Valitus la­ho­ka­vio­sam­mal­ta koskevasta poikkeusluvasta Vantaalla

Lahokaviosammal on erittäin uhanalainen. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri valitti sen ehkä parhaalle esiintymälle annetusta poikkeusluvasta, jolla edistettäisiin Vantaan Puu-Kivistön rakentamista.

16.5.2019

HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE

Muutoksenhaku Vantaan Puu-Kivistön ja Puu-Kivistön aloituskortteleiden lahokaviosammalesiintymiä koskevasta poikkeusluvasta

Valituksenalainen päätös

Uudenmaan ELY-keskuksen päätös ”Luonnonsuojelulain 42 §:n rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen” lahokaviosammalen osalta 17.4.2019 UUDELY/1333/2019.

Valittaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

Prosessiosoite

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Itälahdenkatu 22 b A

00210 HELSINKI

Puhelin 0400 615 530

Sähköposti uusimaa(a)sll.fi

Vaatimus

Poikkeuslupa tulee hylätä.

PERUSTELUT

Asian kuvaus

Uudenmaan ELY-keskus on 17.4.2019 antanut rauhoitetun lahokaviosammalen (Buxbaumia viridis) Puu-Kivistön ja Puu-Kivistön aloituskortteleiden asemakaavojen havaittuja esiintymiä (5 kpl) koskevan poikkeusluvan. Lupa on annettu Puu-Kivistön lainvoimaisen asemakaavan neljän esiintymän sekä Puu-Kivistön aloituskortteleiden vireillä olevan asemakaavan yhden tiedossa olevan esiintymän ylös kaivamiseen ja siirtämiseen läheiselle Lippupuiston pienelle (2,4 ha) lähivirkistysalueelle. Käytännössä poikkeusluvalla pohjustetaan Puu-Kivistön alueella sijaitsevan noin 3 hehtaarin laajuisen metsäalueen varsin kattavaa rakentamista.

Puu-Kivistön lahokaviosammalydinalueen myönnetty poikkeuslupa on tietääksemme vasta toinen lahokaviosammalesiintymien ylös kaivamiseen ja siirtämiseen liittyvä poikkeuslupa Suomessa. Ensimmäisestä eli Espoon Ruukinrannan esiintymän poikkeusluvasta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on hakenut muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta kesäkuussa 2018, mutta valituksen käsittely on vielä kesken.

Vähäiset kokemukset lahokaviosammalen siirroista ja lajin korkea uhanalaisstatus (erittäin uhanalainen) korostavat tarvetta varmistaa se, että mahdollisten poikkeuslupien luontotietopohja on riittävä niin esiintymän merkittävyyden arvioinnin kuin muiden vaikutusarviointien osalta. Myös kasvupaikkametsän tuhoutumisen vaikutus lajin suojelutasoon tulee riittävällä tarkkuudella arvioida.

Perustelujen puutteet ja virheellisyydet

Päätös on sekä biologisesti että oikeudellisesti puutteellisesti perusteltu. Lisäksi poikkeuslupa on myönnetty puutteellisten tietojen pohjalta.

Biologinen arviointi

Tuhoutuvan esiintymiskeskittymän luonnonsuojelubiologinen arvo

Uudenmaan ELY-keskus siteeraa päätöksessään lyhyesti vielä julkaisematonta Uudenmaan lahokaviosammalesiintymien luokittelu ja priorisointi-julkaisua: ”Poikkeaminen kohdistuu Puu-Kivistön ja Puu-Kivistön aloituskortteleiden asemakaava-alueilla ns. Timanttikujan metsän esiintymään, jolta on tiedossa viisi lahokaviosammalen kasvupaikkaa. Esiintymä on luokiteltu lajille erittäin merkittäväksi” (Lammi & Vauhkonen 2019).

ELY-keskus tunnustaa kohteen merkittävyyden, mutta asia ei kuitenkaan vaikuta sen jälkeen esitettyyn ELY-keskuksen arviointiin: ”Kokonaisuutena tarkastellen poikkeaminen kohdistuu kuitenkin vain hyvin pieneen osaan lajin tunnetuista kasvupaikoista. Kivistön keskustan alueellakin säilyy edelleen useampia esiintymiä. Siirron seurauksena Lippupuiston esiintymä voi vahvistua siten, että siitä tulee lajille erittäin merkittävä” (Uudenmaan ELY-keskus 2019).

