Lausunto Evitskogin pellonparannushankkeen YVA-selostuksesta

Uudenmaan ELY-keskus
kirjaamo.uusimaa@ely-keskus.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry
Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry

ASIA: Lausunto maanomistajan ja GRK Suomi Oy:n Evitskogin pellonparannusta koskevan hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Viite: UUDELY/14587/2023

Yhteystiedot allekirjoittaneiden yhdistysten puolesta:
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Lauri Kajander, erityisasiantuntija
Itälahdenkatu 22b A 00210 Helsinki
p. 045 114 0088
uusimaa@sll.fi

Lausunto ”Evitskogin pellonparannushankkeen” YVA-selostuksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry ja Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry (jäljempänä yhdistykset) lausuvat seuraavaa.

Hankkeessa on kyse ympäristönsuojelulain liitteen 1 Taulukon 2 kohdan 13 f) mukaisesta ammattimaisesta tai laitosmaisesta jätteiden käsittelystä, joka tarvitsee ympäristöluvan (YSL 27 §). Nyt on jo nähtävissä, etteivät edellytykset ympäristöluvalle ja tarvittavalle poikkeusluvalle täyty. On kaikkien edun mukaista siirtyä 0+ vaihtoehdon mukaiseen suunnitteluun. Toivomme, että ELY-keskus ja hankkeesta vastaavat näkevät nämä realiteetit tässä vaiheessa, eikä vasta enemmän turhan suunnittelun ja oikeusprosessien jälkeen. 

Jo hankkeen aikaisemmissa vaiheissa on syntynyt riittävästi aineistoja näyttämään hankkeen ammattimaisen tai laitosmaisen jätteiden käsittelyn luonteen ja sen, etteivät edellytykset ympäristöluvalle täyty (lausunnon loppuun on koottu linkkejä aineistoihin). Kun hankealueen kosteikko eli “pelto” on ollut viljelemättä viimeiset 20 vuotta, niin voiko enää olla edes kysymys pellon parantamisesta. Pikemminkin on kyse kosteikon muuttamisesta maankaatopaikaksi ja sen jälkeen pelloksi.

Tässä lausunnossa ei käsitellä hankkeen vaikutuksia liikenteeseen ja liikenteen kautta tai naapurussuhdelain piirissä oleviin asioihin eikä kaavan vastaisuuteen. Myöskään ei käsitellä kattavasti tulviin, pellon stabiliteettiin ja täytön liukumisen riskeihin liittyviä asioita tai sitä, että toiminta ammattimaisena jätteenkäsittelynä on yleiskaavan vastaista. Näitä tulevat varmasti esittämään muut hankkeesta lausuvat ja mielipiteensä antavat tahot, joten kertaamme vain olennaiset kohdat ja keskitymme YVA-selostuksessa esitetyn arvioimiseen. 

Ammattimaista tai laitosmaista jätteiden käsittelyä Mossarnalla vastaan puhuvat monet muutkin seikat kuin tässä esittämämme ja niiden osalta viittaamme omiin aikaisempiin ja mm. Törnesintien tiekunnan, paikallisten asukkaiden, Tringan ja Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunnan aikaisempiin ja mitä ilmeisemmin myös tähän arviointiselostukseen tuleviin lausuntoihin ja mielipiteisiin.

YVA-selostuksen massiiviseen kokoon uhkaa hävitä se, ettei monia merkittäviä asioita ole selvitetty tai esitetty perusteellisesti. YVA-selostuksesta puuttuvat mm. varsinainen luontoselvitys kasvilajilistoineen ja luontotyyppiselvityksineen. Selvityksiä ei ole tehty mm. kosteikon hyönteisistä, lepakoista, loppukeväällä (havainnointi lopetettiin jo 2.5.2024) ja syksyisin levähtävistä muuttolinnuista eikä Evitskogintien kestävyydestä rekkaliikenteelle.

1. Ammattimaisen jätteiden käsittelyn kriteerit täyttyvät

YVA-selostuksessa ei ole edelleenkään esitetty perusteluita sille, miksi mittavassa hankkeessa olisi kyse pellon parannuksesta eikä ammattimaisesta jätteiden käsittelystä. Sekä hankkeen laajuus että taloudellisen hyödyn painottuminen maa-ainesten sijoittamiseen pellon kasvavan tuoton sijaan kertovat selkeästi ylijäämämaiden sijoittamisen olevan hankkeen ensisijainen tarkoitus.

Korkeimman hallinto-oikeuden 1.7.2021 antama vuosikirjapäätös (KHO:2021:95) https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1624952197145.html koskien pilaantumattoman maa-aineksen hyödyntämistä peltoviljelyn kasvuolosuhteiden parantamisessa Vantaan Östergårdissa sisältää varsin selvää ja Evitskogin hankkeeseen sovellettavaa tekstiä [hakasulkeissa lisäyksemme]:“Kysymyksessä olevan kaltaisten maa-ainesten käyttö välttämättömään pellon kasvualustan vahvistamiseen ei ole jätteen ammattimaista tai laitosmaista käsittelyä, mikäli käytetty määrä on vähäinen ja käyttöaika suhteellisen lyhyt. Tällöin kysymys ei olisi luvanvaraisesta jätteen käsittelystä. Lupahakemuksessa tarkoitetut maa-ainesten määrät [215 000 m3 maa-aineksia], toimintaan käytettävä aika [5 vuotta], pellon korkeussuhteiden muuttaminen sekä toiminnan laajuus [12 hehtaaria ja enintään 3 metriä] peltoviljelyn olosuhteiden parantamisen käyttötarkoitus huomioon ottaen kysymyksessä olevaa toimintaa on kuitenkin pidettävä laitosmaisena toimintana.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että luvan hakijana oleva yhtiö harjoittaa laajamittaista maarakennustoimintaa [kuten Evitskogin hankkeen toteuttaja GRK tekee] ja hakee siinä toiminnassa syntyvän jätteen käsittelyyn ympäristölupaa, kyse on myös ympäristönsuojelulain tarkoittamasta ammattimaisesta jätteen käsittelystä.

