Valitus Östersundomia koskevasta maakuntakaavasta

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

Asia

Valitusluvan hakeminen ja valitus sekä vaatimus täytäntöönpanopäätöksen kumoamiseksi.

Valituksenalainen päätös

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 29.11.2019 19/0776/5, joka koski Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin valitusta Uudenmaan maakuntavaltuuston päätöksestä 12.6.2018 hyväksyä Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava Östersundomin alueen osalta.

Valittaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

Prosessiosoite

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Itälahdenkatu 22 b A

00210 HELSINKI

Puhelin 0400 615 530

Sähköposti uusimaa (a) sll.fi

Vaatimukset

1. Haemme valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

2. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

2

3. Kumotaan Uudenmaan maakuntavaltuuston 12.6.2018 hyväksymä

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava Östersundomin osalta vähintään Helsingin hallinto-oikeudelle 21.7.2018 tekemämme valituksen mukaisesti.

4. Päätöksen täytäntöönpano kielletään KHO:n päätökseen asti.

PERUSTELUT

Asian kuvaus

Valitimme 12.6.2018 Helsingin hallinto-oikeuteen katsoen muun muassa, että kaava on ristiriidassa luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arviointimenettelyn tulosten kanssa. Sen toteutuminen johtaisi Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet sekä Sipoonkorpi nimisten Natura 2000 -kohteiden suojeluarvojen merkittävään heikentymiseen. Katsoimme tämän olevan myös riittäviä selvityksiä koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vastaista.

Katsoimme myös, että MRL:n 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset eivät kaavassa toteudu alueiden käytön ekologisen kestävyyden, luonnonarvojen vaalimisen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyden ja maakunnan tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen osalta.

Lisäksi vaadimme erityisesti kumottavaksi eräitä kaavamerkintöjä, jotka koskivat taajamia, työpaikka-aluetta, virkistysaluetta, valkoista aluetta, ylijäämämaiden sijoituspaikkaa ja ohjeellista voimajohtolinjausta. Kyseiset varaukset poistamalla olisi voitu merkittävästi vähentää kaavan toteuttamisen Natura-alueisiin kohdistamaa haittaa ja poistaa kaavasta kaavan sisältövaatimusten vastaisuuksia.

Helsingin hallinto-oikeus määräsi kaavan kokonaan täytäntöönpanokieltoon välipäätöksellään 19.10.2018. Se katsoi, että selvitysten riittävyyttä ja Naturaa koskevat vaatimukset saattoivat johtaa tarpeeseen kumota maakuntakaava valituksessa esitettyä laajemmin.

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valituksemme 29.11.2019. Samana päivänä Helsingin hallinto-oikeus kumosi kokonaan aluetta koskevan yleiskaavan.

Valitusluvan perustelut

Haemme valituslupaa, koska katsomme että kyse on valtakunnallisesti merkittävästä ennakkoratkaisusta maakuntakaavan sekä Natura 2000 -alueiden ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden suhteista, valitustamme käsiteltäessä on tapahtunut ilmeisiä virheitä ja valitusluvan myöntämiseen on muita painavia syitä muun muassa EU:n Natura 2000 -verkoston turvaamisen takia.

3

Katsomme, että asia täyttää näin kaikki hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentin mukaiset valitusluvan edellytykset.

1) “lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi”

Keskeistä on saada ratkaisu maakuntakaavan sekä Natura 2000 -alueiden selvitysten ja turvaamisen suhteeseen (luontodirektiivin artikla 6 ja luonnonsuojelulain 65 §).

• Mustavuori-Östersundomin osalta ristiriita on päivänselvä. Tämä ilmenee esimerkiksi Uudenmaan ELY-keskuksen Natura-lausunnoista 7.6.2017 ja 9.10.2019 (Uusimaa 2050 -kaavaa koskien) sekä niissä viitatuista vaikutusarvioinneista.

• Sama ongelma koskee myös Sipoonkorven Natura-aluetta. Sen osalta mielestämme ei ole tehty edes riittävää Natura-arviointia, joka olisi perustunut kaavan keskeisten Natura-vaikutusten tunnistamiseen ja arviointiin. Siksi Sipoonkorven osalta jää tieteellisesti perusteltu epäily kaavan toteuttamisen merkittävästi vahingollisista vaikutuksista Sipoonkorven Natura-alueen suojelun perusteisiin. Tätä Sipoonkorven Natura-arvioinnin ongelmaa on kuvattu tarkemmin omana lukunaan tässä valituksessa.

