Lausunto Vuosaaren aluesuunnitelman ja sen aluekorttien luonnoksista

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat lausuneet Vuosaaren aluesuunnitelman ja sen aluekorttien luonnoksista Helsingin kaupungille.

Laajan aluesuunnitelman sisällä on iso joukko luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita, kuten Ramsinniemi. Metsäisten alueiden luonnon- ja maisemanhoidon osalta se on useissa kohdin keskeneräinen ja vakavassa ristiriidassa muun muassa kaupunginvaltuuston hyväksymän valtuustostrategian kanssa.

Lausunto Vuosaaren aluesuunnitelman ja sen aluekorttien luonnoksista

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat tutustuneet luonnosaineistoihin ja lausuvat niistä yhteisesti seuraavaa.

Vuosaaren aluesuunnitelma nykyisessä muodossaan on lajissaan ensimmäinen, koska aiemmin kaupunginosan aluesuunnitelmat on laadittu huomattavasti pienempinä kokonaisuuksina, usein osa-alueittain tai kahden osa-alueen yhdistelmänä. Vuosaari on kaupunginosana pinta-alaltaan yksi Helsingin suurimmista, joten tämä on selvästi asettanut melkoisia haasteita aluesuunnitelman laatimiselle ja paikoin tästä on havaittavissa jälkiä luonnosaineistossa.

Hieman helpotusta tilanteeseen luontoalueiden osalta tuo se, että Mustavuoren, Meri-Rastilan, Kallahdenniemen ja Uutelan laajat ulkoilualueet on rajattu pois kokonaisuudesta. Meri-Rastilan osalta päätös ei ole ihan ongelmaton, koska osa-alueen viherverkostojen tarkastelu jää nyt hyvin vaillinaiseksi. Voidaan myös hyvin perustein kyseenalaistaa se, onko Vartiokylänlahden suunnitteluperiaatteiden keskeneräinen tilanne riittävä syy jättää aluesuunnitelma laajalla alueella kokonaan päivittämättä, koska varsinaiset tarkemmat uudet asemakaavat vahvistetaan kuitenkin vasta useiden vuosien päästä.

Aluesuunnitelman sisällä on silti edelleen iso joukko luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita. Laajin kokonaisuus on Ramsinniemi, joka koostuu Ramsinniemen lehdon toivottavasti pian laajentuvasta luonnonsuojelualueesta sekä suunnitelmassa Ramsinniemen ulkoilupuiston nimen saaneesta merellisestä metsäympäristöstä. Pienempiä, mutta silti ekologisesti arvokkaita tai viheralueiden kytkeytyneisyyden kannalta tärkeitä luontoalueita on tarkastelualueella useita. Niitä sekä muutamia yleisempiä kysymyksiä käsitellään seuraavassa tarkemmin suunnitelmaselostuksen, aluekorttien ja hanke-esitysten luonnosten pohjalta.

Kokonaisuutena aluesuunnitelmassa on hyvin tunnistettu esimerkiksi niittyverkoston kehittämisen tarpeet. Metsäisten alueiden luonnon- ja maisemanhoidon osalta se on sen sijaan useissa kohdin keskeneräinen ja vakavassa ristiriidassa muun muassa kaupunginvaltuuston hyväksymän valtuustostrategian kanssa. Jatkokehittämisessä tässä lausunnossa havaitut epäkohdat sekä osin huonosti harkitut hoitoluokat tulee korjata.

SUUNNITELMASELOSTUKSEN LUONNOSTA KOSKEVAT KOMMENTIT

2.5.1 Luontoarvot ja rauhoitetut luontokohteet

Suunnitelmaselostuksen sivulla 22 todetaan, että ”luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat alueet, suojelukohteet, arvokkaan lajiston elinympäristöt sekä ekologiset yhteydet sijoittuvat kaikki Vuosaaren alueella asuinalueen länsi- ja itäpuolelle, rantojen ja metsäisten vyöhykkeiden alueille”.

Monien luontoarvojen osalta tämä yhteenveto pitää paikkansa. On kuitenkin syytä tiedostaa se, että luontotietojärjestelmän nykyinen asiasisältö heijastelee osin myös selvitysten erilaista kohdentumista ja sisältää katveita. Esimerkiksi METSO-selvityksiä ei ole tehty tälläkään alueella kattavasti, lahokaviosammalselvityksiä ei ole tehty suunnitelma-alueella lainkaan ja kääpäselvitykset ovat kohdentuneet vain noille suunnittelualueen itä- ja länsipuolelle jääville laajemmille luontoalueille (Meri-Rastilan länsipuolen metsäalue, Ramsinniemen tietyt osat, Uutela). On sääli, että aluesuunnitelman teon yhteydessä ei ole parannettu luontotietopohjaa huonommin tunnetuista osa-alueista. Toivottavasti asia korjataan ennen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman nähtäville laittoa.

Ekologisten yhteyksien osalta on tässäkin kohdassa syytä korostaa Meri-Rastilan metsän, Kallahdenharjun sekä Pohjavedenpuiston välistä länsi-itäsuuntaista ekologista yhteyttä, joka kulkee Rysäpuiston, Ole Kandelinin puiston, Ison Kallahden puiston ja Ullaksenpuiston kautta. Tämä useiden asemakaavahankkeiden akuutisti uhkaama tärkeä metsäekologinen yhteys tulisi osoittaa ja huomioida aluesuunnitelmassa paljon isommalla painoarvolla kuin mitä on tapahtunut.

