Mielipide Östersundomin osayleiskaavan osallistumis- ja ar­vioin­ti­suun­ni­tel­mas­ta

MIELIPIDE 28.2.2022

Helsingin kaupungin kirjaamo
PL 10
00099 Helsingin kaupunki
helsinki.kirjaamo(a)hel.fi

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Mielipide Östersundomin osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat tutustuneet huolellisesti nyt nähtävillä olleeseen Östersundomin osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan ja lausuvat siitä mielipiteenään seuraavaa.

Korkein hallinto-oikeus kumosi päätöksessään toukokuussa 2021 Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhdessä laatiman Östersundomin yleiskaavan lainvastaisena. Perusteluna päätökselle oli se, että KHO:n mukaan kaava ei ottanut yleiskaavatasolta vaadittavalla tavalla riittävästi huomioon alueen merkittäviä luontoarvoja. Erityisesti päätös koski Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura 2000 -alueeseen rajautuvia metsäalueita. Kuntien yhteinen yleiskaava jätti kokonaan ottamatta kantaa suojellun alueen reunavyöhykkeiden arvokkaiden metsäalueiden tulevaisuuteen, lykäten niiden suunnitteluratkaisut myöhempään asemakaavavaiheeseen, jolloin koko Östersundomin luontoalueiden kokonaistarkastelu ei enää olisi mahdollista.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Vantaan ympäristöyhdistys, Sipoon luonnonsuojelijat ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri laativat kumotulle yleiskaavalle yhteistyössä aikanaan Varjokaavan (https://varjokaava.fi/). Vaihtoehtokaavan tavoitteena oli toteuttaa Östersundomin yleiskaava-alueelle vaihtoehtoinen maankäytön suunnitelma, joka minimoisi rakentamisen aiheuttamat haitat luontoympäristölle ja huomioisi myös ilmastonmuutoksen tuomat haasteet yhdyskuntasuunnittelun osalta. Varjokaavassa ekologia ja luonto määrittivät, minne voidaan ja minne kannattaa rakentaa. Hankkeen toteuttajaosapuolena oli designtoimisto dadadotank.

Uusi tilanne on uusi mahdollisuus

Kumotun kuntien yhteisen Östersundomin yleiskaavan valmistelu käynnistyi jo yli kymmenen vuotta sitten ja moni asia on ehtinyt muuttua kaupunkisuunnittelussa sekä suhtautumisessa luontoalueiden asemaan pääkaupungissa. Helsingin metsä- ja puustoisen verkoston sekä niittyverkostojen kehittämistavoitteet, viimeisimmän luonnonsuojeluohjelman laajat uudet luonnonsuojelualueet, luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta käyty keskustelu, uusi LUMO-ohjelma, valmisteilla oleva kulttuuriympäristöohjelma, sekä tuoreen kaupunginvaltuuston hyväksymä uusi kaupunkistrategia kertovat kaikki hyvään suuntaan kääntyneestä muutoksesta suhtautumisessa helsinkiläiseen kaupunkiluontoon.

Mielestämme tämän orastavan positiivisen keskusteluilmapiirin tulisi kuitenkin näkyä vihdoin myös konkreettisesti yleiskaavatason suunnittelussa. Nyt Östersundomissa tähän on erinomainen mahdollisuus, kun kokonaan uuden sekä myös alueena aiemmasta hyvin eri tavalla rajatun osayleiskaavan suunnittelu on käynnistynyt ja moni asia joudutaan joka tapauksessa miettimään perusteellisesti uudelleen. Uusi tilanne tulisi nyt nähdä positiivisesti uutena mahdollisuutena tarkastella koko suunnittelualuetta uudelleen siten, että Östersundomin merkittävät luonto- ja kulttuuriympäristöarvot huomioidaan kumottua kaavahanketta paremmin ja yleiskaavatyö synkronoidaan heti alkuvaiheessa myös pian käynnistyvän Helsingin uuden luonnonsuojelualueohjelman suunnitteluun.

Suunnittelu aloitetaan määrittelemällä virkistysalueiden, säilytettävien arvokkaiden luontokohteiden ja ekologisten yhteyksien rajaukset niin tarkasti kuin se on mahdollista OAS-vaiheessa. Jäljempänä on pyritty arvioimaan Östersundomin osayleiskaavaan liittyviä luontoselvitystarpeita suhteessa kaava-alueen ilmeisiin ja mahdollisiin merkittäviin luontotyyppi- ja lajistoarvoihin, tehtyihin selvityksiin sekä niiden ajantasaisuuteen. Tämän jälkeen esitetään huomioita kohteiden arvottamisesta sekä listataan eräitä keskeisen tärkeitä luontokohteita, jotka vähintään tulee osoittaa tulevassa kaavassa SL-varauksiksi. Lopuksi esitetään muutamia yleisiä huomioita maamassojen hallinnasta sekä kaupunkirakenteen yhteensovittamisesta Östersundomin luontoarvojen kanssa.

Ekologisen verkoston ja keskeisten ekologisten yhteyksien määrittely

Kaava-alueen laajuuden ja sijainnin (= alueella keskeinen rooli pk-seudun ja Itä-Uudenmaan länsipuoliskon ekologisessa verkostossa) takia on erityisen tärkeää, että käytössä on objektiivisesti laadittu, myös kaava-alueen ulkopuolisen tilanteen ja yhteystarpeet huomioiva tarkastelu keskeisestä ekologisesta verkostosta. Helsingin luontotietojärjestelmästä, LTJ:stä, löytyvä metsäverkostoselvitys (kuva 1) tunnistaa melko hyvin keskeisimmät etelä-pohjoissuuntaiset yhteydet. Kaavan jatkotyöstössä nämä yhteydet tulee säilyttää toimivina eli riittävän leveinä ja luonnonsuojelubiologisesti laadukkaina. Kaavaratkaisuissa tulee aikaisempaa paremmin huomioida myös se, että niillä kaikilla on merkittäviä, ekoyhteydestä riippumattomia luontoarvoja.