Ratkaisua tarvitaan myös siitä onko asiassa toimittu maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten mukaan. Maakuntakaavassa on osoitettu muuttavaa maankäyttöä alueille, joiden osalta ei ole selvitetty niiden nykyluonnetta sellaisella tarkkuudella, että voitaisiin arvioida voiko kaavassa osoitettujen aluevarausten mukainen maankäyttö ylipäänsä lain puitteissa olla näillä alueilla päämaankäyttömuoto. Lisäksi Helsingin hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa useiden vaikutusten arviointia ja vaikutusten merkittävyyttä koskevien KHO:n ratkaisujen (esimerkiksi KHO:2018:151, KHO: 2019:160) kanssa. Tätä ongelmaa on kuvattu esimerkinomaisesti Sipoonkorven eteläosan sekä Sipoonkorven eteläpuolisten alueiden osalta omana lukunaan tässä valituksessa.

Ratkaisua tarvitaan myös siitä, tuleeko maakuntakaavan täyttää valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden kaikki asettamat velvoitteet – vai voiko kaavoittaja vapaasti valita mitä niistä kaavalla toteutetaan ja mitä ei.

4

2) “asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi”

On tapahtunut ilmeinen virhe, kun Helsingin hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan ottanut lainkaan kantaa valtaosaan valituksemme keskeisistä perusteluista. Se on niiden käsittelyn sivuuttaen perustanut päätöksensä sellaisiin Uudenmaan liiton ym. ilmoittamiin tietoihin, jotka on valituksessamme osoitettu virheellisiksi – näiden tietojen virheellisyyden ollessa nimenomaisesti yksi valituksemme perusteluista. – Näistä ongelmista on tarkempia esimerkkejä myöhemmin tässä valituksessa olevissa Sipoonkorpea ja Dammeninpuroa koskevissa luvuissa.

Lisäksi Helsingin hallinto-oikeus on arvioinut täyttääkö kaava VAT:in velvoitteet ainoastaan arvioimalla kaavaa varten tehtyjen selvitysten riittävyyttä sekä itse kaavaratkaisua. Se on kuitenkin jättänyt käsittelemättä valituksissa esitetyn näytön näiden selvitysten riittämättömyydestä ja virheellisyydestä. Lisäksi hallinto-oikeus on todennut virheellisesti ettei maakuntakaavan tarvitse täyttää VAT:in velvoitteita kuin kaavoittajan valitsemilta osilta.

3) “valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy”

Kaavapäätöksessä on jätetty valtaosa luontoarvojen suojelusta yksityiskohtaisemman suunnittelun varaan (ääriesimerkkinä Natura-alueiden välinen laaja valkoinen alue). Tätä ei voi pitää maankäyttö- ja rakennuslain eikä luonnonsuojelulain näkökulmasta hyväksyttävänä ratkaisuna. Pyydämme korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua siitä, missä määrin on mahdollista sivuuttaa laissa maakuntakaavalle asetetut velvoitteet suojelun ohjaamisesta ja jättää asia kuntakaavoituksen varaan. Tältä osin kyse on HLL 13.2 §:n 1) kohdan ohella myös 3) kohdassa tarkoitetusta muusta painavasta syystä.

Tästä problematiikasta on myöhemmin tässä valituksessamme omat luvut esimerkkeineen rakentamispainotteisista suunnittelumääräyksistä, maankaatopaikasta ja voimajohtolinjasta.

Näistä syistä on välttämätöntä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

5

Sipoonkorven Natura-aluetta koskevan asianmukaisen Natura-arvion puuttuminen

Mustavuori-Östersundomin Natura-selvitykset osoittavat selvästi tämän kaavan ongelmat.

Sitä vastoin Sipoonkorven osalta ei ole edes tehty yhtä hyvää ja riittävää Natura-arviointia.

Tällaisen selvityksen pitäisi ottaa huomioon uudisrakentamisen aiheuttaman merkittävän metsäalan menetyksen ja lisääntyvän virkistyskäytön vaikutukset alueen luontoon ja Sipoonkorven Natura 2000 -alueeseen.

