Vantaan yleiskaava 2020 – va­li­tus­lu­pa­ha­ke­mus ja valitus KHO:lle

Valitimme yhdessä Vantaan yhdistyksen kanssa Vantaan yleiskaava 2020:stä Helsingin hallinto-oikeuteen 12.3.2021. Hallinto-oikeus hylkäsi kaikki kaavasta tehdyt valitukset 28.6.2022. Pidämme hallinto-oikeuden päätöstä osittain huonosti perusteltuna ja siksi haimme jatkovalituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

28.7.2022

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry

Asia
Valitusluvan hakeminen ja valitus sekä vaatimus täytäntöönpanon kieltämiseksi.

Valituksenalainen päätös
Helsingin hallinto-oikeuden päätös H3728/2022 (valituksenalainen päätös Liite 1, valitusosoitus Liite 2). Antopäivä 28.6.2022.

Diaarinumerot
(samassa päätöksessä on käsitelty 16 valitusta, eikä päätöksestä ilmene, mikä diaarinumeroista koskee Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin ja Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen valitusta)
21001/03.04.04.04.16/2021
21160/03.04.04.04.16/2021
21189/03.04.04.04.16/2021
21210/03.04.04.04.16/2021
21266/03.04.04.04.16/2021
21282/03.04.04.04.16/2021
21284/03.04.04.04.16/2021
21287/03.04.04.04.16/2021
21315/03.04.04.04.16/2021
21317/03.04.04.04.16/2021
21320/03.04.04.04.16/2021
21322/03.04.04.04.16/2021
21325/03.04.04.04.16/2021
21333/03.04.04.04.16/2021
21334/03.04.04.04.16/2021
21340/03.04.04.04.16/2021

Päätös, jota valituksenalainen Helsingin hallinto-oikeuden päätös koski:
Vantaan kaupunginvaltuusto 25.1.2021 § 14. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Vantaan yleiskaava 2020:n.

Valittajat
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki
Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry, Vantaa

Prosessiosoite
Erityisasiantuntija Lauri Kajander
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Itälahdenkatu 22 b A
00210 HELSINKI
Puhelin 045 114 0088
Sähköposti uusimaa (a) sll.fi
Toivomme ensisijaisesti sähköistä asiointia.

VAATIMUKSET

1. Haemme valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
2. Helsingin hallinto-oikeuden päätös H3728/2022 kumotaan tässä valituksessa eritellyin osin.
3. Kumotaan Vantaan kaupunginvaltuuston 25.1.2021 hyväksymä yleiskaava Helsingin hallinto-oikeudelle 12.3.2021 tekemämme valituksen mukaisesti tässä valituksessa eritellyin osin.

PERUSTELUT

Asian kuvaus

Valitimme 12.3.2021 Helsingin hallinto-oikeuteen Vantaan kaupunginvaltuuston päätöksestä hyväksyä Vantaan yleiskaava 2020. Vaadimme päätöstä kumottavaksi tietyiltä valituksessa perustelluilta osiltaan, mm. maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja 39 §:n sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisena.

Alkuperäinen 12.3.2021 päivätty valituksemme on tämän valituksen Liitteenä 3. Lisäksi liitteinä ovat alkuperäisen valituksen liitteet (Liitteet 3.1-3.5) sekä 2.7.2021 annettu vastaselitys (Liite 4).

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valituksemme 28.6.2022.

Valitusluvan edellytykset

Katsomme, että lain mukaiset edellytykset valitusluvan myöntämiselle täyttyvät.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaan valituslupa on myönnettävä, jos: 1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi; 2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai 3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

TARKEMMAT PERUSTELUT JA VALITUS

1. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi

On tapahtunut ilmeisiä virheitä kun hallinto-oikeus on käsitellyt valituksessamme esiin tuotuja seikkoja, mutta perustanut päätöksensä virheellisiin tietoihin tai päätelmiin

1.1. Vierumäen metsän TY-varaus (Liitteet 3.1 ja 3.2)

Helsingin hallinto-oikeus päätöksessään:

”Yleiskaavaa hyväksyttäessä voimassa olleessa Uudenmaan maakuntakaavassa valituksenalainen alue on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi. Kumottavaksi vaaditun alueen eteläosan läpi kulkee maakuntakaavassa itä–länsi-suuntainen viheryhteystarve. Uusimaa-kaava 2050 -maakuntakaavassa alueeseen ei kohdistu aluevarausmerkintöjä.

