Vastaselitys Helsingin hallinto-oikeudelle Vantaan Puu-Kivistön lahokaviosammalen suojelemiseksi
Uudenmaan piiri ja Vantaan yhdistys antoivat Helsingin hallinto-oikeudelle vastaselityksensä Vantaan Puu-Kivistön lahokaviosammalen merkittävän esiintymän suojelemiseksi.
HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE
ASIA
Vastaselitys Vantaan kaupunginhallituksen lausuntoon Helsingin hallinto-oikeudelle asemakaavasta ja asemakaavamuutoksesta nro 232400 ja tonttijaosta, 23. Kivistö/Puu-Kivistön aloituskorttelit tehdystä valituksesta viitaten Helsingin hallinto-oikeuden 30.3.2020 päivättyyn vastaselityspyyntöön 20112/03.04.04.04.16/2020.
VALITUKSENALAINEN PÄÄTÖS
Vantaan kaupunginvaltuuston 16.12.2019 tekemä päätös § 15 Puu-Kivistön aloituskorttelien (232400) asemakaavan ja asemakaavan muutoksen sekä tontinjaon hyväksymisestä.
VASTASELITYKSEN ANTAJA
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki
Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry, Vantaa
PROSESSIOSOITE
Erityisasiantuntija Tapani Veistola
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Itälahdenkatu 22 b A
00210 HELSINKI
Puhelin 0400 615 530
Sähköposti uusimaa@sll.fi
VASTASELITYS
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ja Vantaan yhdistys toistavat asiassa aiemmin lausumansa ja toteavat vastaselityksenään seuraavaa.
1. Asemakaavoitusta varten laadittujen selvitysten riittävyys ja saatavuus
Puu-Kivistön ja sitä ympäröivien metsien alueelta paikallistettu lahokaviosammalten keskittymä on viimeistään Enviro Oy:n maaliskuussa 2019 tekemän selvityksen perusteella valtakunnallisesti merkittävä lajin esiintymiskeskittymä (Lammi ja Vauhkonen 2019). Selvityksessä esiintymiskeskittymä todetaan Uudenmaan merkittävimmäksi tiedossa olevaksi esiintymäksi, mutta se on sitä myös koko Manner-Suomen tasolla.
Vantaan kaupunginhallitus toteaa valituksia koskevassa lausunnossaan, että ”kaava on tehty sen hetkisessä parhaassa asiantuntemuksessa pohjautuen riittäviin ja ajantasaisiin selvityksiin, joiden perusteella on arvioitu kaavan merkittävät vaikutukset.”
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ja Vantaan yhdistys ovat kuitenkin jo valituksessaan perustelleet, ettei Vantaan kaupunginhallitus asemakaavasta päätöstä tehdessään ole ottanut huomioon riittäviä ja ajantasaisia selvityksiä, joiden perusteella olisi tullut arvioida asemakaavan merkittävät vaikutukset ympäristölle.
Lahokaviosammalta koskevat ajantasaiset tiedot
Vantaan kaupunginhallitus kuittaa lausunnossan lyhyesti myös myös alueen lahokaviosammaltilanteesta radikaalisti uutta tietoa Vantaan kaupungille tuoneen Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin yhteydenoton. Se toteaa vain, että Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin valituksessa mainittu Vantaan kaupungin asemakaavoittajille 13.12.2019 toimitettu selvitys saapui niin myöhässä, että sitä ei pystytty käsittelemään päätöksenteon yhteydessä. Kolme päivää ennen kokousta toimitettu tiedoksianto olisi antanut kaikki perusteet ja mahdollisuudet siirtää asemakaavan hyväksymisasia kaupunginvaltuuston seuraavaan kokoukseen. Näin toimimalla Vantaan kaupunki olisi ottanut huomioon ajantasaisen tiedon lahokaviosammaleen esiintymisestä Puu-Kivistön alueella. Näin se olisi lain edellyttämällä tavalla huomioinut, että kaavahankkeen ja poikkeusluvan lahokaviosammaltilanteeseen liittyvä tietopohja on selvästi osoittautunut täysin puutteelliseksi.
