Vastaselitys korkeimmalle hallinto-oikeudelle Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavasta koskien Östersundomin aluetta
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri antoi vastaselityksensä korkeimmalle hallinto-oikeudelle Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavasta koskien Östersundomin aluetta. Kyseinen maakuntakaava uhkaa Östersundomin arvokkaita Natura 2000 -verkostoon kuuluvia luonnonarvoja.
KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE
ASIA
Vastaselitys Uudenmaan liiton maakuntahallituksen 24.2.2020 antamaan lausuntoon 6007/1/19 viitaten korkeimman hallinto-oikeuden 3.3.2020 päivättyyn vastaselityspyyntöön.
VALITUKSENALAINEN
PÄÄTÖS
Helsingin hallinto-oikeuden päätös 29.11.2019 19/0776/5, joka koski Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin valitusta Uudenmaan maakuntavaltuuston päätöksestä 12.6.2018 hyväksyä Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava Östersundomin alueen osalta.
VASTASELITYKSEN
ANTAJA
Suomen
luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki
PROSESSIOSOITE
Erityisasiantuntija
Tapani Veistola
Suomen
luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Itälahdenkatu
22 b A
00210
HELSINKI
Puhelin
0400 615 530
Sähköposti
uusimaa@sll.fi
VASTASELITYS UUDENMAAN LIITON MAAKUNTAHALLITUKSEN LAUSUNTOON
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri uudistaa asiassa jo aiemmin lausumansa ja toteaa asiassa lisäksi seuraavaa.
Valituksen kohteena oleva Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan Östersundomin alueen maakuntakaava toteutuessaan johtaisi Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet sekä Sipoonkorpi -nimisten Natura 2000 -kohteiden suojeluarvojen merkittävään heikentymiseen.
Helsingin
hallinto-oikeus määräsi Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan kokonaan
täytäntöönpanokieltoon välipäätöksellään 19.10.2018. Se
katsoi, että selvitysten riittävyyttä ja Natura-aluetta koskevat
vaatimukset saattoivat johtaa tarpeeseen kumota maakuntakaava
valituksessa esitettyä laajemmin. Helsingin hallinto-oikeuden
välipäätöksessään esittämä tulkinta tukee Suomen
luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin näkemystä valituksen
tarpeellisuudesta Natura-alueen luonnonarvojen suojelemiseksi.
Uudenmaan
liiton maakuntahallitus toteaa lausunnossaan, ettei valituksissa
tuoda uusia olennaisia perusteita verrattuna siihen, mitä valittajat
esittivät Helsingin hallinto-oikeudelle. Helsingin hallinto-oikeus
kuitenkin käytännössä jätti maakuntakaavaa koskevan valituksen
suurelta osilta käsittelemättä ja vain hylkäsi sen, koska kumosi
samaan aikaan saman alueen yksityiskohtaisempaa suunnittelua
edustaneen yleiskaavan. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri
on valituslupahakemuksessaan selkeästi perustellut miksi valituslupa
tarvitaan. Maakuntakaavan toteuttamisen lainvastaiset vaikutukset
Natura-alueiden luonnonarvoihin ovat perustelujemme keskiössä.
Virkistyskäyttöön
viitatessaan Uudenmaan liiton maakuntahallitus toistaa jo aiemmin
asiassa esitetyn eli että ”osoittamalla alueelle maakunnallisesti
merkittävä virkistysalue, ohjaisi maakuntakaava merkittävässä
määrin ulkoilu- ja virkistyskäyttöä Natura-alueiden läheisyyteen
tavalla, josta saattaisi aiheutua huomattavan kielteisiä
Natura-alueiden luonnonarvoja heikentäviä vaikutuksia.” Kuten
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on valituksessa ja
vastaselityksessä useaan otteeseen todennut, maakuntakaavalla ei
ohjata virkistyskäyttöä vaan maakuntakaavan virkistysaluieden
merkitys on siinä, että niihin liittyy rakentamisrajoitus joka
estää kyseisten alueiden vaurioitumisen ja heikentymisen
rakentamisen seurauksena.
Uudenmaan
liiton maakuntahallitus esittää, että Natura-alueiden huomioon
ottamista koskeva ohjaus tapahtuisi taajamatoimintojen alueita,
työpaikka-alueita, teollisuusalueita, virkistysalueita, yhdysratoja.
liikennetunneleita, voimajohtoja sekä maakaasun runkoputkia
koskevien sunnittelumääräyksien kautta. Lisäksi Uudenmaan liiton
maakuntahallitus perustelee, ettei Sipoonkorven metsämantereen
eteläosien osoittaminen maakuntakaavassa taajamatoimintojen alueena
tai työpaikka-alueena tarkoittaisi, että kyseiset alueet
rakennetaan kokonaisuudessaan, vaan alueet voivat sisältää myös
paikallisia suojelualueita.