Kaavahanketta koskevat itä-länsisuuntaiset ekologiset yhteydet ovat koko 2000-luvun heikentyneet. Nykyisistä yhteyksistä tärkein ja parhaiten säilynyt on Sipoonkorven eteläosaa myötäilevä runsasmetsäinen yhteys. Tämän ohella tulee huomioida myös Talosaarta, Karhusaaren metsiä sekä sisäsaaristoa myöten kulkeva yhteystarve. LTJ:stä puuttuu lisäksi Porvoonväylää eteläpuolelta myötäilevä ekologinen yhteys. Vaikka tämä yhteys onkin 2000-luvulla osin vakavasti heikentynyt, lienee sillä merkitystä ainakin sille lajistolle, joka pystyy leviämään erilaisia, melko lähekkäisiä, metsäisiä ”askelkiviä” hyödyntäen. Kyseiset tärkeimmät askelkivet, varsinkin väylän eteläpuoliset paikallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat luonnon ydinalueet tulee kaavoituksessa tunnistaa ja säilyttää.

Esitys: Kaavahankkeen yhteydessä tulee laatia ajantasainen ekologisen verkoston ja niihin kohdistuvien vaikutusten tarkastelu, jossa huomioidaan jo tunnistettujen etelä-pohjoissuuntaisten ekologisten yhteyksien ohella eri merkittävyystason luonnon ydinalueet. Lisäksi tulee määritellä ne luontoalueet, joilla on fyysisen kytkeytymisen tai lähekkäisen askelkivi-tyyppisen sijainnin takia ilmeistä merkitystä luontokohteiden itä-länsisuuntaisen kytkeytymisen säilyttämisen kannalta.

Luontoselvitykset

Östersundomin yleiskaava-alueelta on kertynyt 2000-luvun aikana runsaasti kaavoituksen ja luontovaikutusten arvioinnin kannalta tärkeää luontotyyppi- ja lajitason luontotietoa. Viimeksi kaupunki on täydentänyt tietopohjaa alueen uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lehto-, korpi-, räme- ja pienvesiluontotyypeistä. Olemassa olevan tiedon kunnioitettavasta määrästä huolimatta monet luontoarvojen kannalta keskeiset osa-alueet tunnetaan edelleen puutteellisesti varsinkin metsäisten luontoarvojen osalta. Osa kerätystä luontotiedosta on myös selvästi vanhentunutta.

Kaavoitus ei edellytä kaikkien mahdollisten luontotyyppi- ja lajistoarvojen selvittämistä varsinkaan yleiskaavatasolla. Sen sijaan kaavan valmistelun yhteydessä on oltava selvillä ainakin kyseisen kaavatason mitassa merkittävimmistä luontoarvoista ja niiden säilyttämisen kannalta tärkeistä alueista. Liiallinen painottuminen esimerkiksi luontodirektiivin IV liitteen lajeihin ei riitä tunnistamaan hankealueen olennaisimpia, metsäluontoarvoihin painottuvia, valtakunnallisia, maakunnallisia ja paikallisesti erittäin arvokkaita luontoalueita. Siksi olemme pyrkineet auttamaan kaavahanketta tekemällä arvion erilaisten luontotyyppi- ja lajitason selvitysten nykyisestä riittävyydestä sekä täydennystarpeista. Lisäksi arvioon on liitetty ehdotus joukosta täsmäselvityksiä, joilla olennaisimpia tietokatveita voisi arviomme mukaan kustannustehokkaasti poistaa. Melko kattava ja tavanomaista laadukkaampi luontotietopohja palvelee joka tapauksessa yleiskaavan ohella myös tulevaa asemakaavoitusta, joten siksi selvityksiin kannattaa juuri nyt (2022–2023) erityisesti resurssoida.

Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitykset

Kaava-alueella ei ole missään vaiheessa toteutettu yhtenäisillä käytännöillä ja kriteereillä uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien sekä useampaa luontotyyppiä edustavien laajempien luontoarvokohteiden selvitystä.

Kaavan selvitysaineistoihin sisältyvä Liitosalueen eteläosan kasvillisuusselvitys (Enviro 2011, maastotyöt tehty 2008) sisältää merkittävän määrän sen ajan selvityskäytännöillä kerättyä ja arvotettua luontotyyppitason tietoa varsinkin pienialaisten ns. lakikohteiden sijainnista ja sen hetkisestä tilasta Porvoonväylän eteläpuolisella alueella. Selvityksessä arvokkaiksi todetuissa erityiskohteissa kokonaisluontoarvojen hahmottamisen sijasta ylikorostuvat ehdottomasti liikaa niukkapuustoiset jouto- ja kitumaan kalliokuviot, vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset rehevät tai niukkapuustoiset korvet, jouto- ja kitumaan niukkapuustoiset nevat ja rämeet, vesitaloudeltaan säilyneet lammet, pikkupurot ja -norot, erilaiset luhtabiotoopit sekä ympäristöstään selvästi erottuvat, tavanomaisesta lehtoluonnosta erottuvat erityisen monipuoliset lehdot.

Vakavia puutteita on erityisesti laajempien luontoarvokeskittymien tunnistamisessa, METSO-arvojen huomioinnissa sekä ylipäänsä luonnontilaisen kaltaisten, lahopuustoisten tai muuten arvokkaiden kangasmetsien tunnistamisessa ja huomioinnissa. Selvityksessä on myös todettu selvitetyn ”Natura-luontotyyppien esiintyminen Natura-alueisiin rajautuvista kohteista”. Jälkimmäinen arviointi on vuoden 2022 tietopohjan perusteella muuttunut selvästi vanhentuneeksi eli mm. boreaalisia luonnonmetsiä on Natura-alueiden liepeillä huomattavasti tunnistettua enemmän.

Osaltaan selvityksen maastotöistä kulunut aika (14 vuotta) on myös muuttanut monien luontoalueiden arvoa ja tilaa, osin harjoitetun metsätalouden takia heikommaksi, mutta pääosin luonnontilaistumisen ja lahopuumäärien kasvun takia paremmaksi.