Viimeisin asemakaavaa koskevassa päätöksenteossa huomioon otettu lahokaviosammalta koskeva selvitys on tammikuulta 2019 (Olli Manninen, lahokaviosammaleen luontokartoitus 21.1.2019).
Vantaan kaupunginhallitus ei mainitse lainkaan Environ lahokaviosammalselvitystä (Lammi ja Vauhkonen 2019), jossa Kivistön lahokaviosammalkeskittymä, mukaan lukien Puu-Kivistön eli Timanttikujan metsän alue, todettiin erittäin merkittäväksi lajin elinalueeksi. Tämä lahokaviosammalta koskeva ajantasainen selvitys olisi ollut saatavilla asemakaavasta päätöstä tehtäessä, mutta puuttuu kokonaan päätöksentekoon vaikuttavista asiakirjoista.
Olennaista merkitystä kaavaprosessin laillisuuden kannalta on sillä, että missään kaavaprosessin vaiheessa alueen erityismerkitystä lahokaviosammalen kannalta ei ole tuotu osallisten, kaupunkisuunnittelulautakunnan tai valtuuston tietoon. Puu-Kivistön asemakaavasta päätöstä tehdessään päättäjien tietoon ei annettu saatavilla olevia tietoja. SIksi Puu-Kivistön asemakaavaa koskeva päätös on tehty maankäyttö- ja rakennuslain vastaisesti ottamatta huomioon riittäviä ja ajantasaisia selvityksiä.
Kaikkia muitakaan luontoselvityksiä ei ollut nähtävillä kaava-aineistossa
Vantaan kaupunginhallituksen lausunnossa on yksilöity seitsemän vuosina 2003–19 tehtyä luontoselvitystä tai -kartoitusta, jotka ovat olleet suunnittelijoiden käytössä. Mainitut selvitysaineistot eivät ole olleet mukana varsinaisessa nähtävinä olleessa kaava-aineistoissa.
Vantaan kaupungin Helsingin hallinto-oikeudelle toimittamassa lausunnossa todetaan, että ”nämä asiakirjat ovat olleet pyydettäessä saatavilla Vantaan ympäristökeskuksesta tai asemakaavan valmistelusta vastanneilta suunnittelijoilta kaavaehdotuksen nähtävilläolon sekä päätöskäsittelyn aikana”. Lausunnossa todetaan, että kolme selvityksistä – eli Kivistön ja Ylästön liito-oravaselvitys (Ramboll Finland Oy 2016) sekä Marja-Vantaan alueen matelija- ja sammakkoeläinselvitys (Faunatica Oy 2011), Marja-Vantaan lepakkokartoitus (Faunatica Oy 2009) – löytyvät myös kaupungin internet-sivuilta.
Muita ohitettuja luontoselvityksiä
Muun muassa Marja-Vantaan vuoden 2009 lepakkoselvityksessä on annettu silloista laajempaa aseman itäpuolista metsäkokonaisuutta koskeva maankäyttösuositus: ”Osa-alueella IIb sijaitsevan tiheän ja suojaisan metsäalueen ja sen pohjois- ja itäpuolisten reuna-alueiden puuston säilyttämisellä olisi suurin merkitys paikallisen lepakkoyhteisön toimeentulolle (ks. kuva 2.3 liitteessä 2). Kivistön aseman ympärille rakennettava Marja-Vantaan keskus kuitenkin merkittävästi heikentää alueen IIb merkitystä lepakoille, joten metsiköitä tulisi säästää mahdollisimman paljon. Lisäksi asemakaavoituksen yhteydessä tulisi säilyttää riittävästi alueen sisäisiä puustoisia viheryhteyksiä lepakoiden kulkuväyliksi.” (Faunatica Oy 2009, s. 8-9). Kyseinen suositus on sivuutettu alueen viime vuosien kaavoituksessa täysin.
