Muistutus Endress+Hauser Oy:n lupahakemuksesta luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta poikkeamiseksi, Vantaa
[Lupahakemuksen asiakirjat: https://ylupa.avi.fi/fi-FI/asia/2382792]
MUISTUTUS 24.5.2023
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
ymparistoluvat.etela(a)avi.fi
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
ASIA: Muistutus Endress+Hauser Oy:n lupahakemuksesta luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta poikkeamiseksi, Vantaa
Dnro: ESAVI/3345/2023
Yhteystiedot:
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
erityisasiantuntija Lauri Kajander
Itälahdenkatu 22 bA 00210 Helsinki
sposti: uusimaa(a)sll.fi
p. 045 114 0088
Tausta
Endress+Hauser Oy hakee vesilain 2. luvun 11 §:n mukaista oikeutta poiketa luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta. Poikkeuslupahakemus liittyy hakijan suunnitelmaan rakentaa toimistotalo Vantaalle. Kiinteistöllä sijaitsee vesilain suojelema luonnontilainen noro (Kirkonkylänojan uoma), joka liittyy tontin itäpuolella kulkevaan Kattilaojaan. Kirkonkylänojan uoman kiemurteleva loppuosa on suunnitelmien mukaan jäämässä osittain toimistotalon tulevan piha-alueen alle.
Vantaan ympäristökeskus on lausunnossaan 14.11.2022 todennut:
”Kiinteistön koillisosassa olevaa, Kirkonkylänojan mutkittelevaa uomaa ei ole otettu
suunnitelmassa mitenkään huomioon. Kirkonkylänojan purouoman päälle ei tulisi rakentaa. Puron osittain kuivunut uoma toimii (kiinteistön itäpuolella virtaavan) Kattilaoja -puron tulvavesien tasauspaikkana eli Kattilaojan vesi nousee ajoittain Kirkonkyläojan uomaan. Istutussuunnitelmassa on osoitettu tontin pohjoisreunalle purouoman tienoille kosteaa niittyä ja asemapiirustuksessa kosteikko. Hulevesisuunnitelmassa kosteikolle ei ole esitetty tarkempaa suunnitelmaa. Kirkonkylänojan mutkittelevan, osittain kuivan uoman alueelle on jätettävä rakentamaton vyöhyke, joka toimii samalla tulvien tasaajana ja on luonnon kannalta parempi ratkaisu. Mikäli uomaa on tarkoitus siirtää, toimenpiteen vesilain mukainen lupatarpeesta tulee kysyä Uudenmaan ely-keskuksen lausunto.”
”Koko rakennettava alue ja sen pohjoispuolisetkin (kaupungin omistamat) alueet purouoman ympäristössä on Faunatican 2021 tekemässä Vantaan ratikan luontoselvityksessä rajattu paikallisesti merkittäviä luontoarvoja sisältäväksi lehdoksi, suurruohoniityksi ja puroksi. Alueen kautta kulkee myös paikallinen ekologinen yhteys.”
Uudenmaan ELY-keskus on lausunnossaan (UUDELY/15659/2022, 18.1.2023) todennut, että hankekiinteistöllä sijaitseva ja rakennushankkeen uhkaama Kirkonkylänojan uoma täyttää vesilain 2. luvun 11 §:n suojeleman luonnontilaisen noron määritelmän.
Vaatimus
Vesilain 2. luvun 11 §:n mukaista oikeutta poiketa luonnon tilaisen noron vaarantamiskiellosta ei tule myöntää.
Perustelut
Vesilaki 2. luku 11 §:
Eräiden vesiluontotyyppien suojelu
Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.
Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään.
Lähtökohtaisesti hakemuksen kohteena olevan noron luonnontilan vaarantaminen on siis vesilain mukaan kielletty ja oletusarvo on, että kohde on rajattava muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Poikkeus vaarantamiskiellosta on mahdollista myöntää vain siinä tapauksessa, että on mahdollista riittävällä varmuudella osoittaa, ettei kohteen heikentäminen huomattavasti vaaranna kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteita.
Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, olisi hakijan pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita olisivat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien norojen lukumäärä alueellisesti. Lisäksi olisi selvitystiedon nojalla pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien noroluontotyyppien määrän ja laadun kehitys, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin. Tarkastelualueen laajuutta ei ole laissa määritelty, mutta vähimmäistasona voitanee pitää kuntaa.
Lupahakemuksen tueksi ei ole esitetty läheskään riittäviä selvityksiä. Hakemuksessa viitataan vain Vantaan ratikan luontoselvitykseen, jossa kohde sisältyy arvokkaan luontokohteen rajaukseen nro 40. Selvityksessä kyseinen noro on luokiteltu puroksi ja sen ominaisuuksia kuvataan vain hyvin ylimalkaisesti: ”Uomassa on joitakin luonnontilaisen kaltaisia piirteitä kuten loivaa mutkaisuutta, hiekkapohja, kivikkoiset nopeasti virtaavat osuudet ja osin luontainen rantakasvillisuus sekä suojaavat lehtipuut ja pajukko rannoilla. Uomassa havaittiin kaloja.”
Lupahakemuksen väite, ettei hanke vaaranna vesiluontotyypin suojelutavoitteita, perustuu siihen, että Vantaan ratikan luontoselvityksessä on paikannettu 10 norokohdetta. Kaikki tunnistetut norot kehotetaan selvityksessä säilyttämään suojavyöhykkeineen. Näiden norojen ominaisuuksia ei kuitenkaan lainkaan vertailla, joten pelkästä lukumäärästä ei voida päätellä, mikä osuus näistä vastaa ominaisuuksiltaan hankkeen kohteena olevaa noroa ja mikä on mahdollisten vastaavien norojen luonnontilaisuuden aste.
Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (SYKE ja YM 2018; https://luontotyyppienuhanalaisuus.ymparisto.fi/lutu/#/luontotyypit/Havumets%C3%A4vy%C3%B6hykkeen_norot) todetaan noroista seuraavaa:
”Havumetsävyöhykkeen norot arvioitiin koko maassa ja osa-alueilla puutteellisesti tunnetuiksi (DD) luontotyypin määrän ja laadun muutoksiin liittyvän tiedon puutteen vuoksi.
Havumetsävyöhykkeen noroista ei ole olemassa luotettavaa kartta- tai muuta määrällistä aineistoa. Noroista ei myöskään ole seurantatietoa, jotta niiden laatua voitaisiin arvioida. Luontotyyppi arvioitiin siten sekä määrän että abioottisen ja bioottisen laadun muutosten osalta puutteellisesti tunnetuksi.”
Koska norot ovat valtakunnallisesti huonosti tunnettu luontotyyppi, vaaditaan niiden osalta selvityksissä erityistä kattavuutta ja huolellisuutta, jotta voitaisiin arvioida vesilain edellyttämällä tavalla aiheutuuko hankkeesta laissa tarkoitettua vesiluontotyypin suojelutavoitteiden huomattavaa vaarantumista.
Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella vesilain tarkoittamaa luontotyypin suojelutavoitteiden tarkastelua ei voida tehdä vain yleisellä tasolla, vaan on huomioitava eri kohteiden ominaisuudet ja niiden vastaavuus. Vaasan hallinto-oikeus linjasi 12.12.2012 antamassaan Oulun kaupungin Viinivaaran pohjavedenottohanketta koskevassa päätöksessä Nro 12/0363/1 vesilain lähteiden vaarantamiskiellosta seuraavasti:
”Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida varmuudella arvioida, vaarantuuko lähteiden suojelutavoite. Selvityksissä ei ole tarkasteltu lähteiden kokoa ja ominaisuuksia niin, että olisi mahdollista arvioida toisiaan vastaavien lähteiden esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella. Hallinto-oikeuden palautusratkaisun jälkeen hakijan tulee, mikäli haluaa jatkaa hakemustaan, esittää uusi vedenottosuunnitelma. Koska tällöin vedenoton määrä ja kohdistuminen alueittain voi muuttua, on tarpeen arvioida uudelleen hankkeen vaikutuksia yksittäisiin lähteisiin ja lähteiden suojelutavoitteeseen. Hallinto-oikeus toteaa, että arviossa on otettava huomioon yksittäisten lähteiden vesimäärän lisäksi myös niiden ekologia, kasvillisuus ja luonnonsuojelullinen arvo.”
Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan poikkeamislupaa varten olisi selvitysten perusteella pystyttävä arvioimaan hydrologisten ominaisuuksien lisäksi ekologialtaan ja kasvillisuudeltaan toisiaan vastaavien vesiluontotyyppien esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella sekä arvioitava näiden luonnonsuojelullista arvoa. Vasta näiden riittävän kattavien selvitysten perusteella on mahdollista arvioida ylittyykö vesilaissa tarkoitettu suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen kynnys.
Nyt käsiteltävässä poikkeamislupahakemuksessa ainoa käytetty selvitysaineisto on Vantaan ratikan luontoselvitys, jota siteerataan lupahakemuksen täydennyksessä seuraavasti:
”Selvitysalueelta paikannettiin vesilain suojaamia kohteita seuraavasti: 10 noroa, kuusi lähdettä ja viisi puroa, joissa on luonnontilaisen kaltaisia purojaksoja. Nämä kohteet suojavyöhykkeineen tulee säilyttää. Mikään luontotyyppikohde ei täytä luonnonsuojelulain suojeltavan luontotyypin kriteereitä. Useimmat luontotyyppikuviot täyttävät METSO-ohjelman valintaperusteita ja niissä on uhanalaisia luontotyyppejä. Muutama kohde täyttää metsälain erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit. Kaikkien luontotyyppikohteiden luonnontila on virkistyskäytön ja metsänhoidon kautta vähän tai selvästi heikentynyt, mutta monimuotoisuuden kannalta arvokkaita rakennepiirteitä niissä ovat mm. runsaslahopuustoisuus, jalojen lehtipuiden esiintyminen, vaatelias lehtokasvillisuus, suokasvillisuus, pienveden läheisyys tai monipuolinen puustonrakenne ja vanha puusto. Luontotyyppikohteet suositellaan säästämään, kun se on kohtuullisin keinoin mahdollista.”
Selvityksessä ei siis ole lainkaan vertailtu noroja vesilain näkökulmasta vaan noroja on tarkasteltu vain luonnon monimuotoisuuden ja luontotyyppisuojelun näkökulmasta. Näidenkään seikkojen osalta selvitys ei ota kantaa luontotyyppien suojelutavoitteiden vaarantumiseen.
Edellä esitetyn lisäksi on syytä huomioida, että lupahakemus kohdistuu Suomen voimakkaimman maankäytön alueelle Uudellemaalle ja vielä sen sisällä voimakkaimmin rakennetulle pääkaupunkiseudulle. Siksi on perusteltua syytä olettaa, että kohteeseen vertautuvien noroluontotyyppien alueellinen tila on valtakunnan mittakaavassa poikkeuksellisen heikko ja niiden suojelutavoitteisiin kohdistuu poikkeuksellisen suuria uhkia. Siten jäljellä olevien luonnontilaisten vesiluontotyyppien säilyttäminen on suojelutavoitteiden kannalta alueella erityisen tärkeää.
Lupahakemuksessa esitetty selvitys ei edellä esitetyin perustein ole luvan myöntämiseksi riittävä eikä sen perusteella voida varmistua vesilain poikkeusluvalta edellytetyllä tavalla, että ”vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu”. Siksi lupaa ei tule myöntää.
Helsingissä 24.5.2023,
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Laura Räsänen
puheenjohtaja
Lauri Kajander
erityisasiantuntija
Liitteet:
- Liite 1. Valokuvia kohteelta
- Liite 2. Vaasan hallinto-oikeuden päätös Nro 12/0363/1, 12.12.2012