2.6 Kaupunkimetsien nykytila

Metsien nykytilan esittely on tehty melko asiallisesti ja varsinkin kuvat 17, 19 ja 21 ovat hyödyllisiä alueen metsäluonnon vaihtelevuuden hahmottamisen kannalta.

Puuston ikää referoivassa osassa todetaan, että suurin osa alueen puustosta on iäkästä ja nuorien metsien osuus on vähäinen. Merkittävä osa suunnittelualueen yli 100-vuotiaiksi luokitelluista metsiköistä on kalliomaiden ja karujen kasvupaikkojen eri-ikäisiä mäntyvaltaisia metsiköitä, joita ei valtapuuston iän puolesta kannattane luonnehtia iäkkäiksi. Tai ainakin metsien valtapuustolla on näillä kuvioilla edellytyksiä elää vielä hyväkuntoisina pitkään, jos ei poikkeuksellisen kuivia kesiä peräkkäisinä vuosina osu kohdalle.

Luontoarvojen kehittämisen ja virkistyskäyttäjien arvostusten kannalta suunnitelma-alueen metsien ikäluokkajakauma on nykyisellään melko hyvä, joskin vanhempaa puustoa voisi tietyillä osa-alueilla olla enemmänkin. Löytyy myös merkittävä määrä nuoria ja varttuvia metsiä. Lisäksi yleinen metsien eri-ikäisrakenteisuus ja kerroksellisuus huolehtii siitä, että nuoria puita löytyy merkittäviä määriä useimmilta kuvioilta.

Jatkossa olisi hyödyllistä osoittaa aluesuunnitelmien ikäluokkakartoilla omalla värillään eri-ikäisrakenteiset metsiköt.

Yleisten alueiden kehittämistavoitteet (kuva 25)

Edellä lausunnossa yksilöity itälänsisuuntainen metsäekologinen yhteys Meri-Rastilan länsipuolen metsän, Kallahdenharjun sekä Pohjavedenpuiston välissä on syytä osoittaa myös tällä kartalla edes paikallisena yhteytenä. Tosiasiassa yhteyden merkitys on alueellinen.

3.2.3 Ekologisten verkostojen kehittämisen tavoitteet

Sininen verkosto

Sinisen verkoston tavoitteita on syytä täydentää suunnittelualueen vähäisia luonnonmukaisia pienvesiä koskevilla tavoitteilla, joilla pyritään edistämään niiden biologisten arvojen ja luonnontilan säilyttämistä ja parantamista. Tämä koskee lähinnä Ramsinkannaksenpuroa sekä vain osittain suunnittelualueella kulkevaa Mellunkylänpuroa.

Vuosaarenpuron osalta sinisen verkoston tavoitteisiin on syytä kirjoittaa selkeämmin pyrkimys ja sitoutuminen puron luonnonmukaistamiseen. Nyt kirjaus edellyttää lähinnä puron luonnonmukaistamisen mahdollisuuden huomiointia Vuosaarenpuron ympäristön kehittämisessä.

Pohjavedet

Myös Vuosaaren pohjavesialue ansaitsisi suunnitelmaan omat suojelu- ja laadunsäilyttämistavoitteensa.

Hulevesien laatu

Osion loppuun on listattu joukko tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia, jotka ”voidaan jatkossa huomioida” Vuosaaren alueen suunnitteluhankkeissa. Muotoilu ”voidaan huomioida” on syytä muuttaa muotoon ”tulee ottaa huomioon”. Osa asioista on sellaisia, että ne tulisi lisätä aluesuunnitelmaan ”virallisiksi” tavoitteiksi.

3.2.1 Jalankulku-, pyöräily- ja virkistysreitit

Kuvassa 27 (s. 29) esitetty jalankulku-, pyöräily- ja virkistysreitistön kehittämistavoite on kovin ylimitoitettu ja raskas varsinkin Ramsinkannaksen osalta. Ramsinniemessä jalankulun ja pyöräilyn reitti kiertää luonnonrantojen läheisyydessä, mikä väistämättä kuluttaa niitä. Kestävä ratkaisu on rakentaa vain kevyt kävelypolku. Pyörän voi jättää Ramsinniementielle pyöräparkkiin. Ramsinniementie kannattaa muuttaa kävely- ja pyöräilytieksi ja sallia autolla ajo vain tonteille.

Ramsinniemen aluekortilla todetaan, että uuden reitistön toteuttaminen ei välttämättä ajoitu seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. Tämä lykkäys ja harkinta-aika olisikin hyvin viisas päätös. VISTRA-aineistosta peräisin olevat reittiehdotukset vaatisivat taustakseen tarkempia luonto- ja tarveselvityksiä, koska Ramsinniemellä ei ole lainkaan polkuja ohjaavaa asemakaavaa.

Myös Vanttikallion osalta reitistön on syytä olla kuvassa esitettyä vähäisempi. Jää epäselväksi mikä on tämän verkostokartan painoarvo ja syy olla mukana aluesuunnitelmassa, jossa vain osa sen hankealuetta koskevista ehdotuksista esitetään toteutettavaksi? Selvyyden lisäämiseksi asiasisällöltään toteuttamiskelvoton kartta kannattaisi poistaa.

Aluesuunnitelmaprosessi on sinänsä oikea työvaihe tarkastella, mitkä erilaisista vanhoista kehittämisideoista ovat haittojensa ja hyötyjensä tarkemman punninnan jälkeen reaalimaailmassa toteuttamisen arvoisia.

Moniongelmaista rantareittiä koskeva tavoite 5 on syytä poistaa aluesuunnitelmasta, koska sitä tarkastellaan ja kehitetään omana hankkeenaan.