Hallinto-oikeus toteaa, että kaupungilla on harkintavaltaa sen suhteen, millaista maankäyttöä se osoittaa alueelleen. Valituksenalaisessa TY-alueeksi yleiskaavassa osoitetussa alueessa on kysymys osasta voimassa olevassa yleiskaavassa VR-alueena osoitettua Vierumäen metsän virkistysaluetta. Valituksenalaista aluetta ei ole osoitettu suojelualueeksi tai lähivirkistys-alueeksi voimassa olevassa maakuntakaavassa tai Uusimaa-kaava 2050 -maakuntakaavassa. Koska asiassa ei ole muutoinkaan ilmennyt, että valituksenalaisella alueella olisi sellaisia luonnonarvoja, että se olisi tullut osoittaa yleiskaavassa suojelualueeksi tai lähivirkistysalueeksi ja kun otetaan huomioon, että yleiskaavassa Vierumäen metsästä on varattu suojelualueiksi ja lähivirkistysalueiksi yli 200 hehtaaria, hallinto-oikeus katsoo yleiskaavaratkaisun täyttävän valituksessa tarkoitetut yleiskaavan sisältövaatimukset Vierumäen metsän alueella siitä huolimatta, että virkistysalueita vähennetään voimassa olevaan yleiskaavaan nähden valituksenalaisilta osin. Kaavaratkaisu ei ole tältä osin myöskään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen. Kaupunki on siten voinut harkintavaltansa rajoissa osoittaa voimassa olevan yleiskaavan VR-aluetta valituksenalaisilta osin TY-alueeksi.”

SLL Uusimaan kommentti: Olemme alkuperäisessä valituksessamme maininneet alueen koillisosassa sijaitsevat lahopuustoiset lehdot, jotka sijaitsevat toissijaisen TY-varauksen kumoamisvaatimuksemme alueella. Nämä olisivat luonnonsuojelulain perusteella pätevä peruste luonnonsuojelualueen perustamiselle, joten hallinto-oikeuden perusteluna käyttämä väite siitä, ettei saadun selvityksen perusteella alueella olisi luonnonsuojelualuetasoisia luonnonarvoja, on virheellinen. Tämä koskee siis valituksenalaisen alueen koillisosaa.

Muu osa kumottavaksi vaatimastamme TY-varauksesta ei näitä kriteereitä täytä, mutta se on – vastoin hallinto-oikeuden perusteluissaan väittämää – muuten yleiskaavan sisältövaatimusten (MRL 39 §) vastainen, koska sen sijainti ei huomioi riittävästi yhdyskuntarakenteen ekologista kestävyyttä sekä luonnonarvojen vaalimisvelvoitetta, sillä varaus katkaisee kokonaan tärkeän, ja siksi maakuntakaavassakin osoitetun ekologisen yhteyden. Kyseinen yhteys on korostetusti metsäekologinen yhteys, ja sen tarkka sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa (kuva 1). Yleiskaava 2020:ssa ei ole esitetty tätä yhteyttä turvaavaa kaavaratkaisua, koska siinä esitetty yhtenäinen VL-alue sijoittuu oikeasti olemassa olevan, ja TY-alueen toteutuessa katoavan metsäyhteyden eteläpuolella pellolle ja harvapuustoisille alueille.

Viittaamme alkuperäiseen valitukseemme ja uudistamme siinä esittämämme vaatimukset TY-varauksen kumoamisesta.

1.2. Rekolanmäen uudet rakentamisvaraukset (Liite 3.3)

Helsingin hallinto-oikeus päätöksessään:

”Vantaan kaupunginhallituksen lausunnon mukaan Rekolanmetsää koskien on tehty monia luontoinventointeja: muun muassa Vantaan petolintuinventoinnit, lahokaviosammalselvitykset, virtavesiselvitys, seurakunnan METSO-inventointi ja Elmon asemakaava-alueen luontoselvitykset (lahokaviosammal, luontotyyppi- ja linnustoinventointi).

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole ilmennyt, että valituksessa kumottavaksi vaaditulla metsäisellä alueella olisi erityisiä luonnonarvoja. Myöskään valituksessa ei ole tuotu esille lajeja tai luontotyyppejä, joiden esiintymistä alueella olisi tullut selvittää lahokaviosammalen lisäksi.”