Östersundomin maanläjitysalueen YVA-selvitys luontoselvityksineen (Sito 2015) kattaa osan kaava-alueesta. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin antamassa lausunnossa (https://old.sll.fi/uusimaa/kannanotot/ostersundom-maa-aines-yva-pdf) on identifioitu ja yksilöity lukuisia kyseiseen luontoselvitykseen sisältyviä luontotyyppien luokitteluun ja tunnistamiseen liittyviä merkittäviä virheitä. Erityisen puutteelliseksi on osoittautunut lehtojen, korpien sekä luonnonsuojelullisesti erityisen arvokkaiden kangasmetsien tunnistaminen. Selvityksessä myös väitetään tunnistetun uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit, vaikka kaikki kangasmetsiin liittyvät luontotyypit on jätetty selvittämisen ja arvottamisen ulkopuolelle. Merkittävä osa selvitysalueen uhanalaisista lehtokuvioista on niin ikään jäänyt tunnistamatta, koska kuvioiden lehtoluonnetta ei ole tunnistettu.

Helsingin kaupungin vuosina 2017–2019 toteuttama luontotyyppiselvitys ei olennaisesti paranna tietopohjaa Östersundomin alueen arvokkaista luontokohteista. Pääsyynä siihen on, että keskeisessä roolissa olevat kangas- ja kalliometsien luontotyypit on jätetty selvittämättä ja merkittävä osa arvokkaista lehdoista on jäänyt edelleen tunnistamatta.

Esitys: Kaava-alueella tulee toteuttaa kattava luontotyyppiselvitys, jossa tunnistetaan ja arvotetaan myös uhanalaiset ja silmälläpidettävät kangasmetsäluontotyypit (= luontotyyppien puustoltaan luonnontilaisen kaltaiset edustajat) sekä kalliometsät (Etelä-Suomessa silmälläpidettävä luontotyyppi). Erityistä huomiota tulee kiinnittää erilaisten lehtoluontotyyppien aikaisempaa kattavampaan tunnistamiseen. Kartoituksen osana tulee myös tunnistaa yhtä kasvillisuuskuviota laajemmat, usein monia erilaisia luontotyyppejä sisältävät luonnontilaisen kaltaiset tai muuten arvokkaat luontokohteet. Olennaista on myös arvioida näiden sekä jo aikaisemmin arvokkaiksi todettujen luontokohteiden mahdollinen maakunnallinen merkitys käyttäen Uudenmaan liiton kriteeristöä (https://www.uudenmaanliitto.fi/files/6297/Luonnonymparistojen_arvottamisen_kriteeristo_Uudellemaalle_E119.pdf).

METSO-arvojen selvitys

Hankealueen Helsingin tuolloin omistamilla metsäalueilla on toteutettu 2011 melko kattava METSO-elinympäristöjen selvitys. Jonkin verran puutteita pääosin laadukkaaseen selvitykseen on jäänyt varsinkin luokan III kohteiden sekä osin myös luokan II kangasmetsäkohteiden tunnistamisen osalta.

Vuonna 2011 muiden omistajien kuin Helsingin omistamilla palstoilla ei ole tehty missään vaiheessa METSO-selvityksiä. Tietopuute koskee myös niitä satoja metsähehtaareita, jotka Helsingin kaupunki on vuoden 2011 jälkeen hankkinut kaava-alueelta (ks. kuvat 2 ja 3).

METSO-kriteereitä on tarkistettu 2016 (Syrjänen ym. 2016) ja lisäksi 11 vuodessa monen metsikkökuvion luonne on etenkin lahopuumäärien kasvun sekä metsien luonnontilaistumisen takia muuttunut olennaisesti.

METSO-elinympäristöjen kriteereillä on myös selkeä kytkentä Uudenmaan liiton asiantuntijatyönä laatimiin kriteereihin, joiden avulla on mahdollista tunnistaa erilaiset vähintään maakunnallisesti arvokkaat luontoalueet Uudenmaan alueella (Uudenmaan liitto 2012).

Esitys: METSO-selvitys tulee uusia koko hankealueen metsäisissä ympäristöissä käyttäen vuoden 2016 kriteereitä. Tietoja kerättäessä ja kohteita arvotettaessa on kiinnitettävä huomiota myös vähintään maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden kriteeristön kannalta tärkeän tiedon keräämiseen.

Pienvesiarvojen sekä vesilain 11 § luontotyyppien riittävä selvittäminen ja tunnistaminen

Kaavan selvitysaineistoihin sisältyy vuonna 2010 tehty selvitys koko hankealueen puroista. Norojen osalta selvitys ei selvästikään ole kattava. Selvitys on monen tekijän osalta laadukas, mutta purojen arvottamista esimerkiksi luonnontilaisuuden, biologisten arvojen sekä reunabiotooppien luontoarvojen perusteella ei ole tehty. Selvityksessä ei myöskään ole arvioitu sitä, mitkä purot tai purojen osuudet täyttävät vesilain 11 § mukaisen suojeltavan vesiluontotyypin kriteerit. Selvityksen liitekartalta 3 löytyvä jako uomaltaan muokattuihin ja uomaltaan luonnonmukaisiin osuuksiin nostaa kuitenkin melko hyvin esille ne keskeiset purot ja purojen osuudet, joiden tulisi uoman luonnontilan kaltaisuuden takia nauttia vesilain luontotyyppisuojaa myös kaavahankkeiden vaikutuksia vastaan.

Helsingin kaupungin vuosina 2017–2020 toteuttamassa uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien arvioinnissa on saatu jonkin verran lisätietoa myös Östersundomin kaava-alueen pienvesistä, mutta kattavaa kokonaiskuvaa esimerkiksi noista vesilain 11 § kriteerit täyttävistä kohteista tämäkään selvitys ei anna.

Alueella tehtyjen muiden luontoselvitysten kasvillisuusselvityksissä on tunnistettu yksittäisiä arvokkaita noroja sekä kerätty tietoa lampien tilasta ja kasvillisuudesta. Kaava-alueen norojen selvitystilanteen kattavuus jää hieman epävarmaksi kuten myös se, onko kaava-alueen vähien lampien luonne mahdollisina vesilain 11 § kohteina arvioitu.