Metsä- ja puustoinen verkosto

Verkoston tulevaisuusennuste (sivu 38) on melko synkkä eli siinä ennakoidaan metsien huomattavaa vähenemistä ja pirstoutumista. ”Lääkkeeksi” isoon ja todelliseen ongelmaan tarjotaan lähinnä jäljelle jäävien metsien intensiivisempää hoitoa varsinkin nykyisten ja tulevien reunavyöhykkeiden osalta. Mitään laadullista tavoitetta luontoarvojen lisäämisen osalta ei esitetä. Valtuustostrategian kaupungin metsänhoidolta edellyttämä metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämistavoite ja sen konkretisointi loistaa poissaolollaan.

Näkökulmaa on syytä muuttaa ja täydentää esittelemällä myös käytännön keinoja parantaa jäljelle jäävien metsien luonnonsuojelubiologista laatua. Näitä keinoja ovat mm.

• metsien lisäsuojelu
• luonnontilaisen kaltaisen kehityksen hallittu salliminen
• sekapuustoisuuden, eri-ikäisrakenteisuuden ja kerroksellisuuden suosiminen
• lahopuumäärien lisääminen luontaisen lahopuun muodostumisen sekä hoitotoimissa jätettävän lahopuun avulla
• maapohjan kulutuksen hillintä tavanomaista tiheämmän pienpuuston ja lahopuun avulla

Kuvan 34 kartta (s. 39) on harhaanjohtava sekä nykytilan kuvauksen että todennäköisen tulevaisuuden ennustamisen kannalta. Sen poistaminen tai vaihtoehtoisesti voimakas muokkaaminen on tarpeen.

On tärkeää ja maankäytön sosiaalisen ja ekologisen minimikestävyyden kannalta välttämätöntä, että suunnitelma-alueella säästyy muitakin yli 4 ha ydinmetsiä kuin Ramsinkannaksen metsät. Tällaisiin laajempiin metsiin kuulunevat jatkossakin muun muassa Vanttikallio ja pääosat Pohjavedenpuistosta sekä Ison Kallahden puistosta. Kartan ainoa positiivinen asia on se, että siinä on esitetty – toki vain paikallisena yhteytenä – lausunnossa useampaan kertaan käsitelty länsi-itäsuuntainen metsäekologinen yhteys Meri-Rastilan länsipuolisen metsän, Pohjavedenpuiston ja Kallahdenharjun välillä.

Ekologinen runkoyhteys (kuva 34), joka kulkee suunnittelualueen kautta, on useassa kohdassa katkeamassa tai jo katkennut. Suunnittelualueella Ramsinkannas on kriittinen kohta, jossa runkoyhteyden katkeaminen ja heikentyminen tulee estää. Runkoyhteyttä tulee päinvastoin vahvistaa..

Niittyverkosto

Katujen varsien nurmikoiden korvaaminen niityillä on erittäin suositeltavaa.

Meri-Rastilassa Sjökullan ympärillä kasvoi vielä ennen lähiön rakentamista 1990-luvulla mitä moniluotoisin niitty. Etenkin etelään viettävän rinteen ketomainen niitty on todennäköisesti vielä palautettavissa, koska maata ei ole rakennettu eikä muokattu sen jälkeen.

Muita huomautuksia yleisten alueiden kehittämisen tavoitteista

Merenrantoja sisältäviin aluesuunnitelmiin tarvitaan oma osio rantojen ja vedenalaisen luonnon biotoopeille. Tähän tarvitaan uusia luontokartoituksia. Esimerkiksi rantaniityt ovat uhanlaisia.

Alueiden kehittämisessä on huomioitava myös tavalliset biotoopit ja eliölajit arvokkaiden luontokohteiden ja uhanalaisten lajien rinnalla. Esimerkiksi metsien hoidossa on hyvä ajatella myös lintujen, oravien, kettujen ja rusakoiden tarpeita ruokailuun, lepoon, lisääntymiseen ja poikasten hoitamiseen.

Vuosaari ja muu Itä-Helsinkion ollut viimeisiä alueita, joissa kaupunki on käyttänyt glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita rikkaruohoja vastaan. Jos suunnittelualueella ei olla vielä luovuttu kyseisen tyyppisestä rikkaruohomyrkystä, se toivottavasti tehdään pikaisesti.

3.3.3 Luonnon- ja maisemanhoito

Hoitoluokat

Hoitoluokissa arvometsien hoitoluokkaan on esitetty valitettavan vähän alueita (7 %). Suunnitelma-alueen metsien luonteen ja arvot huomioiden määrän tulisi olla vähintään kolminkertainen. Muun muassa Vanttikallion luonnoltaan monipuolinen metsäalue on syytä osoittaa kokonaan arvometsäksi. Kuten myös Pohjavedenpuiston arvokas, myös käyttäjien luontokohteena arvostama kallioalue sekä sen parhaiten säilyneet rinnemetsät. Lisää arvometsähoitoluokkaan sopivia metsikkökuvioita löytyy mm. Ramsinniemestä, Ole Kandelinin puiston alueelta sekä arvometsäksi jo osoitetun Ison Kallahdenpuiston kalliomaa-alueen rinnemetsistä. Pääosa näistä alueista on todettu arvokkaiksi jo kaupungin omissa METSO-selvityksissä, mutta luontoarvoiltaan merkittäviä metsiköitä on jäänyt aikanaan myös METSO-selvitysten ulkopuolelle.

Hyviä arvometsäehdokkaita varsinkin kalliometsien osalta hahmottuu myös kuvan 38 kartan alueista, joille ei ole arvioitu tarpeelliseksi esittää toimenpiteitä suunnitelmakaudella.

