Valitus Espoon Miilukorven asemakaavasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen

• Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 8.6.2022 päätöksellään piirin ja Espyyn valituksen Miilukorven asemakaavasta. Pidämme merkittäviä luontoarvoja uhkaavaa asemakaavaa lain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisena ja hallinto-oikeuden päätöstä puutteellisesti perusteltuna, joten haimme jatkovalituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

VALITUSLUPAHAKEMUS JA VALITUS 8.7.2022

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Espoon ympäristöyhdistys ry

Asia
Valitusluvan hakeminen ja valitus sekä vaatimus täytäntöönpanon kieltämiseksi.

Valituksenalainen päätös
Helsingin hallinto-oikeuden päätös H3231/2022 (valituksenalainen päätös Liite 1, valitusosoitus Liite 2). Antopäivä 8.6.2022

Diaarinumerot
(samassa päätöksessä on käsitelty kaksi valitusta, eikä päätöksestä ilmene kumpi diaarinumeroista koskee Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin ja Espoon ympäristöyhdistyksen valitusta)
21158/03.04.04.04.16/2021
21268/03.04.04.04.16/2021

Päätös, jota valituksenalainen Helsingin hallinto-oikeuden päätös koski:
Espoon kaupunginvaltuusto 25.1.2021 § 11. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Miilukorpi II -asemakaavan, piirustusnumero 6336, 72. kaupunginosassa (Karhusuo).

Valittajat
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki
Espoon ympäristöyhdistys ry, Espoo

Prosessiosoite
Erityisasiantuntija Lauri Kajander
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Itälahdenkatu 22 b A
00210 HELSINKI
Puhelin 045 114 0088
Sähköposti uusimaa (a) sll.fi
Toivomme ensisijaisesti sähköistä asiointia.

Vaatimukset

1. Haemme valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
2. Helsingin hallinto-oikeuden päätös H3231/2022 kumotaan tässä valituksessa eritellyin osin.
3. Kumotaan Espoon kaupunginvaltuuston 25.1.2021 hyväksymä Miilukorpi II –asemakaava Helsingin hallinto-oikeudelle 9.3.2021 tekemämme valituksen mukaisesti.
4. Päätöksen täytäntöönpano kielletään KHO:n päätökseen asti.

PERUSTELUT

Asian kuvaus

Valitimme 9.3.2021 Helsingin hallinto-oikeuteen Espoon kaupunginvaltuuston päätöksestä hyväksyä Miilukorpi II asemakaava. Vaadimme päätöstä kumottavaksi ensisijaisesti kokonaan ja toissijaisesti kumottavaksi tietyiltä valituksessa perustelluilta osiltaan, mm. maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja 54.2 §:n, maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisena.

Alkuperäinen 9.3.2021 päivätty valituksemme on tämän valituksen Liitteenä 3. Lisäksi liitteinä ovat alkuperäisen valituksen liitteet (Liitteet 3.1-3.5) sekä 4.8.2021 annettu vastaselitys (Liite 4). Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valituksemme 8.6.2022.

Valitusluvan edellytykset

Katsomme, että lain mukaiset edellytykset valitusluvan myöntämiselle täyttyvät.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaan valituslupa on myönnettävä, jos: 1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi; 2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai 3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

TARKEMMAT PERUSTELUT JA VALITUS

1) Oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi
1.1) Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisuus

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen mukaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista ei ole tarpeen arvioida kaavojen valmistelun eikä hyväksymisen yhteydessä, eikä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisuus myöskään ole relevantti valitusperuste kaavojen yhteydessä. Kantaansa hallinto-oikeus perustelee sillä, että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen tulisi automaattisesti tarkastelluksi kun arvioidaan perustuuko kaava riittäviin selvityksiin ja onko se kysymyksessä olevalle kaavalle säädettyjen sisältövaatimusten mukainen. Hallinto-oikeus luo tässä kokonaan omaa laintulkintaansa, ja Korkeimman hallinto-oikeuden on tarpeen antaa ratkaisu siitä, onko tämä tulkinta lainmukainen, ja mikäli ei ole, tutkia valittajien valitukset siltä osin kuin niissä on käytetty valitusperusteena valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisuutta. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, ettei valituksissa ole kyse hallinto-oikeuden väittämällä tavalla yksittäisen valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen vastaisuudesta, vaan molemmat valitukset yhteen laskien usean eri valtakunnallisen alueidenkäytöntavoitteen vastaisuudesta.

