Kannanotto Haltialanmetsän suojelualueen pe­rus­ta­mis­esi­tyk­ses­tä sekä alueen hoito- ja käyt­tö­suun­ni­tel­ma­luon­nok­ses­ta

Piiri ja Helsy tukevat Haltialan suojelualueen perustamista. Alueeseen tulee lisätä Haltiavuori. Ulkoilureittien ja hiiltolatujen vieressä ei tule hakata metsää niin kaukaa kuin nyt esitetään.

28.2.2019

Helsingin kaupungin kaupunkiympäristötoimialan ympäristöpalvelujen ympäristönsuojeluyksikölle

Viitaten kannanottopyyntöönne 29.1.2019 Dnro HEL2019-00079

Kannanotto Haltialanmetsän suojelualueen perustamisesityksestä sekä alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksesta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiittävät kannanottomahdollisuudesta ja lausuvat seuraavaa.

Yleistä

Tuemme lämpimästi Haltialanmetsän suojelualueen perustamista.

Suojelualueen perustamisprosessissa on ymmärrettävistä syistä painotettu suojelun ja virkistyskäytön yhteensovittamista. Se näkyy mm. pitkänä valmisteluna sekä erinäisinä kompromisseina, jotka eivät luontoarvojen kannalta ole aivan optimaalisia. Lopputulosta on syytä pitää melko onnistuneena eri intressien yhteensovittamisena.

Eräät ulkoilureittien ja hiihtolatujen turvallisuudella perustellut hoitotoimenpiteet sekä alueen itäosan metsien harventaminen virkistysarvoperusteilla vaativat kuitenkin täsmennystä ja osin myös uutta harkintaa. Lisäksi hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnosta on monista syistä tarpeen muokata ja täsmentää.

Alueen rajauksesta

Haltialanmetsän suojelualueen esitetty rajaus kattaa vain osan Haltialan luontoarvoiltaan valtakunnallisesti arvokkaasta metsäkokonaisuudesta. Itsessään erityisen arvokkaita metsäalueita jää pois rajauksesta varsinkin sen pohjois- ja lounaispuolella. Rajaus sisältää kuitenkin edustavimman, parhaiten säilyneen ja arvokkaimman osan alueesta, joten sitä voidaan pitää melko tyydyttävänä.

Esitämme edellä esitetystä huolimatta vakavaan harkintaan Haltiavuoren liittämisen suojeltavaan alueeseen. Tämä monipuolistaisi suojelualuetta tuomalla suojelun piiriin Haltialan alueen puustoltaan edustavimmat kalliometsät. Biotooppivalikoiman kehityksestä on hyötyä myös suojelualueen ympäristökasvatuskäytölle. Samalla mahdollistuisi Haltiavuoren kasvillisuutta vakavasti haittaavan maastopyöräilyn ohjaaminen olemassa oleville, merkityille ulkoilupoluille.

Suojelun ulkopuolelle jätettävien arvokkaiden metsien luontoarvojen huomiointiin tulee joka tapauksessa jatkossa kiinnittää selvästi enemmän huomiota kuin Keskuspuiston luonnon- ja maisemanhoidon yleissuunnitelmaluonnoksessa on esitetty.

2

HALTIALANMETSÄN PERUSTAMISESITYKSESTÄ

Luontotyypit ja kasvillisuus

Haltialanmetsän suojelualueella voi pinta-alan, luontotyyppirikkauden, METSO-kriteerit täyttävien metsien määrän sekä alueella elävän uhanalaisen ja vaateliaan lajiston osalta katsoa olevan valtakunnallista suojeluarvoa. Alueen luontotyyppi- ja lajistoarvo vanhojen metsien kannalta vastaa hyvin mm. 1990-luvun valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan Uudeltamaalta päätyneiden kohteiden parhaimman kolmanneksen laatua. Haltialanmetsän suojelualueen arvoa lisää uuden suojelualueen rooli olemassa olevia suojelualueita (Haltialan aarnialue, Pitkäkosken luonnonsuojelualue. Silvolan luonnonsuojelualue) fyysisesti hyvin kytkevänä. Alueen valtakunnallista suojeluarvoa ei ole kuitenkaan tuotu riittävästi määrin esille sen enempää perustamisesityksessä kuin hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksessa.

Alueen luontotyyppien ja lajiston uhanalaisuuteen liittyvät luokitukset on syytä päivittää uhanalaisluokkien osalta vastaamaan uusia tietoja. Uusin luontotyyppien uhanalaisarviointi ilmestyi joulukuussa 2018 ja uusi lajien Punainen kirja julkaistaan 8.3.2019.