Vantaan käytäntö johti luontotietojen vähättelyyn
Kaavaselostuksessa alueen luontoarvot on tiivistetty liito-oravaan ja yhteen lahokaviosammalhavaintoon: ”Alue on toistaiseksi lähes rakentamattoman, mutta muilta osin viereisessä Puu-Kivistön asemakaavassa kaavoitetun sekametsän länsiosa. Metsäalueella on liito-oravahavaintoja, minkä takia suunnittelualueen itäpuolelle on asemakaavoitettu Puuhelmenpuisto, metsäkaistale, joka toimii liito-oravayhteytenä Kehäradalle ja jatkuu Kehäradan eteläpuolella tulevissa asemakaavoissa. Suunnittelualueella on jonkin verran lahopuuta ja alueelta on tehty yksi lahokaviosammalhavainto” (Manninen 2018). “Lahokaviosammalen siirtämiseksi haettiin Uudenmaan ELY-keskukselta lupaa yhdyskuntarakenteellisista syistä. ELY-keskuksen antama päätös ei ole vielä lainvoimainen”.
Keskeisten luontoselvitysten poisjättäminen nähtävillä olevasta ja päätöksentekoon vaikuttavasta vuorovaikutusaineistosta heikentää niiden painoarvoa koko kaavaprosessissa. Tämä koskee niin osallisten tiedonsaantia kuin kaavan käsittelyä kaupunkisuunnittelulautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossa.
Käytäntö johtaa siihen, että osallisten ja luottamushenkilöiden on myös mahdotonta hahmottaa tehtyjen, hankkeen toteuttamista useimmiten tarkoituksellisesti tukevien lyhyiden selvitysreferointien perusteella sitä, mikä on tehtyjen selvitysten laatu, alueellinen kattavuus sekä sitä miten niihin sisältyvät mahdolliset maankäyttösuositukset on huomioitu.
Oikeudellista arviointia
Pidämme keskeisten luontoselvitysaineistojen, joita ovat Puu-Kivistön aloituskorttelien asemakaavan kohdalla etenkin lausunnossa mainittu Kivistön keskustan kahden vuoden liito-oravaseurannan raportti (Ramboll Finland Oy, 2017, 2018) sekä mainitut kaksi kaupungin teettämää lahokaviosammalselvitystä (Manninen 2017, Manninen 21.1.2019), puuttumista kaavaehdotuksen nähtävilläoloaineistosta juridisesti merkittävänä puutteena.
Aineistojen jättäminen ”virkamiesten taakse” on heikentänyt selvitysten painoarvoa kaavoituksessa eikä osallisilla ole myöskään ollut riittävää mahdollisuutta osallistua mainittujen selvitysten osalta kaavoitusmenettelyyn. Tästä johtuen maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:ssä säädetty vuorovaikutus ei ole toteutunut riittävässä määrin.
Helsingin hallinto-oikeus perusteli Stansvikinkalliota koskevassa päätöksessään 19/0398/5, että koska lahokaviosammalta koskeva ajantasainen selvitys ei ollut osallisten käytettävissä kaavaehdotuksen nähtävilläoloaikana, ei maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:ssä säädetty vuorovaikutus ollut toteutunut eikä osallisilla siten ollut mahdollisuutta osallistua selvityksen osalta kaavoitusmenettelyyn. Muun muassa tämän johdosta Helsingin hallinto-oikeus päätöksellään kumosi lainvastaisena asemakaavan hyväksymistä koskevan päätöksen.
Kaavaprosessin jokaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, että luontoselvityksiä ja muuta aineistoa tulee arvioida objektiivisesti niin, ettei tarkoituksellisesti valita vain niitä selvityksiä, jotka sopivat kulloinkin kyseessä olevaan rakennussuunnitelmaan. Ennen kaikkea kaikkea saatavilla olevaa luonnonarvoja koskevaa aineistoa ja sitä kautta julkista päätöksentekoprosessia tulee koskea avoimuus ja läpinäkyvyys. Puu-Kivistön kohdalla näin ei ole tapahtunut.