1.2) MRL 9 §:n ja MRA 1 §:n vastaisuus

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Espoon kaupunginvaltuuston v. 2021 hyväksymän asemakaavan kaavaratkaisun perustuminen v. 1997 lainvoiman saaneeseen ja edelleen lainvoimaiseen yleiskaavaan (jonka perustaksi ei ole tehty nykylainsäädännön mukaisia kaavalta edellytettäviä tutkimuksia ja selvityksiä – MRL 9 § ja MRA 1 §) sekä asemakaavaa varten laadittuun, v. 2005 tilannetta kuvaavaan luontoselvitykseen, riittää faktisesti siihen, että hallinto-oikeus katsoo, että kaava perustuu riittävällä tavalla MRL 9 §:n ja MRA 1 §:n edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Siten kaava-alueelle vuoden 2007 ja kaavan hyväksymisen välillä 14 vuoden aikana kaavoittajan ja muiden toimijoiden toimesta laadittujen luontoselvitysten tulokset on voitu jättää kaavaratkaisussa valtaosin huomiotta. Korkeimmalta hallinto-oikeudelta tarvitaan ratkaisu siihen onko Helsingin hallinto-oikeuden kanta tältä osin lainmukainen. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee käsitellä alkuperäinen valituksemme siltä osin kuin siinä on kyse asemakaavan MRL 9 §:n ja MRA 1 §n vastaisuudesta.

Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

• Alueen lainvoimaisen yleiskaavan kohdalla täyttyvät ne MRL:n esitöissä mainitut (ote alla) ehdot, joiden perusteella kaava olisi voitu kaavoittajan toimesta todeta vanhentuneeksi. Yleiskaavan kaavaratkaisua ei siten voi käyttää perusteluna sille että v. 2007 jälkeen tehtyjen luontoselvitysten tuloksia ei ole juuri otettu kaavaratkaisussa huomioon.

  Vanhentuneesta yleiskaavasta poikkeamisesta on säädetty maankäyttö- ja rakennuslakiin lisätyssä 42 §:n 4 momentissa, joka on tullut voimaan 1. toukokuuta 2017. Lainkohdan esitöissä (HE 251/2016 vp, yksityiskohtaiset perustelut) on esitetty muun ohella seuraavaa:

  ”Yleiskaavan vanhentuneisuutta arvioitaessa on mietittävä, ohjaako yleiskaava tarkoituksenmukaisella tavalla yhdyskuntien ja maankäytön kehittämistä ja asemakaavoitusta. On myös selvitettävä, ovatko olosuhteet muuttuneet niin merkittävästi, että yleiskaavan mukaiset ratkaisut eivät enää ole perusteluja. Vanhentuneisuuden yhtenä kriteerinä voitaisiin pitää yleiskaavan ikää, vaikkakaan pelkästään iän perusteella ei voida päätellä yleiskaavan vanhentuneisuutta. Esimerkiksi alueilla, joilla ympäristön säilyttämiseen ja suojelemiseen liittyvät arvot ja tavoitteet korostuvat, voi vanhakin yleiskaava olla edelleen sisällöltään tarkoituksenmukainen. Yleiskaavan vanhentuneisuuden kriteerinä voitaisiin pitää myös sitä, jos se on ristiriidassa alueelle myöhemmin laaditun maakuntakaavan kanssa. Asemakaavaa laadittaessa voitaisiin tällöin maakuntakaavan periaatteet ottaa huomioon. Myös eri viranomaisten kannanotoilla olisi merkitystä asian arvioimisessa. Lähtökohtana näissäkin tilanteissa olisi kuitenkin ensisijaisesti yleiskaavan tarkistaminen eikä asemakaavojen laatiminen yleiskaavan vastaisesti.