Lahopuu ja seuralaislajisto

Suojelualueelta havaituista, eri lajiryhmiin kuuluvista valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisista sekä silmälläpidettävistä lajeista yli 60 % on kääväkkäitä eli kääpiä, orakkaita tai orvakoita. Lisäksi alueelta tunnetaan muutamia koko Suomen mitassa harvinaisia kääpä- ja orakaslajeja, joiden uhanalaisuutta ei ole vielä 2010 arvioitu. Helsingin kaupungin 1999, 2014 ja 2015 teettämissä selvityksissä alueelta on havaittu peräti 20 ns. Punaisen kirjan lajia, näiden joukossa myös luonnonsuojelulain 47 §:n erityisesti suojeltava laji eli erittäin uhanalainen sitkaskääpä (Antrodia piceata).

Alueen kääväkäslajisto on todettu suojelualueen ainoana lajiryhmänä itsessään valtakunnallisesti erittäin edustavaksi. Jostakin syystä se on jätetty niin hoito- ja käyttösuunnitelmassa kuin sitä referoivassa perustamisesityksen kuvauksessa ylimalkaisen käsittelyn varaan. Edes merkittävimpiä kääväkäslajeja ei putkilokasvien, lintujen ja kovakuoriaisten tapaan edes mainita.

Olennaisimmat ja ekologialtaan vaateliaimmat lajit, kuten kalvaskääpä (Antrodia cretacea), sitkaskääpä, poimukääpä (Antrodia pulvinascens, VU), sitruunakääpä (Antrodiella citrinella, RT), peikonnahka (Crustoderma dryinum, RT), harjasorakas (Gloiodon strigosus, RT), lumokääpä (Skeletocutis brevispora, RT) sekä iso-orakarakka (Steccherinum tenuispinum) on perusteltua mainita myös perustamisasiakirjassa. Ne kertovat esiintymisellään alueen valtakunnallisesta suojeluarvosta tunnetun ekologisen vaateliaisuutensa pohjalta.

Hoito

Esitetyistä toimenpiteistä lähes kaikki ovat nähdäksemme perusteltuja, mutta osaan liittyy tarvetta täsmentää ja muokata hoito- ja kehittämissuunnitelmaluonnoksen esityksiä. Täsmennystarpeita liittyy lähinnä ulkoilureittien lähivyöhykkeiden hoitoon sekä purouomien luonnonmukaistamiseen.

3

Huonosti harkittuna pidämme osaa hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksessa suojelualueen itäosan ”nuoriin, tiheisiin ja tasarakenteisiin” metsiin esitetyistä harvennushakkuista. Esitysten ongelmia on avattu hoito- ja käyttösuunnitelmaa käsittelevässä kannanoton osuudessa.

Reitit

Esitetyt reittilinjaukset ovat alueen nykyisen ja tulevan käytön kannalta perusteltuja.

Tapahtumien järjestäminen

Rauhoitusmääräykset sallivat tapauskohtaiseen harkintaan perustuen suurten tapahtumien järjestämisen alueella sen enempää määrittämättä mitä nämä tapahtumat voivat olla. Ainoa rajoite on linnuston pesinnän ydinaika, joka on määritelty hyvin lyhyeksi (10.5. – 20.6).

Emme pidä alueen ulkoilureittien ja latujen ulkopuolista osaa erityisen sopivana mihinkään merkittävää kulutusta tai häiriötä aiheuttavaan tapahtumaan. Mikäli suurten tai muuten ilmeistä häiriötä aiheuttavien tapahtumien järjestäminen alueen metsissä tullaan sallimaan, on kesäaikaista rauhoitusta syytä pidentää niin alku- kuin loppupäästäkin (esim. 1.5. – 15.7).

Esitetyt rauhoitusmääräykset

Pidämme esitettyjä rauhoitusmääräyksiä pääosin perusteltuina, kunhan kolme näkökohtaa huomioidaan.

1. Nykyistä hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnosta muokataan siten, että sen jäljempänä HKS-kommentoinnin yhteydessä mainitut keskeiset ongelmat saadaan poistettua.

2. Ulkoiluteiden ja polkujen varrelta kaadettavat järeät puut (rinnankorkeusläpimitta yli 20 cm) on syytä ohjeistaa jätettäväksi runkojen osalta suojelualueelle kattavasti, ei pääsääntöisesti. Oksien ja pienemmän puuston osalta voidaan varsinkin reittien lähimetrien hoidossa harjoittaa enemmän harkintaa sen osalta, mikä jätetään ja mitä ei.