Koska kysymyksessä olevat maa-ainekset ovat edellä esitetyin perustein hallinto-oikeuden käsityksen mukaan jätettä ja koska toiminnassa on lisäksi kysymys jätteen laitos- tai ammattimaisesta käsittelystä, toiminnalle on haettava ympäristölupa ympäristönsuojelulain 27 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 2 kohdan 13 f nojalla.”

KHO:n päätöksessä 2021:95 käsiteltyyn hankkeeseen verrattuna Evitskogin hankkeessa maa-ainesten määrä on kolminkertainen, toimintaan käytettävä aika hieman pidempi tai kaksinkertainen ja pinta-ala lähes kolminkertainen.YVA-selostuksen luvussa 5.2.1 “Hyödynnettävän maa-aineksen jäteluonne ja luvanvaraisuus” (s. 52) on selkeä yritys johtaa harhaan, kun ympäristöministeriön 3.7.2015 julkaisemien ohjeiden Kaivetut maa-ainekset – jäteluonne ja käsittely (https://ym.fi/documents/1410903/38439968/YM_Maa-ainesmuistio_FINAL_03072015-5E488047_B25B_45E4_AAE2_6495FBB53B5B-110447.pdf/aa0eabe6-e39e-8efd-ea31-ca44915333d7/YM_Maa-ainesmuistio_FINAL_03072015-5E488047_B25B_45E4_AAE2_6495FBB53B5B-110447.pdf?t=1603260906297) pohjalta esitetään arviointiperusteita, joiden perusteella kaivettu maa-aines ei ole jätettä. YVA-selostuksen tekstistä on jätetty kokonaan pois YM:n ohjeiden sivulla 9 mainittu, jatkokäytön suunnitelmallisuuteen liittyvä korvauksen merkitys asiaa arvioitaessa (lihavointi lisätty): “Suunnitelmalla myös osoitetaan, että maa-ainekselle on aito tarve, ts. maa-aines korvaa aidosti kyseiseen tarkoitukseen käytettävää muuta ainesta. Tässä tarkastelussa voi olla merkitystä esimerkiksi sillä, saako vastaanottaja korvauksen maa-aineksen vastaanotosta. Korvauksen saamista voidaan yleensä pitää vahvana osoituksena siitä, että maa-aineksen tarve on toissijaista maa-aineksen vastaanotosta saatavaan taloudelliseen hyötyyn nähden.”

Vaikka yhteysviranomaisen lausunnossa YVA-ohjelmasta ei ole kiinnitetty tähän huomiota, se ei poista sitä, että hakijan tulisi luotettavasti osoittaa, että maa-aineksilla korvataan aidosti neitseellisiä maa-aineksia hakemuksessa esitetty määrä ja että maa-aines hankittaisiin muualta, jos hakemuksessa kyseessä olevia maa-aineksia ei olisi tarjolla, kuten KHO:n päätöksellään 2021:95 vahvistamassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä 8.7.2016 nro 185/2016/1 edellytetään. Taloudelliset hyödyt pitäisi luotettavasti avata, jotta voitaisiin osoittaa maa-aineksen tarpeen ensisijaisuus verrattuna maa-aineksen sijoittamisesta saatavaan hyötyyn. YVA-selostuksessa ei ole mitenkään avattu ylijäämämaa-ainesten sijoittamisen taloudellista arvoa. Vaikuttaa siltä, että maiden sijoittamisen tuottama vähintään noin 2 miljoonan euron (laskelmat: https://www.sll.fi/uusimaa/kannanotot/lausunto-evitskogin-pellonparannushankkeen-yva-ohjelmasta/) arvo on haluttu häivyttää. Näin ollen YVA-selostuksessa ei ole sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin päätellä, ettei kyse ole ensisijaisesti jätteen laajamittaisesta ja ammattimaisesta käsittelystä.

Peltoviljelyn parantunut tuotto ei selvästi ole hankkeen ensisijainen tavoite, kun vertaillaan tuottoja, joita maankaatopaikan täytöllä ja peltoviljelyllä saadaan. Peltomaan vuokra oli Uudellamaalla v. 2023 keskimäärin 256 €/ha/vuosi (https://www.luke.fi/fi/uutiset/vuonna-2023-peltomaa-oli-kalleinta-etelasuomessa) ja korvauksen määrä kosteikkojen hoitosopimuksessa oli 500 €/ha (https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tuet/maatalous/oppaat/hakuoppaat/peltotukiopas/peltotukien-tukiehdot-2024.pdf). Tekemällä kosteikosta – joko nykyään viljelemättömästä alueesta n. 16 ha tai koko hankealueesta n. 30 ha – kosteikon hoitosopimuksen, voisi viljelijä tämän tuotolla vuokrata kaksinkertaisen määrän peltoa. Kosteikkojen suunnittelu, parantamis- ja hoitotoimia Siuntionjoen vesistöön olisi todennäköisesti mahdollista tehdä yhteistyössä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n (LUVY) kanssa, joka tekee Siuntionjoen vesistöön kosteikkoja ja kaksitasouomia hankerahoituksella, eikä maanomistajalle tule kuluja kunnostuksen toteuttamisesta (Kirkkonummen Sanomat 9.1.2025). Peltoja on tarjolla sekä ostettaviksi että vuokralle Evitskogin ympäristössä, Siuntiossa sekä muualla Länsi-Uudellamaalla. Naapurien mukaan kyseisellä maanomistajalla on peltoja muuallakin, joten ei ole syytä epäillä, etteikö liikenteellisesti jonkun niiden lähellä olisi peltoa ollut tarjolla viimeisen parin kymmenen vuoden aikana, kun kosteikko on ollut viljelemättä.

