Lausunto Järvenpään yleiskaava 2040 kaa­vaeh­do­tuk­ses­ta

Enemmän metsiä turvaan rakentamiselta. Se oli piirin pääsanoma Järvenpään yleiskaavasta.

22.4.2020

Järvenpään kaupungille

Viitaten lausuntopyyntöönne

Lausunto Järvenpään yleiskaava 2040 kaavaehdotuksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiittää Järvenpään kaupunkia lausuntopyynnöstä.

Keskitymme lausunnossa niihin kaavaehdotuksen ratkaisuihin, joilla on erityistä merkitystä Järvenpään viherrakenteen sekä luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Lausunnossa esitetään lisäksi muutamia konkreettisia muutosesityksiä, joilla kaupungin kasvun viherrakenteelle vääjäämättä tuomia heikennyksiä voidaan vähentää ja kompensoida.

Kiitoksen paikat

Kaava-aineistojen selkeys ja informatiivisuus ansaitsee erityisen kiitoksen. Perehtymisen kannalta hyödyllinen on etenkin karttapalvelun kautta tarjottu mahdollisuus verrata uutta kaavaa voimassa oleviin yleiskaavoihin ilmakuvapohjalla.

Viherrakenteen ja osallisten kannalta kiitoksen ansaitsee myös kiitoksen pidättäytyminen liiallisesta yleiskaavoituksen strategisuusasteen eli ylimalkaisuuden lisäämisestä.

Varsinkin viher- ja sinirakenteen kannalta hyvää on myös käytetty monipuolinen aluevaraus- ja ominaispiirremerkintöjen valikoima, jota täydentävät yleiset suunnittelumääräykset luontoarvojen yleisestä huomioinnista sekä hulevesien hallinnasta.

Viherrakenteen huomiointi

Kaavaehdotus säilyttää arviomme mukaan pääosan Järvenpään nykyisistä koon, laadun ja sijainnin perusteella erityisen tärkeistä luontoviheralueista. Kaavaehdotus tunnistaa ja osoittaa myös tärkeimmät ekologiset yhteydet näiden järvenpääläisen luonnon ydinalueiden välillä. Yhteyksien säilymisen kannalta on hyvä, että yhteyksien turvaamisessa on merkittävässä määrin käytetty virkistysaluealuevarausta ja vähäisemmässä määrin oikeusvaikutukseltaan heikompaa viheryhteystarvemerkintää. Lähipuiston kohdemerkintä on puolestaan tärkeä ja perusteltu, rakennetumpien alueiden kriittisiä ”viimeisiä” puistoja muutokselta suojaava merkintä.

Kaavaehdotuksen suurin ongelma Järvenpään viherrakenteen ja ekosysteemipalvelujen turvaamisen kannalta on metsäalueiden valitettavan mittava ohjautuminen pääosin rakentamiseen varattaviksi alueiksi. Ongelma ja sen mittasuhteet avataan, joskin hieman liikaa selitellen ja pehmentäen, kaavan vaikutusarvioinnissa: ”Nykyisistä metsistä noin 27 % sijaitsee yleiskaavaratkaisussa rakentamiselle varatuilla alueilla. Tosiasiassa puustoa säilyy myös rakennettavilla alueilla ja osa näistä rakentamiseen varatuilla alueilla sijaitsevista metsistä onkin osoitettu esimerkiksi lähipuistoksi, jolloin todennäköisesti valtaosa puustosta säilyy, mikäli puistoa ylläpidetään puistometsänä. Jos vaikutusarvioinnissa huomioidaan myös asumisen ja työpaikkojen reservialueet, on 35 % metsistä rakentamiseen varatuilla alueilla. Reservialueet otetaan kuitenkin käyttöön vasta tarvittaessa ja mahdollisesti kaavan tavoitevuoden 2040 jälkeen. Vaikka huomattava määrä metsää otetaan rakentamiseen, kohdistuu pelloille ja niityille suhteellisesti enemmän rakentamista. Noin 35 % pelloista ja niityistä sijaitsee yleiskaavaratkaisussa rakentamiselle varatuilla alueilla ja reservialueet huomioiden 45 % ” (kaavaselostus, s. 85).