Hoidon tarpeen tarkastelu

Hoidon tarpeen perustelu on tehty hyvin vanhakantaisesti eli selostukseen kirjattuna ajatuksena on edelleen se, että joukko niukkapuustoisia kalliometsiä sekä vähäisempi määrä tiukoilla kriteereillä rajattuja kangas- ja lehtometsäkuvioita rajataan säilytettäväksi mahdollisimman luonnontilaisina eli hoidon ulkopuolella. Lopuilla alueilla tehdään hakkuita ja hoitotoimia, joiden uskotellaan kerroksellisuuden ja sekapuustoisuuden suosinnan sekä lahopuun jätön kautta lähtökohtaisesti lisäävän näiden metsien monimuotoisuutta.

Tekstissä mainittuihin luonnontilaisen kaltaisen metsän tunnusmerkkeihin kuuluu myös puuston pitkään jatkunut luontainen kehitys ja isojen sekä pienten sahakantojen puuttuminen. Kuolleen puuston eli lahopuun lisäämisen osalta jätetään mainitsematta kustannustehokkain tapa eli luontaisen lahopuun muodostumisen salliminen siihen sopivilla kuvioilla ja kuvion osilla.

Aluekortti 1 –Vuosaaren keskusta

Hoidon tarpeen tarkastelu ja kuvaus on tämän osa-alueen osalta asiallinen.

Aluekortti 2 – Meri-Rastila

Luonnon- ja maisemanhoidon tavoitteissa korostuvat liikaa puuston elinvoimaisuus, huonokuntoisimman puuston uudistuminen ja reunametsien viihtyisyydestä ja liikuttavuudesta huolehtiminen metsänhoidon keinoin. Hoitopainotteisten tavoitteiden rinnalle ja sijaan tarvitaan metsän tunnun säilyttämistä, näkymäsuojien tarjontaa sekä maapohjan kulumisen hillintää mm. tiheän aluspuuston sekä maalahopuiden avulla.

Toinen kappale sisältää onnistuneen kuvauksen alueen keskeisistä luontoarvoista. Arvostamme sitoumusta, jonka mukaan ”arvokkaat luontokohteet jäävät kokonaan toimenpidetarkastelun ulkopuolelle kehittymään täysin luonnontilassa”. Epäilemme kyllä, sivun 44 toimenpidetarvekartan sekä aluekorttiluonnoksen tavoitteiden valossa, että tämä kirjaus ei tosiasiassa tule luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa koskettamaan esimerkiksi kaikkia luontotietojärjestelmässä tunnistettuja METSO I, II ja III-luokan metsiä, tunnistamata jääneitä muita METSO-kohteita tai Ramsinniemen metsän arvokasta lintualuetta. Joka tapauksessa hyvä tavoite, johon kannattaa pyrkiä.

Reitteihin ja tontteihin rajautuvilla arvokkailla luontokohteilla ja -kuvioilla on asiaperusteet luopua täydellisen luonnontilaisen kehityksen tavoittelusta eli jopa arvometsissä voidaan yksittäisiä ongelmapuita kaataa maalahopuuksi sekä reittien välittömän reunan liikavalosta riehaantunutta vesakkoa ajoittain vähentää. Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.

Aluekortti 3 – Rastila

Esitetyt osa-aluekohtaiset hoidon tavoitteet ovat melko lailla perusteltavissa, joskin hyötyisivät pienestä tasapainottamisesta ja luontohuomioinnin lisäyksestä. Ylitiheän pienpuuston eli tiheikköjen osalta on syytä tunnistaa ja tuoda esille myös niiden merkitys maapohjan kulutuksen hillinnän, ihmisten poluilla pitämisen, eläimistön suojapaikkatarjonnan sekä ei-toivottujen näkymien (rakennukset, tiet, muut ulkoilureitit, toiset ulkoilijat) välttämisen kannalta. Hoidon tavoitteisiin kannattaa lisätä lahopuumäärien hallittu lisääminen siihen soveltuvilla kohteilla. Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.

Aluekortti 4 – Aurinkolahti-Kallahti

Tavoitteet on kirjoitettu unohtaen osa-alueeseen hieman keinotekoisesti rajatun lonaisosan eli Ullaksenpuiston metsäinen ja osin hyvinkin luonnonmukainen luonne. Kyseisellä alueella on kaikki perusteet ja mahdollisuudet monimuotoisuuden ja metsän tunnun varjeluun ja lisäämiseen, reunojen asialliset hoitotarpeet toki huomioiden. Osuutta on siksi syytä täydentää. Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.

Aluekortti 5 – Keski-Vuosaari

Osa-alueen metsien tavoitteet ovat hyvin hoitopainotteiset ja vaativat muokkaamista. Niissä on myös unohdettu se, että osa-alue sisältää Vanttikallion merkittävän luontoalueen, jonka suunnittelija itsekin on arvioinut pääosaltaan hoidon ulkopuolelle jätettäväksi. Myös muualla osa-alueella on mahdollisuuksia ja perusteita jättää osa metsistä luonnonmukaisemmiksi ja rakenteeltaan tiheämmiksi. Tavoitteita on siksi syytä täydentää ja tasapainottaa siten, että luonnontilaisen kaltaisen kehityksen salliminen, lahopuun jättö ym. saavat oman huomionsa.

Tässä osuudessa kannattaisi käsitellä hieman syvällisemmin myös aluekorttiluonnoksissa omana osa-alueenaan käsitelty Vuosaaren keskuspuisto. Mikäli aluekorteissa säilytetään kahdeksan aluekorttia, kannattaisi Vuosaaren keskuspuisto käsitellä myös selostuksessa omana kohteenaan.

