Vastaselitys Kirkkonummen kunnan vastaukseen Kuntakeskuksen 2. vaiheen osayleiskaavasta tehtyyn valitukseen

Kannanotot 3.10.2023

[Alkuperäinen valitus 6.12.2022 löytyy täältä.]

Helsingin hallinto-oikeudelle VASTASELITYS
helsinki.hao(a)oikeus.fi

Viitaten vastaselityspyyntöönne 7.9.2023

Diaarinumero: 5996/03.04.04.04.16/2022

Päätös, josta valitetaan: Kuntakeskuksen 2. vaiheen osayleiskaavan hyväksyminen
Kirkkonummen kunnanvaltuusto, 24.10.2022, 77
Kirkkonummen kunnanvaltuusto, 8.5.2023, 30

Valittajat: Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Prosessiosoite:
Laura Räsänen, puheenjohtaja Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry
Tinanpellontie 61
02430 Masala
050 4389795
laura.rasanen(a)kotikone.fi

Toivomme ensisijaisesti sähköistä asiointia.

VASTASELITYS Kirkkonummen kunnan vastaukseen Kuntakeskuksen 2. vaiheen osayleiskaavasta tehtyyn valitukseen, jonka ovat laatineet Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Kirkkonummen ympäristöyhdistys ja SLL:n Uudenmaan piiri kiittävät vastaselityspyynnöstä ja toteavat asiasta seuraavaa:

Kirkkonummen kunnan vastaus ei anna aihetta muuttaa valitustamme. Pääosin viittaamme asiasta tekemäämme valitukseen; lisäksi kommentoimme joitakin Kirkkonummen kunnan selityksessään esittämiä väitteitä.

Ei edellytyksiä vetovoimaiselle joukkoliikenteelle

Uudenmaan ELY-keskus teki oikaisukehotuksen ja sen jälkeen valituksen, joka koskee osayleiskaavan asumiseen varattujen AO-1/nro ja AO-2/nro -alueiden maankäyttöratkaisuja, joita myös meidän valituksemme koskee. ELY-keskus toteaa valituksessaan ko. kaavamääräyksistä mm: ”…lisäksi se mahdollistaa liikaa rakentamista vetovoimaisen joukkoliikenteen ulottumattomiin.”
Kunta sanoo vastauksessaan: ”Valituksessa edellytetään kaavan asuinrakentamisen määrän selkeää vähentämistä, mikä ei edistä joukkoliikenteen edellytysten parantamista suunnittelualueella.” Nykyään alueen ohi kulkee bussi (908 ja 908K) päivässä alle 10 kertaa suuntaansa, eikä ollenkaan iltaisin tai viikonloppuisin. Asukasmäärän nostaminen esitetyllä tavalla, ei nostaisi julkisen liikenteen potentiaalista käyttäjämäärää lähellekään niin suureksi, että vetovoimaiset bussivuorot myös iltaisin ja viikonloppuisin olisi mahdollista toteuttaa. Myöskään muualle ko. bussireitin varrelle ei ole sellaisia merkittäviä kaavoitus ja/tai rakentamissuunnitelmia, jotka yhdessä näiden asukkaiden kanssa toisivat tarpeeksi käyttäjiä vetovoimaiselle bussilinjalle.

Kunta vetoaa siihen, ettei alueelta tarvitsi järjestää koululaiskuljetuksia. Reitti voi olla turvallinen, mutta se ettei kunta järjestä koulukuljetuksia alle viiden kilometrin matkoille, ei tee niistä lyhyitä. Sekään että liityntämatka matkakeskukseen on kohtuullinen myös pyörällä kuljettavaksi, ei poista sitä (valitettavaa) tosiasiaa, ettei tällaista julkisen liikenteen tarjontaa voi pitää yleisesti houkuttelevana.

Maakunnallinen viheryhteys uhattuna

Ympäristöministeriön Suomen ympäristö -sarjassa julkaisema selvitys Ekologinen verkosto ja kaupunkien maankaytön suunnittelu, SY 780, s. 41. (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40373) toteaa ekologisten yhteyksien tavoiteleveyksistä seuraavaa: ”Selvitysten mukaan toimivat ekologiset yhteydet [taajamissa] ovat leveydeltään 400 – 500 metriä. Minimileveytenä voidaan pitää 250 – 300 metriä, mutta kapeikko ei saa olla leveyttään pidempi. Liian kapeat vihervyöhykkeet käsittavät vain reunavyöhykettä eivätkä toimi toivotulla tavalla eläinten liikkumisväylinä.” Valituksen alaisessa tapauksessa kapeikkoja muodostavat jo olemassa olevat pihapiirit.