2. Uudenmaan ELY-keskuksen myöntämä poikkeuslupa lahokaviosammalen kasvupaikan siirrolle
Vantaan kaupungin lausunnossa ei ole mitään sellaista huomiota tältä osin, johon ei olisi otettu kantaa jo valituksemme liitteissä olleissa lahokaviosammalen poikkeuslupaan liittyvissä asiakirjoissa. Olennaista on edelleen huomata se, että Vantaan kaupunki ei edes tässä lausunnossa suostu tunnustamaan sitä, että kaava-alueen lahokaviosammaltilanne on 16.12.2019 lähettämiemme tietojen takia todellisuudessa täysin toinen kuin miltä se vaikutti Uudenmaan ELY-keskuksen myöntämän poikkeusluvan aikana.
Hankkeen vaikutusta ympäristölle ja luontoarvoille tulee arvioida ajantasaisen ja riittävän tiedon pohjalta ja päätöksentekoprosessin eri vaiheissa on otettava huomioon kaikki se informaatio, joka uusien selvitysten myötä nousee esille.
Huomautamme, että Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on valittanut Uudenmaan ELY-keskuksen myöntämästä poikkeusluvasta eikä se siten ole lainvoimainen. Poikkeuslupaa koskevassa valituksessa olemme tuoneet esille nimenomaan ne perusteet, joilla lahokaviosammaleen erityinen suojeluntarve Puu-Kivistön alueella ei toteudu suotuisana lajin kasvupaikkaa koskevan siirtoluvan nojalla.
Helsingin hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 19/0406/5 Espoon Ruukinrannan rakentamiseen myönnetyn poikkeusluvan. Perusteena oli, että lahokaviosammalen suojelun tila maassamme ja varovaisuusperiaate huomioon ottaen ei ollut riittävää varmuutta siitä, että lajin suojelutaso voisi säilyä suotuisana.
3. Lahokaviosammalen suotuisan suojelutason säilyminen Vantaalla
Lahokaviosammalen erityinen suojeluntarve päätöksenteossa johtuu etenkin lajin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesta suojelustatuksesta. Lahokaviosammal on muun muassa luonnonsuojelulain 46 §:n määrittelemä uhanalainen laji, luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 a mukaisesti koko maassa rauhoitettu laji sekä luonnonsuojelulain 47 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 mukainen erityisesti suojeltava laji. Tämän lisäksi lahokaviosammal kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin, ja sen suojelutaso on maassamme epäsuotuisa. Luontodirektiivin liitteessä II lueteltujen lajien merkittävien esiintymispaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 47 § 5 momentin mukaan, koska ilman poikkeuslupaa tehtynä se johtaisi laissa tarkoitettuun luontovahinkoon.
Vantaan kaupunginhallitus toteaa lausunnossaan Helsingin hallinto-oikeudelle, että ”Luonnonsuojelulaki siis mahdollistaa kaava-alueen käyttämisen rakennustoimintaan.” Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ja Uudenmaan piiri taas tulkitsevat, että luonnonsuojelulaki on ensi sijassa säädetty turvaamaan luontoarvojen säilyminen eikä mahdollistamaan rakentaminen. Erityisesti suojeltavan lajin, kuten lahokaviosammaleen kohdalla tämä tarkoittaa siis sitä, että suotuisan suojelutason säilyminen on lain ensisijainen tehtävä. Vain jos rakentaminen ei merkittävästi heikennä tätä suojelutasoa, voi aluetta käyttää rakennustoimintaan lain sallimissa rajoissa ja suojeltavan lajin ehdoilla. Puu-Kivistön rakentamisen kohdalla on lähdetty liikkeelle luonnonsuojelulain vastaisesti siitä lähtökohdasta, että rakennustoiminta ajaa suojelutarpeen yli.
Luonnonsuojelulain lisäksi kaavoituksessa tulee ottaa huomioon erityisesti maankäyttö- ja rakennuslaki. Tällainen erittäin uhanalaisen lajin merkittävä esiintymiskeskittymä on sen 54.2 §:n tarkoittama luonnonympäristön erityinen arvo, jota ei saa hävittää.