ELY-keskuksen argumentoinnin perusteella mille tahansa lahokaviosammalen kasvupaikalle voidaan myöntää poikkeuslupa, koska poikkeama kohdistuu aina vääjäämättä vain pieneen osaan lajin tunnetuista kasvupaikoista. Jos poikkeuslupa voidaan antaa keskelle Uudenmaan ja Manner-Suomen tärkeintä tunnettua lajin esiintymiskeskittymää, niin millainen on kohde, johon lupaa ei voitaisi myöntää samalla perusteella?

Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksen perusteluissa ei käsitellä lainkaan Puu-Kivistön poikkeusluvan vaikutusta laajempaan Kivistön aseman itä- ja koillispuolella sijaitsevaan lahokaviosammalmetsien keskittymään. Päin vastoin päätöksessä muita, vielä tällä erää säilyviä, ydinalueita käytetään perusteena Puu-Kivistön esiintymien tuhoamisen vähämerkityksellisyyden korostamiselle. Samaan aikaan on kuitenkin tekeillä Vantaan yleiskaavaluonnos, jossa mm. Koivupääojan metsäalue Puu-Kivistön eteläpuolelta on kokonaisuudessaan osoitettu raskaaseen rakentamiseen.

Olennaisin virhe on tapahtunut siinä, että arvioinnissa ei ole huomioitu poikkeuslupa-alueen erityistä, valtakunnallista merkitystä lahokaviosammalen suojelun kannalta. Kivistön aseman itä- ja koillispuoliset vielä rakentamiselta säilyneet metsät muodostavat tämän hetkisen tiedon perusteella Uudenmaan tärkeimmän lahokaviosammalen esiintymiskeskittymän. Alueen merkitystä on avattu lahokaviosammalselvitykset alueella tehneen Olli Mannisen kirjallisessa tiedoksiannossa Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirille:

”Puu-Kivistön esiintymiä on syytä pitää erityisen merkittävinä lajin suojelun kannalta. Länsiosan metsät, joissa on yksi esiintymä, ovat radan ja parkkipaikan lähialueen hakkuiden takia jo hieman heikentyneitä lahokaviosammalen kannalta. Muut neljä esiintymää sijaitsevat erinomaisen soveliaassa puronvarressa ja vaikuttavat varsin elinvoimaisilta esiintymiltä. Ei ole mahdotonta, että esiintymärunkoja olisi alueella enemmänkin.

Puu-Kivistön asemakaava-alueiden alla sijaitsevien esiintymien merkittävyyttä lisää se, että poikkeuslupa-alue itsessään sijaitsee keskellä laajempaa Kivistön aseman ympäristön lahokaviosammalmetsien keskittymää. Välittömästi poikkeuslupa-alueen (ja samalla radan) eteläpuolella on Koivupääojan metsäalue (noin 20 lahokaviosammalesiintymää), välittömästi pohjois-luoteispuolella Lippupuiston metsikkö (kolme esiintymää) ja hieman itäkoilliseen Murronpuisto (kolme esiintymää). Osaesiintymistä Koivupääojaa ja Puu-Kivistöä on syytä itsenäisinä kohteina pitää erittäin merkittävinä ja muita kahta merkittävinä lahokaviosammalen suojelun kanssa. Koska kyseiset metsäalueet sijaitsevat melko lähellä toisiaan, voidaan näitä osa-alueita tarkastella myös yhtenä moniosaisena lahokaviosammalkeskittymänä. Luonnonsuojelubiiologisesti juuri näin tulisi tätä ydinalueiden keskittymää tarkastella. Puu-Kivistön kaava-alueet sijaitsevat osa-alueiden keskellä, jolloin niiden rooli alueiden metsäisen kytkeytyneisyyden turvaamisen kannalta korostuu.