YVA-selostuksesta puuttuu tieto paljonko satotaso voisi nousta ja paljonko tämä nostaisi tuloja. Todennäköisesti viljelijän itse maksamana hankkeen suunnittelun ja toteutuksen kulut eivät tulisi katettua pellon tuoton lisäyksellä vuosikymmeniin, jos koskaan. Huomattavaa on, että itäosan kosteikko on ollut viljelemättä vuodesta 2004 ja Törnäsintien länsipuoli, naapurien mukaan, sitäkin kauemmin. Viljelijä on ruvennut suunnittelemaan ”pellonparannusta” vasta, kun GRK on tullut hankkeeseen mukaan.

Koska YVA-selostuksen tiedoista puuttuvat maa-aineksen vastaanotosta saatava läjityskompensaatio tai muu taloudellinen hyöty, käytimme laskelmissa esimerkkinä maa-aineksia koko pääkaupunkiseudulta vastaanottavan Rudus Kulmakorpi/Espoon hinnastoa Jos kosteikon alue siirtyisi viljelyyn, olisi tulon lisäys luokkaa 7 000 € /v. Kosteikko lienee jo tällä hetkellä tukien piirissä. Lisäksi 10 hehtaarilla ennestään viljelyssä olevaa aluetta viljelyn tuotto saattaa parantua, mutta tukien määrä ei muuttuisi. Ylijäämämaan vastaanottomaksun suuruusluokka olisi VE1:ssä noin 400 000 €/v ja VE2:ssa noin 200 000 €/v. Vaikka huomioidaan ammattimaisesta jätteiden käsittelystä aiheutuvat kulut, on laitosmaisen jätteenkäsittelyn kate suuruusluokaltaan 30- tai 60-kertainen verrattuna peltoviljelystä odotettavissa tuloihin. (Tarkemmat laskelmat aiemmassa lausunnossamme: https://www.sll.fi/uusimaa/kannanotot/lausunto-evitskogin-pellonparannushankkeen-yva-ohjelmasta)

Ei voida pitää uskottavana, että maanomistaja tai hankevastaava olisi maksanut YVA-prosessia, jos ainoa tuotto siitä olisi pellon viljelyolosuhteiden parantuminen. GRK maksaakin YVA-selvityksiä (esimerkiksi GRK on merkitty tilaajaksi YVA-selostuksen liitteessä 2: Kirkkonummen OLLAKSEN ja Baktuomolan tilojen vesienhallintasuunnitelma).

Ei myöskään ole uskottavaa, että pelkkien viljelyolosuhteiden parantumisen hyöty riittäisi hankkeessa maanomistajan osuudeksi, kun alueelle tuotavan jätemaa-aineksen arvo on yli 2 milj. €. Hankevastaava Erik Perklen vahvistikin yleisötilaisuudessa 11.12. 2024, että hänen ja toteuttaja GRK Suomi Oy:n välillä on voimassa ”taloudellinen yhteistyö”. 

YVA-ohjelman esittelytilaisuudessa Evitskogin Övidsborgissa 22.11.2023 kävi ilmi, että hankevastaava on pyrkinyt saamaan kaikki 4 Mossarnan alueen maanomistajaa mukaan hankkeeseen markkinoimalla sitä edunsaajille niin, että ”siitä maksetaan”. Näistä 3 nyt julkaistua maanomistajaa lähti mukaan, mutta neljäs kieltäytyi ja selvitti koko tilaisuuden yleisölle läjityksen todelliset taustasyyt.

1.1 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen

YVA-selostuksen luvun 23 otsikko “Luonnonvarojen hyödyntäminen” johtaa täysin harhaan. Luvussa käsitellään muualla syntyvien ylijäämämaiden käyttöä ja otetaan annettuina tilaajan antamat väitteet, kuten väite ”vettyvän pellon kuivatuspumppauksesta voidaan luopua”. Naapureiden mukaan pumppausta ei ole tehty eikä pumppauksesta esitetä YVA-selostuksessakaan mitään todisteita.  Myöskään pellon parannuksen tarvetta ei ole osoitettu (ks. edellä).

”Hankealueen nykytilan herkkyys luonnonvarojen eli maa-ainesten hyödyntämisen kannalta arvioidaan edellä esitetyn perusteella kokonaisuutena suureksi.” Yhtä mieltä voimme olla siitä, että hankkeen vaikutus on suuri. Toisin kuin YVA-selostuksessa esitetään, vaikutus ei kuitenkaan ole myönteinen vaan kielteinen (perusteella ”Toiminnassa tarvitaan huomattava määrä luonnonvaroja.” – ei perusteella ”Toiminta korvaa luonnonvaroja pitkällä aikavälillä (yli 5 vuotta))”.

Herkkyysasteikko on asetettu niin, että se tukee hankkeen hyväksyttävyyttä ja se on täysin absurdi, kun sitä käyttää alueen muiden mahdollisten käyttömuotojen vertailuun.

Koska tämä hanke täyttää jätteiden ammattimaisen käsittelyn kriteerit, kyse on maankaatopaikasta. Hankkeessa ei siis ole kyse kiertotalouden edistämisestä, koska jokin vaihtoehtoinen maankaatopaikka korvattaisiin uudella maankaatopaikalla, eikä hankkeella siten voida katsoa olevan myönteisiä vaikutuksia ”Luonnonvarojen hyödyntämiseen (Kiertotalouteen)”.

2. Perusteita ympäristöluvalle ei ole

Hanke ei täytä ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisia ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä:

“Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; ja

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.”

YSL 49 §:n kohdan 5) osalta viittaamme Törnäsintien tiekunnan, paikallisten asukkaiden ja muiden tahojen lausuntoihin ja mielipiteisiin YVA-selostuksesta ja hankkeen aikaisemmissa vaiheissa.

Kuva: Mossarnan kosteikkoa käyttää mm äärimmäisen uhanalainen suokukko (2024 keväällä yhteensä yli
100 lintua), joka kuuluu EU:n lintudirektiivin I-liitteen lisäksi ns. kiireellisesti suojeltaviin lajeihin. Lista
päivitettiin vuonna 2020. Valinnan ovat tehneet ympäristöhallinnon apuna toimivien eliötyöryhmien
lajiasiantuntijat Suomen ympäristökeskuksen koordinoimana. Kuva: Markku Jämsä (ei Mossarnalla kuvattu).