Etelälaidastaan Porvoonväylään ja Uuteen Porvoontiehen rajoittuvan Sipoonkorven-Falkbergsklobbarnan yhtenäisen metsäalueen metsistä kaavaehdotuksen mukaiset rakentamisalueet lohkaisisivat toteutuessaan runsaat 8 %. Tätä voi jo sinällään pitää merkittävänä vähennyksenä. Sillä on vaikutuksia myös kaava-alueen pohjoislaitaan rajoittuvan Sipoonkorven Natura-alueen lajistoon. Rakentamisalueet sijoittuisivat huomattavalta osin samankaltaisille arvokkaille metsäbiotoopeille, joita Natura-alueella suojellaan. Rakentaminen toteutuessaan vähentäisi merkittävästi tällaisista biotoopeista riippuvaiselle lajistolle soveltuvien alueiden pinta-alaa Sipoonkorven eteläosassa sekä Sipoonkorven ja Mustavuori-Östersundomin ja meren välisellä alueella.

Lisäksi Sipoonkorpi-Falkbergsklobbarnan sekä meren väliin jäävien metsäalueiden kokonaisuudesta kaavan uudet rakentamisalueet vähentävät noin 15 %. Näin menetettäisiin hyvin kytkeytynyttä ja huomattavalta osin luonnontilaisen kaltaista metsäaluetta noin 1230 ha – mikä on lähes Sipoonkorven Natura-alueen (1267 ha) verran.

Tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia Sipoonkorven Natura-alueeseen

• keskenään kytkeytyneen metsäalan merkittävän supistumisen kautta,

• Natura-alueen lajiston tukialueena toimivan luonnonsuojelullisesti arvokkaan metsäalan merkittävän supistumisen kautta,

• Natura-alueen kupeeseen ja jo nykyisin vilkkaassa virkistyskäytössä olevien alueiden päälle sijoittuvan, yhteensä arviolta 70 000 uuden asukkaan lähiörakentamisen väistämättä Natura-alueeseen kohdistaman virkistyspaineen merkittävän kasvun kautta.

Näistä kahden ensimmäisen kohdan vaikutuksia Sipoonkorven Natura-alueeseen ei ole selvitetty aluetta koskevissa Natura-arvioinneissa. Ne ovat kuitenkin kaikkein todennäköisimpiä ja merkittävimpiä Natura-alueeseen kohdistuvia vaikutuksia.

6

Natura-arvioinneissa ei ole myöskään käsitelty riittävästi Sipoonkorpeen kohdistuvan virkistykäyttöpaineen vaikutuksia. Nyt maakunnallisesti merkittäviä virkistysalueita otettaisiin rakennuskäyttöön ja samalla alueen asukasmäärä kasvaisi merkittävästi. Tämän kumulatiivisen virkistyspaineen kasvun vaikutusta Sipoonkorven Natura-alueeseen ei ole arvioitu. Vain asukasmäärän kasvuun liittyviä vaikutuksia on käsitelty ja niitäkin hyvin ylimalkaisesti.

Helsingin hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan lainkaan käsitellyt edellä esiin nostamiamme kysymyksiä, vaikka ne ovat olleet keskeinen osa valitustamme ja sen perusteluja. Sen sijaan hallinto-oikeus on virheellisesti todennut ratkaisussaan Sipoonkorpea koskevien Natura-arvioiden johtopäätökset paikkansa pitäviksi ja arviot itsessään riittäviksi. Se on perustellut päätöstään vain sillä, että Uudenmaan ELY-keskus on lausunnoissaan todennut Sipoonkorpea koskevat Natura-arviot riittäviksi. Toisin sanoen hallinto-oikeus on jättänyt valituksemme tältä osin tutkimatta Natura-arviointia valvovan viranomaisen lausunnon perusteella. Oikeus ei ole ottanut huomioon, että ELY-keskuksenkin lausunto voi olla puutteelinen. Nämä puutteet oli kuitenkin valituksessamme osoitettu ja yksilöity.

Sipoonkorpeen kohdistuvilta Natura-arvioinneilta tulee edellyttää samaa tasoa ja tarkkuutta kuin toiseen Östersundomin Natura-alueeseen (Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet) kohdistuvilta Natura-arvioinneilta kaavan laatimisen yhteydessä on edellytetty. Tähän mennessä tämä ei ole toteutunut.