Ks. myös aluekorttiluonnoksista osa-alueiden 5 (Keski-Vuosaari) ja 8 (Vuosaaren keskuspuisto) osalta kommentoitu sekä pienpuuston turhan laaja-alaisen hoidon osalta yllä osa-alueesta 3 (Rastila) kirjoitettu.

Aluekortti 6 – Nordsjön kartano

Tavoitteiden kirjaus on jälleen kovin yksipuolista ja hoitopainotteista. Näillä lähtökohdilla eivät metsien monimuotoisuusarvot lisäänny eikä Uutelan ja Mustavuoren luontoviheralueiden välisen ekologisen yhteyden luonnonsuojelubiologinen laatu kehity. Tavoitteita on syytä monipuolistaa siten, että edes luontaisen kaltaisten metsikkörakenteiden ja tiheikköjen säilyttäminen sekä lahopuumäärien hallittu lisääminen saavat jotakin painoarvoa. Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.

Aluekortti 7 – Ramsinniemi

Kuten kuvauksesta käy ilmi, niin Ramsinniemen metsissä näkyvät tällä hetkellä hyvin vahvoina edellisen luonnonhoitokierroksen hakkuiden ja hoitotoimien jäljet. Luonto-, virkistys- ja maisema-arvojen kannalta tehdyt toimenpiteet eivät ole herättäneet erityistä ymmärrystä, vaan niitä on pidetty osin haitallisina ja ylimitoitettuna. Olisi kaikki perusteet välttää 2020-luvulla uusia ylilyöntejä ja ei-välttämättömiä hoitotoimenpiteitä Ramsinniemellä. Esitämmekin, että esitetyt hoitotavoitteet kirjoitetaan kokonaan uusiksi siten, että hoitotoimet rajataan suunnitelmakaudella vain tien ja tonttien reunojen kannalta perusteltuun. Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.

ALUEKORTTIEN LUONNOKSIEN KOMMENTIT

1. Vuosaaren keskusta

Alueen kuvaus ja esitetyt tavoitteet muodostavat tasapainoisen ja mietityn kokonaisuuden. Kaupunginosan keskusta on tarkastelussa olevista alueista luonnollisesti urbaanein kohde, jossa rakennetun ympäristön osuus on suurin ja luontoalueiden pienin. Aluekortissa on kiitettävästi tunnistettu fragmentaaristen niittyalueiden kehittämisen tarve ja muuallakin aluesuunnitelmassa ehdotettu nurmien muuttaminen erilaisiksi niityiksi on kannatettavaa myös täällä.

Viheryhteyksien kannalta leveä Vuotie yhdessä metroradan kanssa on erityisen ongelmallinen ja aluekortissa onkin pitkän aikavälin tavoitteena esitetty ajatus vihersillan tai useiden vihersiltojen toteuttamisesta Mosaiikkipuistosta Vuotien yli Vuosaaren keskuspuiston suuntaan. Kannatamme lämpimästi ajatusta, kunhan vihersilta toteutetaan kunnianhimoisesti mahdollisimman laajan ja tavoitteellisesti aidosti ekologisen yhteyden muodossa.

2. Meri-Rastila

Metsä- ja puustoisen verkoston tavoitteet

Esitetyt tavoitteet ovat kovin hoitopainotteisia ja edustavat monimuotoisuuden huomioinnin kirjausten osalta valtuustostrategiaa 2017-2021 edeltävän aikakauden luonnonhoidollisia tavoitteita. Osa-alueella on yllättävänkin paljon metsiä, joissa keskeisen tavoitteen kuuluisi olla puuston kehittäminen mahdollisimman luonnontilassa tai ainakin mahdollisimman vähäisellä hoidolla. Nykyinen teksti antaa kuvan siitä, että osa-alueen metsäluonnon arvot kuvitellaan huomioitavan lähinnä säilyttämällä metsien nykyinen sekapuustoisuus, edistämällä hakkuilla ja hoitotoimilla metsien kerroksellisuutta sekä jättämällä hakkuissa jonkin verran lahopuuta. Se ei riitä.

Helsingin omien monimuotoisuussitoumusten takia tavoitteisiin on syytä kirjata selkeästi myös se, että merkittävä osa osa-alueen metsistä säilytetään mahdollisimman luontaisessa kehityksessä. Parhaat mahdollisuudet ja nykyisisistä luontoarvoista kumpuavat perusteet tähän on merkittävällä osalla Pohjavedenpuiston, Ison Kallahden puiston, Ole Kandelinin puiston sekä Ramsinkannaksen metsistä.

Meri-Rastilan täydennysrakentaminen muuttaa aluetta tulevaisuudessa ja suuresti ja vaikuttaa merkittävästi myös tarkastelualueen luontoympäristöihin. Myös Meri-Rastilan etelärannalla Ramsinrannassa on useita asemakaavahankkeita parhaillaan käynnissä. Nykyisellään Meri-Rastilan metsäverkosto on silti ainakin toistaiseksi aidosti verkostomainen sekä pohjois-etelä- että itä-länsisuuntaisesti, kuten aluekortissakin huomioidaan.