Esitys: Hankealueen osalta on ilmeisiä perusteita täydentää tietopohjaa uomaltaan luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten norojen esiintymisestä. Lisäksi on syytä arvioida se, mitkä selvitysalueen lammista, puroista, puro-osuuksista sekä noroista täyttävät vesilain 11 § kriteerit. Kohteen purojen biologisista arvoista (mm. Punaisen kirjan hyönteiset ja sammaleet) olisi hyödyllistä hankkia täsmäselvityksillä lisätietoa.

Perinnebiotoopit ja niiden lajistolle erityisen tärkeät muut korvaavat ympäristöt

Kaava-alueella on runsaasti erilaisia pelto- ja niittybiotooppeja sekä erilaisia ihmisvaikutteisia muita ympäristöjä, joilla on hyvää potentiaalia toimia vaateliaan, perinnebiotooppeja suosivan lajiston toissijaisina elinympäristöinä. Tähän mennessä tehdyissä selvityksissä nämä luontotyyppien ja lajien uhanalaisuuden kannalta keskeiset arvot ovat jääneet selvästi aliselvitetyiksi.

Esitys: Kaava-alueen osalta on syytä parantaa tietopohjaa mahdollisten arvokkaiden perinnebiotooppien sekä muiden niiden vaateliaalle ja uhanalaiselle lajistolle tärkeiden alueiden sijainnista ja nykyluonteesta. Selvityksiä on syytä kohdentaa erityisesti niille alueille, joihin kohdistuu ilmeisiä rakentamispaineita.

Geologiset arvot

Hankealueella on useita Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisessa kallioalueselvityksessä (Husa & Teeriaho 2004a) paikallisesti arvokkaiksi todettuja kalliomuodostelmia (Hältingberget, Dagsverksberget) ja yksi valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu (Husa & Teeriaho 2004b) alue eli Kasaberget. Lisäksi kaava-alueella on muita kiinnostavia ja osin melko laaja-alaisia kalliomuodostelmia, jotka eivät ilmeisesti aikanaan ole olleet kallioselvityksien piirissä eivätkä siten myöskään arvottamisen kohteena. Helsingin kaupungin LTJ on kaava-alueen geologisia arvoja koskevan tiedon osalta ilmeisen puutteellinen eikä siinä ole Hältingbergetin aluetta lukuun ottamatta huomioitu muun muassa noita Suomen ympäristökeskuksen selvityksissä mainittuja paikallisesti arvokkaiksi todettuja kohteita.

Esitys: Hankealueella on perusteita luonnoltaan tai maisemiltaan arvokkaita kallioalueita koskevaan kokonaistarkasteluun. Selvityskohteiden valinnassa, maastoselvityksissä sekä kohteiden arvottamisessa tulee kiinnittää huomiota geologisten arvojen, maisema-arvojen sekä kalliokasvillisuuteen liittyvien arvojen ohella niin ikään alueiden merkitykseen uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien suojelun kannalta. Metsäisillä kohteilla huomio tulee kiinnittää myös puuston luonnontilaan, ikivanhoihin puuyksilöihin sekä lahopuun esiintymiseen.

Lajistoselvitykset

Lepakot

Helmikuussa 2022 nähtävillä olevassa osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa todetaan, että Östersundomin lepakkoselvitys valmistuu 2022. Selvityksen kohdentumisesta sekä toteutustavasta ei kuitenkaan anneta lisätietoja, mikä on suuri ongelma huomioiden hankealueen aikaisempien lepakkoselvitysten fataaleiksi osoittautuneet ongelmat ajoituksen ja toteutustavan osalta. Koko kaava-alueen kattavalle lepakkoselvitykselle on joka tapauksessa selkeät asiaperusteet.

Vuoden 2015 selvitys Östersundomin vaihtoehtoisilla maanläjitysalueilla tehtiin osin liian myöhään (10.7–15.8), mikä selvityksessä rehellisesti myös myönnetään. Nykyinen kartoitusohje korostaa sitä, että kartoitukset tulee tehdä kesä-, heinä- ja elokuulla.

Käytetty selvitysmetodi on vuoden 2015 selvityksessä sisältänyt pelkästään yöaikaista lepakkohavainnointia detektorilla ja vielä isoilla pinta-aloilla. Selvityksen perusteella ei ole tosiasiassa ollut minkäänasteisia mahdollisuuksia paikallistaa hankealueen metsäosilla tai rakennuksissa mahdollisesti sijaitsevia lepakoiden päiväpiiloja tai talvehtimispaikkoja. Havainnoinnissa ei myöskään ole käytetty lainkaan passiiviseurantalaitteita. Näiden tuottama lepakkotieto on jo vuosia sitten todettu keskeisen tärkeäksi työvälineeksi lepakkojen liikkumisen ja alueidenkäytön luotettavassa dokumentoinnissa.

Esitys: Hankealueella on perusteita selvityttää huomattavilla pinta-aloilla lepakoille mahdollisesti tärkeät luokkien I, II ja III lepakkoalueet käyttäen sekä mukana kuljetettavia detektoreita että erityisen potentiaalisilla osa-alueilla passiiviseurantalaitteita. On toivottavaa, että luvattu Östersundomin lepakkoselvitys toteutetaan tältä osin mallikelpoisesti kiinnittäen huomiota erityisesti niihin osa-alueisiin, joihin suurin maankäytön muutospaine kohdistuu.

Korennot

Laji.fi-tietojärjestelmässä on havaintoja useista luontodirektiivin liitteen IV korentolajeista kaava-alueelta (ainakin sirolampikorento, idänkirsikorento) tai sen välittömästä läheisyydestä (lummelampikorento, täplälampikorento).

Esitys: Ainakin Stora Dammenin, sen pohjoispuolisen Lilla Dammenin (Porvoonväylän pohjoispuoli) ja Gumbölen lampien osalta on tarpeen tehdä korentoselvitys. Lisäksi on syytä päivittää Hältingträskin osalta maanläjityshankkeen vaikutusarviointiin liittyvä vuoden 2015 selvitys.