Sipoonkorpeen kohdistuvissa Natura-arvioinneissa on jätetty selvittämättä kaikkein keskeisimpiin kuuluvia, Natura-alueeseen heikentävästi vaikuttavia teemoja. Siksi kaava ei ole perustunut sellaiseen luonnonsuojelulain 65 §:n pykälän mukaiseen Natura-arvioon, jonka perusteella voitaisiin todeta, että ei ole olemassa tieteelliseltä kannalta perusteltua epäilyä kaavan toteuttamisen vahingollisista vaikutuksista Sipoonkorven Natura-alueen suojelun perusteisiin.

Sipoonkorven eteläosaan ja sen eteläpuolelle sijoittuvat kaavavaraukset ovat ongelma myös MRL:n 9 §:n kannalta

Olemme valituksessamme ja sen liitteissä osoittaneet, että Sipoonkorven eteläosiin sijoittuvat taajama- ja toimintovaraukset perustuvat pahasti puutteelliseen ja virheelliseen selvitysaineistoon (tämä koskee myös ns. Östersundomin maa-aineshankkeen YVA-selostusta). Näiden alueiden todellinen nykytila on jäänyt kaava-aineistossa tunnistamatta ja kuvaamatta.

Tosiasiassa nämä alueet sisältävät niin runsaasti kaavan sisältövaatimusten perusteella turvaamista vaativia luonnon ja muita arvoja, ettei niiden päämaankäyttömuodoksi voi kaavassa esittää niiden nykytilaa muuttavia toimintoja.

7

Näitäkään valituksemme keskeisiä perusteluja Helsingin hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan käsitellyt. Sen sijaan se on perustellut ratkaisuaan jättää poistettavaksi vaaditut aluevaraukset voimaan sillä, että tarkemmassa suunnittelussa niiden alueelle on mahdollista osoittaa rakentamisen ulkopuolelle jätettäviä luontokohteita. Samalla se on vedonnut samoihin selvityksiin, joiden puuttellisuus ja virheellisyys oli yksi valituksemme keskeisistä perusteista.

Korostamme, että poistettavaksi vaadituissa kaavavarauksissa ei ole kysymys alueista, joilla sijaitsisi yksittäisiä tai korkeintaan joitakin arvokkaita kohteita. Kyse on alueista, jotka itsessään ovat arvokkaita kohteita ja kansainvälisesti arvokkaan metsäkokonaisuuden osia.

Näistä syistä Östersundomin maakuntakaava ei perustu myöskään MRL 9 §:n mukaiseen kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun.

Dammeninpuron virheellinen käsittely

Ratkaisuansa olla poistamatta kaavasta Dammeninpuron suojeluvarauksen tilalle osoitettua virkistyaluevarausta (jolloin kohteella olisi jäänyt voimaan sitä edeltäneen maakuntakaavan suojeluvaraus), Helsingin hallinto-oikeus perustelee niillä Uudenmaan liiton antamilla tiedoilla, jotka olemme valituksessamme osoittaneet virheellisiksi.

Valituksessamme lausuimme: “Virkistysaluevaraus tulee kumota siltä osin kuin se on päällekkäinen ennen 2. vaihekaavan hyväksymistä voimassa olleen maakuntakaavaan sisältyneen Dammeninpuron SL-varauksen (moninkertaisesti laajempi kuin Dammeninpuron varren nykyisin suojeltu n. 2,5 ha suuruinen jalopuumetsä) kanssa. SL-varauksen kumoamiselle ja korvaamiselle virkistysaluevarauksella ei ole 2. vaihekaavan yhteydessä esitetty mitään perusteluja, eikä kohteen ole osoitettu menettäneen suojeluarvoaan.”

Hallinto-oikeus esittää, että kyseessä olisi alle 5 ha:n kohde – vaikka oikeuden olisi ollut myös mahdollista tarkastaa kumotun suojeluvarauksen laajuus kartalta. Ratkaisuaan hallinto-oikeus perustelee sillä Uudenmaan liiton ilmoittamalla tiedolla, että valituksenalaisessa maakuntakaavassa esitettäisiin suojeluvarauksina ainoastaan vähintään 5 ha laajuiset, suojelualueeksi perustetut kohteet. Viiden hehtaarin kokoraja pitää paikkansa, mutta kaavassa on perustettujen suojelualueiden lisäksi osoitettu suojeluvarauksena myös alueita, jotka eivät ole perustettuja suojelualueita sekä kohteita, joiden alueesta osa on perustettu suojelualueeksi ja osa ei. Hallinto-oikeuden päätös perustuu siis tältä osin virheelliseen tietoon.