Suurimmat metsäkohteet Ison Kallahden puistossa, Pohjavedenpuistossa ja Ramsinkannaksen alueella tulisi jättää pääsääntöisesti ilman hoitotoimenpiteitä ulkoilureittien ja asuintonttien välittömiä vierustoja lukuun ottamatta. Pienempi osin metsäinen Haruspuisto kärsi kovasti edellisen toimenpidejakson aikaisista harvennuksista, ja osin suoraan hakkuista johtuvista myrskykaadoista, joten myös sen pääsääntöinen rauhoittaminen toimenpiteiltä on perusteltua. Haruspuistossa metsän läpinäkymättömyys kulkijalla tärkeän metsän tunnun tuottajana on erityisen haavoittuva jo nykytilanteessa.

Aluekortissa ehdotettu niittyjen hoitaminen niittämällä epätoivottuja lajeja usein ja aina ennen niiden kukintaa ja siementämistä, köyhdyttämällä maaperää ja mahdollisesti kylvämällä uutta lajistoa on kannatettava suunnitelma.

3. Rastila

Metsä- ja puustoisen verkoston tavoitteet ovat tällä osa-alueella melko kohdallaan. Keulapuiston osalta voisi kuitenkin nostaa esille mahdollisuuksia kehittää aluetta puuston osalta melko luonnonmukaisena, joskin reunojen osalta turvalliseksi hoidettuna. Rastilassa ehdotettu katuja reunustavien nurmialueiden muuttaminen niityiksi on hyvä ajatus. Tällaisia alueita on erityisesti Vuotien varrella.

4. Aurinkolahti-Kallahti

Metsä- ja puustoinen verkosto

Kuvauksessa on tunnistettu Ullaksenpuiston erityisasema osa-alueen luonnontilaisimpana puistona. Tämä ei ole kuitenkaan millään tasolla heijastunut esitettyihin verkoston tai puiston hoidon tavoitteisiin.

Esitämme, että Ullaksenpuiston tavoitteeksi kirjataan sen luonnonmukaisen luonteen säilyttäminen jatkossakin, luontoarvojen lisääminen sekä osan metsistä kehittäminen mahdollisimman luonnontilassa. Myös tällä alueella voisi jatkotarkastelussa ajatella nurmikenttien muuttamista niityiksi useilla puistoalueilla niittyverkoston sirpalemaisuuden korjaamiseksi.

5. Keski-Vuosaari

Aluekortissa on jäänyt kokonaan tunnistamatta ja huomioimatta Vanttikallion (läntinen) asema itsenäisenä, hyvin arvokkaana luontokohteena. Alueen pinta-ala, sijainti ekologisella yhteydellä sekä merkitys METSO-elinympäristöjen keskittymänä tekee siitä potentiaalin ehdokkaan mm. Helsingin seuraavan luonnonsuojeluohjelman kohteeksi.

Aluekorttia on syytä täydentää Vanttikallion osalta tavoitteella, jossa pyritään sen puuston mahdollisimman luontaisen kehityksen turvaamiseen reuna-alueiden kapean hoitovyöhykkeen ulkopuolella.

6. Nordsjön kartano

Tämän osa-alueen suhteen on hyvin tärkeää paitsi tunnistaa alueen merkitys kahden hyvin tärkeän luonto- ja viheralueen (Uutela, Mustavuori) ekologisen kytkeytyneisyyden kannalta, myös esittää riittävät toimenpiteet, joilla alueiden kytkeytyneisyyttä parannetaan niin metsäisyyden lisäämisen kuin metsien luonnonsuojelubiologisen laadun kannalta.

Metsäekologisen yhteyden arvo on tunnistettu, mutta toimenpiteet sen huomioimiseksi eivät ole riittäviä. Muun muassa golf-kentän länsiosassa on ilmeisen selvä metsittämistarve, mikäli nykyistä tilannetta halutaan parantaa.

Alueen metsien hoidolle esitetyt kovin hoitopainotteiset tavoitteet eivät lupaa hyvää alueen metsien luonnonsuojelubiologisen laadun kehittymiselle. Tavoitteissa korostuvat lähinnä metsänhoidolliset harvennukset, pienpuuston vähentäminen sekä pyrkimys hakkuiden kautta luotavaan ja ylläpidettävään metsien kerroksellisuuteen, jota tunnutaan tarjottavan synonyyminä monimuotoiselle kaupunkimetsäluonnolle. Näkökulma on liian kapea.

Tavoitteita on syytä jalostaa siten, että enemmän tilaa saa metsien luonnontilaisen kehityksen hallittu salliminen sekä lahopuun lisääminen luontaisen kehittymisen sekä hakkuiden kautta.

Nordsjön kartanon osa-alueen pitäisi olla merkittävä osa yleiskaavatason Vuosaaren vihersormen nimellä olevaa Uutelasta Mustavuoreen ulottuvaa viheraluekonaisuutta. Valitettavasti kuitenkin Vuosaaren golfkentän ja alueelle nousseen suuren Vuosaaren liikuntapuiston takia varsinainen ekologinen yhteys on nykyään suurissa vaikeuksissa alueella. Tämän vuoksi liikuntapuiston länsipuolen kapeiden luontoyhteyksien kasvattamisen tulisi olla aluesuunnitelman keskeisimpiä päämääriä paikan viherympäristön kehittämisessä. Keinoina tässä voisivat olla aktiivinen metsittäminen ja niityttäminen kaikissa mahdollisissa paikoissa.