  Perusteltuna syynä asemakaavan laatimiselle yleiskaavasta poiketen voitaisiin pitää sitä, että asemakaavan vaikutukset on mahdollista arvioida ilman sen kytkemistä laajempaan yleiskaavalliseen tarkasteluun. Myös parhaillaan laadittavana olevan yleiskaavan linjaukset ja sisältö olisi mahdollista ottaa huomioon. Asemakaavan on sovelluttava yleiskaavalliseen kokonaisuuteen ja asemakaavan sisältövaatimusten täyttymisen lisäksi on voitava arvioida, että myös yleiskaavan sisältövaatimukset täyttyvät. Menettelyä voitaisiin käyttää erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa yleiskaava on vanhentunut jonkin yksityiskohdan osalta, mutta ei kokonaisuutena. Yleiskaavan keskeisten tavoitteiden ja periaatteiden kanssa ristiriidassa olevaa ratkaisua ei asemakaavalla tai asemakaavan muutoksella voitaisi hyväksyä. Tällaisena voitaisiin pitää esimerkiksi yleiskaavassa osoitetun viheryhteyden katkaisemista tai yhdyskuntarakenteen kehittämiseen liittyviä yleiskaavasta poikkeavia merkittäviä ratkaisuja.”

• Olemme alkuperäisessä valituksessamme kohde- ja aihekohtaisesti eritellen osoittaneet, että niin v. 2005 luontoselvityksessä kuin sen jälkeen kaavoittajan teettämissä täydentävissä luontoselvityksissä on sellaisia vakavia puutteita ja jopa virheellistä tietoa, joiden vuoksi kaavan merkittävien vaikutusten selvittäminen lain edellyttämällä tavalla pelkästään näiden selvitysten perusteella ei ole mahdollista.
• Kaavoittajan ja muiden toimijoiden tekemissä selvityksissä todetut luonnonarvot ovat johtaneet siihen, että selkeästi ennen Miilukorpi II -asemakaavan hyväksymistä alueelle on esitetty lainvoimaisesta yleiskaavasta ja Miilukorpi II –asemakaavasta rajusti poikkeava kaavaratkaisu (sisältäen mm. laajoja suojeluvarauksia) sekä v. 2020 hyväksytyssä Uusimaa 2050 -maakuntakaavassa että 7.6.2021 hyväksytyssä Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavassa (näillä kaavoilla ei ole vielä lainvoimaa valituskäsittelyn keskeneräisyyden vuoksi). Espoon asemakaavoittajat ja kaupunginvaltuutetut ovat olleet tietoisia suojeluvarauskohteiden vähintään maakunnallisesti merkittäviksi todetuista luonnonarvoista, mutta siitä huolimatta hyväksyneet merkittävästi rakentamista niiden päälle.

1.3) Kaava ei täytä MRL 54 §:n mukaisia asemakaavan sisältövaatimuksia

MRL 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava tulee laatia niin, että luonnonympäristöä vaalitaan eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja hävitetä. Olemme alkuperäisessä valituksessamme osoittaneet, että tämä ei Miilukorpi II -asemakaavassa toteudu, koska muuttavaa maankäyttöä on osoitettu runsaasti eri selvityksissä dokumentoitujen arvokkaiden luontokohteiden päälle, eikä kaikkia olennaisimpia luonnonarvoja ole kaavatyön yhteydessä edes selvitetty. Kaava on siten tältä osin – toisin kuin Helsingin hallinto-oikeus päätöksessään väittää – lainvastainen. Tämän osalta viittaamme myös edellä kohdassa 1.2 esitettyyn. Tämän oikaisemiseksi korkeimman hallinto-oikeuden tulee käsitellä alkuperäinen valituksemme siltä osin kuin siinä on vaadittu yksittäisten aluevarausten tai aluevarausten osien kumoamista.

2) Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi”

On tapahtunut ilmeisiä virheitä, kun Helsingin hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan ottanut lainkaan kantaa osaan valituksemme keskeisistä perusteluista. Se on niiden käsittelyn sivuuttaen perustanut päätöksensä nimenomaan sellaisiin Espoon kaupungin ym. ilmoittamiin tietoihin, jotka on valituksessamme osoitettu virheellisiksi tai puutteellisiksi – näiden tietojen virheellisyyden/puutteellisuuden ollessa nimenomaisesti yksi valituksemme keskeisistä perusteluista.