Nykyinen ekologinen tutkimustieto eri mantereilta on melko vakuuttavasti todistanut sen, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen yleensä kiihtyy tilanteessa, jossa elinympäristön määrä putoaa alle 30 % alkuperäisestä. Järvenpää on jo vuosia sitten päätynyt metsien osalta tälle ”vaaran vyöhykkeelle”. Tästä syystä tilanteen heikentämiseen näin radikaalilla tavalla seuraavan 20-30 vuoden aikana on syytä suhtautua hyvin kriittisesti. Tilannetta pahentaa metsäisten suojelualueiden vähäisyys sekä merkittävässä osassa säilyneistä metsistä harjoitettu, metsien ekologista laatua laskenut ja laskeva metsänhoito.

Esitämmekin, että kaavan lopputyöstössä käydään vielä lävitse nykyisiin metsiin esitetyt asemakaavoittamattomat asuinalueet, pientaloalueet, asumisen reservialueet sekä työpaikka-alueet (TP, TP/y) ja työpaikkatoimintojen reservialueet siten, että esitettyä metsien rakentamista supistetaan vähintään kolmanneksella.

Viherrakenteen ja ekosysteemipalvelujen turvaamisen kannalta erityisen merkittäviä yksilöitäviä muutoskohteita ovat iso asumisen reservialueen (Ares) varaus Isokydön peltojen pohjoispuolella sekä kappelin ja Vähänummentien väliselle alueelle esitetyt uudet TP/y- ja AP-varaukset. Esitämme näiden alueiden kaavoittamista virkistysalueiksi. Jälkimmäiset poistot ovat perusteltuja myös pohjavesien suojelun varmistamisen kannalta.

Suojelualueverkoston kehittäminen

Olemassa olevat suojelualueet sekä kaavassa suojeluun esitettävät uudet alueet kattavat alle kolme prosenttia Järvenpään kaupungin maapinta-alasta. Osuus on valitettavan pieni niin luonnon monimuotoisuuden kuin suojelualueita hyödyntävän ja tarvitsevan virkistys- ja ympäristökasvatuskäytön kannalta.

Järvenpään mittava 2000-luvun luontoselvitysaineisto on ansiokkaasti ajantasaistettu yleiskaavaa varten. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ajantasaistuksessa on päädytty lähinnä läpikäymään jo aikaisemmin tunnistettuja, usein hyvin tiukasti rajattuja luontokohteita ilman kattavaa kohteiden uutta rajaustarkastelua. Tällöin selvityksessä ei ole pystytty huomioimaan niitä mahdollisia luontoarvoja omaavia kangasmetsäkuvioita, joita moniin lehtoina, korpina, puronvarsina, kallioina yms arvokkaiksi alunperin tunnistettuihin metsikkökuvioihin ja pienkohteisiin liittyy.

Päivitysselvitys on rajattujen alueiden luontotyyppiarvojen tarkastelun osalta tehty sinänsä laadukkaasti ja informatiivisesti. Emme pysty kuitenkaan antamaan täyttä tukea luontoselvityksen päivityksen tehneen Faunatican johtopäätöksille alueiden arvojen kannalta perustelluista kaavallisista suojelukeinoista. Myös kohteiden arvottamisen tapa ansaitsee oman kritiikkinsä. On muun muassa vaikea löytää perusteita sille, että eri arvoluokkiin rajataan saman luonokohteen toisiinsa fyysisesti liittyviä osakohteita ja -kuvioita. Viimeistään kaavaratkaisuissa tällaisesta keinotekoisesta alueiden jakamisesta tulisi luopua.

