Lausunto Mellunkylän ja Vartiokylän pohjoisosan luonnon- ja mai­se­man­hoi­to­suun­ni­tel­man luonnoksesta

Helsingin Mellunkylään ja Vartiokylään uhkaa tulla liikaa hakkuita – ilman perusteltuja ja ohjeita turvata luonnon, maiseman ja virkistyksen arvoja. Tämä ei lisää metsien monimuotoisuutta kaupunkistrategian edellyttämällä tavalla.

16.3.2020

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys Tringa ry sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry antavat yhteisen lausunnon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnoksesta.

Lausunnon valmistelussa on hyödynnetty neljän luontojärjestön Mellunkylän ja Vartiokylän pohjoisosan aluesuunnitelmaluonnoksesta toukokuussa 2018 antamaa yhteislausuntoa, Matti Lipposen, Riitta Malveen ja Keijo Savolan huomioita Kivikon ulkoilualueelle 12.3.2020 tehdyltä maastokäynniltä, Mustapuro-Mustankylänpuron osalta Savolan huhtikuussa 2018 tekemän maastokäynnin havaintoja sekä Helsingin luontotietojärjestelmää. Kuviokohtaiset huomiot ovat luettavissa täällä (pdf) .

Suunnitelman toteuttamiskelpoisuudesta, onnistumisesta
kaupunkistrategian monimuotoisuustavoitteiden kannalta sekä aineiston
laadusta

Suunnitelmaluonnos ei nykyisessä muodossaan ole toteuttamiskelpoinen
eikä sitä ole syytä ilman uutta valmistelua ja merkittäviä muutoksia
hyväksyä. Suunnitelman isoimmat ongelmat ovat:

– nähtäville laitetun aineiston epäinformatiivisuus kuvioiden
puustotietojen, hakkuiden ja hoitotoimien perustelujen sekä etenkin
pienpuuston hoitojen kohdentamisen osalta

– suunnitelma-alueen luontotietoihin liittyvät merkittävät puutteet,
joita ei ole aluesuunnitelmavaiheen vaatimuksista huolimatta
lmh-suunnitelman teon yhteydessä korjattu

– arvometsähoitoluokan käytön huomattavan yksipuolinen painottaminen
jouto- ja kitumaan kallioihin arvokkaat kangas- ja lehtometsät
sivuuttaen

– liiallinen määrä huonosti perusteltuja hakkuu- ja hoitoesityksiä luonto-, virkistys- ja maisema-arvoiltaan tärkeissä metsissä

– suunnitelma-alueen laajimpien metsäisten alueiden eli Kivikon
ulkoilualueen sekä Mellunkylänpuron ja Mustapuron ympäristön
viheralueiden luontoarvojen säilyttämis- ja lisäämispotentiaalin
sivuuttaminen ylimitoitetun metsänhoidon eduksi

– liiallinen määrä harvennushakkuita sekä liian laajat optiot
pienpuuston käsittelyyn koko kuvion pinta-alalla (versus vain reunojen
käsittely)

– harvennushakkuiden ja pienpuuston hoidon huono ohjeistus toteutuksen voimakkuuden ja puulajikohdentumisen osalta

– lahopuun jätön ohjeistuksen puuttuminen

Suunnitelmaluonnos on valitettavasti voimakkaassa ristiriidassa
kaupunkistrategian keskeisen monimuotoisuuskirjauksen kanssa (”Metsissä
ja metsäisillä alueilla suunnitelmallinen monimuotoisuuden lisääminen on
hoidon keskeisin tavoite”).

Ongelman muodostaa myös nähtävillä olevan kuviokohtaisen informaation
tason merkittävä lasku verrattuna aikaisempiin
luonnonhoitosuunnitelmiin . Nykyinen kuviotietojen informaatioarvo esim.
metsien rakenteesta, valta-, väli- ja aluspuuston tiheydestä ja
puulajikoostumuksesta on niin olematon, että näihin hakkuu- ja
hoitoesitysten perusteltavuuden kannalta keskeisiin tekijöihin
perehtyminen vaatii osallisilta kuviokohtaisia maastokäyntejä. Tiedot on
kuitenkin suunnitelmaa tehtäessä epäilemättä kerätty, joten on pakko
kysyä miksi niitä ei ole liitetty osaksi nähtävillä olevaa aineistoa.
Näin toimitaan mm. Espoon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmien
laadinnan vuorovaikutuksessa, jossa osallisten käytössä on sekä
lyhennetyt kuviokohtaiset referoinnit (mallia Helsingin nykykuvaukset)
että tarkemmat varsinaista numeraalista dataa sisältävät
metsäsuunnitelmatiedot.

