• Etusivu
|
• Ajankohtaista
|
• Lausunto Vihdin metsänhoitosuunnitelman luonnoksesta
• |

Lausunto Vihdin metsänhoitosuunnitelman luonnoksesta

Kannanotot, Lausunnot

–

20.12.2024

LAUSUNTO 19.12.2024 Vihdin kunnan omistamien metsien metsäsuunnitelmaluonnos vaatii vakavaa jatkokehittämistä. Luontoselvitysaineistoja (kuten METSO-selvitys) on täydennettävä ja Vihdin LUMO-ohjelma sekä lausunnoissa esitetyt parannusehdotukset huomioitava suunnitelmassa. Esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuus on arvioitava tämän jälkeen uudelleen.

1. Yleistä

Yleisesti voidaan todeta, että Vihdin omistamien metsien metsäsuunnitelmaluonnos vaatii vakavaa jatkokehittämistä, sisältäen luontoselvitysaineistojen ja Vihdin LUMO-ohjelman ajamisen osaksi metsäsuunnitelmaa, ja suunnitelmaluonnoksessa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuuden arvioinnin tätä taustaa ja mahdollisia muiden lausunnonantajien lausunnoissaan esille tuomia seikkoja vasten, kunkin suunnitelmaluonnokseen sisältyvän metsätilan osalta erikseen. Tähän tulee sisällyttää myös mahdollisten jatkokartoitustarpeiden (METSO-elinympäristöt) arviointi ja tarpeen vaatiessa toteutus.

Suunnitelmaluonnoksen nähtävilläoloajan pituus ja ajankohta eivät mahdollistaneet SLL Uusimaalle tutustumista läpäisyperiaatteella luonnoksessa esitettyihin metsikkökuvioihin maastossa. Siksi kommentoimme lausunnon toisessa osiossa suunnitelmaluonnoksen sisältöä lähinnä kahden ennalta tuntemamme alueen (Pääkslahti, Rinnemetsä) tarjoamien esimerkkien kautta.

Osallistaminen

On erittäin hyvä, että metsäsuunnitelmasta on järjestetty asukastilaisuuksia ja suunnitelma on asetettu julkisesti nähtäville palautetta varten.

Nähtävillä olevan aineiston käytettävyydessä on kuitenkin paljon toivomisen varaa. Osallisille on erittäin vaativa tehtävä hahmottaa kunnan metsien ja suunnitelmakohteiden sijainti, koska nähtävillä on kartta-aineistona vain kohdekohtaisia kuviokarttoja kiinteistön nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Ilman indeksikarttaa, josta yksittäisten kohteiden sijainti selviäisi, on erittäin vaikeaa löytää aineistosta jokin tietty mielenkiinnon kohteena oleva kohde.

Suosittelemme metsäsuunnitelman jatkojalostamista tässä ja muissa lasunnoissa esitettyjen täydennys- ja korjaustarpeiden osalta ja korjatun metsäsuunnitelmaversion asettamista uudelleen nähtäville.

Jatkon kannalta on tärkeää, että myös yksittäisiä kohteita koskevat tarkemmat toimenpiteet ja niiden toteutus tulevat aikanaan myös julkiseen käsittelyyn ja viedään lautakunnan hyväksyttäväksi. Näin voidaan huomioida kohteita koskevat erilaiset käyttötarpeet ja intressit sekä päätöksenteon demokraattinen läpinäkyvyys kattavammin kuin pelkillä viranhaltijapäätöksillä.

Strategiset linjaukset

Vihdiltä puuttuu metsästrategia. Olisi ollut järkevää linjata ensin avoimessa valmisteluprosessissa strategiset tavoitteet, joita kunnan omistamien metsien hoidolle ja käytölle halutaan asettaa. Näiden linjausten pohjalta kunta olisi voinut paremmin määritellä metsäsuunnitelmatyön tavoitteet tehdessään konsultille tilausta suunnitelman valmistelusta. Nyt selkeät kunnan omat tavoitelinjaukset puuttuvat, mikä on johtanut siihen, että metsäsuunnitelman johdanto-osassa kyllä kuvataan luontoarvojen ja virkistyskäytön turvaamisen olevan tavoitteena, mutta itse suunnitelmassa olevat hoitotoimenpiteet on kuitenkin suunniteltu pitkälti tavanomaisen metsätalouden ehdoilla.