SLL Uusimaan kommentti: Kaava-aineistoon (https://www.vantaa.fi/en/node/5103) ei sisälly valituksessamme kumottaviksi vaadittujen uusien rakentamisvarausten osalta varsinaisia ajantasaisia luontoselvityksiä, joiden perusteella esitetyn mittavan rakentamisen mahdollisia luontohaittoja olisi mahdollista asiapohjaisesti arvioida. Ainoa selvitetty luontoarvo on yhden sammallajin eli lahokaviosammalen ydinalueiden selvittäminen. Lajin tärkein ydinalue Rekolanmetsässä sijoittuu pääosin länsipuoliselle säästyvälle VL-kaistaleelle, ulottuen vähäiseltä osin myös kumottavaksi esitetylle A-varaukselle. Luontoselvitysten rajoittuminen näin laajalla ja merkittävällä alueella vain yhteen sammallajiin ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n velvoitteita mahdollisten merkittävien luontoarvojen ja -vaikutusten riittävän selvittämisen osalta, joten kaava on siltä osin lainvastainen.

Hallinto-oikeus on virheellisesti ottanut ratkaisunsa perusteeksi Vantaan kaupunginhallituksen antaman luettelon laajan Rekolanmetsän alueelle jossain historian vaiheessa tehdyistä luontoselvityksestä. Luettelon selvityksiä ei kaava-aineistoon sisälly, eikä edes niiden ajantasaisuudesta ole annettu tietoa. Oleellista on myös se, ettei sellaisilla luontoselvityksillä ole valituksenalaisen asian kannalta merkitystä, jotka sijoittuvat aivan johonkin muuhun osaan laajaa Rekolanmetsää kuin kumottavaksi vaaditut muuttavan maankäytön varaukset. Tällaisia ovat ainakin kaikki Elmon asemakaavaa koskevat selvitykset ja virtavesiselvitys (kumottavaksi vaaditun varauksen alueella ei ole virtavesiä). Ja kuten jo edellä on todettu, luettelo sisältää selvityksiä, jotka Vantaan kaupungin mukaan ovat olemassa, mutta jotka eivät ole olleet kaavaprosessin osallisten saatavissa ja arvioitavissa.

Hallinto-oikeus myös täysin käsittämättömästi esittää ratkaisussaan, että olisi valittajan tehtävä yksilöidä valituksessa mitä luonnonarvoja alueella on, ja/tai miltä osin luontoselvitykset ovat mahdollisesti puutteellisia – tilanteessa jossa perustelumme kaavavarauksen MRL 9 §;n vastaisuudelle on ollut se, että kaava-aineiston perusteella valituksenalaiselta alueelta ei (lahokaviosammalselvitystä lukuun ottamatta) ole kaavan perusteeksi yhtään mitään luontoselvitystä. Vastuu siitä, että MRL 9 §:n mukaiset, ajantasaiset tutkimukset ja selvitykset tulevat ajallaan tehdyiksi, on yksiselitteisesti kaavoittajalla, ja niiltä osin kuin kaavoittaja ei tällaisia muuttavan maankäytön varauksilta ja niiden vaikutusalueelta teetä, kaavasta tulee lainvastainen. Näillä perusteilla uudistamme alkuperäisessä valituksessamme esittämämme vaatimuksen Rekolanmäen asuinaluevarauksen kumoamisesta MRL 9§:n vastaisena niiltä osin kuin kyseisessä valituksessa on esitetty.

Kyseisen kumottavaksi vaadittavan varauksen alueelta olennaisia luontoselvitettäviä asioita olisivat ainakin luontotyypit, sekä lehtoihin, iäkkääseen puustoon ja lahopuuhun sitoutunut lajisto.

1.3. Hanabölen peltoalueen eteläpuoliset metsät (Liite 3.4)

Helsingin hallinto-oikeus päätöksessään:

”Uudenmaan maakuntakaavassa Hanabölen peltoalue on osoitettu virkistysalueeksi. Uusimaa-kaava 2050 -maakuntakaavassa valituksenalainen alue sijoittuu virkistysalueelle ja kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen kannalta tärkeälle alueelle.”

SLL Uusimaan kommentti: Uudenmaan maakuntakaavan osalta hallinto-oikeus on tulkinnut Uudenmaan maakuntakaavaa sikäli virheellisesti, että virkistysaluevaraukseen ei sisälly ainoastaan Hanabölen peltoja, vaan (kuten Uusimaa 2050 -kaavassakin) myös niiden reunametsää, joka on nykyisinkin aktiivisessa virkistyskäytössä, mukaan lukien valituksenalainen alue.