2.1 Linnut

Kosteikko on merkittävä keväisen ja syksyisen muuton levähdyspaikka useille uhanalaisille ja lintudirektiivin liitteen 1 lajeille. YVA-selostukseen liittyvän luontoselvityksen lintuhavainnointi on puutteellinen. Viimeinen kevätmuuton lepäilijälaskenta on tehty jo 2.5.2024, mikä on liian aikainen lopetus. Lintuharrastajat havainnoivat alueella ainakin 13.5. asti, jolloin havaittiin vielä merkittäviä hanhi ja kahlaajamääriä (tundrahanhia, liroja, ym). Itse asiassa liron kevätmuuton huippu osui n. 5.5. – 10.5. jaksolle ja jäi siten selvityksessä huomioimatta.

Kaikkia lajeja ja suurimpia yksilömääriä voi olla vaikea saada havaituksi yksittäisen laskijan voimin. Tietojemme mukaan merkittävimmät puutteet ja liian pienet yksilömäärät YVA:n kevään 2024 linnustohavainnoissa ovat:

• suokukkoja (CR) on havaittu peltotulvalla 5.5. 70 (R. Sundström) ja 28.4. 75 (T. Ketola). 
• heinätavi (VU) 28.4. 1 pari (Fowley, Ketola, Jämsä)
• Liro (NT, I-liite), 3.5. 105 (M. Jämsä), 5.5. 250 (R. Sundström) ja 13.5. 80 (K. Hällsten) 
• 27.4. on tulvalla lepäillyt yhteensä 3400 hanhea (T. Ketola), joista 2000 valkoposkihanhea ja 1400 harmaahanhea (tundrahanhi Anser albifrons, metsähanhi Anser fabalis ja sen alalaji taigametsähanhi Anser fabalis fabalis (VU)). Tämä on 2-3 kertaa YVA-selvityksessä havaittua enemmän, vastaten aiempien vuosien määriä.
• nokikana (EN), parimäärä oli Stora Lonoksissa todellisuudessa kesällä 2024 isompi kuin YVA taulukossa, n. 5-8 paria eli 11-17 aikuispukuista lintua 4 eri havaintokerralla (9.4. – 23.6. Jämsä, Ketola).

Syysmuuton aikaista havainnointia linnustosta ei ole YVA:n puitteissa tehty. YVA-selvityksen tiedot perustuvat Tringalta saatuihin Tiira-tietokannan havaintoihin.

Stora Lonoksilla on pesinyt 2011 alkaen vuosittain naurulokkikolonia (VU), jonka parimäärä on vaihdellut 30 ja 230 parin välillä (Tiira- ja Kimpari Bird Projects/Juhani Ahola -aineistot). Vuonna 2024 naurulokit ilmestyivät järvelle ja Mossarnan tulvalle n. 100 linnun voimin huhtikuussa. Jostain syystä vuonna 2024 ne eivät jääneet pesimään kuin 2-3 parin voimin järven pohjoisosaan. Syytä tähän ei tiedetä, mutta veden pinnan korkeus saattoi estää pesinnän (pesämättäät veden alla). On mahdollista, että kolonia palaa järvelle 2025 tai myöhemmin. Naurulokin kannalta Mossarnan tulva on olennainen levähdysalue Stora Lonoksin kolonialle. Naurulokki on hyvä suoja pesimälinnustolle pienpetoja ja varislintuja vastaan.

Uhanalaiset ja lintudirektiivin lintulajit pysähtyvät Mossarnalla, koska yli 16 hehtaarin laajuinen tulvakosteikko tarjoaa niille soveltuvan levähdys- ja ruokailuympäristön. Tätä ei voi korvata reilun 2 hehtaarin rakennetulla kosteikolla.

Lintudirektiivin 3 artikla edellyttää myös suojelualueiden ulkopuolisten alueiden linnustolle merkittävien elinympäristöjen ylläpitämistä. Mossarnan kosteikko on tärkeä ruokailupaikka Lilla ja Stora Lonoksin linnustolle. Kyseiset järvet kuuluvat FINIBA- ja MAALI-alueisiin ja ne on suojeltu Kirkkonummen yleiskaavassa. Mossarnan merkitys Lonokseilla pesiville linnuille korostuu keväisin, koska se sulaa ennen Lonoks-järviä.

Tulvakosteikon hävittäminen haittaisi myös ennallistamisasetuksen toimeenpanoa.

Sen pienentyessä habitaatti ei olisi enää sopiva arimmille lajeille eikä nykyiselle määrälle lintuja. Jo nyt kaikki aremmat linnut viettävät aikaa laajan tulva-alueen keskiosassa. Ratkaisuna ehdotettu maa-ainesten tuonnin siirtäminen levähdys- ja pesimäajan ulkopuolelle ei lievennä habitaatin menetyksestä aiheutuvaa haittaa

YVA-selostuksessa todetaan oikein: ”Tosiasiassa hankkeella voi olla merkittävimmät vaikutukset kevätaikaisen muuttolinnuston levähdysalueen katoamiseen. Tulviva peltoalue tulee katoamaan kokonaan alueelta, eikä rakennettava kosteikko voi korvata tätä muutonaikaista levähdysaluetta kuin enintään pieniltä osin.” Mutta johtopäätös ”Levähdysalue on kuitenkin luokiteltavissa korkeintaan vain maakunnallisesti tärkeäksi levähdysalueeksi ja siten arviointityökalujen perusteella vaikutusten merkittävyys jää vain luokkaan ”kohtalainen”, vaikka kevätmuutonaikaisen levähdysalueen katoaminen voidaan asiantuntija-arvion perusteella laskea yhdeksi hankkeen merkittävimmistä kielteisistä vaikutuksista.” kertoo enemmän arviontityökalujen soveltumattomuudesta tehtäväänsä kuin merkityksen pienuudesta. 