7. Ramsinniemi

Metsä- ja puustoisen verkoston tavoitteet

Myös tällä osa-alueella esitetyt tavoitteet ovat liian metsänhoitopainotteisia. Alueen käyttö ja sijainti mahdollistaisi hyvin sen, että pääosa alueen metsistä jätetään jatkossa kehittymään ilman hoitoa ja metsänhoitotoimenpiteet rajoitetaan teiden ja tonttien reunojen täsmähoitoon. Luonnoksen tavoitteiden perusteella alueella on jatkossakin tarkoitus jatkaa viime vuosikymmenien tapaan turhan voimaperäistä ja innokasta metsänhoitoa, jossa joitakin kuvioita jää luonnonmukaisiksi, mutta pääosaa metsistä hoidetaan. Emme pidä esitettyjä hoitotavoitteita Ramsinniemen kannalta järkevinä. Esitämme tavoitteiden muokkaamista siten, että hoidossa keskitytään reunavyöhykkeiden hoitoon ja muualla sallitaan metsien mahdollisimman luontainen kehitys. Reunojen määrä alueella sekä 2000-luvun metsänhoitohistoria huolehtii siitä, että jatkossakin alueella on myös hoidettua metsää ja metsämaisemaa vähintäänkin riittävästi tarjolla.

Suhtaudumme kriittisesti myös maisemanäkymien avaamisen käyttämistä tien lähimetsien hoidon perusteena. Olennaisinta on huolehtia siitä, että liian lähellä tietä kasvavat huonokuntoiset tai kuolleet ongelmapuut kaadetaan ajoissa maalahopuuksi ja reunavyöhykkeen valoaukkoon nousevaa pienpuustoa käsitellään harkitusti noin 0-5 m vyöhykkeeltä. Tämä yhdessä useiden puoliavoimien kallionyppylöiden kanssa tarjoaa riittävät metsämaisemanäkymät.

Helsingin kaupungin metsäsuunnittelijoiden viime vuosina laatimat luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmat ovat olleet osallisille suuria pettymyksiä niin suunnitelmien hoitopainotteisuuden, luontoarvojen heikon huomioinnin kuin vuorovaikutuksen laadunkin osalta. Vuosaaren aluesuunnitelman aluekorttiin sisältyy kirjaus (”Alueen ulkoilumetsien mahdolliset toimenpiteet tarkennetaan tulevassa vuorovaikutteisessa luonnon- ja maisemanhoidon toteutussuunnitelmassa. Suunnitelman tavoitteena on metsien turvallisuus, elinvoimaisuus, viihtyisyys, paikoittainen puuston uudistaminen sekä luontoarvojen kehittäminen parantamalla hoidon keinoin metsien kerroksellisuutta ja monilajisuutta”), Se ennakoi, että myös Vuosaaren alueelle on luvassa saman tyylisuunnan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma, joissa hoidon tavoitteet ja sisältö on jo ennakolta päätetty ja lukittu aluesuunnitelmaluonnoksen sivun 44 kartan mukaiseen tilanteeseen.

Huomiota kiinnittää jälleen se, että metsien luontaisen kehittämisen salliminen osalla kuvioista puuttuu tälläkin osalla monimuotoisuuden huomiointikeinoista.

Niittyverkosto

Hyvä, että edes Ramsinniemen aluekortissa mainitaan rantaniityt ja ruovikot, vaikka niitä on toki muillakin ranta-alueilla. Myös kalliokedot mainitaan. Sekä rantaniittyjen ja kallioketojen säilymiseen tarvitaan vähintään kulunohjausta ja opasteita, jotka kertovat näistä arvokkaista luontotyypeistä. Luonnosta kertovia opasteita on syytä lisätä myös muualle Ramsinniemeen.

8. Vuosaaren keskuspuisto

Vuosaaren keskuspuiston idea on hieno ja on hyvä, että se saa ansaitsemansa huomion ja esittelyn myös aluekortissa.

Jatkon kannalta on tärkeää, että osalla keskuspuistoa tavoitellaan aktiivisesti metsän tunnun ja sulkeutuneempien metsämaisemien säilyttämistä. Parhaiten tämä onnistuu osalla Lokkisaarenpuistoa sekä Punakivenpuistoa.

Kuvasta 28 puuttuu yksi tärkeä, tasapainottava elementti. Sinä kuuluisi esittää myös ne osat alueesta, jonka puuston osalta pyritään säilyttämään luonnonmukainen eli vähemmän metsänhoidon jälkiä sisältävä yleisilme. Oletettavasti näitä alueita on kuvattu kartalle selitteellä ”Suljettu maisematila”. Kuvaus ei liene ihan osuvin, koska metsässä ei käytännössä ole täysin suljettuja maisematiloja. On luonnostaan puoliavoimia maisematiloja (mm. kalliometsät) sekä vaihtelevassa määrin sulkeutuneita ja suojaisia tilanteita, joissa korostuvat lähimaiseman arvot, metsän tuntu sekä suojaisuus mm. ulkoilureiteillä liikkuvien katseilta. Modernissa puistosuunnittelussa tällaisille asioille on syytä antaa oma merkittävä painoarvo. Näin on varsinkin, jos suunnittelun kohteina ovat vahvasti rakennettujen sijasta ns. metsäpuistot.

Nykyisellään lahopuu on luontainen maisematekijä Helsingin metsien ja metsäpuistojen ohella myös monissa vahvastikin rakennetuissa puistoissa. Vuosaaren keskuspuiston metsäisistä alueista valtaosa on luonteeltaan sellaista, että maisema kestäisi hyvin selvästi nykyistä runsaamman lahopuun esiintymisen. Lahopuun hallittu lisääminen kannattaisikin kirjata suunnitelman osa-aluetta koskeviin tavoitteisiin.

HANKE-ESITYKSET

Hanke 1 – Kallvikintien kaupunkikuvan parantaminen

Kallvikintien reunustoihin kohdistuu tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa useita asemakaavamuutoksia, joiden päämääränä tien ympäristön tiivistäminen uuden asuinrakentamisen kautta. Uusi rakentaminen kohdistuu myös nykyisille metsäisille ja puustoisille alueille. Nämä suunnitelmat vaikuttavat olevan myös Kallvikintietä nyt koskevan hankeidean taustalla.