Puu-Kivistön esiintymät ovat itsessään erittäin merkittäviä ja vielä merkittävämpi on sen yhdessä muiden läheisten lahokaviosammalmetsien kanssa muodostama kokonaisuus. Tällä hetkellä Uudeltamaalta ei ole tiedossa toista aluetta, jossa lajista olisi tehty näin paljon havaintoja. Keskittymä saattaa jopa olla Manner-Suomen merkittävin esiintymien määrällä mitattuna. Olennaista on myös se, että alueella on tehty selvityksiä vain kertaluonteisilla käynneillä yhtenä vuonna. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että niin Puu-Kivistön alueella kuin lähialueillakin on havaitsematta jääneitä esiintymiä” (Olli Manninen, kirjallinen tiedoksianto Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirille 15.5.2019).

Liitteenä on Olli Manniselta saatu kartta, johon merkitty hänen Kivistön alueelta rajaamansa lahokaviosammalen esiintymisalueet (liite 2). Puu-Kivistön ydinalueen (ns. Timanttikujan metsän esiintymä) keskeisyys muiden ydinalueiden kytkeytyneisyyden säilyttämisen kannalta on ilmeinen.

Lajin siirtämisen ongelmat sekä säilymisennuste Lippupuistossa

Lahokaviosammalen siirtämisen onnistumisesta ei ole Suomessa kokemuksia. Tätä ongelmaa on käsitelty mm. Espoon Ruukinrannan lahokaviosammalpoikkeusluvan yhteydessä tehdyissä raporteissa (Vauhkonen 2017, Vauhkonen & Lammi 2018), asiantuntijalausunnoissa (Manninen 2018, Sammaltyöryhmä 2018) sekä Ruukinrannan poikkeusluvassa. Yleisesti myönnetään, että kantojen ja vanhojen lahopuiden siirto on epävarma tapa säilyttää hengissä siirtopuilla kasvavat sammalyksilöt.

Läpilahojen kantojen tai maapuiden siirtoon liittyvät epävarmuustekijät ja riskit on poikkeusluvassa kuitattu lähinnä seurantavelvoitteella.

Siirtokohteen eli Lippupuiston metsäalueen koko on vain 2,4 ha. Se tulee kaavojen toteuttamisen jälkeen olemaan kerrostaloalueiden ja katujen ympäröimä. Myös metsän virkistyskäyttö ja siitä johtuva maapohjan kuluminen tulee vääjäämättä lisääntymään. Tällä on vaikutuksia muun muassa lahokaviosammalelle sopivien läpilahojen maalahopuiden sekä kantojen säilymiseen. Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksen perusteluissa esitetty ajatus kyseisen, neljältä reunalta katuihin tai kerrostaloihin rajautuvan pikkumetsikön muuttumisesta lahokaviosammalten suojelun kannalta erityisen merkittäväksi on perusteetonta optimismia. Asiassa tulisi noudattaa varovaisuusperiaatetta.

Oikeudellinen arviointi

Lajin suojelutaso ei ole suotuisa

Lahokaviosammal on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN), luonnonsuojelulain 47 §:n mukaiseksi erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Lisäksi laji on rauhoitettu luonnonsuojelulailla ja suojeltu EU:n luontodirektiivin sekä Bernin luonnonsuojelusopimuksen perusteella. Lajin esiintymispaikan hävittäminen ja siihen liittyvä kantojen tai maapuiden siirto edellyttää ELY-keskuksen poikkeuslupaa.

Luonnonsuojelulain 48 § mahdollistaa sen, että ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa säädetystä rauhoituksesta. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Nyt myönnetyssä poikkeusluvassa arvioidaan Puu-Kivistön esiintymisalueen tuhoamisen vaikutukset lajin suojelutasoon vähäisiksi: ”ELY-keskus katsoo, että vaikutukset ovat alueellisesti ja myös paikallisesti vähäisiä, eikä havaittavaa vaikutusta lahokaviosammalen suojelutasoon aiheudu” (Uudenmaan ELY 2019).

Johtopäätöstä perustellaan yksinomaan sillä, että ”Uudenmaan alueelta oli tiedossa vuoden 2018 loppuun mennessä yhteensä 378 lahokaviosammalen kasvupaikkaa. Vantaalta lajia on puolestaan löytynyt kaikkiaan 124 erilliseltä rungolta tai kannolta 37 eri metsiköstä” (Uudenmaan ELY-keskus 2019).