YVA-selostuksen arviointikriteereiden arvokkaimpiin luokkiin mahtuisi niin vähän alueita, ettei ainoastaan niiden mukaisten alueiden säilyttäminen riitä täyttämään Suomen sitoumuksia luontokadon pysäyttämiseksi. Lisäksi taulukosta 48 puuttuu suomennos luokalle CR, joten kiireinen tai vähemmän perehtynyt lukija ei havaitse suokukon olevan äärimmäisen uhanalainen.

YVA-selostuksen arviointikriteeristön asteikkoa on myös tulkittu väärin. Suuren herkkyyden kriteeri on: ”Vaikutusalueella esiintyy vaikutuksille herkkiä uhanalaisia (EN, CR, VU) tai erityisesti suojeltavia lintulajeja”. Useiden vaikutuksille herkkien uhanalaisten ja erityisesti suojeltavia lintulajien, kuten suokukon (CR, I-liite), vuotuisessa elinympäristöjen kierrossa alue on merkittävä, todennäköisesti joillekin jopa välttämätön. Yhtä laadukkaita paikkoja on rajallisesti ja niihin mahtuu kerrallaan rajallinen määrä lintuja. Ei voida ajatella, että Mossarnan linnut voisivat siirtyä levähtämään muuttomatkoillaan muille kosteikoille. Lisäksi on mahdollista, että muutolta tulevat linnut ovat jo käyttäneet muuttoravintonsa, kun ne saapuvat tutulle levähdyspaikalle. Mikäli tuttu levähdyspaikka on tuhoutunut, niillä saattaa olla liian vähän energiaa uuden paikan etsintään, joten ne kuolevat.

Mossarna on yksi lenkki siellä muutolla levähtävien uhanalaisten (CR, EN, VU) ja erityisesti suojeltavien lintulajien vuotuisessa elinkierrossa, jossa niiden usein kaukanakin toisistaan sijaitsevat elinympäristöt kytkeytyvät ajallisesti toisiinsa. Yhdenkin ajallisesti toisistaan eroavan elinympäristön heikentyminen tai tuhoutuminen voi merkitä lintuyksilöiden kuolemaa ja heikentää uhanalaisten lajien kantaa. Äärimmäisen uhanalaisten lajien jokaisen yksilön elämä on merkittävä lajin säilymiselle.

Vaikutusten suuruus -taulukossa s. 188 indikaattori suurelle vaikutukselle on mm. ”Vaikutukset ovat pitkäaikaisia tai pysyviä”. YVA-selostuksessa luvussa 16.5 todetaan oikein: ”Peltoalueella levähtävien lintujen määrät tulevat mitä ilmeisimmin vähenemään tulvan puuttuessa ja todennäköistä on, että alueen merkitys muuttolintujen levähdysalueena menetetään lopulta kokonaan.” VE1:tä ja VE2:ta arvioidaan omissa alaluvuissaan 16.5.2 ja 16.5.3: ”Levähtävään linnustoon vaikutus on arvioitu pellon muuttumisen ja työmaaliikenteen osalta suureksi ja kielteiseksi etenkin kevätmuuton osalta.”

Luvussa 16.5.5 Yhteenveto ja vaikutusten merkittävyys on VE2 vaikuttavuus muuttunut luvun 16.5.3 suuresta keskisuureksi perusteluna ” Levähtävän linnuston osalta vaikutukset arvioidaan keskisuureksi, koska pitempiaikainen muutos antaa paremmin aikaa levähtävällekin lajistolle sopeutua muutokseen. Lievempiin vaikutusten suuruuksiin vaikuttaa myös se, että kosteikko ehtii kehittyä pitempiaikaisessa muutoksessa paremmin lajistolle sopivaksi elinympäristöksi.” Perustelu on ekologisen tiedon vastainen: kosteikossa levähtävä linnusto ei voi sopeutua kuivalla pellolla levähtämiseen pidentämällä ”sopeutumisaikaa”, eikä siirtyä ongelmitta muihin kosteikoihin levähtämään, koska niitä ei ole lähietäisyydellä ja ne ovat jo muiden lintuyksilöiden käytössä. Lisäksi kuten YVA-selostuksessakin todetaan: ”Rakentamisen aiheuttama alueen menetys muuttolinnuston levähdysalueena tulee kuitenkin tapahtumaan vaikkakin hieman pitemmällä aikajänteellä, eikä rakennettavan kosteikon toimivuudesta muuttolinnuston levähdysalueena voi etukäteen pitää merkittävänä myönteisenä tekijänä.” On kuin luvun kirjoittaja ei olisi ymmärtänyt, että vaikutusten merkittävyyttä levähtäville linnuille tulee tarkastella uhanalaisimpien ja herkimpien lajien näkökulmasta. Näyttää siltä, että YVA-selostustuksessa merkittävyyden arviointi on tehty levähtävien lintujen kärsimisen keskiarvosta.

Edellä esitetyn perusteella vaikutukset linnustoon ovat sekä vaihtoehdossa VE1 että VE2 suuria ja kielteisiä toisin kuin luvussa 16.5.5 Yhteenveto ja vaikutusten merkittävyys esitetään.

2.2 Vaikutukset suojelualueisiin

YVA-selostuksessa todetaan: ”Peltoalueella levähtää myös lajeja, jotka oletettavasti pesivät läheisillä järvillä. Stora ja Lilla Lonoksilla havaittiin mm. laulujoutsen ja kanadanhanhi, jotka myös levähtivät peltoalueella. Lisäksi järvillä havaittiin pellolla levähtävistä lajeista sorsia ja kahlaajia. Täyttä varmuutta kaikkien lajien kohdalla ei ole siitä, että peltoalueella ja järvillä havaitut linnut olisivat samoja yksilöitä. Peltotulvaa voidaan silti pitää merkittävänä levähdysalueena joillekin järvillä pesiville lajeille. Näin ollen peltotulvan katoaminen voi jossain määrin heikentää myös järvien lintujen elinolosuhteita alueella ruokailualueiden vähenemisen myötä.” Stora ja Lilla Lonoks kuuluvat Pohjois-Kirkkonummen lintujärvet FINNIBA -alueeseen, ne ovat MAALI-alueita ja suojeltuja Kirkkonummen yleiskaavassa. Niiltä on kattavasti havaintotietoja. 

