Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri

Uusimaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Uusimaa-ohjelmasta ja sen ym­pä­ris­tö­se­los­tuk­ses­ta

Uusimaa-ohjelmassa on hyviä tavoitteita, mutta konkretia puuttuu.

LAUSUNTO 3.11.2021

Uudenmaan liitto
toimisto[a]uudenmaanliitto.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry.

Lausunto Uusimaa-ohjelman ja sen ympäristöselostuksen luonnoksista

Olemme tutustuneet Uusimaa-ohjelman ja sen ympäristöselostuksen luonnoksiin. Yleisesti ottaen niiden tavoitteet ovat hyviä ja kannatettavia. Valitettavasti ohjelmaa vaivaa kuitenkin konkretian puute.

Uusimaa-ohjelmassa on kolme painopistettä: Ympäristöviisas Uusimaa, Menestyvä Uusimaa ja Onnellisten Uusimaa. Tavoitteiden alla on esitetty numeroidut toimenpidekokonaisuudet, joiden avulla tavoitteita on tarkoitus toteuttaa. Esitetyt toimenpidekokonaisuudet ovat suurelta osin lähinnä hyvien tavoitteiden luettelointia vailla kunnollisia työkaluja, joilla niitä voitaisiin saavuttaa. Olennaista tuleekin siksi jatkossa olemaan se, miten ohjelman tavoitteet saavutetaan ja miten ne näkyvät käytännönläheisemmissä suunnitelmissa.

Ohjelman rinnalla on laadittu SOVA-lain (laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista) mukainen ympäristöselostus, jossa arvioidaan ohjelman ympäristövaikutuksia. Ympäristöselostusta vaivaa sama yleinen konkretian puute. Siinä tyydytään enimmäkseen toteamaan hyvät tavoitteet arvioimatta sen tarkemmin, tarjoaako ohjelma keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteiden toteutumisedellytysten ja -todennäköisyyden tarkempi arviointi tarjoaisi mahdollisuuden terävöittää ohjelmaa ja parantaa sen vaikuttavuutta.

Seuraavassa muutamia yksityiskohtia, joihin olisi tarpeen saada tarkennuksia ennen ohjelman lopullista hyväksymistä.

Luonto

Tavoite 1.2 Elinvoimainen luonto

7. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja elinympäristöjen kytkeytyvyyden vahvistaminen

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on globaali ilmiö, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Monimuotoisuus on kuitenkin myös paikallinen ja alueellinen kysymys. Lajien uhanalaistuminen painottuu Etelä-Suomeen, luontoa on hyödynnetty pitkään ja voimakkaasti. Lähes kaikissa eliöryhmissä lajeja on lähtökohtaisesti enemmän etelässä kuin pohjoisessa. Luonnonsuojelualueet ovat eteläisimmässä Suomessa enimmäkseen pieniä ja usein toisistaan eristyneitä, ja sen vuoksi osalla suojelluista alueista lajisto köyhtyy edelleen.”

→ Kohdassa 7 todetaan aivan oikein, että luonnonsuojelualueet ovat Etelä-Suomessa liian pieniä eivätkä muodosta ekologisesti toimivaa elinympäristöverkostoa. Johtopäätöstä tästä toteamuksesta ei kuitenkaan tehdä. Kohtaan on tarpeen lisätä tavoitteeksi luonnonsuojelualueiden lisääminen kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten edellyttämälle tasolle. Konkreettisena toimena on edistettävä esim. Uusimaa 2050 -maakuntakaavan suojelualuevarausten toteuttamista.

Joka tapauksessa valtaosa luontoalueista tulee jatkossakin kuitenkin sijaitsemaan suojelualueiden ulkopuolella. Ohjelmassa on syytä kiinnittää huomiota myös näiden alueiden luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen mm. kaavoituksessa ja erityisesti julkisyhteisöjen maiden hoidon ja käytön suunnitelussa. Ohjelman toteutuksen seurantaan tarkoitetuissa mittareissa mainitaan vain luonnonsuojelualueet. Sinne on syytä lisätä myös muiden viheralueiden määrän kehitys erityisesti taajamissa.

9. Luontopohjaiset ja kestävät ratkaisut metsien monikäytössä

Kasvillisuuden ja maaperän hiilensidontaa ja hiilivarastoja lisäämällä voidaan turvata samalla luonnon monimuotoisuutta. Alkutuotannon rooli on tässä keskeinen – yli 80 prosenttia Uudenmaan maapinta- alasta on metsä- tai maatalousmaata. Metsät sekä viljely- ja laidunalueet ovat monien vaarantuneiden ja uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Metsien monikäytön tavoitteena on yhteensovittaa metsään liittyviä tarpeita rajallisella metsäpinta-alalla. Monikäytössä pyritään huomioimaan puuntuotanto, virkistyskäyttö, matkailu, monimuotoisuuden turvaaminen sekä hiilinielujen säilyttäminen tai jopa kasvattaminen. Tutkimusta ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin suhteesta tarvitaan lisää.”