Kirjoverkkoperhonen

Kirjoverkkoperhonen on Etelä-Suomessa melko yleinen ja vakiintunut perhoslaji, joka on arvioitu uhanalaistarkastelussa säilyväksi (LC). Kuitenkin se on luontodirektiivin liitteen IV laji, jonka esiintyminen on perusteltua selvittää vähintäänkin lajille selvästi potentiaalisten kallio- ja kangasmetsäalueiden osalta. Pelkästään laji.fi:ssä on kaava-alueelta parisenkymmentä 2000-luvun havaintoa. Osa esiintymispaikoista on kaatuneen yleiskaavan rakentamisvarauksilta yms.

Kirjoverkkoperhosen esiintymistä kaava-alueella on ilmeisesti selvitetty vain maanläjitysvaihtoehtojen YVA-hankkeen yhteydessä 2015. Kyseisen selvityksen raportissa todetaan kyseisenä kesänä päiväperhosia olleen ”poikkeuksellisen vähän”. Raportin yhteydessä oleville kartoille rajatut varsinaiset tarkemman selvityksen alueet on rajattu ilmeisen tiukoilla kriteereillä vain kaikkein potentiaalisimmista kohteista, mikä antaa perusteita täydentää selvityksiä myös YVA:n selvityskohteilla.

Esitys:Kirjoverkkoperhoselle tärkeät alueet on syytä selvittää koko kaava-alueelta. Samassa yhteydessä on syytä huomioida ja selvittää mahdollisuuksien mukaan myös muita Punaisen kirjan perhoslajeja, joista selvitysalueelta on aikaisempia havaintoja (laji.fi-järjestelmässä havaintoja noin 20 Punaisen kirjan perhoslajista).

Viitasammakko

Nähtävillä helmikuussa 2022 olevassa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa todetaan, että täydentävä viitasammakkoselvitys valmistuu 2022. Mitään tarkempaa tietoa selvityksen kohdentumisesta ei anneta.

Esitys: Viitasammakkoon liittyvät selvitykset on syytä toteuttaa kaikilla lajille potentiaalisesti soveltuviksi arvioiduilla kohteilla (lammet, lampareet, purot, isoimmat ojat).

Linnusto

Helsingin LTJ:ssä on onnistuneesti tunnistettu tärkeinä lintualueina kaava-alueen keskeisimmät metsä- ja peltovaltaiset osa-alueet. Erityisen arvokkaita suojelemattomista alueista ovat Eteläinen Sipoonkorpi sekä Talosaaren laitumet, mutta tärkeitä ovat myös Immersbackan metsäalue, Itäsalmen metsät, Talosaaren metsä, Sjöängen, Kasabergetin metsäalue (osin suojeltu) sekä Östersundominlahden lintualueen suojelemattomat osat.

Isolla kaava-alueella on linnustotietojen osalta selvästikin eri tasoisesti selvitettyjä alueita, joissa varsinkin tiedot eräistä harvalukuisemmista, suojelu- ja huomiointitoimien kannalta tärkeistä lajeista ovat edelleen osin puutteellisia.

Linnustoarvojen huomioinnin ja linnustovaikutusten asiallisen arvioinnin osalta esiintymistietojen puutteita suurempi ongelma ovat kuitenkin edelleen puutteelliset ja yksipuoliset vaikutusarvioinnit.

Esitys: Lisäselvitystarpeita liittyy lähinnä eräiden harvalukuisten lajien (petolinnut, tikat, kanalinnut) esiintymisen tarkempaan selvittämiseen oikeana aikana tehtyjen täsmäselvitysten sekä olemassa olevan harrastajatiedon kokoamisen avulla. Olennaisen tärkeää on arvioida aikaisempaa paremmin kaavan vaikutukset tiedossa oleviin LTJ:n arvokkaisiin lintualueisiin. Myös Sipoonkorven Natura 2000-alueen osalta on syytä tehdä aikaisempaa laadukkaampi ja syvällisempi linnustovaikutusten arviointi, jossa huomioidaan myös Sipoonkorven metsämantereen mahdollisen supistumisen sekä nykyisten ekologisten yhteyksien heikkenemisen vaikutukset.

Lahokaviosammal

Kaava-alueelta on kertynyt havaintoja tästä rauhoitetusta sammallajista Olli Mannisen vuosina 2017 ja 2018 tekemien epäkattavien maastokäyntien yhteydessä. Laji on vasta 2019 opittu tunnistamaan täysikasvuisten sammalyksilöiden ohella myös ns. protoneemavaiheen (alkeisrihmavaihe) yksilöistä, mikä on moninkertaistanut havaintojen määrän.

Kaava-alueella on runsaasti sellaisia metsiä, joilla on kasvupaikkojen luonteen, kosteusolojen sekä lahopuun runsaan esiintymisen perusteella potentiaalia olla huomattavan tärkeitä lahokaviosammalen esiintymiskeskittymiä. Tällaisten tavanomaista selvästi tärkeämpien ja elinvoimaisempien esiintymiskeskittymien selvittäminen ja huomiointi on perusteltua myös osayleiskaavatasolla, vaikka lajin yksittäisten esiintymislaikkujen kaavalliseen erityishuomiointiin osayleiskaavatasolla ei lajia koskevan nykytiedon perusteella välttämätöntä tarvetta olisikaan.

Esitys: Kaava-alueella tulee toteuttaa lahokaviosammalselvitys, jonka tavoitteena on määrittää lajin säilymisen kannalta keskeisimmät, runsaasti esiintymiä sisältävät osa-alueet. Selvitykset on syytä kohdentaa niille maankäytön muutosalueille, joissa on pinta-alallisesti merkittäviä keskittymiä kuusivaltaisia kosteapohjaisia reheviä tai keskireheviä kangasmetsiä, korpia, korpimuuttumia ja -turvekankaita, kuusivaltaisia lehtoja tai erilaisia puronvarsia. Erityisen keskeiset selvitysalueet painottuvat Porvoonväylän pohjoispuolelle.

Kääväkkäät

Kääpäselvitykset on todettu kustannustehokkaaksi tavaksi tunnistaa lahopuulajistoltaan monipuoliset metsät. Lisäksi pääkaupunkiseudun Viherkehän alueelta on olemassa runsaasti Metsähallituksen sekä kaupunkien teettämiä kääpäselvityksiä, jolloin erilaisten alueiden suojeluarvon vertailu on mahdollista.

