Suomen luonnonsuojeluliiton Tampereen yhdistys ry (Luonnonsuojeluliitto Tampere) on eri muodoissaan toiminut jo usean vuosikymmenen ajan. Täältä voit lukea lisää yhdistyksen historiasta. Yhdistys toimi vuoteen 2017 asti nimellä Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry.
Vuonna 1976 Tampereen luonnonsuojeluyhdistys pyrki Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykseksi, mutta jäsenanomusta ei hyväksytty, koska Tampereella oli jo yksi SLL:n paikallisyhdistys, Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistys. Neljä vuotta myöhemmin Luonnonsuojeluliiton vastauksessa Tampereen luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenanomukseen todettiin ”kuppikuntayhdistysten” syntymisen aiheuttavan turhaan päällekkäistyötä ja resurssien tuhlausta, ja toivottiin eheytystä Tampereen järjestökentässä siten että alueella olisi yksi paikallisyhdistys.
Syksyllä 1980 Tampereen luonnonsuojeluyhdistyksen, Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen ja Hämeen luontopiirin edustajat kokoontuivat Suomen luonnonsuojeluliiton neuvottelijan johdolla kahvila Tikankolon kabinetissa ainakin viisi kertaa neuvottelemaan luonnonsuojelujärjestöjen tilasta Tampereella. Ensimmäisen neuvottelun puheenjohtajana toimi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi, joka totesi Tampereen olevan ”piikki liiton lihassa”.
Liitto ei palkkaisi piirisihteeriä eikä perustaisi myymälää passiiviselle alueelle. Seuraavissa neuvotteluissa vetovastuu oli Matti Leinosella. Suomen luonnonsuojeluliiton alueelliseksi projektisihteeriksi nimitetty Harri Helin toimi neuvottelujen sihteerinä, ja joulukuussa hän ilmoitti luonnonsuojeluliiton järjestösihteeri Terho Poutaselle, että yhteisymmärrys yhdestä yhdistyksestä alkoi Tampereella löytyä.
Yhdistyksen synty
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen perustava kokous pidettiin 27.2.1981 Sampolan isossa luentosalissa. Läsnä oli pöytäkirjan mukaan 65 luonnonsuojelijaa. Kokouksen puheenjohtajana toimi Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko Joutsamo ja sihteerinä Sauli Rouhinen. Pääsihteeri Joutsamo esitelmöi aiheesta ”Ympäristönsuojelun lähiajan tavoitteet”.
Tampereen luonnonsuojeluyhdistys ja Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistys oli päätetty lakkauttaa, ja kokouksessa päätettiin perustaa Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin dosentti, lehtori Matti Leinonen. Muut hallituksen jäsenet oli sovittu edeltävissä neuvotteluissa, kokouksessa todettiin ettei joukossa ollut yhtään naista. Jäsenmaksun suuruus vuonna 1981 oli 20 markkaa.
Yhdistyksen toiminta lähti reippaasti liikkeelle. Ensimmäisessä jäsentiedotteessa vuodelta 1981 kerrottiin, että järjestäytymisen ja yhdistyksen käynnistämiseen liittyvien asioiden ohella hallitus oli selvitellyt mm. Lielahteen suunniteltuun hiilivoimalaan, Tampereen kaupungin kaatopaikkajärjestelyihin sekä Iidesjärven kunnostamiseen liittyviä ympäristönsuojelullisia kysymyksiä. Kutakin asiaa varten oli perustettu omat työryhmänsä. Hallitus oli perustanut myös seuraavat toimikunnat, joihin toivottiin lisää aktiivista väkeä: perinteinen luonnonsuojelu ja maisemanhoito, välitön elinympäristö ja kaavoitus sekä tiedotustoimikunta.
Ensimmäiset tapahtumat
Keväällä 1981 yhdistys järjesti kaksi ympäristönsuojelun teemailtaa, joista toisen aiheena oli Iidesjärvi ja toisen aiheena Vihreän Tampereen tulevaisuus. Lisäksi järjestettiin tutustuminen Kaupin luontopolkuun ja Iidesjärven linnustoon, sekä kiertomatka bussilla Pyhäjärven ympäri. Vielä toukokuussa Matti Kääntönen kertoi perustietoja Pyynikin kasvillisuudesta.
Puheenjohtaja kannusti jäsentiedotteen loppusanoissa jäseniä aktiivisuuteen: ”Tarkkailkaa kevään ja kesän aikana, mitä lähiympäristöllenne on tapahtumassa. Tiedon saaminen kaikista haitallisista muutoksista on tärkeätä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, ettei edes erilaisiin suojeluohjelmiin otettujen alueiden säilyminen luonnontilassa ole varmaa. Kun liikutte luonnossa Pirkanmaalla ja muualla, tarkkailkaa erityisesti, mitä tapahtuu suojeltaviksi ehdotetuilla soilla. Ojitus- ja muista toimista on ilmoitettava viipymättä, mieluimmin suoraan ympäristönsuojelutarkastajalle.”
Yhdistyksen ensimmäinen kirjallinen kannanotto koskien Lielahteen suunniteltua kivihiilivoimalaa päivättiin 15.10.1981. Yhdistys kehotti luonnonsuojeluliittoa esittämään huolestumisensa uusista ydinvoimalahankkeista.
Vuonna 1982 yhdistyksellä oli jo noin 600 jäsentä. Nykyisin jäsenmäärä on yli 1500 ja kasvaa koko ajan. Tämä osoittaa sen, että ihmiset ovat kiinnostuneita lähiympäristönsä tilasta ja ovat halukkaita auttamaan sen monimuotoisuuden säilyttämisessä.
Nimenvaihdos
Vuonna 2017 yhdistys vaihtoi nimensä Suomen Luonnonsuojeluliiton Tampereen yhdistykseksi, kun Luonnonsuojeluliitossa yhdenmukaistettiin paikallisyhdistysten ja maakunnallisten piirien nimeämiskäytäntöjä.
Suurimmat voitot
Yhdistyksen suurimmat voitot ovat Pyynikin (1993), Kintulammin (2018) ja Makkarajärvi-Viitastenperä (2018) luonnonsuojelualueiden perustamiset sekä Vattulan luonnonsuojelualueen laajennos (2003) Kintulammilla että vaikuttaminen ja kohteiden saaminen Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmaan 2012–2020. Näitä yhdistys ajoi vuosia, jopa vuosikymmeniä. 2010-luvun taitteessa nettisivuillamme ollut Kintulammin virtuaalinen luontopolku oli merkittävässä roolissa nostaessaan kuntapäättäjien tietoisuuteen Kintulammin suojelemisen tärkeyden. 2018 Kintulammin luonnonsuojelueella suoritettiin Ennallistamisryhmän toimesta Tampereen kaupungin ensimmäiset luonnonennallistamistoimet, mistä alkaen alueen soita on ennallistettua sekä käsin Ennallistamisryhmän toimesta että koneellisesti.