Kuten kunnan vastauksestakin ilmenee: ”Uudenmaan liiton mukaan maakunnallinen viheryhteys ei toteudu riittävänä osin nykyisen asutusrakenteen takia. Asuntoalueille lisätty /eko merkintä ei turvaa viheryhteyttä. Viheryhteydet olisi hyvä ratkaista osayleiskaavatasolla, jotta ne eivät jää asemakaavoituksen varaan”. Vaikka asemakaavoitusta varten tehdäänkin yksityiskohtaisempia selvityksiä ja niiden pohjalta pienialaiset arvokkaat kohteet voivat säästyä, on tärkeää jo osayleiskaavavaiheessa varata toimiva riittävän leveä alue viheryhteydelle. Esitetty Humaljärven rannan lähellä oleva viheryhteys ei yksinään täytä tutkitusti toimivan viheryhteyden leveyttä. Kunta sivuuttaa sen, että maakunnallisen viheryhteyden tulee näkyä myös riittävän leveänä osayleiskaavassa, kun se saivartelee: ”Osayleiskaavan laadinnan yhteydessä on selvinnyt viheryhteyden todellinen paikka suunnittelualueella ja se on osoitettu kaavakartalla sen todelliselle sijainnille (kt. kuvan 2 pohjoinen yhteys), joka poikkeaa huomattavasti Uusimaa-kaavassa 2050 esitetyn maakunnallisen viheryhteyden sijainnista (kt. kuva 3). Kaava mahdollistaa myös Uusimaa-kaavan 2050 mukaisen viheryhteyden (kt. kuvan 2 eteläinen yhteys). Toisin sanoen kaavaprosessin tuloksena ensisijaisen viheryhteyden sijainti on tarkentunut lähemmäksi Humaljärven rantavyöhykettä.” Toisin kuin kunta väittää, viheryhteystarve ei poikkea huomattavasti Uusimaa-kaavassa 2050 esitetyn maakunnallisen viheryhteyden sijainnista. Vaikka viheryhteyden tärkein alue onkin lähempänä Humaljärveä, ei tämän vyöhykkeen leveys yksin ole riittävä toimiakseen. Lisäksi olemassa olevat pihapiirit kaventavat sitä. Toimiva viheryhteyden leveys on Humaljärven rannasta Ingelsintien eteläpuolelle, suunnilleen siihen missä maakuntakaavan viheryhteysnuoli on osayleiskaavakartassa.

Metsälajistolle ainoa toimiva viheryhteys on Humaljärven rannassa ja siitä etelään eli “pohjoinen yhteys”, sillä ”eteläinen yhteys” kulkee yli kilometrin avointa peltoa pitkin. Lisäksi on huomattava, että myös laajan pellon eteläreuna on vain osin metsäistä VL-aluetta (loppuosa tontteja, joiden metsäisenä pysymiseen ei voi luottaa, vaikka osin ovatkin luo-aluetta). Se ei täytä maakunnallisen viheryhteyden minimivaatimuksia, myöskään koska on suunnilleen 100 m leveä yli puolen kilometrin matkalla). Toisin kuin kunta väittää, tämä yhteys ei ole maakuntakaavaan piirretyn viheryhteyden kohdalla.

Kunnan vastauksessa:”Näin ollen rakennuspaikoilla liito-oravien kulkuyhteydet säilyvät sekä verraten suurten rakennuspaikkojen että niiden puuston ansiosta. Luonnollisesti on olemassa riski, että rakennuspaikan maanomistaja harventaa tai kaataa puustoa liikaa. Mitä todennäköisimmin oman elinympäristönsä viihtyisyyden säilyttämiseksi edellä kuvattu ei toteudu.” Kaavamääräykset eivät voi perustua siihen mitä kunta tai kaavoittaja pitää maanomistajien todennäköisenä käsityksenä ympäristönsä viihtyisyydestä. Niiden on luotava määräykset noudattamaan kaavan laatijan ja hyväksyjän tavoitteita.

Se että maa- ja metsätalousvaltaisilla alueilla (M, MU ja MY) puiden kaataminen on mahdollista, tarkoittaa käytännössä sitä, että laajatkin avohakkuut ovat mahdollisia ”pohjoisella viheryhteydellä”, eikä osayleiskaava toteuta tällöin maakuntakaavan viheryhteystarvemääräystä.

Liitteet

Ympäristöministeriön selvitys: Ekologinen verkosto ja kaupunkien maankaytön suunnittelu, Suomen ympäristö 780, s. 41. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40373

Lisäksi olemme viitanneet valitukseemme, Uudenmaan ELY-keskuksen valitukseen ja kunnan vastauksiin näihin, jotka ovat jo kaikki hallinto-oikeudella käytössään tämän kaavan valituksiin liittyen.

Kirkkonummella ja Sipoossa 3.10.2023

Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Riitta Hukkanen
sihteeri

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija