Vastine KHO:lle Espoon Ruukinrannan la­ho­ka­vio­sam­ma­len siirtoluvasta

Piiri antoi vastineensa KHO:lle koskien Espoon Ruukinrannan lahokaviosammalen siirtolupaa.

Katsomme edelleen, että lahokaviosammalen siirron onnistuminen on niin epävarmaa, ettei sille tule myöntää poikkeuslupaa.

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

ASIA

Vastine valituslupahakemukseen ja valitukseen 3312/1/19 Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 13.6.2019 nro 19/0406/5 viitaten korkeimman hallinto-oikeuden 8.6.2020 päivättyyn vastinepyyntöön.

VALITUKSENALAINEN PÄÄTÖS

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 13.6.2019 nro 19/0406/5, jolla on kumottu Uudenmaan ELY-keskuksen päätös 8.6.2018 nro UUDELY/2962/2018.

VASTINEEN ANTAJA

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

PROSESSIOSOITE

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Itälahdenkatu 22 b A

00210 HELSINKI

Puhelin 0400 615 530

Sähköposti uusimaa@sll.fi

VASTINE VALITUSLUPAHAKEMUKSEEN JA VALITUKSEEN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri uudistaa asiassa jo aiemmin lausumansa ja esittää asiassa lisäksi seuraavaa.

Lahokaviosammalen suotuisan suojelutason säilyminen

Luontodirektiivin 1 artiklan mukaan “eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun sen kantojen kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään, lajin luontainen esiintymisalue ei ole supistumassa eikä todennäköisesti supistu ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa sekä lajin elinympäristöt ovat riittävän lukuisat ja laajat turvaamaan sen kantojen säilymisen pitkällä aikavälillä.”

Lahokaviosammalta koskevan tiedon ja lajin suojelualuetilanteen ei nykyisellään voida katsoa olevan niin kattava, että sillä voitaisiin osoittaa lajin säilyminen elinvoimaisena pitkällä aikavälillä pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Erityisen epäkattava tietopohja on lajin Espoon esiintymien osalta. Lajia ja sen lahopuustoisia, ekologialtaan rajattuja elinympäristöjä uhkaa tulevaisuudessa kasvava rakentamispaine.

Ottaen huomioon suunnitteilla olevat lukuisat muut rakennushankkeet Etelä-Espoossa ja pääkaupunkiseudulla, joissa lahokaviosammal on jäämässä hakkuiden tai rakentamisen alle, direktiivin vaatimus riittävän lukuisista lajin elinympäristöistä ja ettei lajin luontainen esiintymisalue ole supistumassa eikä todennäköisesti supistu, ei toteudu siirtolupaa koskevassa päätöksessä.

Ruukinrannan esiintymien kohdalla on tärkeää tiedostaa se, että Uudenmaan ELY-keskuksen siteeraamassa julkaisussa (Lammi & Vauhkonen 2018) Espoosta on nostettu esille neljä erittäin merkittäväksi ja viisi merkittäväksi arvioitua lahokaviosammalkeskittymää. Näistä yhdeksästä esiintymiskeskittymästä vain Hannusjärven kaksi esiintymiskeskittymää sijaitsevat Etelä-Espoossa. Loput erittäin merkittäviksi tai merkittäviksi arvioidut ovat Keski- tai Pohjois-Espoossa. Jako pitää paikkansa myös sellaisessa tarkastelussa, jossa huomioidaan kaikkien ko. selvityksessä mukana olevien 67 Espoon kasvupaikan sijoittuminen. Eli Etelä-Espoosta on Pohjois-ja Keski-Espoota selvästi niukemmin lahokaviosammalhavaintoja. Samaan aikaan alueelle kohdistuu etenkin Länsimetron takia Suomen kovimpiin kuuluva rakentamispaine, jonka seurauksena merkittävä osa nykymetsistä tullaan lähivuosikymmeninä rakentamaan. Tässä tilanteessa varovaisuusperiaate antaa syyt suhtautua hyvin kriittisesti myös Ruukinrannan kaltaisten esiintymien tuhoamiseen argumentoinnilla, joka lähinnä pohjautuu lajin oletettua yleisempään esiintymiseen Uudellamaalla.