Luontojärjestöt esittävät suunnitelman palauttamista
jatkovalmisteluun sillä tehtäväksiannolla, että hakkuu- ja
hoitotoimenpiteet kohdennetaan selvästi nykyistä vahvemmin ja selkeämmin
niille kuvioille ja kuvion osille, joissa perusteltua hoitotarvetta on.
Nykyistä selvästi suurempi joukko metsiköitä tulee osoittaa
suunnitelmakaudeksi hakkuu- ja hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle. Lisäksi
arvometsiksi on syytä osoittaa luontoarvoiltaan edustavin osa (esim.
kolmannes) alueen kangas- ja lehtomaista, jotta arvometsähoitoluokitus
ei rajaudu luonnoksen tapaan pelkäksi kalliomaiden ja piensoiden
huomioinniksi.

Aluesuunnitelmavaiheessa todettujen ongelmien suodattumisesta luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmaan

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen
yhdistys Tringa, Luonto-Liitto sekä Suomen luonnonsuojeluliiton
Uudenmaan piiri antoivat toukokuussa 2018 kriittisen yhteislausunnon
Mellunkylän ja Vartiokylän pohjoisosan aluesuunnitelman luonnoksesta.

Siinä vaiheessa todettiin, että ”aineistoissa (varsinkin
aluesuunnitelmaluonnoksessa) on paljon hyvää ja toimivaa, mutta
kokonaisuutta ei nykyisessä muodossa kannata viedä
kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn. Kehittämistä tarvitaan
erityisesti luontoarvojen konkreettiseen huomiointiin sekä luonnonhoidon
tavoitteiden ajantasaistamiseen. Myös hoitoluokat olisi luontevaa
käsitellä aluesuunnitelmavaiheessa, mutta se edellyttäisi aineiston
palauttamista laajempaan ja syvällisempään jatkovalmisteluun”.

Lisäksi todettiin, että ”Helsingin suunnittelujärjestelmissä tulisi
lopultakin tunnistaa se, että merkittävä osa metsäisten
virkistysalueiden vetovoimasta kumpuaa ”metsän tunnusta” ja
luonnonmukaisuudesta eikä siitä, että jokin maisemaelementti on
luonnonhoidolla nostettu ”esille”. Samalla on syytä tunnistaa se, että
pääosa Helsingin metsäisistä virkistysalueista rajoittuu infraan tai
rakenteisiin, joiden näkymistä metsämaisemassa tulisi mahdollisuuksien
mukaan ehkäistä. Usein paras keino torjua ei-toivottuja metsänäkymiä on
metsien kasvattaminen melko tiheinä ja eri-ikäisrakenteisina”.

Valitettavan suuri osa luontojärjestöjen aluesuunnitelmavaiheessa
esiin nostamista ilmeisistä ja potentiaalisista ongelmista on todentunut
nyt nähtäville laitetussa luonnoksessa. Lisäksi on syntynyt kokonaan
uusia ennakoimattomia ongelmia, kuten kuviokohtaisten puustotietojen
tosiasiallinen puuttuminen nähtäville laitetusta aineistosta.

Arvokkaiden luontokohteiden tunnistaminen ja huomiointi

Luontojärjestöt toivat jo aluesuunnitelmaluonnoksesta antamassaan
lausunnossa julki sen, että tietopohja suunnittelualueen keskeisistä
metsäluontoarvoista on vahvasti puutteellinen.:

”Vuoden 2014 jälkeen luontojärjestöjen tietopohja alueen
luontoarvoista on kasvanut. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen
kaavaryhmän maastokäynnillä 30.4.2018 havaittiin muun muassa
Mustapuro-Mustankylänpuron osa-alueella merkittävä määrä sellaisia
METSO-kriteerit täyttäviä luokkien II ja III lehtoja, kangasmetsiä ja
kalliometsiä, joita ei ole tunnistettu alueella (tai osalla alueesta)
tehdyssä METSO-selvityksessä.”.

Suunnittelualueella on myös ilmeistä tarvetta luontoselvitysten
täydentämiseen. Ilmeisiä tarpeita liittyy ainakin kattavampaan
METSO-selvitykseen sekä Kivikon ulkoilualueen ulkopuolisten
lahopuustoisten metsien lajistoselvityksiin. Olisi toivottavaa, että
jatkossa osana alue- ja luonnonhoitosuunnitelmien laadintaa voitaisiin
parantaa myös tietopohjaa huonommin tunnettujen luontoalueiden arvoista”
.

Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman teossa on tuotettu hyvin vähän
uutta tietoa alueen metsien luontoarvoista eikä mitään
lajistoselvityksiä alueella ole viime vuosina ilmeisestikään kaupungin
toimesta tehty. Looginen seuraus luontotietopohjan puutteiden ja
yli-innokkaiden hakkuu- ja hoitoesityksien yhdistelmästä on se, että
toimenpiteitä esitetään myös lukuisille sellaisille metsikkökuvioille,
joissa toimenpiteistä on kuvion kokonaisluontoarvoille selvää haittaa.
Tätä ongelmaa ei ratkaise se, että osalla toimenpiteistä epäilemättä
lisätään metsien kerroksellista rakennetta pidemmällä tähtäimellä.

Mikäli nykyinen suunnitelmaluonnos toteutetaan, aiheutetaan
luontojärjestöjen arvion mukaan merkittävää haittaa varsinkin
suunnitelma-alueen lehtojen ja kangasmetsien luontoarvojen
kehityspotentiaalille, useiden kuvioiden nykyisille METSO-arvoille sekä
heikennetään varsinkin Mellunkylän lehtipuuvaltaisten metsien
linnustoarvoja. Ylimitoitetut hakkuu- ja hoitotoimet heikentävät myös
monen nykyisellään luonnonmukaisen metsäalueen ja metsikön metsän
tuntua.

Arvometsähoitoluokan käytöstä

Suunnitelma-alueen metsistä on esitetty arvometsien hoitoluokkaan
aineiston läpikäynnin perusteella 18 kuviota (suunnitelmaselostuksen
mukaan 19 kuviota). Suunnitelmaselostuksen hoitoluokkakartalla Kivikon
ulkoilupuiston kuvio 60 on osoitettu arvometsäksi, mitä se ei kuitenkaan
varsinaisten kuviokohtaisten tietojen perusteella ole. Arvometsiksi
osoitettujen 18 kuvion yhteispinta-ala on ilmeisesti siis 38,9 ha.

Selostuksessa ei ole avattu tarkemmin arvometsiksi osoitettujen
metsien luonnetta. Luontojärjestöjen tekemän analyysin mukaan
arvometsä-hoitoluokan kohteet jakaantuvat pääryhmältään seuraavasti:

– joutomaan kalliot: 31,05 ha (kahdeksan kuviota)

– kitumaan kalliot: 5,01 (kaksi kuviota)

– korpi, korpimainen painanne tai räme: 2,56 ha (seitsemän kuviota)

– lehdot (Iistutettu hoidon piirissä oleva lehmustlehto): 0,36 (yksi kuvio)

Arvometsähoitoluokkaa ei käytännössä ole käytetty varsinaisilla
kangasmetsäkuvioilla (joskin kalliomaakuvioilla on jonkin verran myös
kangasmaaosia, kuten myös osalla korpikuvioista) eikä varsinkaan
lehdoissa, joita löytyy etenkin Mellunkylän alueelta. Jollakin lailla
absurdina ratkaisuna on syytä pitää sitä, että ainoa arvometsäksi
nostettu lehtokohde on istutettu ja hoidon piirissä jatkossakin oleva
lehmusmetsikkö. Vanhoille maatalousmaille luontaisesti kehittyneet,
monipuulajiset ja osin runsaasti lahopuuta sisältävät lehdot eivät
suunnitelmassa ole arvometsiksi sen sijaan kelvanneet. Kuten eivät
myöskään useat METSO-selvityksessä arvokkaaksi todetut lehto- ja
kangasmetsäkuviot.

Valittu niukkapuustoisia kalliomaita ylipainottava
arvometsähoitoluokan käyttö ansaitsee ankaran kritiikin. Kohteet ovat
sinänsä arvokkaita, mutta niin ovat monet suunnittelualueen kangas- ja
lehtometsistäkin.

Luontojärjestöjen näkemys on se, että suunnittelualueella on erittäin
hyvät perusteet lisätä olennaisesti arvometsien hoitoluokkaan (C5)
määriteltyjen alueiden kokonaismäärää. Erityisen paljon tämän
hoitoluokan kannalta potentiaalisia metsiä on
Mustapuron-Mellunkylänpuron osa-alueella sekä hieman vähäisemmässä
määrin Kivikon ulkoilualueella, Mellunkylän alueella sekä yhden ja
kahden kuvion ryppäinä eri puolilla suunnittelualuetta. Myös kaikki
selviä METSO-arvoja omaavat metsiköt (kuten LTJ:n METSO-kohteet) on
syytä osoittaa arvometsiksi, jollei niiden luonnonarvoja ole
olennaisesti heikennetty kartoitusten jälkeen.

