Muistutus NCC Industry Oy:n lupahakemuksesta luonnontilaisen lähteen vaa­ran­ta­mis­kiel­los­ta poikkeamiseksi, Sipoo

MUISTUTUS 29.5.2023

Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Ympäristöluvat
ymparistoluvat.etela(a)avi.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Sibbo Naturskyddare – Sipoon Luonnonsuojelijat rf

Asia: Muistutus NCC Industry Oy:n lupahakemuksesta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseksi, Sipoo

Dnro: ESAVI/11155/2023

Yhteystiedot:
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
erityisasiantuntija Lauri Kajander
Itälahdenkatu 22 bA 00210 Helsinki
sposti: uusimaa(a)sll.fi
p. 045 114 0088

Tausta

NCC Industry Oy hakee vesilain 2 luvun 11 §:n mukaista oikeutta poiketa luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta. Poikkeuslupahakemus liittyy hakijan suunnittelemaan kiviainesten ottamishankkeeseen Linnanpellossa, Sipoon kunnassa kiinteistöillä Betes Skog 753-402-3-41 ja Berget 753-402-3-47.

Uudenmaan ELY-keskus katsoo lausunnossaan, että hankealueella sijaitsee vesilain 2. luvun 11 §:n tarkoittama suojeltava luonnontilainen lähde, jonka luonnontila vaarantuu suunnitellulla ottotoiminnalla ja lausunnon mukaan maa-ainesten ottamiselle nykyisillä suunnitelmilla tulee hakea vesilain mukainen poikkeus lähteen luonnontilan vaarantamiskiellosta.

Hankkeessa teetetyssä Hydrologisessa tarkastelussa (Sweco Finland Oy) todetaan: ”Koska kyseessä on vesilain 2. luvun 11 §:n kohde, tarvitaan poikkeuslupa kohteen luonnontilan vaarantuessa. Louhinta nykyisellä suunnitelmalla tulee aiheuttamaan lähteeseen tulevan veden merkittävää vähentymistä ja todennäköisesti lähteen kuivumisen.”

Vaatimus

Vesilain 2. luvun 11 §:n mukaista oikeutta poiketa luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta ei tule myöntää.

Perustelut

Vesilaki 2. luku 11 § [lihavoinnit lisätty]:

Eräiden vesiluontotyyppien suojelu

Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään.

Lähtökohtaisesti hakemuksen kohteena olevan lähteen luonnontilan vaarantaminen on siis vesilain mukaan kielletty ja oletusarvo on, että kohde on rajattava muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Poikkeus vaarantamiskiellosta on mahdollista myöntää vain siinä tapauksessa, että on mahdollista riittävällä varmuudella osoittaa, ettei kohteen heikentäminen huomattavasti vaaranna kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteita.

Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, olisi hakijan pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita olisivat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien lähteiden lukumäärä alueellisesti. Lisäksi olisi selvitystiedon nojalla pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien lähdeluontotyyppien määrän ja laadun kehitys, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin. Tarkastelualueen laajuutta ei ole laissa määritelty, mutta vähimmäistasona voitanee pitää kuntaa.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa todetaan lähteiköistä seuraavaa (SYKE ja YM 2018; https://luontotyyppienuhanalaisuus.ymparisto.fi/lutu/#/luontotyypit/L%C3%A4hteik%C3%B6t):

”Tämä luontotyyppi käsittää kaikki lähteikköjen yleiskuvauksessa kuvatut lähteikkötyypit eli eri trofiatasoja edustavat puro-, allikko- ja tihkupintalähteet, lähdepurot ja lähteikkökompleksit eutrofisia huurresammallähteikköjä lukuun ottamatta.” […] ”Lähteiköillä esiintyy erityisesti näiden kasvupaikkojen ekologisiin olosuhteisiin sitoutunutta, vaateliasta eliölajistoa.” […] ”Pohjaeläinlajisto vaihtelee ravinteisuuden sijasta etenkin pohjan laadun ja muiden lähteikön fysikaalisten ominaisuuksien mukaan.” […] ”Lähteikköjen lajisto vaihtelee merkittävästi paikallisten olojen mukaan, ja alueellisesti tunnistettavaa vaihtelua esiintyy lähinnä vähittäisenä etelä-pohjois-suuntaisena vaihettumisena.”