3. Linnuston kannalta herkkää aikaa, jolloin ei järjestetä suuria tai merkittävästi häiriöitä aiheuttavia tapahtumia, on syytä laajentaa esitetystä (10.5. – 20.6) kattamaan väli 1.5. – 15.7. Samaa ajanjaksoa on syytä painottaa myös opasteissa suositeltaessa liikkumisen välttämistä polkujen ulkopuolella

4

HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMALUONNOKSESTA

Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnokseen liittyvästä vuorovaikutuksesta

Haltialanmetsän suojelualueen perustamiseen liittyvä vuorovaikutus on ollut poikkeuksellisen perusteellista. Siksi on valitettavaa, että monia tulevan suojelualueen hoidon kannalta keskeisiä linjauksia ja toimenpide-esityksiä sisältävää hoito- ja käyttösuunnitelmaa ei ole luonnosvaiheessa tuotu kunnolla osallisten kommentoitavaksi. Ilmeisesti ainoa hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnokseen liittyvä kommentointimahdollisuus on rajoittunut Pakilan yläasteella lokakuussa 2018 järjestettyyn avoimeen yleisötilaisuuteen, jossa satunnaiset paikalla olijat ovat voineet ”kylmiltään” eli ilman ennakkotutustumismahdollisuutta esittää siihen liittyviä kysymyksiä ja kommentteja konsultin esityksen jälkeen. Koko alueen hoidon kannalta keskeisimmän dokumentin heikko vuorovaikutus vie hoito- ja käyttösuunnitelmalta merkittävän osan sen oikeutuksesta toimia jatkossa tarkempia toteuttamissuunnitelmia ohjaavana suunnitelmana.

Suojelualueen perustamisasiakirjoihin liittyvällä lausuntokierroksella hoito- ja käyttösuunnitelma esitellään käytännössä jo päätettynä asiakirjana eli olemassa olevana julkaisuna. Esitämme, että siihen suhtaudutaan edelleen luonnoksena, jota ollaan valmiita myös muuttamaan ja täydentämään, mikäli alkuvuoden 2019 lausuntokierroksen palaute sitä edellyttää.

Nähdäksemme tässä vaiheessa prosessia hoito- ja käyttösuunnitelma on luonnos. Tätä tulkintaa tukevat myös monet siinä olevat muutos- ja korjaustarpeet.

Haltiala muissa suunnitelmissa

Sivulla 11 on olemassa olevien suunnitelmien joukossa listattu ”Keskuspuiston luonnon- ja maisemanhoidon yleissuunnitelma 2019-2033” (Saukkonen ym.), jota ei ole olemassa eikä sitä myöskään ole asiallista käsitellä tasaveroisena jo hyväksyttyjen suunnitelmien kanssa. Todettujen merkittävien vuorovaikutukseen ja luonnonarvojen huomiointiin liittyvien puutteiden vuoksi kyseinen yleissuunnitelmaluonnos palautettiin kaupunkiympäristölautakunnassa marraskuussa 2018 uuteen valmisteluun.

3.1 Elinympäristöt

Alueen valtakunnallinen arvo suojelualueverkoston kehittämisen ja varsinkin rehevien metsä- ja korpityyppien kannalta on hyvä tuoda selvemmin julki tässä osuudessa.

Kuvauksessa vähätellään turhaan alueen metsien merkitystä vanhoina metsinä toteamalla, että ”alueella ei ole hyvin vanhaa puustoa johtuen alueen historiasta”. Tosiasiassa rehevillä lehtopohjilla ja lehtoturvekankailla kasvavat yli 100-vuotiaat kuuset ovat jo niin vanhoja puita kuin ne näin eteläisillä ja rehevillä kasvupaikoilla kasvavina kuusina pystyvät olemaan. Osaltaan tämä on syy siihen, miksi tiettyjen vanhimpien metsikkökuvioiden kuusista niin suuri osa on nykyisin pysty- tai maalahopuuna.

5

Suojelualueen luontotietopohjan ajantasaisuus

Hoito- ja käyttösuunnitelma toimii – tai ainakin sen pitäisi toimia – osaltaan myös aluetta koskevan olemassa olevan, keskeisen luontotiedon koosteena. Siksi olisi tärkeää, että siinä käsiteltäisiin tasapuolisesti alueen keskeisimmät, selvityksissä todetut lajistoarvot. Nyt HKS-luonnoksessa on käsitelty lähinnä putkilokasvit, linnut, kovakuoriaiset ja nisäkkäät.

