Metsäryhmässä kerätään metsistä ja puista välittävien ihmisten kertomuksia omista lemppari- tai lähimetsistä. Kerro sinäkin omastasi! Miksi käyt siellä ja mitä se merkitsee sinulle?
Kohteet löydät kartalla tästä linkistä.
Olen jo pikkulapsesta lähtien kulkenut Luolavuoren/Ispoisten metsiä milloin kävellen, milloin juosten ja nuorempana myös suksien. Välillä olen vuosia asunut muualla, mutta nyt taas muutettuani takaisin näille main, en voi muuta kuin nauttia koiralenkeistä ihan tässä kodin vieressä olevassa metsässä. Ja koirakin nauttii! Mikä hienointa, huomasin viime vuonna, että Luolavuoren metsästä on tullut luonnonsuojelualuetta. Kyllä siellä niin upeita sammaleisia pyöreitä kivikkoja ja kauniita puita onkin, että kannattaa suojella. Ja onhan siellä myös Luolavuoren luola!
Tiina
Tässä 4 asuinalueeni lähimetsää:
Valkiaisvuori ja Kirveenmäki Kastussa ovat molemmat erittäin suosittuja paikkoja alueen päiväkotilapsille lähiretkeilyyn. Turun maisemia voi ihailla 360 astetta näkyy 10 kilometrien päähän merelle asti. Vuodenajan vaihtelut näkyy kallioisilla vähäpuustoisilla mäillä hyvin, uutenavuotena näkyy komeat kaupungin ilotulitukset. Kuuta, aurinkoa ja tähtitaivasta on helppo seurata ja näkymä etelään ja pohjoiseen on hyvä, joten muuttolintuja on mukava seurata ympärivuoden. Ainoa haitta on mäen yli kulkeva korkeajännitelinja. Helposti saavutettava. Hyvät polut muodostuneet alueelle. Hyvät pulkanlaskumäet Kirveenmäessä. Auringonpalvojatkin ovat löytäneet nämä paikat.
Pikilänmäki on Kastuntien ja Tampereenvaltatien väliin rajoittuva hyvä pieni retkimetsä.
Laurenin metsää käytettiin runsaasti 60-70-luvulla koululaisten hiihtometsänä. Omakotitalot ja teollisuuslaitos rajoittaa ulkoilua, mutta mainitsemisarvoinen metsikkö.
Rainer
Lempimetsikköni sijaitsee Halisissa Aurajoen rannalla. Asun tämän metsäisen jokirannan lähellä ja sinne on helppo mennä. Tämä pieni metsikkö on minulle henkireikä työpäivän hälinän ja kiireen jälkeen.
Löysin tämän paikan jo vuonna 2001 muuttaessani Halisiin. Vuosien saatossa olen asunut eri puolilla Halisia, mutta ranta on ollut aina vakiopaikkoja koiralenkeilläni. Koirat ovat uineet siellä alusta asti, mutta vasta viime kesänä uskaltauduin siellä itsekin uimaan.
Kun kiipeää rinnettä ylös, on rannan ja ulkoilureitin välissä entinen pihapiiri. Metsä on valloittanut sen ja meni aikaa, ennenkuin löysin paikan, missä talo on joskus sijainnut. Tulisijan ja piipun paikan jäänteet näkyivät maassa enää heikosti. Muita merkkejä asutuksesta on enää lipputangon rauta, vanha pihatien valaisintolppa, alppiruusu ja harava. Siinä on eletty kokonainen tarina. Miten nopeasti luonto on ottanutkaan tilanteen haltuun kun tarina on loppunut. Haikeaa, mutta niin lohdullista.
Heidi
Meidän takametsää ei ehkä virallisesti voi metsänä edes pitää. Pieni suikale puustoa talojen välissä, viitisenkymmentä metriä. Mutta sen verran ettei kesällä näe läpi vastapuolen taloja. Sen verran että katse lepää kuusen tuuheissa havuissa ja mieli rauhoittuu. Sen verran että omille ja naapuruston lapsille metsässä on huimia seikkailuja, jänniä jälkiä ja mahtavia leikkejä. Sen verran että sieltä löytyy makoisat mustikat, humisevat hongat ja kauniit valkovuokot. Takametsän vuoksi ihastuimme aikanaan tähän kotiin, metsäinen näkymä oli ollut haussa jo jonkn aikaa.
