Omaa kotiseutuaan saattaa erehtyä pitämään tavallisena ja arkisena. Kaiken hienon arvelee helposti olevan muualla, jossakin vuoristoissa, palmurannoilla, savanneilla… Ne ovatkin hienoja, mutta yhtä lailla arvokasta ja ainutlaatuista on täällä kotiseudullakin. Täältä löytyy järviä ja jokiluontoa, metsiä ja soita, allamme on ikivanha, rauhallinen peruskallio ja sen pinnalla jääkausista kertova maaperä. Ne ovat meille tärkeitä ja meidän vastuullamme.
SARVIKKAANKOSKET
Ei kannata lähteä Kanariansaarille ennen kuin on käynyt vaikkapa Lapuanjoen Sarvikkaankoskilla Kuortaneella. Jokikanjonin kasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää lehtoa. Keväisin tulva-aikana kosken kuohut ovat hurjat, muina aikoina vesi virtailee leppeämmin. Talvella siellä voi kohdata saukon. Sarvikkaankosket on suosittu kalastuspaikka. Luontovalokuvaajat käyvät kuvaamassa siellä loppukesän öinä vesisiippoja ja pohjanlepakoita. Mistään muusta kuortanelaiskohteesta ei olekaan yhtä paljon kuvia maailmalla kuin on Sarvikkaan vanhasta sillasta ja sen alla lentävistä lepakoista.
LARVANEVA, MULKKUJÄRVET
Larvaneva ja Mulkkujärvi sijaitsee Alavudella lähellä Kuortaneen rajaa, Vähä-Mulkkujärvi on Kuortaneen puolella. Paikka on hyvä retkikohde, sillä Mulkkujärven ympärille on rakennettu luontopolku ja laavu nuotiopaikkoineen. Alkukesällä retkeilevien pitää muistaa, että suolla ja järven ympäristössä eletään herkkää lisääntymisvaihetta. Silloin pysytään polulla. Mulkkujärvet ja Larvaneva ovat erityisesti linnustollisesti arvokkaita. Lintumaailman tarkkailua helpottamaan Mulkkujärven etelärannalle on rakennettu lintutorni. Mulkkujärvellä voi kohdata lintujen lisäksi poikkeuksellisen hiljaisuuden, ihmisperäistä melua siellä kuulee vain harvoin. Alue on yhdessä Kuorasjärven Etelä-Majasaaren kanssa Natura-2000 -kohde.
ETELÄ-MAJASAARI
Etelä-Majasaari sijaitsee Alavuden Kuorasjärven eteläosassa. Saari on suojeltu lehtojensuojelualueena 1990-luvun alkupuolella. Kaikkein arvokkain Etelä-Majasaaren kasveista lienee metsälehmus eli niinipuu. Laji on sinnitellyt saaren suojissa vuosituhansien ajan jäänteenä lämpökaudelta. Metsälehmuksen lisäksi saaressa kasvaa kielo, valkolehdokki, sudenmarja ja lehtokuusama. Etelä-Majasaaresta on kirjoitus vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 6 / Antero Mäkelä).
KAULALAMMINNEVA, TAUSNEVA JA RIMMINNEVA
Kaulalamminneva, Tausneva ja Rimminneva Kuortaneella kuuluvat laajaan, lähes yhtenäiseen suokeskittymään, joka levittäytyy Kuortaneen ja Alavuden läntisissä osissa aina Larvanevalle saakka. Suurin osa tämän suoalueen kosteikoista on ehditty jo ojittaa, mutta jotakin sentään on jäänyt jäljelle. Ehkä vielä jonakin päivänä näemme, että länsiosien suoavaruutta aletaan ennallistaa; Kinkonevan ja Kiimanevan ojat tukittaisiin, samoin tilkittäisiin Hietaharjunnevan, Pohjaisnevan ja Kuhjonnevan laiteita kuivaavat kaivannot. Tällaisia ilmastotekoja tarvitaan nyt nopeasti.
Näillä soilla voi luonnonlajeja häiritsemättä retkeillä loppukesällä, syksyisin ja alkutalvella, muina aikoina jätetään alueen alkuperäislajistolle pesimärauha.
KUIVASJÄRVI
Alavudella sijaitseva Kuivasjärvi on arvokas, Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva lintujärvi. Sen vedenpintaa on aikoinaan laskettu heinämaiden saamiseksi. Pikkuselkä oli kasvanut aika pahasti umpeen vuosikymmenten saatossa mm. turvetuotannon aiheuttaman kuormituksen seurauksena. Avovesipinnan väheneminen heikensi kohteen linnustollista arvoa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta Kuivasjärven Pikkuselällä toteutettiin alkutalvella 2024 ruoppauksia, joiden tuloksena järven avovesialueen pinta-ala lisääntyi selvästi. Ruoppaukset toteutettiin linnustollisen arvon parantamiseksi.