Helsingin hallinto-oikeus päätöksessään:

”Yleiskaavaa varten on laadittu valituksessa tarkoitettuihin seikkoihin liittyen muun ohella selvitykset ”Vantaan ekologiset yhteydet” (Ojala 2018) ja ”Vantaan viherrakenneselvitys” (Mäkynen 2017). Ekologisia yhteyksiä koskevassa selvityksessä on tunnistettu Hanabölen peltoalueella kulkeva ekologinen runkoyhteys, joka on myös yleiskaavassa osoitettu. Ekologista runkoyhteyttä koskevan kaavamerkinnän määräyksessä on todettu muun ohella sen sijainnin tarkentuvan jatkosuunnittelussa, jossa tulee ottaa huomioon luontoarvot, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot ja varmistaa, että ekologinen yhteys säilyy tai kehittyy luonnon olosuhteiltaan monipuolisena ja mahdollisimman leveänä. Hallinto-oikeus katsoo edellä mainittuihin seikkoihin nähden, että yleiskaavaratkaisu on perustunut valituksessa tarkoitetuilta osin yleiskaavatasolla riittäviin selvityksiin ja että ekologista runkoyhteyttä koskeva kaavamääräys huomioon ottaen yhteys on yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä toteutettavissa. Asiassa ei ole muutoinkaan ilmennyt, että valituksenalaisella alueella olisi sellaisia erityisiä luonnonarvoja, joiden vuoksi sitä ei olisi voitu yleiskaavatasolla osoittaa asuinrakentamiseen. […]”

SLL Uusimaan kommentti: Yllä esitetyn perusteella hallinto-oikeus ei ole edes käsitellyt alkuperäistä valitustamme siltä osin kuin siinä on vaadittu rakentamisvarauksen kumoamista MRL 9 §:n vastaisena – mikä on oikeudelta selkeä virhe:

1) Emme ole valituksessamme millään tavoin perustelleet varauksen MRL 9:n vastaisuutta Hanabölen peltojen kautta kulkevalla ekologisella runkoyhteydellä, joten sen ja siihen liittyvien kaavamääräysten ei pitäisi liittyä valituksemme käsittelyyn mitenkään. Sen sijaan olemme valittaneet sillä perusteella, että mm. kaava-aineiston perusteella muuttavan maankäytön varaus on tehty ilman, että sen alueelta olisi tehty luontoselvityksiä siitä, millaisia luonnonarvoja rakentamisen alle jäisi (hallinto-oikeuden mainitsemat ekologisten yhteyksien selvitys ja viheralueselvitys eivät tällaisia selvityksiä ole).

2) Hallinto-oikeus väittää perusteettomasti että ”ei ole muutoinkaan ilmennyt, että valituksenalaisella alueella olisi sellaisia luonnonarvoja joiden vuoksi sitä ei voisi yleiskaavatasolla osoittaa asuinrakentamiseen”. Kuitenkin olemme juuri tällaisia luonnonarvoja (joita kaavoittaja ei ole MRL 9 §;n vastaisesti vaivautunut selvittämään) tuoneet esille useaan otteeseen, mm. alkuperäisessä valituksessamme:
”A-alueeksi muutettavaksi esitetyt metsät ovat Vantaan kaupungin omistuksessa ja niiden luontoarvoista on saatu merkittävästi ajantasaista luontotietoa vuonna 2019 laaditun Tikkurilan, Koivukylän ja Korson suuralueiden metsäsuunnitelman teon yhteydessä. Kyseisessä suunnitelmassa noin puolet eli 5,3 ha A-alueen metsistä (metsikkökuviot 4101, 4102, 4116, 4117, 4118 ja 4123) on todettu luontoarvoiltaan niin merkittäviksi, että ne on nostettu arvometsien hoitoluokkaan (C5). Alueet on todettu luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi METSO-arvoja omaavina vanhapuustoisina sekä pääosin myös merkittävästi lahopuuta sisältävinä kangas- ja lehtometsinä. A-varauksen alla on myös laaja kuvio pääkaupunkiseudulla puustoltaan näin luonnontilaisena hyvin harvinaista edustavaa harjumetsää.”

,ja edelleen vastaselitysvaiheessa:

”Kumottavaksi vaaditun aluevarauksen alue koostuu koko pääkaupunkiseudulla harvinaisista edustavista harjumetsistä ja siihen liittyy myös erityisiä linnustoarvoja. Kaikki nämä arvot on saatettu hyvissä ajoin kaavoittajan tietoon, mutta kaavoittaja on sivuuttanut ne sillä perusteella, että ”uuden liikenneväylän viereen on hyvä rakentaa” – huolimatta siitä, että kumottavaksi vaadittava aluevaraus edustaa vain pientä osaa edellä mainitun liikenneväylän varteen kaavassa osoitetusta rakentamisesta, eikä sen osoittamisen rakennuskäyttöön ole olemassa mitään todellista tarvetta.”