Uudet löydöt eivät ole johtaneet uusiin suojelualueisiin

Lahokaviosammalia on löytynyt tämän prosessin aikana monesta paikasta pääkaupunkiseutua yhteensä tuhansilta rungoilta. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut uusiin suojelupäätöksiin, kuten erityisesti suojellun lajin rajauksiin, uusiin Natura-alueisiin tai muihin lajin perusteella tehtyihin suojelualueisiin.

On mahdollista, ja jopa todennäköistä, että lajia esiintyy Villa Elfvikin metsässä ja ehkä myös muilla Espoon olemassa olevilla suojelualueilla. Muun muassa Vantaalla lahokaviosammalta on löydetty useammalta suojelualueelta. Valituksenalaista päätöstä ja tätä kirjoitettaessa varmaa havaintoa lahokaviosammalen esiintymisestä Espoon suojelualueilta ei kuitenkaan ole tiedossamme.

Tässä on myös luontodirektiivin ja Natura 2000 -suojelun täytäntöönpanovaje. Ennen kuin lajille perustetaan riittävästi suojelualueita, sen esiintymispaikkoja ei tule varovaisuusperiaatteenkaan vastaisesti tuhota tai vaarantaa epävarmoilla siirroilla.

On selvää, että uusien selvitysten myötä esiintymishavaintojen määrä todennäköisesti myös kasvaa. Se ei kuitenkaan sellaisenaan ole oikeudellisesti perusteltu seikka, jonka nojalla voidaan suoraan tehdä johtopäätös lajin suotuisan suojelutason säilymisen kannalta tilanteessa, jossa lajin elinympäristöön kohdistuu Uudellamaalla ja etenkin pääkaupunkiseudulla sitä supistava rakentamispaine sekä esiintymiä heikentävä virkistysaluekäyttö nyt ja tulevaisuudessa. Tämä seikka yhdessä lahokaviosammalesiintymän siirron epävarman onnistumisen kanssa muodostaa lajin säilymisen kannalta mahdottoman yhtälön, jolle ei ole oikeudellisia perusteita.

Lahokaviosammalesiintymän siirron onnistumisen epävarmuus

Poikkeuslupaan perustuvaa lahokaviosammalen siirtoa ei ole toteutettu vielä kertaakaan maassamme, joten siirron onnistumisesta ei ole käytännön kokemusta. ELY-keskuksen päätöksessä sekä valituksessa esitetyn selvityksen valossa ei ole tuotu esille seikkoja, joilla taattaisiin lajin siirron onnistuminen.

ELY-keskus tukeutuu valituksessaan näkemykseen siitä, että “poikkeamisella on myös siirtomenetelmään ja sen toimivuuteen liittyvä merkittävä tutkimuksellinen tarve ja peruste.” Uhanalaisen lahokaviosammalen kohdalla emme näe oikeudellista perustetta käyttää Ruukinrannan lajin jo valmiiksi pientä esiintymisaluetta tutkimuksellisena koesammaleena.

Sammaltyöryhmä nimenomaisesti korostaa, että “ensisijassa tulisi säilyttää lahokaviosammalen nykyiset esiintymät olemassa olevilla kasvupaikoillaan ja pyrkiä edistämään näiden esiintymien elinvoimaisuutta, jos suinkin mahdollista.” Se toteaa edelleen, että “luultavasti nykyisen esiintymän suojelu ja paikan säilyttäminen on lajin suojelutason kannalta selvästi parempi vaihtoehto kuin siirtäminen. Siirron onnistuminen on epävarmaa.” (Sammaltyöryhmän kommentit Ruukinrannan lahokaviosammalesiintymän suojelusuunnitelmasta 2018)

Helsingin hallinto-oikeus perusteli päätöksessään, että ottaen erityisesti huomioon lahokaviosammalen lainsäädännöstä johtuva suojelun tila Suomessa ja varovaisuusperiaate, siirron onnistumiselle ei voida katsoa olevan riittäviä takeita.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri katsoo siten edelleen, että lahokaviosammalen siirron onnistuminen on niin epävarmaa, ettei sille tule myöntää poikkeuslupaa. Näin ollen Helsingin hallinto-oikeuden päätös tulee pitää voimassa.

Lisätietoja

– luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola@gmail.com

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi

– ympäristöjuristi Maria Westerman, puhelin 045 114 00 88, maria.westerman@sll.fi

Helsingissä 30. päivänä kesäkuuta 2020

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen, puheenjohtaja

Tapani Veistola, erityisasiantuntija