Kuivasjärvellä voi kesällä kohdata kurkiperheen harppomassa kortteikossa ja ruskosuohaukan kaartelemassa ruovikoiden yllä, kevätöisin saattaa kuulla luhtahuitin huittailua, harvinainen harmaasorsakin havaitaan usein keväisin. Vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 4) on Jukka Koiviston teksti Kuivasjärvestä. Luonnonystävät teki aikoinaan retken Kuivasjoen rantametsään. Retkellä kertyneistä kasvitiedoista löytyy pieni kirjoitus Saukonjälki-lehdessä (nro 5 / Terttu Rajala).
NISOS
Nisos-järvi Kuortaneella on rauhoitettu lintuvesiensuojeluohjelman mukaisesti. Matala järvi on suurelta osin peltojen ja asutuksen ympäröimä. Siellä ei ole lintutornia, mutta järvelle on esteetön näköala maanteiltä sekä länsi- että itäpuolelta. Alkukesällä pienellä järvellä on monenlaista elämän ääntä. Öisin kaulushaikarat puhaltavat ja naurulokit kirkuvat lennellen paikan yllä yrittäen pitää huolta, että pedot pysyvät loitolla niiden pesiltä. Samalla lokit varjelevat muidenkin lintujen pesiä. Vedessä pulikoivat nokikanat, silkkiuikut ja monet sorsalajit. Ruskosuohaukka pitää ne valppaana. Loppukesällä 2018 veden pinta laski poikkeuksellisen alas. Tuolloin järven rantalietteillä tavattiin harmaahaikaroita, paikalle tuli myös useita jalohaikaroita.
VÄHÄ-VEHKAJÄRVEN IKIMETSÄ
Alavudelta löytyy palanen vanhaa, hienoa metsää Vähä-Vehkajärven itärannalta. Kohde on hyväksytty vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja se kuuluu Natura 2000 -alueeseen. Metsästä löytyy järeitä haapoja, lahopuuta ja vanhalle metsälle luonteenomaista sieni- ja eläinlajistoa. Vähä-Vehkajärven rannoilla kasvaa leveänä vyöhykkeenä luhtaista saranevaa, rannan tuntumasta löytyy myös korpea. Vähä-Vehkajärven luonnosta löytyy kolme kirjoitusta vanhoista Saukonjälki-lehdistä (numerot 4 / Antero Mäkelä sekä numerot 5 ja 6/ Jouni Kalmari).
NIKULINNEVA
Nikulinnevan-Porrasnevan alue löytyy Alavuden ja Virtain rajamailta, Iso-Vehkajärven kaakkoispuolelta. Suomaisema jatkuu Virtain puolella Haukkanevan ja Ruuhinevan suojelualueina. Tätä suokokonaisuutta voi pitää eteläisen Suomenselän suurimpana ja kauneimpana. Nikulinnevan suojelualueella on useita pieniä lampia, mm. Valkeinen, poikkeuksellisen kirkasvetinen lähdejärvi. Suoalue on syrjäinen ja vaikeakulkuinen. Siksi siellä viihtyvät arat erämaiset eläinlajit. Toki suolla liikkuu myös ihmisiä. Kesäisin nevalla voi nähdä marjastajia sankoineen tai kalastajia Valkeisen ja Nikulinlammen rannalla koettelemassa onneaan. Suolla voikin luonnonlajeja häiritsemättä retkeillä kesällä valokkien kypsyessä, syksyisin ja alkutalvella, mutta muina aikoina (kevättalvesta sydänkesään) jätetään alueen alkuperäislajistolle pesimärauha. Nikulinnevan suojelualueesta löytyy kirjoitus vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 5 / Antero Mäkelä).
PENNALANLAHTI
Kuortaneenjärven eteläinen osa on luontonsa puolesta rikas ja maisemallisesti kaunis. Lapuanjoen laaja suistomatalikko on etenkin muuttoaikoina linnustollisesti merkittävä. Luontoarvojensa takia Pennalanlahti valittiin maamme 100-vuotisjuhlavuotena yhdeksi Suomen luontohelmikohteeksi.
Pennalanlahdesta ja yhdistyksemme työstä sen luonnon säilyttämiseksi löytyy pitkä kirjoitus Saukonjälkilehti nro 9: n sivuilta.
Pennalanlahden luontoasiosta on kaksi kirjoitusta Saukonjälki-lehdissä ( nro 4 ja 7 / Esko Rajala).
Muita Pennalanlahden luontoon liittyviä kirjoituksia:
Esko Rajala kartoitti kesällä 2003 Pennalanlahden ja Kuortaneenjärven eteläisen osan pesimälinnustoa. Tiedot julkaistiin samana vuonna Saukonjälkilehdessä nro 7. Alla olevan linkin takaa löytyy löytyy tekstin ”Kuortaneenjärven Pennalanlahden linnusto 2003″ käsikirjoitus:
Pennalanlahden pesimälinnusto 2003
Esko Rajala kirjoitti Pennalan linnustosta myös Kuurtanesseuran Joulu -lehteen vuonna 2004. Kirjoituksen nimi on ”Lintueloa Pennalanlahdella”.
