Vastaselitys Vantaan Lehmustotietä koskevaan valitukseen

Uudenmaan piiri ja Vantaan yhdistys antoivat Helsingin hallinto-oikeudelle vastaselityksensä koskien Vantaan Lehmustontietä koskevasta asemakaavamuutoksesta. Lahokaviosammalen erityinen suojelutarve ei ole toteutunut asemakaavaa koskevassa päätöksessä.

HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE

ASIA

Vastaselitys Vantaan kaupunginhallituksen lausuntoon Helsingin hallinto-oikeuden 16.4.2020 päivättyyn vastaselityspyyntöön 20111/03.04.04.04.16/2020.

VALITUKSENALAINEN PÄÄTÖS

Vantaan kaupunginvaltuuston 16.12.2019 tekemä päätös § 17 Lehmustontien asemakaavan muutoksen 002288 ja tontinjaon hyväksymisestä.

VASTASELITYKSEN ANTAJA

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry, Vantaa

PROSESSIOSOITE

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Itälahdenkatu 22 b A

00210 HELSINKI

Puhelin 0400 615 530

Sähköposti uusimaa@sll.fi

VASTASELITYS

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri toistaa asiassa aiemmin lausumansa ja toteaa vastaselityksenään seuraavaa.

Luontoselvityksen puutteet

Vantaan kaupunginhallitus toteaa lausunnossaan, että “lahokaviosammalen esiintymistä kaava-alueella on systemaattisesti selvitetty kaavaprosessien edetessä.” Tämä väite ei pidä paikkansa. Lahokaviosammalenkin osalta kaava tukeutuu Mannisen selvitykseen vuodelta 2017, jota ei voida sanoa varsinkaan valituksemme kohteena olevien rakentamiskohteiden osalta kattavaksi.

Edelleen Vantaan kaupunginhallitus toteaa, että “tieto lajista ja sen levinneisyydestä Vantaalla on lisääntynyt selvitysten myötä ja kaavoituspäätökset ovat perustuneet päätöksentekohetkellä ajankohtaiseen selvitystietoon.” Tieto lahokaviosammalesta ja sen levinnäisyydestä Vantaalla todella on lisääntynyt, mutta päätöksenteossa ei tätä uutta ajankohtaista selvitystietoa lain vaatimalla tavalla ole otettu huomioon.

Vantaan kaupunginhallitus toteaa lausunnossaan, että Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin antama “selvitys on toimitettu niin myöhään, ettei sitä ole pystytty käsittelemään Vantaan kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.12.2019.” Kolme päivää ennen kokousta toimitettu tiedoksianto olisi antanut kaikki perusteet ja mahdollisuudet siirtää asemakaavan hyväksymisasia kaupunginvaltuuston seuraavaan kokoukseen. Näin toimimalla Vantaan kaupunki olisi ottanut huomioon ajantasaisen tiedon lahokaviosammaleen esiintymisestä Lehmistontien alueella. Näin se olisi lain edellyttämällä tavalla huomioinut, että kaavahankkeen ja poikkeusluvan lahokaviosammaltilanteeseen liittyvä tietopohja on selvästi osoittautunut täysin puutteelliseksi.

Oikeudellisesti olennaista on, että uudet lahokaviosammaltiedot rakentamiskohteilta osoittavat itsessäänkin selvitykset riittämättömiksi.

Asemakaavan sisältövaatimusten vastaisuus

Kaavan vaikutus Tussinkosken luonnonsuojelualueeseen

Kaavassa esitetään rakentamista suoraan Tussinkosken luonnonsuojelualueeseen rajautuen. Erityisenä huolena on melko pienen (15,4 ha) luonnonsuojelualueen kyky ylläpitää lajistoon liittyviä suojeluarvoja tulevaisuudessa kun suojelualueen kylkeen rakennetaan asutusta. Vantaan kaupunginhallituksen lausunnossaan mainitsema suojelualueella sallittu “hallittu puustonhoito, alueella sijaitsevien teiden ja teknisten huollon johtojen, kuten viemärien, kaasuputkien ja kaapeleiden ym. ylläpitäminen” ei edesauta vaan heikentää luonnonsuojelualueen kykyä ylläpitää suojeluarvoja.

Luontoarvoiltaan merkittävien lehto- ja kangasmetsien rakentaminen

Luontoarvoiltaan merkittävien lehto- ja kangasmetsien rakentamisen osalta Vantaan kaupunginhallitus tyytyy lausunnossaan toteamaan vain, että “asemakaavamuutos on laadittu yhteistyössä Vantaan ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kanssa ja sitä varten on tehty riittävät selvitykset.” Luontotyyppiselvitystä ei kuitenkaan ole tehty.