3.3 Lahopuut ja seuralaislajisto

Sivulla 23 (kuva 10) oleva lahopuun määräarvio tunnistaa ja osoittaa hyvin suojeluesityksen kaikkien runsaslahopuustoisimmat metsiköt. Vuosina 2012 ja 2016 tehdyssä lahopuumäärien silmämääräisessä arvioinnissa on ilmeisesti ollut selviä kalibrointiongelmia, koska kartan perusteella valtaosalla suojelualueesta lahopuuta on vain vähän (alle 5 kuutiometriä/ha) tai korkeintaan kohtalaisesti (5-10 kuutiometriä/ha). Todellisuudessa tilanne on lahopuuston osalta varsinkin vuonna 2019 selvästi tätä parempi.

Suojelualueen kääpälajisto tunnetaan hyvin vuosina 1999, 2014 ja 2015 tehtyjen selvitysten perusteella. Selvitystulokset ovat myös olleet konsultin käytössä yksittäisten lajien kasvupaikkojen sijaintitietoja myöten. Siksi on hieman kummallista kuinka ylimalkaisesti HKS kuvaa esimerkiksi putkilokasveihin, lintuihin ja kovakuoriaisiin verrattuna sen ainoan lajiryhmän, jonka osalta alueen arvot ovat todetusti valtakunnallisesti merkittävät.

Raportissa todetaan, että alueelta on kautta historian havaittu 85 kääpälajia. Määrä on todellisuudessa 98 lajia.

Haltialanmetsän suojelualueelta on havaittu vuosien 2014 ja 2015 selvityksessä peräti 19 valtakunnallisesti uhanalaista, alueellisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia. Lisäksi alueelta on vuoden 1999 selvityksessä havaittu alueellisesti uhanalainen istukkakääpä (Rhodonia placenta).

Uhanalaisen ja vaateliaan kääväkäslajiston kannalta alueen suojelumerkitys on selvästi valtakunnallista tasoa. Tämän voi vahvistaa mm. vertailemalla alueelta havaittua uhanalaista tai silmälläpidettävää lajistoa pääkaupunkiseudun Viherkehän kääpäselvitettyihin suojelualueisiin (Savola, K. & Kolehmainen, K. 2012: Pääkaupunkiseudun Viherkehän suojelualueiden käävät. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 220. 65 s.). Käytännössä Haltialanmetsän ylittävät merkityksessä vain Viherkehän laajat ydinalueet eli Nuuksio, Sipoonkorpi, Meikonsalo ja Petikko.

Alueelta havaittuja valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat luonnonsuojelulain erityisesti suojeltaviin lajeihin kuuluva, erittäin uhanalaiseksi luokiteltu sitkaskääpä sekä vaarantuneeksi luokiteltu poimukääpä. Alueellisesti uhanalaisia lajeja edustavat harjasorakas, koivunkynsikääpä (Trichaptum biforme), lehtoludekääpä (Skeletocutis semipileata), peikonnahka, pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga), punakarakääpä (Steccherinum collabens), ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus), rusokantokääpä (Fomitopsis rosea), rustikka (Aporpium canescens), siperiankääpä (Phellinus abietis), sitruunakääpä sekä viherkarhikka (Kavinia alboviridis).

Suojeltavaksi esitetyn alueen silmälläpidettävää lajistoa edustavat puolestaan kirjokerikääpä (Ceriporia excelsa), kittikääpä (Ceriporiopsis aneirina), korkkikerroskääpä (Perenniporia subacida) sekä punakerikääpä (Ceriporia purpurea).

6

Muita valtakunnallisesti harvinaisia lajeja edustavat vain muutamia kertoja Suomesta tavattu kalvaskääpä sekä kymmenisen kertaa Suomesta havaittu iso-orakarakka,

Alueen valtakunnallista merkitystä uhanalaistuneen ja taantuneen kääväkäslajiston suojelun osalta korostaa se, että monien lajien kannat alueella ovat jo nykyisellään melko runsaat ja moni varsinkin kuusilahopuiden lajeista on selvästi runsastumassa.

