Luonnonystävät retkeilivät Lahtelan lehtometsässä Pertunmaalla

Alkukesän kaunis päivä suosi luontoretkeä Pertunmaalla Lihavanpään suojelualueelle sunnuntaina. Koronan takia jo kahtena keväänä lykätty tutustuminen Lahtelan tilan luonnonsuojelualueeseen saatiin vihdoin toteutettua.  Retken järjestäjänä toimi Suomen luonnonsuojeluliiton Suur-Savon yhdistys yhteistyössä alueen omistajien Osmo ja Pirkko Kuisman kanssa. Retken vetäjinä toimivat metsäalan ammattilaiset Raimo Ulmanen ja Harri Menna.

Retken kohde sijaitsee ikivanhalla asuinalueella. Tarinan mukaan seudulla asui Pertunmaan ensimmäisiin asukkaisiin kuulunut Perttu.  Suojelualue on entisillä kaskimaille ja pelloille syntynyttä rehevää lehtometsää, joka on saanut olla luonnontilassa lähes sata vuotta. Runsaan lahopuuston ansiosta alueella ovat pesineet muiden muassa valkoselkätikka ja liito-orava. Lahtelan tilalle haettiin valtion METSO-rahoitusta suojelualueen perustamiseksi paikallisen ympäristöammattilaisen avustuksella. Pysyvä suojelualue perustettiin vuonna 2017.

Sunnuntaisen retken ensimmäinen pysähdyspaikka oli pellon reunassa olevalla tuulihaukan pesäpöntöllä.  Tässä 25-henkinen retkeilijäjoukko sai rengastaja Silvo Pöysän kertomana tietoiskun tuulihaukasta ja muistakin petolinnuista. Reitti kulki ohi jättiläishaapojen ja -kuusien, jotka kurkottavat taivasta kohti tukevien leppien seasta.  Kuusenjuurakon alle oli mahdollisesti mäyrä kaivanut pesäänsä.  Pesällä pohdittiin lehtomaan kasvistoa.

Matka jatkui rantakosteikkoon.  Laaja kosteikkoalue on muodostunut mutahaudoista, joista on ajettu mutaa kivennäismaapelloille.  Alueella viihtyvät viitasammakko ja monet vesilinnut. Kosteikot ovat vahvasti suojeltuja elinympäristöjä myös talousmetsissä. Heinäsenlahden rannalla katseltiin myös suoniemekkeen mäntyyn rakennettua kalasääsken tekopesää.  Sääski ei ole vielä pesinyt siinä, vaikka käykin kalastamassa matalalla lahdella. Joskus pesän arveltiin vielä tulevan linnun käyttöön.

Retken yhtenä tavoitteena oli antaa osallistujille tietoa metsän jatkuvasta kasvatuksesta. Paljon asiasta on puhuttu, mutta vähän sitä on käytännössä toteutettu.  Onneksi retkellä mukana oli kokenut motokuski Rauno Argillander.  Hänen kommenttejaan haluttiin kuulla suojelualueen kainalossa olevan tukkikokoisen istutuskuusikon sopivuudesta yläharvennukseen.  Rauno sanoi sen onnistuvan, kunhan niin on sovittu omistajan ja ostajan välisessä asiakirjassa.  Retken lopulla pohdittiin myös pienaukkohakkuun mahdollisuuksia vaihtelevarakenteisessa metsässä.  Nämä uudet hakkuutavat ovat mahdollisia, jos omistaja niin toivoo.  Paras kalusto näiden hakkuiden toteuttamiseen on mahdollisimman järeä hakkuukone, jolla voi parhaiten ohjailla puun kaatosuuntaa ja säästää näin jäljelle jäävää puustoa vaurioilta.

Retkellä keskusteltiin yhteiskunnan tarjoamista eri suojelurahoitusvaihtoehdoista, joissa on melkoisesti vaihtoehtoja.  Todettiin, että kirjoittamalla netin hakuun ”METSO-rahoitus” saa tukevan annoksen perustietoa, ja sitten vain yhteys Metsäkeskukseen tai ELY-keskukseen jatkotoimista. Osa retken kohteista oli Joutsenrannan tilalla, jolla ei vielä ole suojelualuetta, mutta omistaja Tapio Lavikalla on vahva kiinnostus metsänsä suojeluun. Puolipäiväisen retken lopuksi nautittiin eväitä Lahtelan viihtyisällä pihamaalla. Paras palaute retkeläisiltä saattoi olla, että saatiin liikkua neitseellisessä luonnossa kauniina päivänä ja saada jotain uutta tietoa luonnosta.

Raimo Ulmanen