[…]

”Lähteiköt arvioitiin koko maassa vaarantuneiksi (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN) pidemmällä aikavälillä tapahtuneiden abioottisten ja bioottisten laatumuutosten vuoksi (CD3).”

[…]

”Määrällinen muutos viimeisen ja tulevan 50 vuoden aikana arvioitiin sen sijaan puutteellisesti tunnetuksi (A1 & A2a: DD). Lähteikköjen häviäminen on varmasti ollut suurinta juuri viimeisen 50 vuoden aikana, jolloin metsäojitus on ollut intensiivisintä, mutta hävinneiden esiintymien määrää on mahdotonta arvioida olemassa olevilla aineistoilla.”

[…]

”Lähteikköjen suojeluaste on pieni ja suojelu painottuu Pohjois-Suomeen. Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen maastotietokannan (2017) lähdepisteistä on suojelualueilla Etelä-Suomessa 4 %, Pohjois-Suomessa 19 % ja koko maassa 8 %.”

[…]

”Lähteiköt ovat varsin vastustuskykyisiä muutoksille niin kauan kuin pohjaveden muodostumiseen ja purkautumiseen ei tule häiriöitä; niitä on vaikea kokonaan hävittää, ja ajan kuluessa ne kykenevät ennallistumaan jossakin määrin itsestään esimerkiksi ojituksen kaltaisesta häiriöstä.”

[…]

”Kehityssuunta: Koko maassa ja Pohjois-Suomessa vakaa, Etelä-Suomessa heikkenevä. Luontotyypin laatua heikentää etenkin ympäröivän maankäytön vaikutus luontotyypin vesitalouteen.”

Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella vesilain tarkoittamaa luontotyypin suojelutavoitteiden tarkastelua ei voida tehdä vain yleisellä tasolla, vaan on huomioitava eri kohteiden ominaisuudet ja niiden vastaavuus. Lähteiköt ovat luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa käytetty luokka, joka pitää sisällään suuren joukon ominaisuuksiltaa toisistaan poikkeavia ”alatyyppejä”. Vaasan hallinto-oikeus linjasi 12.12.2012 antamassaan Oulun kaupungin Viinivaaran pohjavedenottohanketta koskevassa päätöksessä Nro 12/0363/1 [liite 1] vesilain lähteiden vaarantamiskiellosta seuraavasti:

”Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida varmuudella arvioida, vaarantuuko lähteiden suojelutavoite. Selvityksissä ei ole tarkasteltu lähteiden kokoa ja ominaisuuksia niin, että olisi mahdollista arvioida toisiaan vastaavien lähteiden esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella. Hallinto-oikeuden palautusratkaisun jälkeen hakijan tulee, mikäli haluaa jatkaa hakemustaan, esittää uusi vedenottosuunnitelma. Koska tällöin vedenoton määrä ja kohdistuminen alueittain voi muuttua, on tarpeen arvioida uudelleen hankkeen vaikutuksia yksittäisiin lähteisiin ja lähteiden suojelutavoitteeseen. Hallinto-oikeus toteaa, että arviossa on otettava huomioon yksittäisten lähteiden vesimäärän lisäksi myös niiden ekologia, kasvillisuus ja luonnonsuojelullinen arvo.”

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan poikkeamislupaa varten olisi selvitysten perusteella pystyttävä arvioimaan hydrologisten ominaisuuksien lisäksi ekologialtaan ja kasvillisuudeltaan toisiaan vastaavien vesiluontotyyppien esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella sekä arvioitava näiden luonnonsuojelullista arvoa. Vasta näiden riittävän kattavien selvitysten perusteella olisi mahdollista arvioida ylittyykö vesilaissa tarkoitettu suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen kynnys.