Lahokaviosammal Vantaalla: esiintymisselvitys ja suojelusuunnitelma
Vantaan kaupungin lausunnossa tukeudutaan kovin valikoivasti tuoreen Vantaan lahokaviosammalen suojelusuunnitelman (Lahokaviosammal Vantaalla: esiintymisselvitys ja suojelusuunnitelma; Manninen & Nieminen 2020, s. 37) yhteenvetoon, jossa todetaan, että ”Uudessa yleiskaavaluonnoksessa, verrattuna voimassa olevaan yleiskaavaan, maankäyttöön tehdyt muutokset oletettavasti kompensoivat (pinta-alan ja lahokaviosammalen kasvupaikkojen/yksilöiden osalta) yleiskaavaluonnoksen rakennettaviksi osoitetuilla alueilla olevien lahokaviosammalesiintymien heikennykset riittävällä tasolla, jotta lajin suojelutaso säilyy suotuisana Vantaalla”.
Tästä suojelusuunnitelman oletushenkisestä ja kovin kevyestä yleiskaavavertailusta kaupungin lausunnossa uskaltaudutaan tekemään suorat johtopäätökset kohdistuen yksittäiseen asemakaavaan eli tässä tapauksessa Puu-Kivistön aloituskorttelien kaavaan: ” Puu-Kivistön aloituskortteleiden asemakaava-alue sijaitsee uuden yleiskaavaluonnoksenkin mukaan rakennettavaksi osoitetulla alueella, joten kaava-alueelle sijoittuvaan lahokaviosammalesiintymään kohdistuva heikentämisen kompensointi on huomioitu suojelusuunnitelmassa.”
Suojelusuunnitelman johtopäätösosan jossakin määrin harkitsemattomat ja oletushenkisesti esitetyt huomiot voisivat toki mahdollistaaa sen käytön suunnitelman tilaajan eli Vantaan kaupungin lausunnossa käyttämällä tavalla. Kaupungin lausunnossa kohdennetaan suojelusuunnitelman yleiskaavavertailuun liittyvät johtopäätökset yksittäiseen asemakaavahankkeeseen. Käytetty argumentointi antaa ”license to kill” -hengessä oikeutuksen minkä tahansa yksittäisen esiintymän, ydinalueen tai ydinaluekeskittymän tuhoamiselle tai merkittävälle heikentämiselle yleiskaavan mahdollistamilla rakentamisalueilla, koska tästä ei aiheudu lajin suojelutasolle Vantaalla tai laajemmin vahinkoja.
Suojelusuunnitelman eräät johtopäätökset eivät kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua valittujen pohjaoletusten osalta. Niissä lähtötilanteeksi on otettu voimassa oleva yleiskaava 2007, jossa on esitetty rakentamisvarauksina huomattava määrä luontoarvoiltaan merkittäviä metsiä, joilla ei ole vielä lainvoimaista asemakaavaa tai joita ei ole vielä muista syistä toteutettu. Monet näistä metsistä ovat todettuja tai potentiaalisia lahokaviosammalen esiintymisalueita. Kaavan ympäristövaikutuksen arvioinnissa on arvioitu yleiskaavan 2020 kaavaehdotuksen rakentamisvarausten alle jäävän peräti kolmannes Vantaan nykyisistä metsistä: ”Paikkatietoanalyysillä määritettiin Vantaan alueen metsäiset tai puustoiset alueet nykytilassa, sekä rakentuvaksi osoitetuille alueille jäävät metsäiset alueet (liitekartat 3 ja 6). Nykytilakartalla esitetyn aineiston perusteella metsäisiä ja puustoisia alueita on Vantaalla kaikkiaan noin 9400 hehtaaria. Näistä rakentuville alueille sijoittuu noin 3300 hehtaaria (Ramboll Finland Oy 2019, s. 39).
Vaikka kaikki yleiskaavaehdotuksen 2020 mahdollistama metsärakentaminen ei toteudukaan mm. lähipuistojen takia, niin kaavan mahdollistaman metsärakentamisen volyymilla ja kohdentumisella on todennäköisesti huomattavia vaikutuksia Vantaan metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisedellytyksiin. Tämä koskee myös metsien kykyä ylläpitää lahokaviosammalen nykyistä, mahdollisesti tällä hetkellä jopa suotuisaa suojelutasoa.
