Lausunto me­ria­lue­suun­ni­tel­mas­ta

Suomen ensimmäinen merialuesuunnitelma oli hyödyllinen harjoitus. Piirin mielestä Itämeren tila on kaiken muun lähtökohta ja reunaehto.

17.6.2020 kuulemisen nettilomakkeelle jätetty vastaus

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleisesti ottaen merenhoitosuunnitelma on tuonut monia tahoja yhteen, koonnut tietoa ja edistänyt yhteistä asioiden pohdintaa. Suunnitelma ei ole oikeudellisesti sitova, mikä tulee muistaa tulosten jatkokäytössä.

Lausuntoaineisto oli laajalla verkkosivustolla. Se on hyvin monipuolinen ja polveileva. Siinä on paljon tietoa tiiviisti esitettynä. Toisaalta osalliselle voi tulla aineistosta välillä epäilys siitä että tuliko kaikki huomattua ja mistä tässä pitikään oikein lausua. Myös valmisteluprosessiin osallistuminen jäi vähän epäselväksi. Voi olla, että ympäristöjärjestöiltä jäi joitakin kutsuja saamatta.

YLEISTÄ

Visio

Olennaista on todellakin lähteä vesien hyvästä tilasta – sitä ei ole saavutettu, sen tila on ilman lisätoimia vaarassa heikentyä ja tämä on kaiken muun toiminnan reunaehto.

Tiekartat

– matkailu ja virkistys: yhteensovittaminen luontokohteiden kanssa on tärkeää (myös ”no go” -alueet)

– merituulivoima: nyt säädöspohja on tosiasiassa liian heikko turvaamaan luonnonarvoja. Sijoittelu ei ole onnistunut maakuntakaavoissa (ääriesimerkki Söderskärin kenttä keskellä artika-aluetta Uudenmaan 4. vaihekaavassa, jonka KHO:kin päästi läpi)

– merilogistiikka: ruoppaukset ja läjitykset iso haaste (päästöt, luontotyypit); liikenteen lisääminen lisää öljyonnettomuusriskiä, vedenalaisen melun ongelmallisuus ollaan vasta oivaltamassa, alalla on suuret ilmasto- ja ilmansaastepäästöt

– kalastus ja vesiviljely: keskeistä on kehittää silakan jalostusta (eikä hukata sitä rehun kautta kirjolohen kasvatukseen) ja särkikalojen ym. hyödyntämistä sekä kalastustapoja joissa hylkeet eivät pääse pyydyksiin. Sekakantakalastuksen ja sivusaalisongelmia pitää ratkaista. Meren hyvä tila on vesiviljelyn lupien myöntämisen edellytys eikä kuormitusta voi Itämerellä lisätä (suljettu kierto, tehostaminen nykyisten lupaehtojen sisällä), kirjolohen kaltaisen yhden maailman sadasta pahimmasta vieraslajista käyttö vesiviljelyssä on iso ongelma.

– meriteollisuus: suuri haaste parantaa laivojen ilmasto- ja ilmapäästöjen vähentämistä

– kaivannaiset: hiekkaiset pohjat ovat usein tärkeitä kalojen kutualueita ja luontotyyppejä; kaivokset parasta tehdä meren pohjan alle eikä avokaivoksina. Metallikokkareiden keruun säädöspohja voi olla epäselvä eikä siihen pidä nyt ryhtyä.

– luonnonsuojelu: mereisten suojelualueiden verkoston kehittäminen myös VELMUn pohjalta on tärkeää (myös EMMA/EBSA-työ). Tässä tulee ottaa huomioon myös EU:n komission esittämä 30 % suojelutavoite, mistä kolmanneksen tulee olla tiukasti suojeltua. Valuma-alueiden ravinnepäästöjen lisäksi tulee merellä saada päästöjä kuriin (esim. pienet ja isot ruoppaukset), myös kaavoitus tärkeää kuormituksen kannalta

– kulttuuriperintö: kaavoitus kylien palvelua tukemaan

Synergiataulukko

– merituulivoima: lintutörmäysten vaara keskeinen (varsinkin arktisten vesilintujen muuttoreitti Suomenlahdella, mitä ei todellisuudessa oteta kaavoituksessa huomioon)

– merilogistiikka: ruoppauksissa ongelmia – päästöt, varsinkin orgaaniset tinat. Ruoppaus johtaa usein myös läjitykseen ongelmineen.