On myös tapahtunut ilmeisiä virheitä kun hallinto-oikeus on käsitellyt valituksessamme esiin tuotuja seikkoja, mutta perustanut päätöksensä virheellisiin tietoihin tai päätelmiin.

Näistä ongelmista on tarkempi kuvaus alla:

2.1) Kaava-alueen luonnonoloja koskevat tiedot

Helsingin hallinto-oikeus on perusteluissaan esittänyt alueen luonnonoloista kuvauksen, joka ei pidä yhtä maastossa havaittavissa olevan todellisuuden kanssa.

”Suurin osa alueesta on nykyisellään maa- ja metsätalousaluetta, jossa on tehty tavanomaisia maa- ja metsätalouteen liittyviä toimenpiteitä.”

Todellisuudessa suuri osa alueesta on ollut pitkään pois maa- ja metsätalouskäytöstä, mikä käy ilmi alkuperäisestä valituksestamme, ja on osaltaan mahdollistanut sen, että alueelle on kehittynyt runsaasti juuri niitä arvokkaita, kaavaratkaisussa huomioimatta jätettyjä luontokohteita, jotka ovat keskeisessä osassa valituksessamme.

Helsingin hallinto-oikeus on valitustamme ratkaistessaan soveltanut lähestymistapaa, jossa asian kannalta merkittäväksi luontotiedoksi katsotaan vain kaavoittajan kyseistä kaavaa varten tilaamissa selvityksissä esitetty tieto – vieläpä niin että kyseisen tiedon oikeellisuuteen, riittävyyteen ja kattavuuteen ei kiinnitetä mitään huomiota – ja kaikki muu aluetta koskeva luontotieto jätetään huomiotta. Samalla se on jättänyt päätöksessään kokonaan käsittelemättä valituksemme keskeisen perusteen kaavan MRL 9 §:n ja MRA 1 §:n vastaisuudelle, eli puutteet ja virheet arvokkaiden luontotyyppiesiintymien kartoittamisessa. Päätöksessä on jätetty käsittelemättä myös valituksessamme esiin nostettu, kyseisellä kaava-alueella oleellisen sammal- ja jäkälälajiston selvityksen puuttuminen.

Hallinto-oikeus on jättänyt käsittelemättä päätöksessään myös sen, että paitsi muiden kuin kaavoittajan tilauksesta tehtyjen luontoselvitystietojen ohella kaavaratkaisussa on jätetty huomioimatta myös merkittävä määrä kaavoittajan tilaamissa selvityksissä todettuja arvokkaita luontokohteita, mikä myöskin oli yksi keskeisistä valitusperusteistamme.

Kaikki edellä todetut ovat virheitä, jotka käsittääksemme tekevät päätöksestä virheellisen, ja korkeimman hallinto-oikeuden on tämä oikaistava.

2.2) Liito-oravaselvitysten riittävyys

Kaava-alueella on liito-oravalle soveltuvaa metsää huomattavasti laajemmalla alalla kuin miltä konsulttiselvityksissä (2008, 2015, 2016) on kyetty löytämään liito-oravan jätöksiä. Helsingin hallinto-oikeus on tehnyt päätöksessään sarjan liito-oravan ekologiaan perustumattomia virhepäätelmiä, joiden pohjalta se on tehnyt virheellisen päätöksen, jonka mukaan kaavaratkaisu olisi perustunut riittäviin liito-oravaselvityksiin. Korkeimman hallinto-oikeuden on tämä oikaistava. Edellä mainitut virhepäätelmät ovat:

• Oletus siitä että konsultin havaitsema liito-oravan jätösten määrä korreloi suoraan sen kanssa kuinka paljon alueella on / voi olla liito-oravaa. Todellisuudessa jätösten määrä ja jätösten löytöpaikkojen määrä voi vaihdella vuosittain, vaikka alueen liito-oravakannan koko pysyisi muuttumattomana.
• Oletus siitä että jätösten löytöpaikkojen määrän muutoksesta 2008-2015, 2016 (ja vieläpä niin ettei välivuosina ole tehty tarkistuksia) voisi tehdä johtopäätöksiä siitä mihin liito-oravakanta voi alueella kehittyä v. 2016 jälkeen. Todellisuudessa esimerkiksi tilanne, jossa huomattavasti vuotta 2016 suuremmasta osasta alueen liito-oravalle enemmän tai vähemmän sopivia metsiä olisi löytynyt jätöksiä esimerkiksi kaavan hyväksyntää edeltäneenä keväänä 2020, olisi ollut täysin mahdollinen.