Esitämme, että alueelta havaitut Punaisen kirjan lajit sekä muut erityisen merkittävät kääväkäslajit esitetään hoito- ja käyttösuunnitelmassa vastaavalla tavalla taulukoituna kuin putkilokasvitkin. Lopputyössä kannattaa huomioida 8.3.2019 julkaistava uusi Punainen kirja.

3.4 Linnusto

Linnuston osalta Punaisen kirjan lajit ja muut Helsingissä suojelutoimia vaativat lajit on syytä esittää taulukossa. Tässä on syytä huomioida myös alueelta 2010-luvun muissa selvityksissä havaitut lajit.

3.5 Eläimistö

Otsikon nimeksi on syytä muuttaa kovakuoriaiset ja nisäkkäät.

5. Osallistaminen

Osallisten listalle kuuluu Suomen luonnonsuojeluliiton sijasta sen maakunnallinen piirijärjestö Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

6.1 Luonnonsuojelun tavoitteet

Alueeseen liittyviä suojelutavoitteita on käsitelty monipuolisesti, mutta tavoitteista näyttäisi puuttuvan alueen kangas-, lehto- ja korpimetsien puuston kehittäminen pääosaltaan luonnontilassa. Tämä on syytä lisätä.

6.2 Purojen ennallistaminen

Esitetty purojen ennallistaminen on tavoitteena hyvä, mutta mahdollinen toteutus vaatii erityistä tarkkuutta ja harkintaa toteuttamissuunnitelmia laadittaessa. Koneiden viemistä maaperän ja lahopuuston suhteen herkille kohteille on syytä harkita ja suunnitella tarkkaan sekä varmistaa se, että toteutus tapahtuu sellaisina vuosina ja vuodenaikoina, jolloin maaperävauriot jäävät mahdollisimman pieniksi.

Suisteiden käyttö purojen mutkaisuuden luomiseksi puuttuu esitetystä keinovalikoimasta.

7

6.4 Lehtojen hoito

Lehtojen mahdollinen hoito on rajattu niihin kohteisiin, joissa se nähdäksemme on järkevää. Mornbergintien lehtoalueen hoidossa on syytä huomioida alueen merkitys tärkeänä, vuodesta toiseen asuttuna liito-oravan ydinalueena. Siksi myös kuusen on syytä jatkossakin kuulua alueen lajistoon niin isoina puina kuin asuttujen kolohaapojen läheisyydessä kasvavina, suojaa tarjoavina alikasvospuina. Liiallisen alikasvoskuusen pienimuotoinen poisto on kohteella varmasti laadukkaasti toteutettavissa, mutta sitä ei kannata toteuttaa ilman liito-oravan tarpeiden huomiointia.

Todennäköisesti korpipohjaisilla alueilla ei esitettyyn alikasvoskuusen poistoon ole tarvetta, mikäli vesitalouden palautuminen kohteilla jatkuu 2000-luvun kehityksen tapaan.

6.6 Lahopuu

Haltialanmetsän alueella on ollut jo toistakymmentä vuotta tarjolla merkittäviä määriä tuoretta kuusilahopuuta ja siten myös näkyvää kirjanpainajaeloa. Tämä ei ole aiheuttanut ympäristöön mitään aidoksi ja varsinaiseksi metsätuhoksi kutsuttavaa ilmiötä. Joidenkin biologisen ikänsä päähän tulleiden vanhojen kuusten kuolema ei metsätuho vielä ole.

Hoito- ja käyttösuunnitelman teksti viittaa siihen, että alueelta on poikkeustilanteissa mahdollista poistaa myös hyönteistuhoriskiä aiheuttavaa, vaurioitunutta puustoa. Tällaiset asiat tulisi käsitellä rauhoitusmääräysten yhteydessä eikä jättää ilman kunnollista vuorovaikutusta laadittuun hoito- ja kehittämissuunnitelmaan.

Keskuspuiston alueella on 2010-luvulla tapahtunut useita kaupungin virkamiesten keskenään siunaamia ja osin ylimitoitettuja kuusituulenkatojen poistoja. Näiden ylilyöntien jälkeen luontojärjestöpuolella on jäljellä hyvin vähän luottamusta siihen, että pelkästään kaupungin sisäisellä virkamieskonsultoinnilla pystyttäisiin välttämään tarpeettomat ylilyönnit, mikäli vaurioitunutta kuusta päädytään poistamaan. Mikäli tällaisiin ratkaisuihin suojelualueella päädytään, on selvää, että ELY-keskuksen konsultoinnin lisäksi tarvitaan myös muuta vuorovaikutusta.