Uuden yleiskaavan mahdollistamaa heikentymistä arvioitaessa tulisi joka tapauksessa hehtaarilaskelmissa sekä mahdollisissa laji- ja luontotyyppikompensaatiotoimissa huomioida myös asemakaavoittamattomiin alueisiin uudestaan uuden yleiskaava 2020:n kautta kohdistettava rakentamispaine.
Kivistö on uusimpienkin selvitysten huippukohde
Vantaan kaupungin lausunnossa jätetään lisäksi mainitsematta se, että uudenkin tiedon perusteella Kivistön aseman länsipuolinen esiintymiskeskittymä on selvästi tavanomaista ydinaluetta merkittävämpi. Tämä tuodaan esille useaan kertaan esille myös suojelusuunnitelmassa. Alla muutamia poimintoja olennaisemmista Kivistön esiintymiskeskittymää koskevista huomioista:
”Länsi-Vantaan suuret suojelualueet Askistosta Vestraan ja Petikkoon ovat todennäköisesti Vantaan kaikkein runsaimpia ja laajimpia lahokaviosammalalueita. Niiden lajille sopiva yhteispinta-ala on niin suuri, että tarkalla kartoituksella löydettävien kasvupaikkojen määrä olisi varmasti huomattavan suuri. Lajia havaittiin näillä kohteilla lähes jatkuvasti inventoijan kulkureitin varrella, mutta tämän projektin puitteissa ei ollut mahdollista tutkia näitä alueita kovin tarkasti. Niinpä Kivistön Koivupäänoja ja Kiilan Solbacka ovat edelleen Vantaan runsaimpia esiintymiä itiöpesäkkeiden kasvupaikkojen määrällä mitattuna” (Manninen & Nieminen 2020, s. 17-18).
”Muutenkin esiintymien määrä noudattelee melko paljon suurimpien kuusivaltaisten metsäalueiden levinneisyyttä kaupungissa. Myyrmäen metsät ovat alueellisesti erittäin merkittävä esiintymäkeskittymä, samoin kuin Kivistön alue ja Simonkylä-Rekolametsäkäytävä” (Manninen & Nieminen 2020, s. 18).
”Kivistön aseman läheiset kohteet ovat lähes kaikki yleiskaavassa rakentamiseen kaavoitettuja ja asemakaavoja on niille suunniteltu jo useita. Esiintymäalueisiin kuuluu kuitenkin Vantaan arvokkaimpia kohteita. Vaihtoehdot tilanteeseen ovat lähinnä rakennusprojektien hyllyttäminen tai lykkäys taikka poikkeuslupamenettelyt. Puu-Kivistön kaavan osalta valituskierros on vielä kesken ja tämän kaavan kohtalo saattaa vaikuttaa muihinkin alueen kohteisiin ” (Manninen & Nieminen 2020, s. 26).
Suojelusuunnitelmassa käytettyihin kahteen pisteytysjärjestelmään liittyy erinäisiä merkittäviä epävarmuustekijöitä, jotka on hyvin avattu myös itse suunnitelmassa. Kivistön esiintymiskeskittymä osoittautuu kuitenkin merkittäväksi molemmissa pisteytysjärjestelmissä. Lammin ja Vauhkosen (2019) pisteytysjärjestelmän mukaan Kivistön esiintymiskeskittymä nousee jopa erittäin merkittäväksi kohteeksi päätyen toiseksi tärkeimpään arvoluokkaan (9-10 p)
Myös lahokaviosammalen suojelusuunnitelmaa varten luodussa ns. laajennetussa pisteytysjärjestelmässä Kivistön keskittymän arvo nousee esille, joskaan ei yhtä selvänä.