Hankealueella on runsaasti metsiä, joissa on eri-ikäisen lahopuun runsaan esiintymisen takia korkea potentiaali uhanalaisten ja vaateliaiden kääpä-, orvakka- ja orakaslajiston esiintymiselle. Tähän mennessä varsinaisia selvityksiä on tehty Helsingin kaupungin toimesta vain Landbon länsipuolella (2011), Kantarnäsbergetin alueella (2011), Norrbergetin alueella (2019) sekä Kasabergetin, Marbackenin, Ribbingön sekä Talosaaren metsäalueilla (2021).

Esitys: Kääpäselvityksiä kannattaisi tehdä ainakin kaava-alueen merkittävimmillä lahopuustoisten kallio-, kangas- ja lehtometsien keskittymillä. Seka- tai lehtipuuvaltaisten, runsaasti lahopuuta sisältävien lehtojen osalta perusteita olisi myös orvakoiden ja orakkaiden selvittämiseen.

Isolampisukeltaja

Laji on uhanalaistarkastelussa valtakunnallisesti säilyväksi arvioitu IV liitteen kovakuoriaislaji, jolla on kuitenkin sama juridinen asema kuin esimerkiksi liito-oravalla ja viitasammakolla. Laji.fi:ssä on lajista huomattavan vähän havaintoja pääkaupunkiseudulta, itäsuunnasta ei oikeastaan lainkaan. Lienee lajina aliselvitetty.

Esitys: Lajin täsmäselvittäminen sille soveltuvissa kaava-alueen elinympäristöissä on perusteltavissa ainakin tilanteissa, joissa näihin kohdentuu muuttavaa maankäyttöä.

Liito-orava

Östersundomin maanläjityshankkeen YVA:n yhteydessä on 2015 selvitetty hankevaihtoehtojen liito-oravatilanne, ilman havaintoja. Lajista ei myöskään ole aikaisempia varmoja tietoja Östersundomin kaava-alueelta eikä myöskään laji:fissä lähialueiden havaintoja Helsingin, Sipoon tai Vantaan osalta. Vantaan osalta laji.fi-järjestelmä on kuitenkin liito-oravatiedon suhteen osin puutteellinen eli lajia on havaittu muutamia vuosia sitten Vaaralan alueelta (Kuussillantien metsä), josta kaava-alueen reunaan on vain 2 km (välissä tosin tehokkaaksi leviämisesteeksi laskettava Kehä III).

Arvio: Ei perusteita tehdä liito-oravaselvityksiä tai ainakaan näitä selvityksiä ei voi asiaperusteilla priorisoida erityisen tärkeiksi.

Puronotkojen hyönteiset

Kohteella on useita biologisesti monipuolisia puroja, joihin liittyy arvokasta lehtoluontoa sekä erilaisia lahopuustoisia biotooppeja.

Esitys: Kaava-alueen purojen ja niihin liittyvien reunabiotooppien hyönteislajisto kannattaisi selvittää tarkemmin.

Olemassaolevan lajistotiedon hyödyntämisestä

Toivomme, että kaupunki osana kaavatyötä kerää kaavaprosessin yhteiseen tietovarastoon olemassa olevan, kaavan luontovaikutusten kannalta validin lajistotiedon. Laji.fi-tietojärjestelmän luotettavista tiedoista olisi hyvä tehdä yhteenveto. Lisäksi tulisi selvittää esimerkiksi kyselyllä se, onko erilaisille lajiharrastusjärjestöille kertynyt tieto kaavaprosessin käytössä.

Omasta puolestamme toimitamme kaavaprosessin käyttöön Olli Mannisen Helsingin luonnonsuojeluyhdistykselle toimittamia lajistotietoja hänen kaava-alueelle 2015, 2017 ja 2018 tekemiltään maastokäynneiltä (liitteet 2 ja 3 ohessa). Aineistot auttavat paikallistamaan monia luontoarvojen kannalta keskeisiä metsäisiä luontoalueita. Niitä on syytä käyttää toisaalta huonosti harkittujen rakentamisvarausten poissulkemiseen, toisaalta säilyttävien ja suojelevien ratkaisujen kohdentamiseen. Näiden epäkattavien käyntienkin tulokset antavat osaltaan viitteitä tiettyjen osa-alueiden huomattavan korkeasta lajistopotentiaalista ja antavat samalla perusteita tehdä eräitä mielipiteessämme ehdotettuja lisäluontoselvityksiä.

Luontokohteiden arvottamisesta

Kaava-alueen erilliset, valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaat luontokohteet on toistuvasti määritelty ja arvotettu puutteellisesti, mikä vaikeuttaa myös asiallista kaavoitusta, suojeluratkaisujen kohdentamista sekä luontovaikutusten arviointia. Osayleiskaavatasolla olennaista on tunnistaa valtakunnallisesti merkittävien kohteiden ohella maakunnallisesti arvokkaat sekä paikallisesti erityisen arvokkaat luontoalueet. Vähintään maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden määrittely on mahdollista tehdä käyttäen Uudenmaan liiton asiantuntijatyönä vuonna 2012 laatimia kriteerejä.

Arvio: Kaava-alueen luontokohteet tulee arvottaa yhdenmukaisilla kriteereillä siten, että satojen kohteiden joukosta saadaan poimittua esiin valtakunnallisesti, maakunnallisesti, paikallisesti erityisen arvokkaat sekä paikallisesti arvokkaat kohteet. Luontokohteiden rajaamisessa ja arvottamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota laajempien – useimmiten useita luontotyyppejä sisältävien – arvokokonaisuuksien tunnistamiseen.