6.7 Metsien ja puuston hoito

Hoito- ja käyttösuunnitelman ongelmallisin ja huonoiten perusteltu esitys liittyy nuorten, tiheiden ja tasaikäisten kangasmetsien hoitoon alueen itäosassa. Alustavat hoitoajatukset periytynevät suoraan uuteen valmisteluun laitetusta Keskuspuiston luonnon- ja maisemanhoidon yleissuunnitelmaluonnoksesta. Tämä selittää osaltaan sen, että niiden kohdalla ei ole osattu pysyä luonnonsuojelun kannalta järkevissä toimenpiteissä, vaan on lähdetty perustelemana hakkuita myös virkistyskäytölle muka koituvilla hyödyillä.

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa mahdolliseksi hoitoalueeksi on rajattu melko iso alue, joka sisältää yksijaksoisten yhden puulajin kuusikoiden ohella myös vastaavanikäistä sekapuustoa sekä nuoria sekametsätaimikoita – nuoria metsiä. Itäkoillisosassa hoitoalueen rajaukseen on otettu mukaan myös kuvio runsaslahopuustoista vanhaa kuusimetsää.

8

Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksen sivun 52 kuvassa 10 on esimerkki sellaisesta metsikkörakenteessa (tasaikäinen nuorehko-varttunut kuusikko), jossa kertaluonteinen, erirakenteistava harvennushakkuu voisi olla perusteltu.

Hoitoalueen koillisitäosan vanha kuusikko tulee rajata toimenpiteiden ulkopuolelle. Tähän länsipuolelta liittyvät taimikkovaiheen ja nuoren metsän kehitysluokan välillä olevat metsiköt sopivat hyvin kehitettäviksi tiheinä ja suojaisina ilman hoitoa. Tällöin ne tarjoavat häiriöille herkälle lajistolle (mm. pyy) sopivia suojapaikkoja. Hoitoalueen eteläosan tasaikäiset kuusikot (malliesimerkki sivun 52 kuvassa 10) voidaan hyvin käsitellä yhdellä erirakenteistavalla harvennushakkuulla, kunhan kaadettava järeämpi puusto jätetään kuviolle maalahopuuksi. Hoitoalueeseen sisältyvät sekapuustoisemmat kohdat on syyt rajata kaikkien käsittelyjen ulkopuolelle.

6.8 Ulkoilureittien varsien hoito

Alueen valtakunnallisesti merkittävän ja monipuolisen virkistyskäytön ja varsinkin alueen hiihtomerkityksen takia ymmärrämme perusteet esitettyyn 10 metrin hoitovyöhykkeeseen varsinkin ns. kaatumavaarallisten puiden osalta. Sen takaiselta 15 metrin lisätarkastelualueelta puiden kaatamisen tulee sen sijaan aina olla hyvin poikkeuksellinen toimenpide eikä mikään rutiinitoimenpide. Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnos jättää tältä osin liikaa tulkinnanvaraa kaupungin omalle jatko-ohjeistukselle.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksessa on melko onnistuneesti kuvattu ne tilanteet, joissa järeä puu muuttuu ulkoilureitin kannalta jossakin määrin vaaralliseksi. Pidämme listaa melko lailla kattavana eikä hoito- ja käyttösuunnitelman tapaan esimerkinomaisena.

Ongelmallisten järeiden lehtipuiden osalta on monissa tapauksissa hyvät perusteet jättää rungon alaosa pökkelöksi. Tällaiset 3–5 metrin pökkelöt toimisivat osaltaan kolopuun lisääjinä eivätkä erityisemmin aiheuta turvallisuusriskiä.

Suojelualueelta kaadettavien järeämpien puiden jättäminen maalahopuuksi joko kaatoalueelle tai muualle alueelle siirrettynä tulee olla lähtökohtaista eikä pääsääntöistä. Pidämme hoito- ja käyttösuunnitelmaa ja rauhoitusmääräysesitysten sanamuotoja tältä osin liian löysinä.

Pienpuuston käsittelyn osalta hoitotarvetta ei nähdäksemme ole kuin parin metrin vyöhykkeellä reitin luomassa valoaukossa. Poikkeuksen muodostavat risteysalueet, joissa pienpuuston poistamiseen laajemmalta alueelta on näkymäsyistä perusteet.

LISÄTIETOJA

– luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola (a) gmail.com

HELSINGIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS RY

Antti Halkka

varapuheenjohtaja

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen Tapani Veistola

puheenjohtaja erityisasiantuntija