Metsien ennallistamispoltto, lintujen pesintärauha ja ilmastonmuutos
Seuraavista seikoista herää ennallistamispolttojen kohdalla usein kysymyksiä: Miksi tätä tehdään? Miksi poltetaan pesimä-ja metsäpalovaroitusaikaan? Entä ilmastonmuutos? Nämä kysymykset osoittavat ihmisten olevan huolissaan luonnosta. Ja hyvin huolissaan olemme mekin, sillä metsäluonto voi todella huonosti – eihän tätä muutoin tehtäisi. Luontokato on yksi maapallon suurista ongelmista. Kun ongelma on iso, niin välillä on työkalukin.
Lyhyet vastaukset kiireisille:
– Suomen metsät ovat talouskäytön eli puiden viljelyn köyhdyttämiä, mikä on aiheuttanut metsälajien voimakkaan uhanalaistumiskehityksen. Tästä on muodostunut luontokadoksi kutsuttu ilmiö. Entisten talousmetsien palauttaminen luonnontilaiseksi liittyy luontokadon hillitsemiseen. Tätä palauttamista kutsutaan ennallistamiseksi. Metsäluonnon ennallistamiseen ennallistamispoltto on nopein tapa.
– Poltettava alue ei ole polton valmisteluharvennusten myötä otollinen paikka lintujen pesintään, sillä harvennusaukiota muistuttavana siellä ei ole hyviä suojapaikkoja pesille eikä saalistajilta. Teerienkin poikaset ovat jo lähteneet pesistä. Eläimet löytävät ja valitsevat todella hyvät pesäpaikat, kun niitä on tarjolla. Luonnonsuojelualueella niistä ei ole pulaa.
– Alkukesällä metsäpalovaroituksen aikana metsä palaa hyvin, mutta sammutusvettä riittää ja suot eivät ole liian kuivia, jolloin ennallistamispolton tekninen toteutus onnistuu hallitusti ja turvallisesti.
– Kyseessä ei ole ilmastonmuutostoimi. Ilmastonmuutoksen lisäksi maapallolla on kolme muutakin globaalia suurongelmaa (luontokato, luonnon kemikalisoituminen ja vieraslajit), joita ei voi jättää ratkaisematta. Metsiä palaa Suomessa vain murto-osa (n.1000ha/vuodessa) siitä, mitä metsäekosysteemille olisi luonnollista (70 000ha/vuodessa), joten ollaan kaukana normaalin metsäluonnon tuottamista hiilipäästöistä. Ilmastopaneeli on todennut, etteivät ilmastotoimet saa vaarantaa luonnon monimuotoisuutta.
Pitkä versio:
Ennallistamispolttojen idea lähti yksinkertaistetusti siitä, kun noin 1970-luvulla huomattiin kuinka lajistollisesti monimuotoisia alueita entiset kaskimetsät olivat. Metsäpalo on metsien kiertokulun normaalivaihe, jota ihminen tehokkaasti häiritsee. Koska sen kuuluisi olla normaalivaihe eikä sitä tapahdu riittävästi, niin ei ihme että osa metsälajeista kärsii. Tämän vuoksi useilla suojelualueilla joka vuosi poltetaan metsää, jotta turvataan hätääkärsivän metsälajiston säilyminen.
Maapallolla on ainakin neljä isompaa ekokatastrofia menossa: ilmastonmuutos, luontokato, luonnon kemikalisoituminen ja vieraslajit. Entisten talousmetsien palauttaminen luonnontilaiseksi eli ennallistaminen liittyy luontokadon hillitsemiseen. Ennallistamispoltto on nopein tapa palauttaa entiset talousmetsät luonnontilaisiksi verrattuna siihen, että odotettaisiin vuosisatoja lajistollisesti köyhän puupellon palautumista kohti luonnontilaa. Samaan aikaan mahdollisesti moni metsälaji ehtisi hävitä sukupuuttoon. Kintulamminkin suojelualueilla valtaosa metsistä on entisiä talousmetsiä, joissa näkyy vahvasti ihmisen vaikutus. Uhanalaisluokitus tarkoittaa, että lajilla on merkittävä todennäköisyys kuolla sukupuuttoon. Neljännes metsälajeista on jo uhanalaisia. Suurimmat syyt (esim. pula kuolleesta puusta) tähän kehitykseen tunnetaan. Meillä ei ole aikaa odotella. Ennallistamispoltossa tuotetaan valtavat määrät uhanalaisten lajien kaipaamaa lahopuuta ja luodaan pohja luonnontilaiselle sekametsälle sekä tuotetaan palanutta puuta sitä tarvitseville lajeille Kyseessä on siis luonnon monimuotoisuuteen liittyvä luonnonsuojelutoimi.
Toisekseen palanut metsä on eräs luonnonmetsien tyypillisen kiertokulun vaiheista, mistä hyötyvät heti lukuisat uhanalaiset lajit, esimerkiksi hyönteis- ja sienilajit (palonvaatijalajit ja palonsuosijalajit). Metsähakkuut eivät jäljittele metsäekosysteemin luonnollista uusiutumisvaihetta. Metsien hyötyajatteluun sopeutunut ihminen näkee paloalueen rumana ja tuhoutuneena, mutta luonnolle se on mitä suurinta kauneutta ja elinvoimaa. Ihminen häiritsee tätä luonnon normaalia kiertokulkua sammuttamalla kaikki metsäpalot ja korjaamalla palaneet puut pois.