Suurin ongelma on kuitenkin esitetyissä johtopäätöksissä. Rima varsinkin SL-kohteiksi (luonnonsuojelualueet) esitetyille alueille on nostettu kohtuuttoman korkealle. Tämän seurauksena kaavassa esitetään uusiksi varsinaisiksi luonnonsuojeluvarauksiksi (SL) vain kolmea pienehköä lehtokohdetta (1,8 ha, 1,8 ha ja 3,0) ja yhtä keskikokoista (7,9 ha) lehto- ja puronvarsikohdetta. Lehto- ja rantaluonnon suojelutarpeiden ja kohteiden arvojen kannalta myös esitetyt kolme pientä suojelualuevarausta (S-1, S-2) voisivat yhtä hyvin olla SL-varauksia.

Mikään luonnonsuojelubiologinen tieto suojelua vaativista luontotyypeistä tai lajiryhmistä ei anna perusteita sille, että SL-alueiksi varataan yleiskaavassa pelkästään lehto-, pienvesi- ja luhtakohteita. Nämä ovat toki kaikki lisäsuojelua vaativia ja tärkeitä luontoarvojen keskittymiä, mutta niin ovat myös esim. runsaslahopuustoiset ja/tai puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät.

Yleiskaava jättää arviomme mukaan luo- ja sl-kohteiksi Järvenpään oloissa turhan arvokkaita tiedossa olevia luontokohteita. Malliesimerkkinä toimii Kupukallion merkittävä, myös kohtalaisen isoja (5,0 ha, 5,9 ha) runsaslahopuustoisten kangasmetsien osa-alueita sisältävä aluekokonaisuus, jonka kaavamerkintä on luontoarvojen ydinalueen osalta V/luo (luo-1, 32,3 ha) ja muulta osin V-alue.

Järvenpään kaupungin omistamista metsäalueista erityisesti Kupukallion alueelle on kaikki perusteet esittää kaavassa SL-varausta. Esitämmekin alueelle vähintään nykyisen luo-1 alueen laajuista SL-varausta. Tehdyistä hakkuista ja myrskytuhojen korjuista huolimatta suojelualue voisi paikoin olla luo-aluetta hieman laajempi.

Useimmat luonnonsuojelulain suojelualueilta edellyttämät laatukriteerit (LSL 10 §) täyttyvät Kupukalliolla jo niillä runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin, luonnontilaisen kaltaisiin kalliometsiin, lehtoihin tai piensoihin liittyvillä luontoarvoperusteilla, jotka on yksilöity Faunatican selvityksessä. Aluekuvausten sekä Ida Korhosen tuoreen maastokäynnin havaintojen perusteella on ilmeistä, että Kupukalliolla on vääjäämättä merkitystä myös lahopuuta vaativien uhanalaisten ja vaateliaiden eliölajien kannalta. Tämän merkittävän lajistoryhmän (noin neljännes kaikista Suomen metsälajeista) suojeluun ja selvittämiseen olisi hyvä panostaa myös Järvenpään kaavoissa ja luontoselvityksissä nykyistä enemmän.

Toinen pohja-aineistojen sekä ilmakuvatarkastelun perusteella lupaava kaupungin omistama alue on kaavaehdotuksessa MY-aluena esitetyn Pihtikallion alueen pohjoisosa. Alueen pohjoisosassa on myös pienehkö luo-alue (luo-12, 2,3 ha), johon liittyy jonkin verran luontoarvoja omaavia kangas- ja kalliometsiä. Esitämme, että kaupunki selvittää sen onko alueella perusteita SL-varaukselle.

Kupukallion ja Pihtikallion osalta toimitamme lausuntomme liitteenä luontoharrastaja Ida Korhosen keväällä 2020 ruottamia laji- ja luontohavaintoaineistoja Kupukallion ja Pihtikallion alueelta. Kummaltakin alueelta on runsaasti havaintoja luonnonsuojelulain erityisesti suojeltaviin lajeihin kuuluvasta lahokaviosammalesta sekä Kupukallion alueelta myös vaarantuneesta aarnisammalesta sekä silmälläpidettävästä norjantorvijälälästä.