Syyt tähän avataan suunnitelmassa: ”Lähekkäisten esiintymien määrä on melko sattumanvarainen muuttuja ja tietyt, useita pieniä erillisiksi rajattuja esiintymiä sisältävät alueet korostuvat laajempien yhtenäisten kohteiden kustannuksella. Esimerkiksi Kivistön esiintymät olisivat saaneet korkeammat pistemäärät, jos ne olisi käsitelty erillisinä esiintyminä eikä luokituksen periaatteiden mukaisesti yhtenä suurempana esiintymänä” (Manninen & Nieminen 2020: s. 48).
Uusimmankin tiedon valossa Kivistön aseman itäpuolinen lahokaviosammalmetsien keskittymä on Vantaan oloissa erittäin merkittävä. Sen takia Puu-Kivistön aloituskorttelin kaavan toteuttaminen, yhdessä lähialueen lainvoimaisten ja valmistelussa olevien asemakaavojen kanssa, on vaarassa johtaa LSL 5 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun lajin suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävien esiintymispaikkojen hävittämiseen ja heikentämiseen.
Esiintymiskeskittymän merkittävyyttä arvioitaessa on tärkeää havaita Kivistön lahokaviosammalmetsien erityismerkitys Hämeenlinnaväylän ja Tuusulanväylän välisellä, merkittävän osan Vantaasta muodostavalla alueella, johon kuuluvat Aviapoliksen suuralue sekä Kivistön suuralueen itäpuolisko. Tällä alueella niin todettujen lahokaviosammalydinalueiden kuin potentiaalistenkin metsien määrä on selvästi pienempi kuin Länsi- ja Itä-Vantaalla. Tällaisessa tilanteessa varsinkin kaikki lajille erittäin merkittäviksi arvioidut esiintymiskeskittymät on syytä varovaisuusperiaatteen hengessä tulkita lajin suojelutasolle ilmeisen tärkeiksi.
4. Yleiseen etuun liittyvät perusteet
Vantaan kaupunginhallitus perustelee tehtyä asemakaavapäätöstä Vantaan rakentamistarpeeseen liittyvällä yleisellä edulla. Pääkaupunkiseudun kasvupaine jo itsessään vaikuttaa merkittävästi sen luontoon ja erityisesti sen uhanalaisiin eliölajeihin. Rakentamistamistarpeella ja yleisellä edulla ei voida ohittaa laissa suojeltujen uhanalaisten lajien suojelutarvetta, joka lahokaviosammalen kohdalla on edellä kuvatulla tavalla lainsäädännöllisesti erittäin vahvalla tasolla.
Kaupunginhallituksen lausunnossa todetaan Puu-Kivistön aloituskortteleiden asemakaavan mahdollistaman lisärakentamisen olevan ”niin Vantaan kaupungin kannalta kuin laajemminkin tarkasteltuna merkittävää ja tarpeellista”.
Lisäksi lausunnossa todetaan, että ”maankäytön suunnittelun arvottamisessa on todettu välttämättömäksi keskittää yhdyskuntarakenteen kasvu asemien alueille, jotka sisältävät paikoin myös luontoarvoiltaan merkityksellisiä metsäalueita”.
Kaupungin käyttämä argumentaatio johtaisi käytännössä siihen, että kaupunki voisi jatkossa sivuuttaa maankäyttö- ja rakennuslakiin kuuluvat luontoarvojen huomiointivelvoitteet aina kaavoittaessaan asemien lähiympäristöjä. Tämä toimintatapa on jo korostetusti ollut käytössä Kivistön alueella useamman vuoden. Asemanseutujen kohdalla rakentamisoptioiden painottamiselle on tietyt hyväksyttävissä olevat asiaperusteet. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa keskeisten luontoarvojen selvittämisvelvoitteiden laiminlyöntiä tai erityisen merkittävien luontoarvojen huomiointivelvoitteesta luopumista.
Ennen kaikkea pääkaupunkiseudun muutospaineen alla lähimetsien ja niiden luontoarvojen suojeleminen on yhteinen yleinen etumme – Puu-Kivistön merkittävien lahokaviosammalesiintymien kohdalla jopa yhteinen valtakunnallinen etumme.