8

Hallinto-oikeus perustelee ratkaisuaan myös sillä, että Uudenmaan 4. maakuntakaavassakin olisi suojeluvarauksena esitetty ainoastaan vähintään 5 ha laajuiset, suojelualueeksi perustetut kohteet. Tämänkin osalta vain kokoraja pitää todellisuudessa paikkansa. Kyseisessä kaavassa on kuitenkin esitetty suojeluvarauksena sekä suojelualueeksi perustettuja kohteita että kohteita, joita ei ole perustettu suojelualueiksi. Siinä on myös kohteita, joiden alueesta osa on perustettu suojelualueeksi ja osa ei.

Asioiden siirtäminen maakuntakaavasta kuntakaavojen ja jatkosuunnittelun varaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös sallisi luontoa turvaavien asioiden siirtämisen maakuntakaavoista kuntakaavojen varaan.

Erityinen ongelma liittyy luontoarvojen huomiointia edistäviin suunnittelumääräyksen osiin, jotka muodostavat kuitenkin hyvin vähäisen osan kyseisen suunnittelumääräyksen kokonaisuudesta. Pitkäaikainen kokemuksemme pääkaupunkiseudun kuntien yleis- ja asemakaavoituksesta on osoittanut, kuinka vähäinen painoarvo tällaisilla muihin kuin Natura-arvoihin liittyvillä suunnittelumääräyksillä on. Niistä ei ole ollut suurempaa apua myöskään yleiskaava- ja asemakaavavalituksissa ja niiden oikeuskäytännössä.

Kokemustemme mukaan luontoarvojen turvaaminen ei käytännössä toteudu, ellei siihen ohjata riittävästi maakuntakaavassa. Yksi esimerkki on Norrbergetin TP1-alueen asemakaava (vertaa päätöksen s. 32). Östersundomin yhteisessä yleiskaavassa koko maakuntakaavan aluevaraus oli rakentamisaluetta, ja samaan raskaaseen rakentamiseen tähtäisi myös alueella jo pari vuotta Helsingin valmistelussa ollut Norrbergetin asemakaava.

Selvitysten merkitys ylijäämämaiden loppusijoituksen osalta

Yleisesti ottaen ylijäämämaiden sijoituspaikat on hyvä ratkaista maakuntakaavatasolla. Maakuntakaavassa on osoitettu ylijäämämaiden sijoituspaikka Hältingträskin lammen kupeeseen. Valituksessamme osoitimme kuitenkin sen luontoselvitykset puuttellisiksi ja vaadimme merkinnän poistamista.

Tästä huolimatta: “Hallinto-oikeus toteaa, että ylijäämämaiden loppusijoitukseen varattua aluetta koskeva kohdemerkintä perustuu osaltaan YVA-selvitykseen. Alueen laajuus ja toimintojen tarkempi sijoittaminen ratkaistaan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa, jonka osalta selvitysten riittävyys arvioidaan erikseen. Näin ollen nyt kysymyksessä olevassa maakuntakaava-asiassa ei tule arvioitavaksi se, ovatko Östersundomin alueen yhteistä yleiskaavaa koskevat selvitykset tältä tai muilta osin riittävät yleiskaavassa osoitettavien aluevarausten laajuuden tai muun lainmukaisuuden arvioimiseksi”.

9

Katsomme yhä, että maakuntakaavassa ei pidä osoittaa ylijäämämaiden sijoituspaikkaa jonka varaus on tehty kaavaan riittämättömien ja virheellisten selvitysten perusteella, vaikka sen tarkempaan suunnitteluun voi liittyä vielä muita selvityksiä. Asiaa ei voi jättää esimerkiksi ympäristöluvan varaan, koska se ei ota yleensä huomioon riittävästi sijoituspaikan luontoarvoja.

Päätös ja sen perustelut ovat virheelliset ja ne pitää kumota.