Uusimmassa, maaliskuussa 2019 julkaistussa uhanalaisarvioinnissa lahokaviosammalen uhanalaisluokka muutettiin äärimmäisen uhanalaisesta (CR) erittäin uhanalaiseksi (EN). Asiantuntijatyönä tehdyssä arvioinnissa päädyttiin siihen, että lahokaviosammal täyttää viime vuosien löydöistä huolimatta erittäin uhanalaisen lajin keskeiset kriteerit eli ”laji on erittäin uhanalainen, kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää minkä tahansa kriteerin A–E erittäin uhanalaisten luokan ehdot, ja lajiin arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa hyvin korkea häviämisriski” (Hyvärinen ym. 2019).

Lahokaviosammalen päätyminen lajina erittäin uhanalaiseksi tarkoittaa sitä, että sen suojelutaso on vakavasti epäsuotuisa, tarkastellaan suojelutasoa sitten Suomen, Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Vantaan mittakaavassa.

Lajin valtakunnallinen epäsuotuisa suojelun taso tuli ilmi myös Suomen luontodirektiivin artiklan 17 raportin luonnoksessa YM:n seminaarissa huhtikuussa 2019 (liite 3). Tässä suhteessa poikkeusluvassa on puute, koska suojelutasoa ei ole tarkasteltu valtakunnallisesti (vertaa EUTI:n julkiasiamiehen tuore ratkaisuesitys C-674/17 kohta 88).

Se, että lahokaviosammalta on viime vuosina tehdyissä, lajin optimibiotooppeihin suunnatuissa, ammattilaiskartoituksissa löydetty pääkaupunkiseudulta merkittäviä määriä, ei tarkoita sitä, että lajin suojelutaso olisi suotuisa tai muuttumassa paremmaksi. Lajin epäsuotuisaa suojelutasoa korostaa se, että huomattava osa löydöistä on tehty rakentamisen tai metsänhakkuiden uhkaamilta alueilta.

Tässä on huomattava, että lahokaviosammalelle ei ole tehty montakaan luonnonsuojelulain mukaista erityisesti suojellun lajin rajauspäätöstä. Sitä ei ole myöskään monenkaan Natura 2000 -alueen tietolomakkeessa suojelun perusteena, vaikka se on luontodirektiivin laji. Tältä osin on kyse luontodirektiivin vajaasta toimeenpanosta.

Poikkeusluvan perusteluissa olisi tullut edes pinnallisesti arvioida se, miten keskelle lahokaviosammalen tärkeintä tiedossa olevaa Uudenmaan esiintymiskeskittymää hyväksytty poikkeuslupa vaikuttaa kyseisen esiintymiskeskittymän merkitykseen ja kykyyn säilyttää lajia pitkälle tulevaisuuteen.

Suojelutason suotuisuutta olisi tullut selvittää ja arvioida selvästi yksityiskohtaisemmin kuin päätöksessä on tehty. Osana päätöksen valmistelua olisi kuulunut myös tarkemmin selvittää lahokaviosammalen todellinen tilanne Kivistön itä- ja koillispuolisissa metsissä. Lahokaviosammal ei muodosta uusia, havainnoinnin mahdollistavia itiöpesäkkeitä joka vuosi. Siksi luotettava kuva lajin esiintymisestä edellyttää potentiaalisten esiintymisrunkojen ja -kantojen kattavaa läpikäyntiä useina kasvukausina. Tästä syystä on täysin mahdollista, että myös Puu-Kivistön alueella on lisää lajin nykyisiä esiintymiä, kuten Manninen kirjallisessa tiedoksiannossaan Uudenmaan piirille esittää.

