Alavus ja Kuortane kattavat kuitenkin vain osan laajasta Suomenselästä. Suomenselkä on vanhastaan määritelty Järvi-Suomen ja Pohjanmaan jokien väliseksi vedenjakajaksi. Se ulottuu Itä-Karjalan Maanselästä Isojoen Lauhavuoreen.
Suomenselkä näkyy sekä maastossa että kartalla karuna raja-alueena. Näin myös kotiseudullamme, Suomenselän läntisellä laidalla. Täällä maasto on enimmäkseen melko tasaista, ja tämän takia täällä on paljon soita. Maaperä on karuksi huuhtoutunutta moreenia, savikoita ja ravinteisuutta on vain vähän. Yksitoikkoisuudesta ei kuitenkaan ole kyse.
Kuortaneen ja Alavuden läntiset osat muistuttavat eniten lakeusmaisemaa, mutta maanpinta on lakeutta korkeammalla pysytellen enimmäkseen sadan metrin korkeuskäyrän yläpuolella. Maisema poikkeaa lakeudesta siinäkin, että täällä on runsaammin järviä ja lampia. Alavuden Töysässä maisemapiirteille on luonteenomaista vaihteleva mäkimaa, jossa moreenikukkalat, harjanteet ja kalliot vuorottelevat jyrkkärinteisten laaksojen, soistuneiden painanteiden ja lukuisten järvialtaiden kanssa. Maasto on korkeimmillaan Alavuden itäosissa Ähtärin sekä Virtain rajamailla, missä maasto paikoin kohoaa jopa 150-200 metriin merenpinnan tasosta. Yhdistyksemme alueen korkein kohta löytyy Tohninmäeltä (224 m mpy.). Kallioperustan rikkonaisuus näkyy täällä jyrkkinä vuorenseinäminä (esim. Vuorijärvi, missä suhteellista korkeuseroa on yli 50 m).
Vaihtelua pinnanmuotoihin tuovat myös harjut. Töysän poikki kulkee Lehtimäenharju. Ruoveden-Kuortaneenharju kulkee Lapuanjokea seuraillen Kuortaneen ja Alavuden kautta Virtain puolelle.
Lapuanjoki alkaa Alavuden Sapsalammilta. Joki pullistuu järviksi Alavudenjärven kohdalla, Kuhajärvellä, Kuortaneenjärvellä ja Seuruksella. Suurimpia Lapuanjoen sivujokia ovat Töysänjoki idästä ja Kätkänjoki koillisesta. Alavuden läntisistä osista vedet laskevat Nurmonjoen kautta Lapuanjokeen.
Suomenselän karuus näkyy kotiseutumme kasvillisuudessa. Lehtoja täällä on vain niukasti (esim. Katajakorven lehto Kuortaneella). Ravinteisuutta löytyy myös Tohninmäen huuhtoutumattomista lakiosista. Täältä puuttuvat monet eteläiset lajit. Esimerkiksi luonnonvaraista lehmusta kasvaa vain siellä täällä, kuten Kuorasjärven Etelä-Majasaaressa. Suot vaihtuvat täällä pohjoisen aapasoista keidassoiksi.
Yllä olevan tekstin lähteenä on pääasiassa käytetty Reijo Salmen kirjoittamaa artikkelia: Suomenselän läntisellä laidalla. Artikkeli on julkaistu vuonna 1995 Saukonjälki -lehdessä nro 1. Lehden voi ostaa esim. Luonnonystävien sihteeriltä.