Lemmenlaaksoon rajautuvat kunnan metsät on syytä viimein merkitä SL-varauksella. Osittain niissä jatkuu sama lehto entisen maanomistusrajan yli, osittain on kysy ennallistuvasta metsästä.

Isonkydönpuron SL-aluetta on syytä laajentaa vähintään siihen rajautuvalle luo-alueelle. Satumetsän alueen vanha poikkeuksellisen järeä luonnontilaistuva kuusikko (mikäli tämä on edelleen olemassa) ja muut ympäristön luonnonarvoja omaavat metsät olisi tarpeen liittää suojeluvaraukseen.

Kaavan lopputyöstössä kannattaa vielä tarkastella varsinkin kaikki kaupungin omistamat muutkin luontokohteet sillä silmällä, että olisiko niissä kuitenkin alueita, jotka soveltuisivat arvojensa ja luonteensa perusteella yleiskaavatason SL-varauksiksi tai edes S-varauksiksi.

Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden alueiden kaavamääräys

Luonnonsuojelullisesti arvokkaan alueen (sl) ominaispiirremerkinnällä on osoitettu 10 kohdetta. Kohteissa on liito-oravan, viitasammakon, jättisukeltajan ja täplälampikorennon varmistettuja tai mahdollisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sekä kolme erityisesti suojeltavan ketosukkulakoin esiintymispaikka.

Kaavamääräys edellyttää käytännössä vain tiettyjen lajisuojeluvelvoitteiden huomioimista. Samaan aikaan kaavaselostuksessa kuitenkin todetaan, että ”Useilla sl-alueista on muitakin luontoarvoja, jotka puoltavat kohteiden turvaamista ja hoitoa luontoarvojen säilyttämiseksi. Luontoarvoja on kuvattu selostuksen liitekartoilla. Tarkempaa tietoa arvoista ja elinympäristöjen hoidosta löytyy luontoselvityksistä ja kaupungin luontotietokannasta”.

Esitämme, että kaavan lopputyöstössä nämä muita luontoarvoja omaavat kohteet erotetaan omalla indeksimerkinnällä niistä kohteista, joiden keskeiset luontoarvot ovat mainittuihin yksilöityihin lajeihin liittyviä. Tämä on erityisen tärkeää, mikäli arvoihin sisältyy luontotyyppipohjaisia arvoja, vesitalouteen liittyviä arvoja tai liito-oravakohteilla puuston luonnontilaisuuteen liittyviä arvoja. Muita luontoarvoja sisältävien kohteiden kaavamääräyksen on syytä olla sellainen, että se kattaa myös näiden muiden luontoarvojen huomioinnin.

Ainakin Purolantien ympäristön isohko liito-oravametsikkö (4,8 ha) vaikuttaa tietojen perusteella sisältävän sellaisia luontoarvoja, joiden vuoksi alue olisi perusteltua osoittaa kaavassa S-alueena tai jopa SL-varauksena. Vähimmäistoimi on kuitenkin varmistaa se, että kaavamääräykset turvaavat esitettyä kattavammin alueen kaikkien luontoarvojen säilymisen ja edelleen kehittymisen.

Lopuksi

Muiden aluekohtaisten muutosten osalta tuemme Suomen luonnonsuojeluliitto Järvenpään lausuntoa.

Lisätietoja

– suojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola (a) gmail.com

SUOMEN LUONNONSUOJELULITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen Tapani Veistola

puheenjohtaja erityisasiantuntija

LIITTEET

Liite 1. Laji- ja luontohavaintoja Kupukallion ja Pihtikallion alueilta 18. – 19.4.2020 (Ida Korhonen 20.4.2020)

Liite 2. Valokuvat Kupukallion ja Pihtikallion pohjoisosan lahopuustoisista metsistä