– kalastus: ylikalastusta yhä eräissä kannoissa (sekakantakalastus), lintujen ja merinisäkkäiden sivusaalista pitää vähentää pyydysten kehittämisellä, kalastus on johtanut merimetsojen ja hylkeiden lailliseen ja laittomaan vainoon mikä pitää juuria

– metsästyksellä voi olla ristiriitoja muun virkistyskäytön kanssa, kesämetsästys haittaa rauhoitettujakin lajeja, moni saalislaji on uhanalainen

– vesiviljelyä ei voi lisätä Itämerellä, jos se lisää ravinnepäästöjä. Kirjolohi on haitallinen vieraslaji, joita voi karata luontoon (toki sen istutuksetkin pitää kieltää)

– ruoppauksilla ja merihiekan otolla vaaroja uhanalaisille vedenalaisille luontotyypeille (pienet ruoppaukset eivät nyt ole hallinnassa)

Alueelliset kehityskuvat: Suomenlahti

Vesien tilan parantaminen on Suomenlahden ykköshaaste. Erilaiset paineet valuma-alueelta ovat asutuksen kasvun takia suuret.

Tulevaisuustarinat

Ihan hauskoja, mutta ajatus vähentää kalastuksen takia hylkeitä on pielessä (hallikannankin kasvu hyytynyt).

Suunnitelman kokonaisvaikutukset

Kaiken A ja O on meren hyvä tila, jota kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta heikentää. Itämeren tila on heikko ja huononeva sekä sen joustokestävyys huono. Muut paineet, kuten ilmastonmuutos pahentavat sen tilaa. Tätä kaikkea ei voi ohittaa esim. elinkaarivaikutusten pohdinnalla.

Esimerkkinä elinkaariketjujen vaikeudesta kalankasvatus: Se lisää mereen ravinteita. Sitä on puolusteltu sillä, että se on parempi proteiinin lähde kuin karjankasvatus. Mutta kalakin häviää kasvisruokavaihtoehdoille. Lisäksi kalankasvatukseen liittyy megaluokan systeemivirhe: silakkaa tulisi käyttää suoraan eikä siitä pitäisi tehdä välillä rehua kirjolohelle.

Keskeinen havainto on, että ristiriitaisten toimintojen sijaintia ohjaavia prosesseja tulee entisestään kehittää. Tämä merialuesuunnitelma ei ole oikeusvaikutteinen. Kaavoitus olisi, ja sitä pitäisi merelläkin lisätä. Tämä on tärkeää senkin takia, että kaikkeen merkittävästikään vaikuttavaan toimintaan ei aina tarvita vesitalous- tai ympäristölupaa (esim. merituulivoimalat). Korkean ympäristöriskin aloja voidaan tästä aineistosta jatkokehittelyyn tunnistaa: ne ovat meriliikenne, ruoppaukset ja läjitykset, merituulivoima, kaivannaiset ja vesiviljely.

Johtopäätökset ja suositukset

Tässä on hyvin oivallettu, että meren hyvä tila on kaiken muun reunaehto. Tässä hajakuormituksen vähentämisen merkitys on oikein oivallettu avainasiaksi. Tästä prosessista tulee lähteä selkeä viesti mm. maatalouden seuraavan CAP-ohjelmakauden suunnitteluun. Mutta hajakuormituksen kuriin saamista voi edistää myös muilla keinoilla, kuten kaavoituksella, jos niin uskalletaan tehdä. Lisäksi tulevat muut ohjauskeinot: säädökset, taloudelliset keinot ja informaatio-ohjaus.

SUOMENLAHTI

Suomenlahden tilannekuva

Tilannekuva on varsin hyvin tehty.