Takametsän harvennus- ja lahopuunpoistoaikeet ovat saaneet varpailleen ja puolustusasemiin jo kertaalleen. Onneksi tällä hetkellä lähinaapureilla on samanlaiset toiveet pitää metsä metsänä ja jättää lahopuu lahoamaan. Pienenä harmina osa asukkaista jättää röyhkeästi puunkarsintajätteensä metsään ja jopa kaataa metsikön puita ilman kaupungin lupaa.
Ilo metsästä on kuitenkin iso. Tänäänkin taitaa taas jäädä leikkikenttä kakkoseksi kun lapset suuntaavat metsään leikkimään. Ja aikuiset ovat tästä kiitollisia.
Meidän metsä sijaitsee Halisissa Hehtokadun pään ja Liponkujan välissä.
Päivi
Asun keskellä kaupunkia joten lähimetsäni on kaiketi Ruissalo. Koko saari on tietysti hienoa, vanhaa metsää, jossa on nautinto kävellä polkuja pitkin ja ihastellen katsella ympärilleen. Kulkiessaan tulee myös usein meren rantaan, jossa suolainen tuoksu ja aaltojen loiske kiviä vastaan tuovat taas uusia aistimuksia metsän jälkeen.
Lena
Ohitustien ja lentokentän väliin jää hieno pieni luonnontilainen alue, Pomponrahka. Pidän tämän alueen monimuotoisuudesta, rehevää metsää, kallioita, synkkää kuusikkoa, pieni kaunis suoalue.
Alueella kiertää luontopolku pitkospuineen, joilla pääsen lähes erämaiseen tunnelmaan. Keväällä ilman täyttää pikkulintujen konsertti, suopursujen huumaava tuoksu, kesällä puiden lehvästö tuo mukavaa viileyttä, syksyllä sateen tuoma kosteus ja viileys ja hämärtyvät illat, talvella lumi, nukkuva metsä ja kuutamoyö.
Tuula
Minun metsäni,
kuljen luonasi.
Hengitän vapaasti.
Mieleni kevenee.Iloisuus leviää
suonieni kautta.
Hymyilen.Kuulen lintujen laulua,
lehtien huminaa.Puiden takaa aavistan,
meren aaltojen loisketta.Elän.
Satumaija
Minulla on tosi monia lempimetsiä, mutta tällä hetkellä tärkein on tuo ihan kodin vieressä oleva. Sen alueen nimi on Kakkaraistenpuisto vaikkei se puisto olekaan. ? Alue sijaitsee Haritussa Meriläistentien, Varsinais-Suomenkadun ja Kataraistentien välimaastossa Koivulan liikekeskuksen “takana”. Käymme siellä lasten kanssa vähintään viikoittain leikkimässä. Siellä on upeita vanhoja haapoja, jännittäviä talonraunioitakin, paljon pieniä lampia, pikkuisia suopainanteita, näköalakallio, josta näkee merelle, runsaasti mustikoita, puolukoita ja metsämansikoita, kuntopolku ja kuntolaitteita, talvisin hiihtolatu, kalliotasanteita jännittäviin kotileikkeihin, pulkkamäeksi mainiosti soveltuva vanha kuntopolkuosuus syrjemmässä, muurahaiskekoja ja paljon lintuja ja oravia katsottavaksi. Joka vuodenajaksi löytyy tekemistä ja nähtävää. Merkittyjä luontopolkujakin kiertää alueen eri osissa. Kartta luontopoluille löytyy sivulta https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/polut-reitit-ja-ladut/merkityt-reitit josta löytyy paljon muitakin Turun Paavonpoluiksi kutsuttuja reittejä, jotka on maastoon merkitty maalatuilla sinisillä pikku-ukoilla ja sinisillä täplillä. Täältä pääsee myös kuntopolkuja pitkin Skanssin ja Lausteen alueen metsiin, Katariinanlaaksoon ja Luolavuoren upeisiin maisemiin joutumatta astumaan asvalttiteille paria tienylitystä lukuun ottamatta.
Katja
Pihlajaniemen lehto- ja kosteikkoalue on hyvin monimuotoinen hoitamattomana ryteikkönä. Täällä minä tykkään kuunnella ja katsella lintuja sekä etsiä minulle uusia lahottajasieniä ja limasieniä.
Camilla