Uudistamme alkuperäisessä valituksessamme esittämämme vaatimuksen A-aluevarauksen kumoamisesta.

Myös kumottavaksi vaadittavan A-aluevarauksen suhde maakuntakaavaan on hallinto-oikeuden päätöksessä käsitelty virheellisesti:

”Hallinto-oikeus toteaa, että maakuntakaavassa osoitetut yleispiirteiset maankäyttöratkaisut täsmentyvät yleiskaavassa. Valituksen kohteena oleva alue sijoittuu voimassa olevan maakuntakaavan virkistysalueen ja taajamatoimintojen alueen rajamaille. Valituksessa tarkoitetun alueen osoittamisesta rakentamiseen huolimatta pääosa maakuntakaavan virkistysalueesta jää rakentamiselta vapaaksi ja myös yleiskaavassa A-aluevarauksen pohjoispuolelle on osoitettu VL-aluetta ja A-aluevarauksen poikki kulkee virkistysalueyhteys. Hallinto-oikeus katsoo, että maakuntakaava on ollut riittävällä tavalla ohjeena yleiskaavaa laadittaessa. Koska virkistysaluetta jää A-alueen osoittamisesta huolimatta lähialueelle runsaasti, yleiskaavaratkaisu ei ole tältä osin myöskään virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyttä koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen vastainen.”

Ensinnäkään valituksen kohteena oleva alue ei sijoitu maakuntakaavan virkistysalueen ja taajamatoimintojen ”rajamaille”, vaan sijoittuu selkeästi maakuntakaavan virkistysalueelle, ja on siten maakuntakaavan vastainen, mikä on myös ollut alkuperäisessä valituksessamme valitusperusteena. Toiseksi, yleiskaavassa kyseisellä alueella virkistysalueiksi varatut alueet ovat huomattavasti suppeampia kuin maakuntakaavan varaus. Ja kolmanneksi, maakuntakaavan virkistysaluevarauksesta valtaosa on avointa maata, ja pienempi osa metsää (joka jo nykyisin on vilkkaassa virkistyskäytössä), ja kumottavaksi vaadittavan A-varauksen toteuttaminen leikkaisi juuri tätä metsäosuutta.

Uudistamme alkuperäisessä valituksessamme esittämämme vaatimuksen A-varauksen kumoamisesta maakuntakaavan vastaisena.

1.4. Långmossenin alue (Liite 3.5)

Helsingin hallinto-oikeus päätöksessään:

Vantaan viherrakenneselvityksestä ilmenee, että Långmossenin alue on sinänsä viheraluetta, mutta ei seudulla merkittävää tai Vantaan viherrakenteessa tärkeää viheraluetta.

SLL Uusimaan kommentti: Hallinto-oikeuden virheellinen väite siitä Vantaan viherrakenneselvityksen mukaan Långmossenin alue ei olisi seudulla merkittävää tai Vantaan viherrakenteessa tärkeää viheraluetta, lienee peräisin Vantaan kaupungilta. Väite on perätön, ja olemme näyttäneet jo alkuperäisessä vastaselityksessämme että todellisuudessa kyseisen selvityksen mukaan alue on tärkeä.

Hallinto-oikeus jättää päätöksessään mainitsematta, että olemme alkuperäisessä valituksessamme vaatineet Långmossenille sijoittuvia taajama- ja liikenneyhteysvarausta kumottavaksi muun ohella myös MRL 9 §n vastaisina, mutta esittää silti kantanaan virheellisesti, että:

”Valituksessa ei ole tuotu lahokaviosammalen lisäksi esille muita lajeja tai luontotyyppejä, joiden esiintymistä alueella olisi tullut tarkemmin selvittää. Hallinto-oikeus katsoo, että Långmossenin alueen luonnonarvoista on laadittu yleiskaavatasolle riittävät selvitykset.”