Keskeisiä SL-varausta edellyttäviä luontokohteita Östersundomissa

1. Bruksvikenin suojelualueen ympäristö

2. Kasaberget-Kantarnäsbergetin alue

3. Ribbingön metsä (Ribbingintien pohjoispuoli)

4. Marbackenin alue

5. Talosaaren metsät

6. Östersundominlahden tärkeän lintualueen Natura 2000 -rajaukseen kuulumattomat osat

7. Karhusaaren arvokkaimmat metsät

8. Gumbölen kallioalueet ja lampareet

9. Stora Dammen, puronvarsi sekä lähialueet

10. Immersbackan lehto

11. Edustavin osa Rödjan-Kattrumpanin alueen METSO-kohteista ja luontotyypeistä

12. Norrbergetin ja Landbon välinen luonnontilaisen kaltaisten metsien keskittymä

13. Hältingträsk-Hältingbergetin alue

14. Långkärrsberget-Puroniityn metsät ja suot

Esitämme perusteluja Östersundomin SL-varauksille ohessa olevassa liitteessä (liite 1).

Natura-arviointi

Östersundomin aiemman kaavoituksen yhteydessä sellainen Natura-arvio, joka oikeasti täyttää lainsäädännön edellyttämät vaatimukset, on laadittu ainoastaan Mustavuori–Östersundomin lintuvedet -Natura-aluetta koskien. Sipoonkorven Natura-alueen osalta tehty arvio on ollut pelkkä muodollisuus, joka ei lain vaatimuksia täytä.

Esitys: Nyt käynnistyvässä kaavahankkeessa myös Sipoonkorven Natura-arvio tulee toteuttaa lain edellyttämällä tavalla. Sen keskeisenä elementtinä tulee olla arvio siitä, miten Östersundomin alueella mahdollisesti tapahtuvasta rakentamisesta aiheutuva metsäalueiden menetys vaikuttaa Natura-alueen luonnonarvoihin – niin siihen kohdistuvan lisääntyvän virkistyspaineen kuin Natura-alueella suojeltuja luontotyyppejä vastaavien metsäisten luontotyyppiesiintymien menettämisen kautta.

Maamassojen hallinta suunnittelualueella

Kumotun yleiskaava-alueen massatasapainon (rakentamisen yhteydessä syntyvät kaivumaat ja rakentamiseen tarvittavat kiviainesjakeet) todettiin olevan alijäämäinen kiviainesten ja täyttöpengermateriaalin osalta, ja toisaalta alueen rakentamisen aikana arvioitiin syntyvän noin 5–7 milj. m³rtr ylijäämämaita. Maa-ainesten käsittely- ja varastointialueeksi sekä ylijäämämaiden loppusijoitusalueeksi osoitettiin kaavassa Hältingbergetin alueelta 43 ha eli varsin mittavan kokoinen alue. Kuten tässä mielipiteessä edellä todetaan, kyseessä on Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisessa kallioalueselvityksessä (Husa & Teeriaho 2004a) paikallisesti arvokkaaksi todettu kalliomuodostelma ja alue, joka on tällä hetkellä pääosin kallioista kangasmetsää. Sen todellisia luontoarvoja ei ole aiemmissa selvityksissä riittävästi tunnistettu. Alue on Sipoonkorven metsämantereen saumatonta jatkumoa ja siten osa keskeistä ekologista verkostoa. Vaikka läheisen moottoritien melu heikentääkin alueen arvoa esimerkiksi virkistysalueena, on se aivan liian arvokas uhrattavaksi käyttöön, joka tuhoaa sen luonnon totaalisesti.

Vaikutusten arvioinnissa tulee riittävästi huomioida maa-aines- ja rakentamishankkeiden yhteisvaikutus, koska niiden vaikutukset voivat olla merkittävän kumulatiivisia. Ei riitä, että louhinta- ja maansiirtotöiden vaikutusten arviointi tehdään pelkästään osayleiskaavan alueella, vaan myös alueen ulkopuolella silloin, kun vaikutukset kohdistuvat muualle (esim. kun rakentamiseen tarvittavaa kiviainesta tai täyttömaata tuodaan muualta). Aikaisemmat selvitykset ovat perustuneet valitettavan suuressa määrin virheellisiin tai puutteellisiin tietoihin esimerkiksi lajityyppien osalta, kuten tässä mielipiteessä edellä esitetään.

Suunnittelussa tulee huomioida ympäristönsuojeluoikeuden yleiset periaatteet, kuten varovaisuus- ja huolellisuusperiaate (KHO 2019:166), selvilläolovelvollisuus (KHO 2019:55) sekä EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntö.

Helsingin kaupunkistrategian tavoitteeksi on asetettu, että Helsinki on hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää kasvihuonepäästöjen vähentämistä, joka sisältää myös vaatimuksen päästöjen kompensoinnista. Kompensoimista tapahtuu hiilivarastoja ja -nieluja kasvattamalla. Tällä hetkellä Östersundomin alue muodostaa merkittävän hiilivaraston ja hiilinielun. Jo suunnitteluvaiheessa on oltava tiedossa, miten suunniteltu rakentaminen tulee vaikuttamaan Helsingin hiilineutraaliuteen. Avoimen päätöksentekokäytännön periaatteiden mukaan nämä laskelmat tulee saattaa nähtäville, ja esimerkiksi luontojärjestöillä on oltava mahdollisuus ottaa niihin kantaa. Päätöksiä tehtäessä on huolehdittava, että kaupunginvaltuutetut saavat riittävästi tietoa ja koulutusta tästä vielä huonosti tunnetusta aiheesta ja sen liittymisestä kaupungin hiilineutraalisuustavoitteeseen sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.

Mielestämme tilanteissa, joissa ovat vastakkain ympäristöarvot ja kustannustehokkuus, etusijalle tulee aina laittaa ympäristöarvot. Ympäristöarvojen kunnioittaminen saattaa edellyttää pidempää rakennusaikataulua, lisätutkimuksia sekä koerakentamista.

Maamassojen syntymistä on hyvä vähentää myös säästämällä tonttien alkuperäistä maastoa, kiviä, puustoa ja kasvillisuutta pihoilla ja tonttien reunoilla. On syytä pyrkiä pois nykyisestä käytännöstä, ettei niillä ole mitään arvoa. Tällä hetkellä ne tuhotaan, jos säästäminen aiheuttaa pieniäkin kuluja. Kannattaa huomata, että luonnon säästäminen tarjoaa myös hienoja mahdollisuuksia pihasuunnitteluun ja lisää asukkaiden hyvinvointia.