Voimajohtolinjan ohjeellinen linjaus

Hältingträsketiä uhkaa myös voimalinja, jota vastaan valitimme. Hallinto-oikeuden päätös siitä kuitenkin on:

“Hallinto-oikeus toteaa, että Hältingträskin lammen, sen laskupuron ja kallioalueitten kautta kulkeva 400 kV voimajohdon ohjeellinen linjaus ei sellaisenaan ota kantaa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ratkaistavaan tarkempaan toteutukseen. Merkinnällä ei myöskään sen ohjeellisuus huomioon ottaen ole ratkaistu johdon lopullista sijaintia, vaan sillä ensisijaisesti osoitetaan tarve kyseiselle voimajohdolle tietyn alku- ja loppupisteen välillä. Tähän nähden merkinnällä osoitettu ohjeellinen voimajohdon linjaus ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen”.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ovat erikoiset. Onko lähtökohtana siis se, että maakuntakaavassa voidaan ilman varsinaisia vaikutusarviointeja osoittaa mikä tahansa voimalinja tai liikenneväylä pisteiden A ja B välille, jos se todetaan vain “ohjeelliseksi”? Nythän kysymys on uudesta 400 kV:n voimalinjasta, joka muuttaa isossa mitassa ja isolla leveydellä maisemia, luontokohteita sekä alueiden virkistysarvoja Sipoonkorven kaakkoisosassa (valtakunnallisesti tärkeä virkistys- ja luontoalue) sekä Falkbergsklobbarnan alueella (valtakunnallisesti arvokas kallioalue, jonka maisema- ja virkistysarvot ovat huomattavat). Jos linjan sitovuus halutaan kuvata näin heikkona, niin miksi se on haluttu ylipäätänsä osoittaa maakuntakaavassa? Tämäkin päätös ja sen perustelut pitää mielestämme kumota.

Kaavan täytäntöönpanokiellon perustelut

Välipäätöksessään 19.10.2018 18/0631/5 Helsingin hallinto-oikeus määräsi maakuntakaavan täytäntöönpanokieltoon todeten:

“Valituksenalaista päätöstä on vaadittu valituksissa kumottavaksi muun muassa selvitysten riittämättömyyttä ja Natura-arvioinnin puutteita sekä kaavassa osoitetun maankäytön Natura-alueeseen kohdistuvia vaikutuksia koskevilla valitusperusteilla. Koska valituksenalaista maakuntakaaavaa on vaadittu kumottavaksi sellaisilla perusteilla, jotka voivat valituksen kohdentamisesta riippumatta menestyessään edellyttää maakuntakaavan kumoamista valituksessa edellettyä laajemmin, päätöksen täytäntöönpano on syytä kieltää kaikin osin.”

10

Helsingin hallinto-oikeus on 29.11.2019 hylännyt valituksemme. Tämä valituksemme koskee kuitenkin samoja oikeuskysymyksiä, joten täytäntöönpanokielto on uudelleen ajankohtainen ja tarpeellinen.

YHTEENVETO

Haemme valituslupaa, koska katsomme että kyse valtakunnallisesti merkittävästä ennakkoratkaisusta maakuntakaavan sekä Natura 2000 -alueiden ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden suhteista, valitustamme käsiteltäessä on tapahtunut ilmeisiä virheitä ja valitusluvan myöntämiseen on muita painavia syitä muun muassa EU:n Natura 2000 -verkoston turvaamisen takia.

Katsomme Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja maakuntakaavan merkintöjen olevan maankäyttö- ja rakennuslain selvityksiä ja maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevien pykälien, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä luonnonsuojelulain Natura-säännösten vastaisia. Lisäksi näiden ratkaisujen perustelut ovat osin virheelliset ja osin perustuvat puuttuviin ja puutteellisiin arviointeihin tai tehtyjen arviointien tulosten ohittamiseen. Siksi näitä koskevat hallinto-oikeuden ja maakuntavaltuuston päätökset tulee kumota.

LISÄTIETOJA

– metsätalousinsinööri Jyri Mikkola, puhelin 0400 372 433, jyri.mikkola (a) sll.fi

– luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola (a) gmail.com

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola (a) sll.fi

SELVITYS VALITUSAJASTA

Hallinto-oikeuden päätös annettiin 29.11.2019. Siitä lasketun 30 päivän valitusajan päättyessä viikonloppuna viimeinen valituspäivä on maanantai 30.12.2019.

PÄIVÄYS

Helsingissä, 30. joulukuuta 2019

VAKUUDEKSI

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen Tapani Veistola

puheenjohtaja erityisasiantuntija

11

LIITTEET

1 Valitettava hallinto-oikeuden päätös

2 Valituksemme hallinto-oikeudelle