Erityisesti ajallisen kytkeytyneisyyden takia osalle Stora ja Lilla Lonoksin linnuista Mossarna saattaa olla jopa täysin välttämätön. Vastaavaa ajallista kytkeytyneisyyttä on todennäköisesti muihinkin luonnonsuojelualueisiin: niillä pesivät uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lintulajit, kuten suokukko (CR, I-liite), eivät selviä ilman levähdyspaikkoja muuttomatkoillaan.

YVA-selostuksen arviointikriteeristön “Vaikutusalueella esiintyy vaikutuksille herkkiä uhanalaisia (EN, CR, VU) tai erityisesti suojeltavia lintulajeja” -kriteeri täyttyy ja samat linnut elävät myös luonnonsuojelualueilla muualla Suomessa ja mahdollisesti muissakin maissa. Näin ollen muutokset Mossarnalla vaikuttavat myös suojelualueiden lintuihin ja siten suojelualueiden herkkyys on kriteerin mukaisesti suuri kummassakin vaihtoehdossa VE1 ja VE2.

Koska vaikutukset suojelualueille ovat “pitkäaikaisia tai pysyviä”, ovat ne YVA-selostuksen arviointikriteeristön mukaisesti suuria kummassakin vaihtoehdossa VE1 ja VE2. Jos arviointikriteeristön aikamääreitä ei ole tarkoitus tulkita yksinään, vaikutusten tippuminen luokkaan “keskisuuria” kertoo vain kriteeristön heikkoudesta tunnistaa merkittävät vaikutukset suojelualueille suuriksi – ei vaikutusten merkityksettömyydestä. 

Varovaisuusperiaatetta noudattaen on katsottava, että vaikutukset luonnonsuojelualueisiin ovat sekä vaihtoehdossa VE1 että VE2 suuria ja merkittäviä.

2.3 Vaikutukset kasvistoon, hyönteisiin, lepakoihin ja luontotyyppeihin

Luvussa 17.3.5 määritellään nykytilan herkkyys kasvillisuuden ja luontotyyppien suhteen vähäiseksi perusteena se, että alue ei ole luonnontilainen ja hankealueen kasvillisuus on tavanomaista. Arviointiselostuksesta puuttuu kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen raportti ja mm. lajilista ja kasvupaikkakuviot puuttuvat, joten esim. lajistosta ja luontotyypeistä ei saa kattavaa kuvaa. Kerrotaan ainoastaan lajimäärä 91, joka kertoo pidemmän aikaa kehittyneestä monimuotoisesta kasviyhteisöstä, vaikka sen lajit eivät olekaan uhanalaisia. Mahdollisuutta, että alueella olisi kostean maan perinnebiotooppi tai -biotooppeja ei käsitellä ollenkaan ja ilman lajilistoja arvioiminen on YVA-selostuksen perusteella mahdotonta. 

Hyönteisiä ja niille soveltuvia kasveja ei ole selvitetty ollenkaan. Sudenkorentoihin ja lepakoihin hankkeella on vähintään välillinen vaikutus, estäisihän se toteutuessaan koko nykyisen kosteikon kunnostamisen sudenkorennoille ja/tai lepakoille sopivaksi ruokailu ja/tai lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Lepakkojen lisäksi sudenkorentojen leviäminen olisi todennäköisesti mahdollista: luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista lummelampikorennosta ja sirolampikorennosta on laji.fi:n mukaan havainto 3 kilometrin päässä. Tämä on yksi syistä miksi 0+ vaihtoehto olisi tullut selvittää. 

Selvitys on riittämätön kasvistoon, hyönteisiin, lepakoihin ja luontotyyppeihin kohdistuvan herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden arviointiin. 

Viitasammakkoa käsitellään kappaleessa 3.

2.4 Vedet

Lain mukaan pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Hankkeessa esitetään pohjaveden tilaa seurattavaksi naapureiden kaivoista. Toki seuranta on tarpeen, mutta pohjavesivaikutuksia ei lain mukaan saa olla. YVA-selostuksessa ei esitetä mitään toimenpiteitä niiden välttämiseksi tai häiriötilanteissa toimimiseksi.

Talvitulvien mahdollisuutta ei ole erikseen arvioitu YVA:ssa. Sadanta on käsitelty jonkinlaisina keskiarvoina. On kuitenkin huomioitava, että talvitulvan tilanteessa rakennettu suojakosteikko toimii huonosti. Hankalin on tilanne kun talvitulvan aikaan ei ole routaa ja maaperästä irtoaa kiintoainetta sekä ravinteita. Talvella kosteikossa ei ole enää virtaamaa hillitsevää kasvillisuutta, ja sen pidätyskyky on murto-osa kesäaikaisesta. On merkittävä riski, että rakennusaikainen talvitulva aiheuttaa merkittävän kiintoaine- ja ravinnepäästön Storträskiin.

Haitta-aineiden määrän kuvaaminen käyttämällä keskivirtaamaa johtaa huomattavaan aliarviointiin. Aineiden pitoisuus kasvaa virtaaman myötä. SYKE:n WSFS-Vemala -kuormitusmallissa esimerkiksi ali- ja ylivirtaamien fosforipitoisuuksien ero on Johannisberginojassa jopa kuusinkertainen. Tästä voi päätellä, että keskivirtaaman käyttäminen johtaa merkittävästi liian pieniin ainemääriin. YVA:ssa on esimerkiksi arvioitu vuoden fosfori summaksi 52 kg, WSFS-Vemalassa 122 kg. YVA-selvityksen vesimäärät ja niiden muutokset perustuvat yksinomaan sadannan vuosittaiseen vaihteluun (781 mm/a – 998 mm/a).