Yhteenveto
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ja Vantaan yhdistys toteavat vastaselityksen yhteenvetona, että Vantaan kaupunginhallituksen lausunnosta huolimatta asemakaava, asemakaavan muutos, tonttijako sekä kaavaan liittyvä lahokaviosammalen kasvupaikkojen hävittämisen salliva poikkeuslupa on valmisteltu ja laadittu riittämättömiksi osoittautuneiden luontotietojen pohjalta.
Samalla keskeisten asemakaavan selvitysaineistojen puuttuminen nähtävilläoloaineistoista on johtanut siihen, että edes olemassa olevat selvitykset eivät ole olleet riittävässä määrin osallisten ja päätöksentekijöiden käytössä. Tästä johtuen maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:ssä säädetty vuorovaikutus ei ole toteutunut riittävässä määrin.
Kaava-alueelle sijoittuvan lahokaviosammalen ydinalueen hävittäminen kohdentuu uusimmankin lahokaviosammaltiedon perusteella sekä Vantaan että valtakunnan tasolla merkittävään esiintymiskeskittymään. Yhdessä lähialueen hyväksyttyjen ja valmistelussa olevien asemakaavojen ydinaluerakentamisen kanssa tämä vaarantaa lajin suotuisan suojelun tason Vantaalla.
Jo kaavan valmistelun aikana tiedettiin, että lahokaviosammalta esiintyy alueella, ja sille oli haettu poikkeuslupaakin. Ennen valtuuston kokousta lähettämämme ja muut uudet lahokaviosammaltiedot ovat osoittaneet, että aiemmat selvitykset olivat riittämättömät. MRL:n 9 §:n mukaan ”kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin.” Tämä ei nyt Puu-Kivistön kohdalla ole toteutunut.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ja Vantaan yhdistys katsovat valituksessaan ja vastaselityksessään esitetyillä perusteilla, että lahokaviosammalen luonnonsuojelulain mukainen erityinen suojelutarve ei ole toteutunut asemakaavaa koskevassa päätöksessä ja päätös tulee siten kumota lainvastaisena sekä maankäyttö- ja rakennuslain että luonnonsuojelulain näkökulmasta. Vantaan kaupunginhallitus ei Helsingin hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossaan ole kyennyt esittämään sellaisia uusia perusteita, joiden nojalla tehdyn päätöksen voitaisiin katsoa olevan lain vaatimukset täyttävä ja lahokaviosammalen erityisen suojelutarpeen huomioon ottava.
Liitteet
Kuva 1. Lahokaviosammalen ydinalueiden pisteytys Lammin ja Vauhkosen (2019) menetelmän mukaisesti.
Kuva 2. Kivistön esiintymiskeskittymä on merkittävä myös ns. laajennetun pisteytysjärjestelmän (Manninen & Nieminen 2020) mukaan.
Lähteet
Lammi, E. & Vauhkonen, M., Uudenmaan lahokaviosammalesiintymien luokittelu ja priorisointi, Enviro 15.3.2019, https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/150005_lahokaviosammal_vantaalla_esiintymisselvitys_ja_suojelusuunnitelma.pdf
Manninen, O. & Nieminen, M. Lahokaviosammal Vantaalla: esiintymisselvitys ja suojelusuunnitelma, Faunatican raportteja 1/2020, https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/147968_luontovaikutukset_2019.pdf
Ramboll Finland Oy 2019, Vantaan yleiskaava 2020: yleiskaavaluonnoksen luontovaikutusten arviointi, 2019, https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/146512_Asia_3_Liite_1_Vantaan_YK2020_luontovaikutukset_2019.pdf
Lisätietoja
- luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola@gmail.com
- ympäristöjuristi Maria Westerman, puhelin 045 1140 088, maria.westerman@sll.fi
- erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
Helsingissä ja Vantaalla 29. päivänä huhtikuuta 2020
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Laura Räsänen, puheenjohtaja
Tapani Veistola, erityisasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry
Kimmo Jääskeläinen, puheenjohtaja
Vesa Järvinen, varapuheenjohtaja