Suomen
luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri katsoo, että taajamia,
työpaikka-aluetta, virkistysaluetta, valkoista aluetta,
ylijäämämaiden sijoituspaikkaa ja ohjeellista voimajohtolinjausta
koskevat varaukset poistamalla olisi voitu merkittävästi vähentää
kaavan toteuttamisen Natura-alueisiin kohdistamaa haittaa ja poistaa
kaavasta kaavan sisältövaatimusten vastaisuuksia. Mikäli Uudenmaan
liiton maakuntahallitus maakuntakaavan tasolla osoittaa näin laajat
luonnonarvoja heikentävät varaukset ja näin ohjaa yhteisen
yleiskaavan laatimista, ei maakuntakaavan voida näiltä osin olevan
luonnonsuojelulain 65 §:n ja maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n
mukainen. Natura 2000 -verkoston luonnonarvojen heikentämisen
ehdoton kielto ei toteudu Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa.
Valtakunnalliset
alueidenkäyttötavoitteet
Uudenmaan
liiton maakuntahallitus tulkitsee, että maakuntakaavan valkoiset
alueet ovat kunnan sisäisiä eli paikallisia
eikä
valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia
ylikunnallisia virkistykseen sopivia alueita. Lisäksi se perustelee
valkoisten alueiden osoittamista maakuntakaavassa sillä, että
kyseiset alueet soveltuvat sijaintinsa ja luonnonolojen perusteella
ensisijaisesti Östersundomin voimakkaasti kasvavan väestön
lähivirkistykseen.
Edelleen
liittyen valkoisten alueiden osoittamiseen, Uudenmaan
maakuntahallituksen viittaus päätökseen KHO:2018:T5180 Helsingin
yleiskaavasta koskien Vartiosaarta on virheellinen, sillä
Östersundomin tapauksessa ei ole kyse uusien taajama-alueiden
rakentamisesta kaupunkialueelle vaan maaseudulle, vaikka Östersundom
Helsingin kuntarajojen sisällä sijaitseekin. Koska alue ei jo
alunperin sisällä kaupunkimaista rakentamista, sitä suuremmalla
syyllä alueen luonnonarvojen arviointiin ja suojeluun tulee panostaa
lain vaatimukset täyttävällä tavalla.
Kyseiset
alueet ovat jo nyt ylikunnallisesti merkittävän virkistyskäytön
kohteita, joten tulkinta siitä, että maakuntakaavan valkoiset
alueet olisivat pelkästään paikallisia, on virheellinen. Myös
valtakunnan mittakaavassa merkittävät luontoarvot, jotka näiltä
valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamilta
alueilta löytyvät, puhuvat sen puolesta, että alueiden arvo
ulottuu laajemmalle kuin pelkän kunnan alueelle. Maakuntakaavassa
osoitettu Uuden Porvoontien eteläpuolella sijaitseva
luonnonsuojelualue ei yksin ole riittävä toimenpide
viheralueverkoston jatkuvuuden turvaamiselle.
Kysymykseen
valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden siirtymäsäännöksistä
katsomme, että asia on valitusluvan peruste ja että sen
käsitteleminen on ehdottoman tarpeellista Östersundomin alueen ja
muiden vastaavien alueiden kannalta. Yleisellä tasollakin siis
voidaan sanoa, että valituslupahakemuksissa pyydetään KHO:lta
ennakkopäätösratkaisua useisiin sellaisiin asioihin joiden
kohdalla se on ehdottoman tarpeellista.
Yhteisen
yleiskaavan ja maakuntakaavan suhteesta
Uudenmaan
liiton maakuntahallitus toteaa yhteisen yleiskaavan sopeutuvan
maakuntakaavan kokonaisuuteen. Helsingin hallinto-oikeus kuitenkin
nimenomaisesti päätöksessään 19/0777/5 kumosi yhteisen
yleiskaavaan lainvastaisena, joten Uudenmaan liiton maakuntahallitus
ei voi käyttää sitä näkemyksensä tukena.
Uudenmaan
liiton maakuntahallitus lisäksi painottaa maakuntakaavan olevan
yleispiirteinen suunnitelma.
Maankäyttö-
ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin vaatimus maakuntakaavan ohjaavasta
vaikutusta ei ole toteutunut Östersundomin yhteisessä
yleiskaavassa. Tällöin ei myöskään voida arvioida miten yhteinen
yleiskaava sopeutuu maakuntakaavan kokonaisuuteen.
Natura-alueisiin
kohdistuvien vaikutusten arviointi
Lähtökohtana
on, että mitään Natura 2000 -alueen luontoarvoihin haitallisesti
vaikuttavan hankkeen tai suunnitelman sallivaa viranomaispäätöstä
ei voida tehdä vastoin luonnonsuojelulain säännöksiä (Suvanto ja
Similä 2011, Luonnonsuojeluoikeus,
s. 214). Hankkeen tai suunnitelman vaikutukset Natura 2000
-verkostoon kuuluvalla alueella tai sen ulkopuolella on siten
arvioitava asianmukaisesti.