Sopivin ajankohta poltoille on loppukevät ja alkukesä, kun maasto on kuivunut riittävästi mutta kuitenkin suot ovat märkiä ja ojissa on vettä. Tällöin alue palaa puhtaammin (eli ei jää niin paljon kyteviä pesäkkeitä), polttosuoritus hoituu nopeasti paloalue sisäänsä sulkien, vettä on riittävästi sammutukseen ja ympäröivät suot ovat riittävän märkiä. Keskikesällä on monesti liian kuivaa ja syksyllä säät ovat epävakaammat (joko liian kuivaa tai liian märkää). Valitettavasti paras ajankohta osuu lintujen pesimäkaudelle. Mitä lintujen pesintään tulee, niin on ensiksi syytä muistaa, miksi ennallistamista ylipäänsä tehdään. Metsälajeista neljännes on uhanalaisia, ja pääsyy uhanalaisuudelle on sekä lahopuun puuttuminen että liian yksipuoliset metsät. Hömö- ja töyhtötiaiskannat ovat romahtaneet 2000-luvulla.
Toiseksi polttokohde valmistellaan talvella poistaen sieltä puita ja kaataen niitä maahan, joten kohde muistuttaa keväällä enemmän hakkuuaukiota, jolla linnuilla ei ole paljonkaan suojapaikkoja pesille eikä petolintujen katseilta. Teeret voivat löytää niille erinomaisia pesäpaikkoja tällaisiltakin alueilta, mutta teerien poikaset ovat jo lähteneet pesästä toukokuun puolenvälin paikkeilla ja lisäksi teeren pesät on helppo löytää. Mielikuvat koskemattoman metsän poltosta ovat niin ollen aikalailla vääriä. Hyvänkään kartoituksen perusteella pesien olemassaoloa ei valitettavasti voida täysin sulkea pois, vaikka pesintä onkin alueella epätodennäköistä. Ennallistamispoltoissa turvataan mm. lintulajeillekin paremmat elinolosuhteet tulevaisuudessa. Lintuja ei juuri näy lentemässä poltoalueella ennen polttoa, mutta polton jälkeen hyönteisten saavuttua sitäkin enemmän. Poltoissa syntyy valtavat määrät lahopuuta, joten monille metsälinnuille on tulossa upeat ruokailu- ja pesintäalueet. Näin voimme vielä jatkossakin kuulla hömötiaisen haikean vihellyksen Tampereen metsissä.
Kuten edellä jo mainittiin, niin ennallistamispoltto ei ole ilmastonmuutoksen hillitsemistoimi. Toisena asiana voisi pysähtyä pohtimaan, onko se niin huonoa ilmaston kannalta kuin nopeasti näyttää, sillä käytännössä palaneen puun määrä on hyvin pieni paloaukealle syntyneeseen kuolleen puun määrään nähden. Yksinkertaistetusti metsien ennallistamispoltossa on pääasiassa kyse maapohjan ja polttoalueen esikäsittelyssä syntyneen harvennusjätteen polttamisesta. Suurin osa esikäsittelyssä kaadetuista puista palaa vain pinnasta ja pystyyn jääneistä puista tyvestä. Jälkimmäisistä isoimmat puut jäävät henkiin. Tämä poltossa tai sen jälkiseurauksena syntynyt kuollut puumassa jää hiilivarastoksi sadoiksi vuosiksi, jolloin alueelle on syntynyt jo vankka luonnonmetsä. Hiiltynyt puu lahoaa hitaasti. Sen sijaan talousmetsässä puumassa korjataan pois päätehakkuussa, ja suurin osa suomalaisesta talouspuusta kuluu hyvin lyhytkestoisiin tuotteisiin (esim. wc-paperi), joissa hiili ei pysy varastossa pitkään (toisin kuin esim. puutalossa tai huonekaluissa). Näin ollen talousmetsien kokonaishiilivarasto palautuu ennalleen vasta juuri ja juuri ennen seuraavaa päätehakkuuta, eikä tarkalleen ottaen edes silloin, kun huomioidaan maaperän hiilivaraston pieneneminen. Tarkemmalla tutkailulla ennallistamispoltto ei olekaan niin paha edes ilmaston kannalta, kuin kauhuskenaarioissa maalaillaan. Kuten Suomen ilmastopaneelin ja Suomen ympäristökeskuksen raporteissa todettu, kuolleen puun lisääminen on yksi tehokkaimpia tapoja kasvattaa metsäekosysteemin hiilivarastoa.
Jatkoperehtymistä varten:
- Tarkemmin ennallistamispolttojen ekologisista hyödyistä: Petri Keto-Tokoin tutkimusyhteenveto sivulta 115 alkaen https://www.researchgate.net/publication/325600036_Tutkimustietoon_perustuvia_suosituksia_vastuullisen_metsanhoidon_kehittamiseksi
Lisäksi Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen tiedote aiheesta
-AP