Esitys: Osayleiskaavan tulee edellyttää syntyvien massojen vähentämistä. Massojen hallinnan tulee perustua tarkkoihin lähtötietoihin ja huolelliseen suunnitteluun. Hankkeiden on myös pohjauduttava kattaviin, ajantasaisiin selvityksiin. Maankäytönsuunnittelussa on huomioitava viime vuosina kehittyneet massatalouden laskentamenetelmät. Metsien hiilinielut on otettava mukaan laskentaan. Massojen louhinta-, varastointi- ja käsittelyalueet tulee pitää kestävän kehityksen periaatteet huomioiden mahdollisimman suppeina. Päämääräksi on otettava varastoinnin ja loppusijoituksen hajasijoitus mahdollisimman vähän luontoa ja asukkaita häiritseviin kohteisiin.

Luontoarvot ja kaupunkirakenne

Katsomme Östersundomin osayleiskaavan laatimisen mahdollistavan Helsingille nyt aidosti uuden mahdollisuuden tarkastella luonto- ja kulttuuriympäristöarvojen säilyttämistä ja kehittämistä alueella. Tilaisuus kannattaa käyttää viisaasti. Edellä mainittujen uusien luontoselvitysten laatimisen ja niiden tulosten huolellisen analyysin jälkeen Östersundomin ekologisten verkostojen nivoutuminen tulevaan kaupunkirakenteeseen perustuisi laajemmalle tutkimus- ja tietopohjalle.

Jo nykyisen luontotiedon perusteella on pääteltävissä, että Sipoonkorven kansallispuiston laajentaminen suojelualueina ja osin virkistysmetsinä kohti Talosaaren ja Salmenkallion luontoalueita sekä rannikkoa on yksi keskeisistä päämääristä, jonka tulisi ohjata yleiskaavatyötä. Toinen merkittävä vastaava kokonaisuus muodostuu Puroniityn metsäisen ydinalueen ekologisen yhteyden kehittämisestä kohti merenrantaa idässä ja toisaalta länsisuuntaan poikittaisena viheryhteytenä.

Östersundomin virkistysalueet ja osin myös suojelualueet tulevat palvelemaan myös muun Helsingin asukkaiden ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Tämä korostuu, jos vaikkapa Itä-Helsingin asukasmäärä kasvaa ja kaupunkiluonto vähenee Yleiskaava 2016:n mukaan.

Porvoonväylä aiheuttaa useita metsäverkoston ja ekologisten yhteyksien katkoksia. Ne tulee selvittää lajikohtaisesti. Alikulkutunnelit ja vihersillat on huomioitava suunnittelun alkuvaiheessa. Uuden raideliikenneratkaisun suunnittelu on hyvä tilaisuus huomioida alusta asti metsäverkosto ja ekologiset yhteydet. Esimerkiksi alikulkuyhteyksiä voidaan luoda nostamalla raiteet joillain osuuksilla maan yläpuolelle siltana.

Östersundomin merkittävien arvokkaiden kulttuuriympäristöjen suhteen ei riitä, että huomioidaan kolme melko pienikokoista RKY-aluetta, vaan myös alueen hyvin vanhojen, osin jopa keskiaikaisten, kylä- ja talopaikkojen kokonaisuuksien säilyttämisen riittävine suoja-alueineen tulee olla itsestäänselvyys jatkotyössä, esimerkkeinä Gumbölen vanhin kulttuuriympäristö sekä Kappelintien kokonaisuus. Muinaiset viljely- ja niittyalueet yhdistyvät monissa kohdin saumattomasti myös luontoarvoiltaan merkittäviin viher- ja sinialueisiin, näin erityisesti Östersundomin lukuisten maisemallisesti hienojen loivasti laaksomaisten, usein purojen halkaisemien viljelyalueiden kohdalla. Monet purot ja ojat tulee nähdä myös vaalimisen arvoisina ekologisina yhteyksinä. Niiden reunojen pensaikot ja muu kasvillisuus tarjoavat suojaisia liikkumisreittejä ja suojapaikkoja monille eläimille.

Lainvoimainen uusi maakuntakaava määrää Östersundomin rakentamisen edellyttävän kaupungilta sitovaa päätöstä raideliikenneyhteyden toteuttamisesta alueelle sekä sen mahdollistavaa yhteiskuntarakennetta. Maakuntakaavan ohjaama kaupunkirakenne voidaan suunnittelualueelle toteuttaa kuitenkin tarkemmassa suunnittelussa yleiskaavatasolla ja myöhemmin laadittavissa asemakaavoissa usealla eri tavalla.

Tässäkin asiassa osayleiskaavassa on nyt mahdollisuus uudenlaisiin ja luoviin ekologisen ja ilmastoneutraalin rakentamisen ratkaisuihin, joissa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä hyvin toisiinsa kytkeytyneiden laajojen ja yhtenäisten viheralueiden turvaaminen on suunnittelussa johtoajatuksena.

Helsingissä 28.2.2022

Antti Halkka
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Lauri Kajander
erityisasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Lisätietoja

• Matti Lipponen, varapuheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry: matti.lipponen(a)welho.com / 040 8248704
• Jyri Mikkola, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry: jyri.mikkola(a)sll.fi / 0400 372433

Liitteet

Lähteitä

Enviro 2008. Liityosalueen eteläosan kasvillisuusselvitys. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2011:14.

Husa, J., Teeriaho, J. 2004a. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-Uudellamaalla. Suomen ympäristökeskus, luonto- ja maankäyttöyksikkö. Raporttiluonnos (julkaisematon moniste). 164 s.

Husa, J., Teeriaho, J. 2004b. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla. Jukka Husa ja Jari Teeriaho, 2004. Alueelliset ympäristöjulkaisut 350, 467 s. Painettu julkaisu ISBN 952-11-1721-4 (nid.)

Syrjänen ym. 2016. Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäelinympäristöjen tunnistaminen: METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016–2025. Ympäristöministeriön raportteja 17:2016.

Uudenmaan liitto 2012. Luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellemaalle (LAKU). Loppuraportti. Uudenmaan liiton julkaisuja E 119- 2012. 54 s.