Valuntaa on arvioitu vuosisadannasta valuntakertoimen avulla. Valuntakerroin ei kuitenkaan ota huomioon haihdunnan vaihtelua. Se on myös tarkoitettu yksittäisten sadetapahtumien valunnan arviointiin sulan maan aikaan. Määrittäminen on siis tehty edellämainitun kaltaisiin tilanteisiin, eikä ole otettu huomioon maankosteutta tai mahdollista routaa, jotka vaikuttavat oleellisesti siihen, minkä verran maaperään voi imeytyä vettä.

Selvityksessä sateisen vuoden sademäärä ja tästä saatu vuosivalunta oli 27,7% suurempi kuin 2010-23 keskivuosivalunta. WSFS-Vemala -mallissa suurin vuosivalunta 2000-2024 on 45,1% suurempi kuin 2010-23 keskivuosivalunta. Jo tällä perusteella voidaan arvioida sateisen ja keskimääräisen vuoden valuntojen suhteen olevan selvityksessä selvästi liian pieni. Laskennassa on huomioitu vain hankealueen valunnan muutos. Myös hankealueen yläpuolisen valuma-alueen vedet kulkevat hankealueen läpi ja lisäävät alueelta lähtevää kuormaa. Valinta aliarvioi haitta-ainekuorman lisäystä.

Selvityksessä on havaittu Storträskin sisäinen kuormitus pohjan pintaa suuremman fosforipitoisuuden kautta. Pohjan fosforipitoisuus on suurimmillaan loppukesällä, kun vesi on lämpimimmillään. Ilmastonmuutoksen myötä ilmiö voimistuu ja pidemmälle jatkuessa heikentää järven pohjaeläinten elinoloja. Vastaavalla tavalla talviaikaiset rankkasateet heikentävät pohjan happitilannetta tuodessaan orgaanista ainesta järveen.

Kosteikon viipymäksi ilmoitetaan 17,75 h. Tämä on selvästi pienempi kuin vuorokausi, jota selvityksessä siteerattu Puustinen (2007 http://hdl.handle.net/10138/38401) suosittelee. Kosteikon kyky pidättää kiintoainesta ja ravinteita riippuu voimakkaasti myös siitä, onko kosteikossa kasvillisuutta ja miten täynnä kosteikon altaat ovat. Talvitulvilla kosteikon pidätyskyky on huomattavasti heikompi kuin kesäaikaan, koska kasvillisuus puuttuu ja kosteikko saattaa olla jäässä, jolloin sen tilavuuskin on pienempi.

Puustinen (2007) yliarvioi kosteikkojen retentiota, eli näiden lukujen perusteella saatu ravinteiden ja kiintoaineen pidättyminen on sittemmin havaittuja suurempi. Esimerkiksi Rantamo-Seittelin kosteikolla, joka on suunnitellun kosteikon kanssa samaan tapaan noin 1,5% valuma-alueen pinta-alasta ja josta pellon osuus on noin puolet, fosforin pidättyminen oli vain 22%, kiintoaineksen osalta 6% ja kokonaistypen 14%. Kosteikon merkityksen yliarviointi on saanut VE1 ja VE2 näyttämään kuormaltaan VE0:aa pienemmältä.

WSFS-Vemalan perusteella Storträskin fosforipitoisuus on ilmastonmuutoksen myötä kasvamassa. Vaikka pitoisuus on tällä hetkellä selvästi hyvän ja tyydyttävän luokan rajan alapuolella (= tila on hyvä), on tilanne muuttumassa heikompaan suuntaan ilmastonmuutoksen myötä. Hankealueelta tuleva fosforikuorman lisäys saattaa tulevaisuudessa viedä pitoisuuden tyydyttävään luokkaan. Hanke on heikentämässä myös pohjaeläinten tilaa. Harvsån vesimuodostuma on tyydyttävässä luokassa ja lisäkuorma hankealueelta uhkaa vesimuodostuman hyvän tilan saavuttamista. Hankealueen lisäkuorman on arvioitu sekoittuvan täydellisesti Storträskiin, vaikka alueen purkuoja on lähellä järven luusuaa. Todennäköistä on, että pitoisuus luusuassa on suurempi kuin järvessä keskimäärin.

Kun edellä esitetty huomioidaan YVA-selvityksen arviointikriteeristön mukaan, vaikutusten suunta on kielteinen – ei myönteinen –  ja suuruus on suuri :“Haitallisten aineiden pitoisuudet muuttuvat selvästi ja muutokset aiheuttavat ympäristönlaatunormien ylittymistä tai alittumista.”

Koska sekä virtaaman että pitoisuuksien osalta arviot sisältävät todella suuria epävarmuuksia, YVA-selvityksessä olisi tullut esittää myös herkkyystarkastelu, jolla voitaisiin nähdä, mikä merkitys näillä epävarmuuksilla on Störträskin ja Harvsån tilaan.

3. Perusteita viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämistä koskevalle poikkeusluvalle ei ole

YVA-selostuksesta selviää, että koko kosteikkoalue on viitasammakoille merkittävä lisääntymis- ja levähdyspaikka. Hanke hävittäisi viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikan pysyvästi noin 13 hehtaarin alueelta Törnäsintien länsipuolelta. Alueen täyttäminen vaatisi poikkeusluvan, jonka perusteet eivät täyty.

YVA-selostuksessa katsotaan vaikutusten viitasammakkoon olevan keskisuuria, vaikka on tarkoitus hävittää yli 13 hehtaaria eli 80 % lajin lisääntymis- ja levähdyspaikoista Mossarnalla  Jäljelle jäisi vain runsaat 2 hehtaaria, joka sekin olisi kosteikon rakennustyön aikana ainakin osittain viitasammakolle huonosti soveltuvaa.