Olemme alkuperäisessä valituksessamme nimenomaisesti käyttäneet valitusperusteena sitä, ettei Vantaan kaupunki ole teettänyt alueelta MRL 9 §:n edellyttämiä luontoselvityksiä, ja myös listanneet valituksessamme joukon sellaisia Långmossenilta tiedossamme olevia arvokkaita luontotyyppejä, jotka olisi yleiskaavatyössä pitänyt selvittää, ja ottaa kaavaa laatiessa huomioon:

”Alueen luontoarvot on luontotyyppien osalta todettu merkittäviksi Hakunilan metsäsuunnitelman teon yhteydessä vuonna 2018 (kuva 7). Aluekokonaisuus sisältää monipuolisia, merkittäviä METSO-arvoja omaavia korpia, rämeitä, muuttumia, turvekankaita sekä näihin liittyviä kangas- ja kalliometsiä. Monet kuvioista ovat hyvin runsaslahopuustoisia.”

Hallinto-oikeus ei siis ole ilmeisesti lukenut tältä osin valitustamme lainkaan, mikä on selkeä virhe. Edelleen on syytä korostaa että vastuu siitä että MRL 9 §:n vaatimat selvitykset, kuten sen selvittäminen, minkä päälle muuttavan maankäytön varauksia ollaan suunnittelemassa, kuuluu ensisijaisesti kaavoittajalle, ei valittajalle.

Hallinto-oikeus myös siteeraa päätöksensä perusteluna selvitysten riittävyydestä Vantaan kaupunkia:

”Hallinto-oikeus toteaa, että aluetta koskevat selvitykset ovat kaupunginhallituksen lausunnossa todetusti tarkentuneet yleiskaavan valmistelun edetessä.”

Näillä mainituilla tarkentavilla selvityksillä ei kuitenkaan ole ollut kaavaratkaisuun mitään vaikutusta, koska ne ovat valmistuneet vasta kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen, ja siten esimerkiksi osallisilla ei ole ollut niitä käytettävissään kaavamuistutuksia tehdessään.

Edellä mainituin perustein uudistamme alkuperäisessä valituksessamme esittämämme vaatimuksen taajama- ja liikenneyhteysvarauksien kumoamisesta MRL 9 §:n sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (Edistetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä, Huolehditaan virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden riittävyydestä sekä viheralueverkoston jatkuvuudesta) vastaisina.

2. Valitusoikeudesta

MRL 191.2 §:n mukaan rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä on toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan oikeus valittaa kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n sääntöjen (Liite 5) mukaisena tarkoituksena on monimuotoisen luonnon, elinkelpoisen ympäristön sekä kulttuuri- ja rakennusperinnön suojeleminen ja hoitaminen sekä samassa tarkoituksessa toimivien paikallisten ja alueellisten yhteisöjen tukeminen. Piirin toiminta-alueeseen kuuluu mm. koko Uudenmaan maakunta. Siten piiri on MRL:n mukaisesti oikeutettu valittamaan asiassa.
Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry:n sääntöjen (Liite 6) mukaisena tarkoituksena on edistää luonnon- ja ympäristön-suojelua toiminta-alueellaan, joka on Vantaan kaupunki. Siten yhdistys on MRL:n mukaisesti oikeutettu valittamaan asiassa.

Helsingissä 28.7.2022

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen, puheenjohtaja

Lauri Kajander, erityisasiantuntija

Vantaalla 28.7.2022

Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry

Minerva Schultz, puheenjohtaja

Vesa Järvinen, varapuheenjohtaja

LIITTEET

Liite 2 – Valitusosoitus

Liite 3 – SLLUP:n ja SLL Vantaan alkuperäinen valitus HHAO 12.3.2021

Liite 3.1 – Alkuperäisen valituksen Liite 5. Kumottavaksi esitetty Vierumäen metsän TY-varaus (ensisijainen vaatimus)

Liite 3.2 – Alkuperäisen valituksen Liite 6. Kumottavaksi esitetty Vierumäen metsän TY-varauksen koillisosa (toissijainen vaatimus)

Liite 3.3 – Alkuperäisen valituksen Liite 7. Kumottavaksi esitetyt uudet rakentamisvaraukset Rekolanmäen alueella

Liite 3.4 – Alkuperäisen valituksen Liite 9. Kumottavaksi esitetty A-varaus Hanabölen peltojen eteläpuolelta

Liite 3.5 – Alkuperäisen valituksen Liite 12. Kumottavaksi esitetty Långmossenin A-varaus

Liite 4. Helsingin hallinto-oikeudelle 2.7.2021 annettu vastaselitys

Liite 5. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n säännöt

Liite 6. Vantaan ympäristöyhdistys ry:n säännöt