Uudenmaan
liiton maakuntahallitus toteaa, että maakuntakaavaehdotusta
laadittaessa on kiinnitetty asianmukaisesti huomiota
kaavaratkaisuista Natura-alueille kohdistuvien vaikutusten
arviointiin ja alueiden valintaperusteina olevia arvoja heikentävien
vaikutusten vähentämiseen. Uudenmaan liiton maakuntahallituksen
mukaan ”Sipoonkorven Natura-aluetta koskeva arviointitilanne on
ajantasainen ja asianmukainen.”
Toimenpiteet
Natura-alueiden suojelutavoitteiden saavuttamiseksi eivät kuitenkaan
ole olleet riittäviä tai asianmukaisia jo siksi, että Sipoonkorven
Natura-alueen osalta ei ole tehty edes lain vaatimukset täyttävää
Natura-arviota vaan ainoastaan arvio, joka jättää huomiotta kaavan
keskeisimmät vaikutukset Natura-alueeseen. Natura-arvioinnin
riittävyys on arvioitava objektiivisesti kunkin Natura-alueen osalta
erikseen eikä yleinen toteamus riittävistä selvityksistä täytä
lain asettamia vaatimuksia. Maakuntakaavan ratkaisu on siten
ilmeisessä ristiriidassa luonnonsuojelulain 65 §:n ja 66 §:n
kanssa, jossa säädetään velvollisuudesta laatia Natura-arviointi.
Lisäksi maankäyttö ja rakennuslain 9 §:stä johtuva merkittävät
vaikutukset arvioiva suunnittelu ja tämän edellyttämät
tutkimukset ja selvitykset eivät toteudu Uudenmaan 2.
vaihemaakuntakaavassa.
Lisäksi
Uudenmaan liiton maakuntahallitus viittaa lausunnossaan tuoreeseen
keväällä 2019 valmistuneeseen Uusimaa-kaava 2050:n
Natura-arviointiin. Kuinka voidaan vedota sellaisen maakuntakaavan
Natura-arvioinnissa esitettyyn ratkaisuun, joka ei ole valituksen
alaisena oleva maakuntakaava, vaan vasta kaavaehdotus?
Edelleen
Uudenmaan liiton maakuntahallitus toteaa, että ”useissa
suunnittelumääräyksissä on erityiset maininnat Natura-alueiden
huomioon ottamisesta yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.” Kuten
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on jo valituksessaan
todennut, kyseiset suunnittelumääräykset ovat ristiriidassa
maakuntakaavakartalla esitettyjen muuttavaa maankäyttöä edustavien
aluevarausten kanssa. Mikäli näitä suunnitelumääräyksiä
noudatetaan, kaavan muuttavan maankäytön kaavavarauksia ei voi
toteuttaa. Taas kääntäen, jos ne taas toteutetaan, jätetään
noudattamatta suunnittelumääräystä. Toisin sanoen ei ole
mahdollista yhtä aikaa noudattaa edellä mainittuja
suunnittelumääräyksiä ja ottaa kaavavarauksia käyttöön niin
että niiden päämaankäyttömuoto olisi kaavassa osoitettu.
Ristiriita tässä asiassa on yksi Suomen luonnonsuojeluliiton
Uudenmaan piirin valituksen keskeisiä perusteita.
Haemme
valituslupaa, koska katsomme että kyse on valtakunnallisesti
merkittävästä ennakkoratkaisusta maakuntakaavan sekä Natura 2000
-alueiden ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden
suhteista, valitustamme käsiteltäessä on tapahtunut ilmeisiä
virheitä ja valitusluvan myöntämiseen on muita painavia syitä
muun muassa EU:n Natura 2000 -verkoston turvaamisen takia.
Katsomme
Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja maakuntakaavan
merkintöjen olevan maankäyttö- ja rakennuslain selvityksiä ja
maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevien pykälien,
valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä
luonnonsuojelulain Natura-säännösten vastaisia. Lisäksi näiden
ratkaisujen perustelut ovat osin virheelliset ja osin perustuvat
puuttuviin ja puutteellisiin arviointeihin tai tehtyjen arviointien
tulosten ohittamiseen. Uudenmaan maakuntahallitus ei lausunnossaan
ole kyennyt riittävällä tavalla perustelemaan maakuntakaavaa
koskevien vaatimusten puuttumista.
Näillä
perusteilla Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri katsoo, että
se on sekä valituksessaan ja valituslupahakemuksessaan että
vastaselityksessään esittänyt laillisuusperusteet, joiden johdosta
sekä Helsingin hallinto-oikeuden päätös 19/0776/5 että
maakuntavaltuuston päätös 12.6.2018 Uudenmaan 2.
vaihemaakuntakaavan Östersundomin alueen maakuntakaavasta tulisi
kumota.
Lisätietoja
–
ympäristöjuristi
Maria Westerman, puhelin 045 114 00 88, maria.westerman@sll.fi
Helsingissä
2. päivänä huhtikuuta 2020
SUOMEN
LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY
Laura Räsänen Tapani Veistola
puheenjohtaja erityisasiantuntija