→ Kohdassa 9 esitetty metsien ”monikäyttö” luettelee keskenään ristiriitaisia tavoitteita, joiden toteutuminen ei usein ole mahdollista samassa metsässä. Puuntuotannollisista hakkuista kärsivät niin luonnon monimuotoisuus, hiilensidonta kuin virkistyskäyttökin. Siksi tarvitaan huomattavasti lisää pinta-alaa, jonka päätarkoitus on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Samalla on mahdollista turvata hiilivarastojen ylläpito ja kasvattaminen sekä virkistyskäytön ja matkailun tarpeet.

On huomioitava eri tavoitteiden väliset mahdolliset ristiriidat. Muiden tavoitteiden toteuttaminen ei saa estää luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteita, vaan on huolehdittava siitä, että eri tavoitteiden toteutus tukee toisiaan. Tämä ”monikäyttöön” liittyvä ristiriita näkyy myös ohjelman kohdassa 45. Luonto- ja virkistysalueiden palveluiden ja saavutettavuuden parantaminen.

Ympäristöselostuksessa todetaan: ”Onnellisten Uusimaa – painopisteen virkistysalueita koskevilla toimenpiteillä puolestaan myönteisiä vaikutuksia luonnonoloihin ja -varoihin sekä ympäristöön.” Tämä on totta siltä osin, kuin tavoitteet edistävät luontoalueiden säilymistä rakentamiselta tai muulta tuhoavalta toiminnalta. Samalla pitäisi kuitenkin tunnistaa ja ehkäistä myös virkistyskäytön luonnolle aiheuttamia haittoja.

Virkistyskäytön edistäminen on itsessään tietenkin hyvä tavoite. On kuitenkin syytä tunnistaa sen aiheuttamat riskit luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Virkistysalueiden liiallinen ”hoito” metsänhakkuineen tai virkistyskäyttöä palvelevien rakenteiden, kuten latuverkoston ja ulkoiluteiden, ylimitoittaminen ovat asioita, joista kunnat ovat usein vastuussa. Tässä teemassa olisi mahdollista myös Uusimaa-ohjelman kautta edistää luonnon tilaa parantavia käytäntöjä.

Luonnonsuojelualueiden lisääminen on hyvä keino varmistaa arvokkaimpien luontokohteiden säilyminen ja samalla luoda asukkaille varmuutta luontoalueiden säilymisestä myös tulevaisuudessa. Suojelualueet sopivat hyvin virkistyskäyttöön, kunhan luontoarvot turvaavasta käytön ohjauksesta huolehditaaan. Suojelualueilla myös hiilivarastot ja hiilensidonta saadaan turvattua.

Maa-ainekset

Ympäristöselostuksessa on tunnistettu maa-ainesten lisääntyvästä käytöstä aiheutuvan monenlaisia ongelmia (4.2.4 Maa-ainesten hyödyntäminen ja pilaantuneet maa-alueet). Itse Uusimaa-ohjelmassa ei kuitenkaan mainita maa-aineksia sanallakaan. Ohjelmaan on syytä lisätä toimenpiteitä maa-ainesten kierrätyksen lisäämiseksi ja luontoalueilta louhittavien neitseellisten maa-ainesten käytön vähentämiseksi. Tämä tukee ohjelman tavoitteita niin luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, ilmastopäästöjen vähentämisen, kiertotalouden edistämisen kuin louhosten ja maankaatopaikkojen aiheuttamista häiriöistä kärsivien ihmisten elinolojenkin osalta.

METSO-ohjelma

Ympäristöselostuksen luvussa 4.3.2 Luonnon monimuotoisuus kuvataan Helmi-elinympäristöohjelman mahdollisuuksista tukea Uusimaa-ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Samaan yhteyteen on syytä lisätä myös metsien monimuotoisuusohjelma METSO, joka tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden ja mm. maakuntakaavan suojelualuevarausten toteutumisen edistämiseen. Uusimaa-ohjelmaan olisi hyvä kirjata tavoitteeksi maakuntakaavan suojeluvarausten toteuttamisen edistäminen yhteistyössä mm. kuntien ja ELY-keskuksen kanssa.

Yhteystiedot: Lauri Kajander, erityisasiantuntija, p. 045 114 0088, lauri.kajander[a]sll.fi

Helsingissä 3.11.2021

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry.

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija

[Uusimaa-ohjelma 2022-2025 verkossa: https://www.uudenmaanliitto.fi/aluekehitys/uusimaa-ohjelma_2022-2025]