Lahokaviosammal kaava-alueella ja muiden kaavojen yhteisvaikutus

Vantaan kaupunginhalitus toteaa lausunnossaan, että “Lehmustontien kaava-alueella rakentamiseen jäävä lahokaviosammalen esiintymisalue ei ole Vantaan oloissa lajin säilymisen kannalta merkittävä.” Huomautamme, että tämä johtopäätös on Vantaan kaupunginhallituksen täysin oma tulkinta eikä perustu lahokaviosammalselvitysten asiantuntijoiden lausumaan. Lausunnossa mainittu yhden osa-alueen luo-merkintä, jonka tarkoituksena on osoittaa luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue kaavassa, ei riitä turvaamaan luonnonsuojelulaissa tarkoitetun uhanalaisen lajin säilymistä riittävästi tällä asemakaava-alueella.

Vantaan ja pääkaupunkiseudun rakentamisesta johtuva lahokaviosammaleeseen kohdistuva paine ulottuu Lehmustontietä laajemmallekin. Lehmustontien lahokaviosammalen esiintymisalueen merkittävyydestä lajin säilymisen kannalta ei voida muodostaa johtopäätöstä koko Vantaan laajuudessa siitä syystä, että Lehmustontien lisäksi Puu-Kivistön ja Harrikujan asemakaavoissa sekä hyvin todennäköisesti monessa tulevaisuuden asemakaavamuutoksissa Vantaalla lahokaviosammal ajetaan ahtaalle. Lahokaviosammalen erityinen suojelutarve edellyttää koko Vantaan rakentamisen kokonaisvaikutuksen arvioimista lajin säilymisen kannalta.

Luonnonsuojelulain lisäksi päätös on maankäyttö- ja rakennuslain vastainen

Vantaan kaupunginhallitus toteaa, että “LSL:n poikkeussäännös joka tapauksessa mahdollistaa alueen käyttämisen rakentamistoimintaan.” Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ja Vantaan yhdistys taas tulkitsevat, että luonnonsuojelulaki on ensi sijassa säädetty turvaamaan luontoarvojen säilyminen eikä mahdollistamaan rakentaminen. Erityisesti suojeltavan lajin, kuten lahokaviosammaleen kohdalla tämä tarkoittaa siis sitä, että suotuisan suojelun tason säilyminen tai saavuttaminen on lain ensisijainen tehtävä. Lahokaviosammal on maassamme erittäin uhanalainen ja sen suojelutaso epäsuotuisa.

Lehmustontien rakentamisen kohdalla on lähdetty liikkeelle luonnonsuojelulain vastaisesti siitä lähtökohdasta, että rakennustoiminta ajaa suojelutarpeen yli. Huomattakoon, että Puu-Kivistössä vastaavanlaisessa tapauksessa Vantaa haki sentään luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupaa lajin siirtoon (päätöksestä on valitus Helsingin hallinto-oikeudessa, koska se kumosi vastaavan siirtoluvan Espoossa liian epävarmana).

Luonnonsuojelulain lisäksi kaavoituksessa tulee ottaa huomioon erityisesti maankäyttö- ja rakennuslaki. Tällainen erittäin uhanalaisen lajin merkittävä esiintymiskeskittymä on sen 54.2 §:n tarkoittama luonnonympäristön erityinen arvo, jota ei saa hävittää.

Yhteenveto

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ja Vantaan yhdistys katsovat valituksessaan ja vastaselityksessään esitetyillä perusteilla, että lahokaviosammalen erityinen suojelutarve ei ole toteutunut asemakaavaa koskevassa päätöksessä.

Riittämättömiin selvityksiin perustuva kaavapäätös johtaa käytännössä valituksessamme mainittujen korttelien ja katualueiden osalta erittäin uhanalaisen lajien yksilöiden ja niiden elinympäristönä olevan metsän tuhoutumiseen.

Päätös tulee siten kumota lainvastaisena sekä maankäyttö- ja rakennuslain että luonnonsuojelulain näkökulmasta. Vantaan kaupunginhallitus ei Helsingin hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossaan ole kyennyt esittämään sellaisia uusia perusteita, joiden nojalla tehdyn päätöksen voitaisiin katsoa olevan lain vaatimukset täyttävä ja lahokaviosammalen erityisen suojelutarpeen huomioon ottava.

Lisätietoja

• luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola@gmail.com

• ympäristöjuristi Maria Westerman, puhelin 045 1140 088, maria.westerman@sll.fi
• erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi

Helsingissä ja Vantaalla 14. päivänä toukokuuta 2020

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen, puheenjohtaja

Tapani Veistola, erityisasiantuntija

Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry

Kimmo Jääskeläinen, puheenjohtaja

Vesa Järvinen, varapuheenjohtaja