Vesien tilan parantaminen on Suomenlahden ykköshaaste, joka muodostaa reunaehdon kaikelle muulle. Erilaiset paineet valuma-alueelta ovat asutuksen kasvun takia suuret, eivätkä ne ole vähenemässä.

Sinisessä kasvussa korostaisimme lisää haasteita: liikenteen kasvu, ruoppausten ja läjitysten ongelmat sekä öljy- tai kemikaalionnettomuuden riski ovat olennaisia haasteita.

Suomenlahden kehityskuva

Suomenlahden hyvä ekologinen tila pitää ottaa kärkitavoitteeksi ja kaikki muu sopeuttaa siihen.

Suomenlahden suunnitteluratkaisut

Merilogistiikan haasteet korostuvat: ruoppaukset, läjitykset ja onnettomuusriskit. Läjitysalueista on tehty esiselvitys. Siinä on isoja alueita. Korostamme, että tätä ei voi pitää kaavoituksen tasoisena oikeusvaikutteisena selvityksenä. Palaamme kohteisiin tarkemmassa suunnittelussa.

Meriluonnon osalta EMMA-aineisto on hyvä lisä, IBA/MAALI-kohteet pitäisi ottaa myös huomioon. Myös saarien ja vapaiden rantojen eli merialueiden maanpäällistä elementtiä tulisi syventää. EU:n 30 % suojelutavoite tulee ottaa jatkotyössä huomioon. Kaikkien suojelualueiden esittäminen kartalle olisi hyvä, koska ne rajoittavat muuta toimintaa. Porkkalan kansallispuistoon olisi hyvä varautua, samoin Tammisaaren ja Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laajennuksiin.

Energian osalta on oikea ratkaisu, että merituulialueita ei esitetä suunnitelmassa. Maakuntakaavan Söderskärin alue on keskellä arktisten vesilintujen muuttoreittiä. Ydinvoimala tulisi poistaa Loviisasta tulvariskienkin kasvaessa. Hukkalämpöjen poisto mereltä on sinänsä oikea ajatus.

Vesiviljelyä ei voi Suomenlahdella lisätä vesiensuojelun takia – ellei käytetä suljettua kiertoa.

Kulttuuriperinnön ja kestävän luontomatkailun osalta uuden kansallispuiston saaminen Porkkalaan olisi eduksi.

On oikein, ettei suunnitelmassa ole esitetty kaivannaisten uusia potentiaaleja.

Vaikutusten arviointi Suomenlahdella

Vaikutusten arvioinnin huomiot ovat mielestämme oikeita, tässä enää täydennyksiä.

EMMA-alueiden lisäksi IBA/MAALI-alueet olisivat olleet tarpeen, koska lajiensuojelu ja saarien tai rantojen luonto ei nyt tässä tullut esille. Myös uusi 30 % suojelutavoite tulee ottaa huomioon.

Hukkalämmön ohjaaminen mantereelle on suunnitelman hyviä oivalluksia. Toisaalta uuden itä-länsisuuntaisen lämpöputken rakentaminen Suomenlahden tiheästi rakennetulla rannikkoseudulla on hyvin haastavaa (huomaa myös terrestriset ekologiset yhteydet).

Ruoppausmassojen kestävien sijoituspaikkojen pohdinta on suunnitelman toinen hyvä idea. Otamme niihin kantaa yva- ja lupavaiheessa.

Havainto siitä ettei kalankasvatusta voi oikeastaan lisätä Suomenlahdella on aivan oikea. Mielestämme vesiviljelyn kokonaispäästöjä ei voi lisätä ollenkaan, vaan niitä pitäisi oikeastaan laskea. Kalastuksella on ristiriitaisia vaikutuksia eri lajeihin: särkikalojen yms. hyödyntämisen lisääminen olisi hyvästä, mutta kohteena on myös uhanalaisia lajeja ja kalastuksesta on sivupaineita esim. hylkeisiin (sivusaalis, vaino).

Nettilomakkeen täytti toimeksi saaneena erityisasiantuntija Tapani Veistola.