Kasvupaikkojen säilyttämisen taloudellisiin vaikutuksiin sekä yleiseen etuun liittyvät perusteet

Vantaan kaupungin lupahakemuksessa korostetaan Puu-Kivistön rakentamisen perusteita yleisen edun ja etenkin MAL-tavoitteiden täyttämisen kannalta. Huomioiden rakentamisen jo tapahtunut ja suunnitelmissa olevat tavoitemäärät Kivistön alueella, ei Puu-Kivistön alueen asemakaavojen mahdollistamaa lisärakentamista voi pitää Vantaan asuntorakentamisen kannalta keskeisen tärkeänä, saatikka seudullisesti tai valtakunnallisesti merkittävänä.

Vantaan kaupunki teetti Puu-Kivistön alueen lahokaviosammalselvityksen syksyllä 2018 tilanteessa, jossa kaavaehdotus oli käytännäössä jo hyväksytty kaupungin sisällä. Kivistön alueen kaavahankkeiden luontotietopohja on toistuvasti osoittautunut puutteelliseksi, mikä on johtanut mm. liito-oravan suojeluun liittyviin poikkeuslupamenettelyihin. Ennakotietojen perusteella Kivistön alueella ollaan jatkamassa asemakaavaprosesseja, joihin tulee liittyy uusia lahokaviosammaleeseen liittyviä poikeuslupahakemuksia.

Yhteenveto

Poikkeuslupa on annettu virheellisen ja riittämättömän pohjatiedon ja varsinkin erittäin puutteellisen vaikutusarvioinnin perusteella. Lahokaviosammalen ekologian takia lajin tämänhetkisten kasvupaikkojen selvittäminen olisi tullut toteuttaa Kivistön aseman itä- ja koillispuolisissa metsissä useamman kasvukauden kattavina selvityksinä, jotta poikkeusluvan tietopohja olisi kunnossa.

Arviointia esiintymän merkittävyydestä ei käytännössä ole tehty. Luvan perusteluissa ei lainkaan arvioida sitä, miten keskelle Uudenmaan tiheintä tiedossa olevaa lahokaviosammalmetsien keskittymää esitetty poikkeuslupa vaikuttaa tämän kokonaisuuden suojeluarvoon tai kykyyn säilyttää lahokaviosammal pitkällä aikavälillä. Päätöksessä on ohitettu varovaisuusperiaate.

Esiintymän sekä esiintymismetsikön mahdollisen tuhoutumisen vaikutusta lajin suojelutasoon alueellisella ja valtakunnallisella tasolla ei ole riittävässä määrin ja riittävällä tarkkuudella arvioitu.

Lahokaviosammalen suojelutaso ei ole suotuisa, koska se on erittäin uhanalainen. Perustetta poikkeusluvalle luonnonsuojelulain 48.2 §:n mukaisesti ei siten ole.

Valitusaika

Päätös on päivätty 17.4.2019. Tämä muutoksenhaku on jätetty 16.5.2019 eli 30 päivän valitusajan sisällä.

Lisätietoja

Suojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola(a)sll.fi

PÄIVÄYS

Helsingissä, 16. toukokuuta 2019

VAKUUDEKSI

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen Tapani Veistola

puheenjohtaja erityisasiantuntija

LÄHTEET

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U-M 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019.

Manninen, 0. 2018 : Manninen, O. 2018: Lausunto Espoon Ruukinrannan lahokaviosammalpoikkeusluvasta. 29.6.2018. 3 s.

Manninen, 0. 2019 : Puu-Kivistön alueen lahokaviosammalpoikkeusluvasta. Kirjallinen tiedoksianto Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirille 15.5.2019. 1 s.

Sammaltyöryhmä 2018: Vastaus sammaltyöryhmälle 31.1.2018 tehtyyn kommenttipyyntöön. 16.2.2018. 3 s.

Uudenmaan ELY-keskus 2019: Luonnonsuojelulain 42 §:n rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen (UUDELY/1333/2019).

Vauhkonen, M. 2017: Lahokaviosammalen inventointi Espoon Ruukinrannan alueella. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. 14.11.2017. Raportti. 11 s.

Vauhkonen, M. & Lammi, E. 2018: Ruukinrannan lahokaviosammalen suojelusuunnitelma. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. 1.3.2018. Raportti. 12 s.

LIITTEET

1 Valituksenalainen päätös

2 Olli Mannisen lahokaviosammalkartta

3 Luontodirektiivin raportoinnin luonnos