Lupahakemuksen tueksi ei ole esitetty läheskään riittäviä selvityksiä. Päinvastoin, hakemuksen liitteenä olevassa NCC:n teettämässä Sipoon lähteen edustavuusarviossa on koottu saatavilla olevaa tietoa Uudenmaan ja Sipoon lähteistä ja suoraan todettu, että tiedot eivät ole riittäviä alueellisen esiintymäverkoston luonnontilaisuuden tai edustavuuden arviointiin [lihavoinnit lisätty]:

”Uudellamaalla lähteitä on 1079 ja tiheys 11,86/100 km2. Tiheys on lähellä valtakunnallista keskiarvoa (Kuusisto 2014). Uudenmaan lähteiden kokoa ei ole tutkittu, mutta suurin osa kuitenkin todennäköisesti on pieniä, kooltaan alle neliömetristä muutamaan neliömetriin (Kuusisto 2014). Ylipäänsä Uudenmaan lähteet tunnetaan huonosti; vesinäytteitä on otettu vain 26 lähteestä, virtaama mitattu 14 lähteestä ja pinnankorkeus mitattu 12 lähteestä (Britschgi 2014).”

”Maanmittauslaitoksen maastotietokannassa Sipoon kunnan alueella on 31 lähdettä (32 kun Linnanpellon lähde lasketaan mukaan). Lähteiden tiheys on alhaisempi kuin Uudellamaalla yleisesti (4,5 lähdettä / 100 km2). Sipoon lähteitä ei saatavilla olevien tietojen perusteella ole systemaattisesti tutkittu.”

”4. Yhteenveto ja johtopäätökset: Sipoon lähteitä ei ole systemaattisesti kartoitettu niin, että alueellisen esiintymäverkoston luonnontilaisuutta tai edustavuutta voitaisiin arvioida tarkasti. Paikkatietoanalyysin tulosten perusteella Linnanpellon lähde ei ole erityisen edustava tai luonnontilainen verrattuna Sipoon muihin lähdekohteisiin.”

Edellä esitetyn lisäksi on syytä huomioida, että lupahakemus kohdistuu Suomen voimakkaimman maankäytön alueelle Uudellemaalle. Siksi on perusteltua syytä olettaa, että kohteeseen vertautuvien lähdeluontotyyppien alueellinen tila on valtakunnan mittakaavassa poikkeuksellisen heikko ja niiden suojelutavoitteisiin kohdistuu poikkeuksellisen suuria uhkia. Siten jäljellä olevien luonnontilaisten vesiluontotyyppien säilyttäminen on suojelutavoitteiden kannalta alueella erityisen tärkeää.

Lupahakemuksessa esitetty selvitys ei edellä esitetyin perustein ole luvan myöntämiseksi riittävä eikä sen perusteella voida varmistua vesilain poikkeusluvalta edellytetyllä tavalla, että ”vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu”. Siksi lupaa ei tule myöntää.

Lisäksi

Paikallisilta asukkailta saadun tiedon mukaan poikkeamislupahakemuksen kohteena olevan luontoselvityksessä paikannetun lähteen lisäksi hankealueella on useita muitakin lähteitä ja tihkupintoja (kuva alla). Näiden osalta luontoselvityksiä on tarpeen päivittää ja selvittää, onko näissä muita vesilain luontotyypin kriteerit täyttäviä ja siten lain suojelemia kohteita.

Helsingissä 29.5.2023,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija

Sipoossa 29.5.2023,

Sibbo Naturskyddare – Sipoon luonnonsuojelijat rf.

Susann Rännäri
puheenjohtaja

Marika Kuokkanen
sihteeri

Liite 1. Vaasan hallinto-oikeuden päätös Nro 12/0363/1, 12.12.2012