Arvometsien hoitoluokkaan esitettyjen metsien määrän lisääminen olisi
selkeä ja konkreettinen tapa osoittaa kaupungin sitoutumista omaan
kaupunkistrategiaansa.

Esitettyjen hakkuu- ja hoitotoimien kokonaismäärästä

Luontojärjestöjen näkemys on se, että suunnitelmassa esitetään
suunnittelualueelle kymmenvuotiskaudelle ehdottomasti liikaa hakkuita ja
hoitotoimia.

Esitämme hakkuiden keventämistä erityisesti Kivikon ulkoilualueelta
sekä ns. Linnanlaakson alueelta (Mustapuron-Mellunkylänpuron toisiinsa
kytkeytynyt viheraluekeskittymä), jotka edustavat suunnittelualueen
laajoja metsäisiä viheralueita. Lisäksi hakkuita on syytä keventää
useilta luontojärjestöjen Helsingin arvometsät-esitykseen kuuluvilta
yhdeksältä erilliseltä, metsäluonnoltaan arvokkaalta alueelta. Laajat
metsäalueet sekä edellä mainitut yhdeksän arvometsä-esitystä on
yksilöity luontojärjestöjen kesäkuussa 2014 tekemässä Helsingin
arvometsät-esityksessä
(https://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat/https://helsinginmetsat.wordpress.com/helsingin-arvometsat/).
Pääosa näistä on tunnistettu arvokkaiksi myös kaupungin
luontotietojärjestelmässä.

Lisäksi Kivikon metsäalue sekä ns. Linnanlaakson alue on todettu
luontojärjestöjen Helsingin arvometsät-esityksessä laajoiksi metsäisiksi
luonto- ja virkistysalueiksi, joissa on erityiset perusteet ja
mahdollisuudet monimuotoisuusarvojen lisäämiseen.

Esitetyistä uudistushakkuista

Suunnitelmassa on esitetty pienaukoilla uudistamista yhdeksälle
metsikkökuviolle (yht. 2,4 ha). Luontojärjestöt ovat tutustuneet
maastossa näistä neljään Kivikon ulkoilupuiston alueella sijaitsevaan ja
näissä on sekä perusteltuja toimia (kuvio 182), ohjeistuksen jälkeen
perusteltavissa olevia (kuvio 217) sekä sellaisia, joita ei kannata
toteuttaa (kuviot 85 ja 208). Oletamme, että ongelmia ja lisäharkinnan
tarvetta on myös merkittävällä osalla niistä Kivikon ulkoilualueen
ulkopuolisista metsiköistä (viisi kpl), joissa ei ole ollut mahdollista
keväällä 2020 maastossa käydä.

Suunnitelmassa on esitetty pienaukoilla uudistamista yhdeksälle
metsikkökuviolle (yht. 2,4 ha). Luontojärjestöt ovat tutustuneet
maastossa näistä XX kappaleeseen ja toeamme niistä YY (täydentyy
torstain maastokäynnin jälkeen).Esitettyjen uudistushakkuiden osalta
pidämme huonosti harkittuna sitä, että suunnitelmassa ei ole liiemmälti
edes yritetty perustella näiden raskaimpien metsänhakkuutoimien syitä
eikä myöskään avattu niiden toteuttamistapaa.

Luontojärjestöihinkin asti viime vuosina päätyneen asukaspalautteen
perusteella merkittävä joukko viheralueiden käyttäjiä vieroksuu
voimakkaasti Helsingin metsiin tehtäviä avohakkuita, vaikka ne
olisivatkin ns. pienaukkohakkuita. Luontojärjestöissä on tiettyä
ymmärrystä tämän uudistustavan harkitulle käytölle, mutta se kannattaa
varata vain niihin poikkeustilanteisiin, joissa metsän jättäminen
kokonaan hoidon ulkopuolelle tai muut hoitokeinot (yleensä
poimintahakkuut) aiheuttavat kohtuuttomia ongelmia esim. lähitonttien
turvallisuudelle.