Liito-oravaselvityksen riittävyys olisi vaatinut liito-oravaselvityksen toistamista vielä keväällä 2020, nyt viimeisestä liito-oravatilanteen päivityksestä oli kaavan hyväksymishetkellä kulunut jo 4,5 vuotta.

2.3) Luontoselvitysten riittävyys

Kohdissa 1.1, 2.1 ja 2.2 esittämämme perusteella Helsingin hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan Miilukorpi II –asemakaava perustuu riittäviin luontoselvityksiin, on kokonaisuudessaan virheellinen, ja korkeimman hallinto-oikeuden tulee se oikaista.

3) Täytäntöönpanon kieltäminen ja perustelut

Vaadimme, että korkein hallinto-oikeus asettaa Miilukorpi II –asemakaavan täytäntöönpanokieltoon valituksemme oikeuskäsittelyn ajaksi. Täytäntöönpanokielto tarvitaan, koska muuttavan maankäytön mahdollistavan asemakaavan mukainen rakentaminen tai sen valmistelu valituksemme kohteena olevilla kaavan osilla tekisi muutoksenhakumme tyhjäksi.

4) Valitusoikeudesta

MRL 191.2 §:n mukaan rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä on toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan oikeus valittaa kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n sääntöjen (Liite 5) mukaisena tarkoituksena on monimuotoisen luonnon, elinkelpoisen ympäristön sekä kulttuuri- ja rakennusperinnön suojeleminen ja hoitaminen sekä samassa tarkoituksessa toimivien paikallisten ja alueellisten yhteisöjen tukeminen. Piirin toiminta-alueeseen kuuluu mm. koko Uudenmaan maakunta. Siten piiri on MRL:n mukaisesti oikeutettu valittamaan asiassa.

Espoon ympäristöyhdistys ry:n sääntöjen (Liite 6) mukaisena tarkoituksena on edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua sekä vaalia luonnonympäristöä, maisemaa ja kulttuuriperintöä sekä kaupunkiympäristön säilymistä luonnoltaan monimuotoisena ja viihtyisänä ja toimia luonnon- ja ympäristönsuojelua arvostavien ihmisten yhdyssiteenä Espoossa. Siten yhdistys on MRL:n mukaisesti oikeutettu valittamaan asiassa.

Helsingissä 8.7.2022

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry.

Laura Räsänen, puheenjohtaja

Lauri Kajander, erityisasiantuntija

Espoossa 8.7.2022

Espoon ympäristöyhdistys ry.

Anni Simola, puheenjohtaja

Kristiina Mod, sihteeri

LIITTEET

Liite 2 – Valitusosoitus
Liite 3 – SLLUP:n ja Espyyn alkuperäinen valitus HHAO 9.3.2021 [HUOM! Liitteet 3.1-3.5 löytyvät alkuperäisen valituksen lopusta]
Liite 3.1 – Espoon kaupunginvaltuuston 25.1.2021 kokouksen pöytäkirja. Valituksenalainen päätös on § 11.
Liite 3.2 – Kohdekuvaukset – kumottavaksi vaadittavat kaavavaraukset
Liite 3.3 – Kaavan vaiheet
Liite 3.4 – Luontoselvitysten tuloksia ja suosituksia
Liite 3.5 – Kaava-alueen sijainti osana maakunnallisesti arvokasta metsälintujen pesimäaluetta (Nuuksion järviylänkö)
Liite 4. Helsingin hallinto-oikeudelle 4.8.2021 annettu vastaselitys
Liite 5. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n säännöt
Liite 6. Espoon ympäristöyhdistys ry:n säännöt