Lintueloa Pennalanlahdella
Kuortanelaista lintuelämää vähän laajemminkin käsiteltiin Esko Rajalan kirjoituksessa ”Kuortaneenjärven ja lähivesistöjen linnustosta”. Kirjoitus julkaistiin ”Kuortaneenjärvi Lapuanjoen helmi” -kirjassa. Kirja on Länsi-Suomen ympäristökeskuksen julkaisu vuodelta 2006.
Kuortaneenjärven ja lähivesistöjen linnustosta
Kuortaneenjärven eteläinen osa arvioitiin vuonna 2013 maakunnallisesti arvokkaaksi lintualueeksi. Kuortaneenjärvi ja muutkin maakunnallisesti arvokkaat lintukohteet löytyvät tästä linkistä:
SSLTY MAALI -raportti
Keväällä 2013 Esko ja Terttu Rajala kartoittivat Kuortaneenjärven eteläisen osan viitasammakkopopulaatiot.
Viitasammakkokartoitus 2013
PONNENJÄRVI
Matala Ponnenjärvi löytyy aivan Töysän keskuksen tuntumasta. Tämäkin järvi on aikoinaan laskettu. Hajakuormitus koetteli veden laatua aiheuttaen kalakuolemia, kunnes 1990-luvulla perustettiin Ponnenjärven kunnostustoimikunta. Tavoitteena oli vähentää ravinteisuutta ja kunnostaa rantoja siten, että järven linnuston olosuhteet otettiin huomioon. Lopputulos on osoittautunut hyväksi. Järvellä voi kohdata hienoja lintuja, kuten kaulushaikaran, ruskosuohaukan ja härkälinnun. Niiden tarkkailu onnistuu hyvin lintutornista käsin. Ponnenjärven kunnostushankkeesta löytyy kirjoitus vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 5 / Reijo Salmi).
TOHNINMÄKI
Tohninmäki Töysän Tohnissa on Luonnonystävien toimialueen korkein kohde, 224 m mpy. Mäki on laeltaan ravinteinen, sillä se on niin korkea, että jääkauden jälkeinen korkeinkaan vedenpinta ei ole yltänyt huuhtelemaan mäen lakea. Alarinteet ovat selvästi lakea karumpia. Koska Tohnin maaperä on ravinteinen, paikan kasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää. Maanteiden ojassa saattaa kasvaa upea hiirenporras, ja metsästä löytyy käenkaaleja, valkolehdokkeja, pussikämmeköitä, tähtitalvikkeja, nuokkuhelmikkää ja metsäkurjenpolvia. Tohnin kasvillisuudesta on kirjoitus Saukonjälki -lehdessä (nro 4 / Terttu Rajala).
KATAJAKORPI
Katajakorven lehtoalue sijaitsee Kuortaneen länsiosassa. Se kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Sieltä on ehditty rauhoittaa lopullisesti vasta pieni alue, mutta loppukin kyllä rauhoitetaan. Paikan kasvillisuus on ainutlaatuinen. Siellä kasvaa kieloa, näsiää, lehtokuusamaa, tervaleppää, mustakonnanmarjaa, valkolehdokkeja, tähtitalvikkeja, metsäruusuja, lehto-orvokkeja, onpa joku löytänyt sieltä joskus jopa harvinaisen metsänemän. Katajakorven kasvillisuudesta löytyy tarkempaa tietoa tästä linkistä: Kuortaneen Katajakorven kasvillisuudesta.
LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖN RAUHOITUSKOHTEET
Alavutelaiset voivat ylpeillä siitä, että kaupungin alueella on peräti kolme Luonnonperintösäätiön hankkimaa rauhoituskohdetta: Haveri-Lampila, Kruununmaa ja Tevalehto. Lisäksi aivan toimialueemme ”naapurustossa”, Alajärven Lehtimäellä sijaitsee Heineva, missä on noin 37 hehtaarin kokoinen suojeluala. Se on Luonnonperintösäätiön ensimmäinen suojelukohde Etelä-Pohjanmaalla. Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila kirjoitti näistä neljästä suojelualueesta esittelytekstin uusimpaan Saukonjälkilehteen.
Maiden aiemmat omistajat ovat tahtoneet, että tilat rauhoitetaan. Myynti Luonnonperintösäätiölle takaa vahvimmin kohteiden säilymisen tuleville sukupolville. Haluamme muistuttaa kaikkia maanomistajia Luonnonperintösäätiön tarjoamasta joustavasta rauhoittamistavasta.
LINTUTORNEJA
Lintutorneja löytyy Kuortaneenjärveltä Kaarankajoen laskukohdasta, Töysän Ponnenjärveltä, Alavuden Kuivasjärven Pikkuselältä ja Mulkkujärveltä, Kuortaneen Sarvijärveltä.