Vaikka tien ympäristö tullee tulevaisuudessa muuttumaan suuresti, ei Kallvikintien ympäristön pääsääntöinen muokkaaminen puistoksi ole kannatettava ajatus. Kallvikintien reunustat ovat yksi keskeisimpiä pohjois-etelä-suuntaisia vihernauhoja Keski-Vuosaaressa, vaikka viheryhteys välillä katkeileekin. Rakentamisen vastapainoksi voisi viheryhteyttä sekä Keski-Vuosaaren metsälähiöön oleellisesti kuuluvaa metsäisyyttä ylläpitää metsittämällä muutamia osin tarpeettomaksi käyneitä ylisuuria pysäköintialueita tien varren kiinteistöjen yhteydessä. Tähän olisi myös myös sopiva aikaikkuna, koska useita asemakaavahankkeita on alueella käynnissä tai tulollaan.

Hanke 2 – Poikittaisen viherlinjayhteyden parantaminen

Tämän periaatteessa hyvän hankkeen ongelmana on muuallakin aluesuunnitelmassa esiintyvä viherlinjan ja viheryhteyden valitettava käsitteellinen sekavuus. Hankekuvauksessa painottuvat kävely- ja pyöräilyreitistön näkökulma, jolloin varsinaisen viherverkoston luontoalueisiin liittyvän jatkuvuuden tarkastelu jää kesken tai toisijaiseksi. Hankkeessa siis puhutaan viherlinjasta, mutta toimenpiteet käsittelevät reitistöjä ja penkkejä ym.

Vanttikallion kohdalla tietty selkeytys voi olla kohdallaan, koska kalliolla ja metsässä kulkevat useat pienet polut johtavat talojen yksityispihoille. Vanttikallion topografia ja kallioisuus asettaa kuitenkin suuria haasteita polun järkevälle ja luontoa kunnioittavalle toteuttamiselle. Jos alueelle tehdään uusi kävelypolku, se tulee toteuttaa kapeana kivituhkapolkuna. Tässä olisi mahdollisuus uudenlaiseen polkulinjauksen osoittamisen tutkimiseen, eli ei rakenneta lainkaan uutta polkua, vaan osoitetaan merkinnöin joku nykyisistä poluista viralliseksi suositelluksi ulkoilureitiksi.

Keski-Vuosaaren poikittaisen viherlinjan käsitteellisen sekavuus ilmenee erinomaisesti Koukkusaarentien kohdalla, jossa linjaus seuraa uskollisesti pientaloalueen läpi kulkevaa Koukkusaarentietä, jossa luontoa esiintyy lähinnä omakotialueiden pihoilla. Varsinainen vaalimisen arvoinen viherlinja, kun nousee Koukkusaarentie 13 ja 15 välistä pohjoiseen kohti urheilukentän viereistä metsikköä jatkuen sieltä Lokkisaarenpuistoon ja edelleen itään. Tämä ilmeisesti VISTRA-aineistosta peräisin oleva hassu virhe olisikin syytä korjata jatkosuunnittelussa.

Hanke 3 – Vuosaaren ulkoilupuiston reitistön jäsentäminen ja parantaminen

Kuten tässä mielipiteessä aiemmin aluekorttien kommentoinnin yhteydessä todettiin, Vuosaaren vihersormen yleiskaavatason viheryhteys muodostuu nykyään hyvin kapean jatkumon varaan golfkentän ja liikuntapuiston länsipuolella. Hanke on siten hyvin tarpeellinen ja sen päämäärät hyviä. Toimenpiteet rajoittuvat silti pääosin reitistöjen kehittämiseen eli tässäkin viheryhteyden kehittäminen on ymmärretty viheryhteyden käyttäjän tarpeista käsin ja rajoituttu niihin. Sinänsä reitistöt alueella ovat nykyään sekavia ja esitetyt parannukset ovat suurelta osin tarpeellisia, mutta ensisijaisena painopisteenä pitäisi silti olla edistää luontoympäristöjen jatkuvuuksia muuttuneella alueella.

Nordsjön kartanon puistossa olevat asemakaavan vastaiset yksityisaluekyltit tulisi poistaa reitistön tarkistamisen ja kehittämisen yhteydessä. Hankkeessa on hyvin tunnistettu esillä olevassa materiaalissa Niinisaaren puistometsän nimellä esiintyvä entisen Vuosaarenlahden pohjukan arvoympäristö, eli Nordsjön kartanon tulvametsikkö pienen lammen läheisyydessä.

Sen sijaan Itäreimarintien pohjoisosan reitin muuttamista asemakaavan mukaiseksi on syytä harkita uudelleen tai hylätä suoraan ei-välttämättömänä. Tien uusi linjaus kulkisi nykyisen metsä- ja kosteikkoalueen läpi ja leikkaisi myös arvokasta Mörnäsin kaakkoispuolen kallion (18/93) aluetta sekä jo mainittua linnustollisesti arvokasta Nordsjön kartanon tulvametsikköä (287/99).

Lisätiedot: Keijo Savola, suojeluasiantuntija, keijo.savola@gmail.com, 045-652 1974

Helsingissä 7.6.2020

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Antti Halkka, puheenjohtaja

Aapo Salmela, järjestösihteeri

Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys ry

Jukka Hintikka, puheenjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen, puheenjohtaja

Tapani Veistola, erityisasiantuntija