Tämä kertoo selkeästi, että YVA-selostuksen arviointikriteerit (s.187) on tehty käyttökelvottoman tiukoiksi. Sillä vaikka: ”Vaikutukset [viitasammakkoon] ovat pitkäaikaisia tai pysyviä.” arviointikriteerit tunnistavat “suureksi” vain lajin tai luontotyypin täydellisen häviämisen ”seudulta” sekä luonnonsuojelualueen suojeluperusteen häviämisen. Toisaalta, jos “Vaikutukset ovat pitkäaikaisia tai pysyviä” on tarkoitettu itsenäiseksi kriteeriksi, on arviointikriteereitä tulkittu väärin.

Viitasammakko on mainittu luontodirektiivin liitteessä IV a ja on siten tiukkaa suojelua edellyttävä eläinlaji, johon kuuluvien yksilöiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Hankkeen toteuttaminen edellyttäisi näin lupaa poiketa luonnonsuojelulain 78 §:n kiellosta.

Luonnonsuojelulain 83 §:ssä määritellään perusteet, joilla ELY-keskus voi myöntää poikkeuksen (lihavoinnit lisätty)

83 §

Poikkeus eliölajin suojelua koskevista säännöksistä

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa 70, 73, 74, 77, 78 ja 79 §:ssä säädetystä, jos siitä ei ole haittaa eliölajin suotuisan suojelutason säilyttämiselle tai sen saavuttamiselle. […]

Edellä 78 §:ssä tarkoitettujen tiukkaa suojelua edellyttävien eliölajien osalta poikkeamisen edellytyksenä on 1 momentissa säädetyn lisäksi, ettei sille ole muuta tyydyttävää ratkaisua, ja että poikkeus on tarpeen:

1) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi tai luontotyyppien säilyttämiseksi;

2) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta tai vesistöjä taikka muuta omaisuutta;

3) kansanterveyttä tai yleistä turvallisuutta koskevista taikka muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;

4) näiden eliölajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- tai uudelleenistuttamistarkoituksessa taikka näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi, mukaan lukien kasvien keinotekoinen lisääminen.

Näistä poikkeamisen edellytyksistä vain kohdassa 3) mainitut voisivat edes teoriassa tulla tässä hankkeessa kyseeseen. Koska Evitskogissa ja Siuntiossa on tarjolla viljelymaata ostettavaksi ja vuokrattavaksi, lisäpellolle ei alueella ole tarve. Lisäksi viljelijän on mahdollista saada tukia kosteikosta, eikä taloudellista haittaa näin voida pitää merkittävänä. Huomattavaa on, että itäosan kosteikko on ollut viljelemättä vuodesta 2004 ja Törnäsintien länsipuoli naapurien mukaan sitäkin kauemmin. Todennäköisesti tänä aikana kosteikosta olisi ollut mahdollista saada ympäristötukea. Viljelijä on ruvennut suunnittelemaan ”pellonparannusta” vasta, kun GRK on tullut hankkeeseen mukaan.

4. Hiilitase ja ilmastonmuutos

YVA-selostuksessa ei ole arvioitu hankkeen vaikutuksia kosteikon kasvihuonekaasutaseeseen. Kosteikon maaperä on saraturvetta ja sen alla on liejua. Näiden maa-aineisten suunniteltua sijaintia tai turvemaiden määrää ei ole esitetty. Hiilitaselaskennassa ei myöskään ole esitetty turpeen ja mahdollisesti liejun hajoamisessa vapautuvan hiilidioksidin määrää, jos ne sekoitettaiisiin viljelymaakerrokseen, eikä turpeen ja liejun mahdollisesta jäämisestä savikerroksen alle seuraavan metaanin muodostumisen määrää.

Lopuksi

Allekirjoittaneet yhdistykset toivovat, että Mossarnan tulevaisuuden suunnittelussa fokukseksi otetaan kosteikon parantaminen ja sen mahdollistamat hyödyt erityisesti luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä ja vesien hyvän tilan edistämisessä, sekä maanomistajan ansainta kosteikon hoitoon liittyvien tukien kautta.

Lisätietoja sisältökysymyksistä:

Laura Räsänen, p. 050 438 9795, laura.rasanen@sll.fi
Linnuista: Markku Jämsä, p.‭ 040 521 7571, markku.jamsa@kolumbus.fi
Vesistä: Harri Myllyniemi, p. ‭040 861 7743‬, harri.myllyniemi@gmail.com

Kirkkonummella, Sipoossa, Siuntiossa ja Inkoossa 13.1.2025,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen, puheenjohtaja
Lauri Kajander, erityisasiantuntija 

Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry

Laura Räsänen, puheenjohtaja
Merja Talvela, varapuheenjohtaja

Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry

Vappu Heikkinen, puheenjohtaja
Karin Gottberg-Ek, varapuheenjohtaja

Lähteitä ja lisätietoja

• Korkeimman hallinto-oikeuden 1.7.2021 antama vuosikirjapäätös (KHO:2021:95)
• Ympäristöministeriön muistio ”Kaivetut maa-ainekset – jäteluonne ja käsittely” 3.7.2015
• Vuonna 2023 peltomaa oli kalleinta Etelä-Suomessa | Luonnonvarakeskus
• Peltotukien tukiehdot 2024
• Kirkkonummen Sanomat 9.1.2025
• Ruduksen vastaanottamien maa-ainesten hinnasto
• Puustinen (2007) Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus
• Päästöjen määrän arviointi pro gradu -työ /esimerkkiselvitys Vantaanjoelta

Mossarnan lintukosteikosta annettuja aikaisempia lausuntoja

• Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry sekä Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry: Lausunto Evitskogin pellonparannushankkeen YVA-ohjelmasta 20.12.2023
• Lausunto Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunta (12.12.2023)
• Lausunto Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys — Tringa ry (14.12.2023)
• Tringan lausunto Kirkkonummen kunnalle 25.2.2019