Harvennushakkuista

Suunnitelman ison ongelma on esitettyjen harvennushakkuiden
kohtuuttoman suuri määrä (39,9 ha, 92 kuviota) sekä kohdentuminen myös
sellaisiin metsiin, joiden kannattaisi antaa kehittyä ilman
toimenpiteitä.

Harvennuksia perustellaan suunnitelmassa myös niiden tuomilla
monimuotoisuushyödyillä, varsinkin ns. kerroksellisuuden lisäämisellä.
Monet harvennuskohteista ovat jo nykyisellään sekapuustoisia,
vaihtelevassa määrin eri-ikäisrakenteisia ja kerroksellisia. Tällaisten
metsien rauhaan jättäminen johtaa vääjäämättä varsinkin
eri-ikäisrakenteisuuden vahvistumiseen sekä luontaisen lahopuun syntyyn.
Pidämme tällaista tavoitetta monille suunnitelma-alueen metsille
järkevämpänä tulevaisuuskuvana kuin suunnitelman tavoittelemaa selvästi
hoidettua ja jatkossakin hoidettavaa kerroksellista puustorakennetta.

Luontojärjestöt huomauttavat myös erinäisten toimenpideyhdistelmien
ei-toivotuista sivuvaikutuksista. Toteuttamalla samalla kuviolla
valtapuuston ja välikerroksen harvennushakkuita sekä aluspuuston
pienpuuston hoitoa heikennetään hyvin tehokkaasti metsän tuntua sekä
avataan tarpeettoman laajoja metsänäkymiä, mikä ei ole suotavaa sen
enempää hyvin suosituilla virkistysalueilla (kuten Kivikon
ulkoilupuisto) tai sellaisilla pienemmillä alueilla, joissa näkymien
avartuminen tuo ulkoilureiteille näkyviin asuin- ja
teollisuusrakennuksia, teitä ja toisia ulkoilureittejä/pääulkoiluväyliä.

Pienpuuston käsittely

Pienpuuston hoitoja on esitetty pääosaan suunnittelualueen kangas- ja
lehtometsistä (149 ha, 328 kuviota). Selostuksen ja Helsingin
vallitsevien hoitokäytäntöjen perusteella on selvää, että vain osa
esitetystä pinta-alasta tullaan käsittelemään. Mikä tämä osa tulee
suunnitelma-alueella olemaan, jää täysin epäselväksi.

Lausunnolla oleva aineisto on pienpuuston käsittelyjen osalta hyvin
epämääräistä, johtuen etenkin siitä, että vain harvoissa tapauksissa
kuviotiedoissa on kerrottu toimenpiteiden rajoittuvan vain
reunavyöhykkeisiin. Kommentoinnin kannalta tällainen epämääräisyys on
todella ongelmallista.

Luontojärjestöjen maastoarvioiden perusteella esitetyistä 328
toimenpidekuviosta ehdoton valtaosa on sellaisia, joissa hoitotarve
rajoittuu vain ulkoilureittien reunavyöhykkeeseen (yleensä 0-3 m), tien
laitaan tai johonkin muuhun erityistilanteeseen.

Toivomme, että suunnitelman jatkotyöstössä osoitetaan kartoilla
selvemmin ne kuviot, joilla toimenpide kohdentuu vain esim. reittien
varteen tai muuhun reunaan ja ne, jossa tarkoituksena on käsitellä
kuviota laajemmin.

Luontojärjestötkin tunnistavat sen, että joissakin tapauksissa on perusteita myös reunoja laaja-alaisempaan pienpuuston käsittelyyn. Laajempaa pienpuuston hoitoa kannattaa harjoittaa lähinnä silloin kun kyseessä on esim. huomattavan vahva kuusialikasvos kuviolla, jota on suotavampaa kehittää lehtipuuvaltaisena sekä tilanne, jossa kangasmetsiin on kehittynyt tilanne jossa poikkeuksellisen vahva pihlajavesakko aidosti uhkaa tukahduttaa muiden puulajien taimet. Joissakin tilanteissa tammen- ja männyntaimien kehitys hyötyy myös kevyestä, täsmäluonteisesta pienpuuston käsittelystä.

Helsingissä 16.3.2020

Antti Halkka & Aapo Salmela
puheenjohtaja & järjestösihteeri
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Jukka Hintikka
puheenjohtaja
Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys ry

Laura Räsänen & Tapani Veistola
puheenjohtaja & erityisasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Lisätietoja
– Keijo Savola, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, keijo.savola (at) gmail.com, 045-652 1974
– Aapo Salmela, järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, helsy (at) sll.fi, 050 301 1633