Yleisesti voidaan todeta, että Vihdin kunnan metsien suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden ja kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamisessa ovat merkitykseltään huomattavasti tärkeämpiä tavoitteita kuin puunmyyntiin perustuvat hakkuutulot, jotka ovat kunnan vuosibudjettiin suhteutettuna marginaalisia. Kun puuta hakataan, kantorahatulo ei vielä kerro tuottoa, vaan kuluja tulee paljon: suunnittelu, verot, uudistamiskustannukset, muut metsänhoitotyöt… Hakkuut on syytä mitoittaa kokonaisvaltaisen tarkastelun ja kunnan tavoitteiden rajoissa siten, ettei metsätaloustoimista aiheudu kohtuutonta haittaa muille tavoitteille.

Metsäsuunnitelmassa ei ole huomioitu melko äskettäin hyväksytyn Vihdin luonnon monimuotoisuusohjelman sisältöä. LUMO-ohjelma on voimassa vuosina 2024–2030. LUMO-ohjelman viisi tavoitetta ovat:

1. Luonnon monimuotoisuus huomioidaan läpileikkaavasti kunnan toiminnassa

2. Luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä turvataan ja paikallista monimuotoisuutta kehitetään

3. Vesistöjen ja pienvesistöjen tilaa parannetaan

4. Metsäluonnon tila kunnan omistamissa metsissä paranee

5. Lisäämme tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta ja tuemme paikallisen luontosuhteen kehittymistä

Metsäsuunnitelman jatkovalmistelussa on varmistettava, että se tukee LUMO-ohjelman tavoitteita.

Metsien luokittelu

Kunnan omistamat metsäalueet olisi syytä luokitella tavoitteiden mukaisiin luokkiin, jotka ohjaavat painotuksia tulevissa hoitotoimenpiteissä. Erityisen tärkeää on rajata arvometsät, jotka säästetään hakkuilta luontoarvojen perusteella, sekä virkistysmetsät, joissa ei aiheuteta metsätaloustoimilla haittaa virkistyskäytölle. Metsäalueiden luokittelu on hyvä tapa sovittaa hoitotoimenpiteitä muihin metsille asetettuihin tavoitteisiin

Käytännön kannalta olennainen luokittelutieto kertoo kuviokohtaisesti, miten kohteella aiotaan jatkossa toimia, esimerkiksi:

• jätetään pysyvästi metsänkäsittelyn ulkopuolelle
• ei tehdä metsänkäsittelytoimenpiteitä suunnitelmakaudella
• seurataan yksittäisten reiteille, teille ym vaarallisten puiden kaatamisen tarvetta vuosittain
• tehdään metsänkäsittelytoimenpiteitä suunnitelmakaudella, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi ennallistamista tai ko. luontotyypin säilymiselle tarpeellisia hoitotoimia (esim. pähkinälehdoissa tai hakamailla)
• aikaisemmin käsitellyn metsän (usein taimikon) ohjaaminen monimuotoisemmaksi
• kaupallisia hakkuita.

Luonnon monimuotoisuus

Metsätalous on Suomessa merkittävin syy sekä lajiston että luontotyyppien uhanalaisuuteen. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että kuntien metsien käytössä kiinnitetään erityistä huomiota metsätalouden luontovaikutuksiin.

Luontokartoitukset

Metsäohjelman johdantotekstin mukaan: “Maastossa arvioitiin kuvioittain puusto, metsätyyppi, korjuukelpoisuus sekä sopivat hoitotyö- ja hakkuuehdotukset metsän luonto-, maisema- ja virkistysarvojen kannalta. Maastotyössä kerättiin havaintoja metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä, luonnonsuojelulain suojelemista luontotyypeistä sekä muista arvokkaista elinympäristöistä.”

On ilmeistä, että suunnitelma perustuu puutteelliseen luontotietoon. Konkreettisia esimerkkejä tästä esitetään tämän lausunnon toisessa osassa. Metsäsuunnitelman hoitotoimenpiteiden suunnittelun ohessa tapahtuva luontoarvojen havainnointi ei ole kunnan metsissä riittävää. Metsien arvokkaat elinympäristöt pitäisi kartoittaa kattavasti metsä- ja suoelinympäristöihin erikoistuneen luontokartoittajan toimesta.

Kunnan omistamilla mailla on vuonna 2010 tehty METSO-kartoitus, jossa elinympäristöjä luokiteltiin METSO-ohjelman mukaisiin elinympäristötyyppeihin sekä arvotettiin kohteiden soveltuvuutta METSO-ohjelmaan. METSO-kartoituksen päivittäminen ja uhanalaisten luontotyyppien kartoitus olisi syytä tehdä ennen suunnitelman toimenpiteiden viemistä käytäntöön. Selvityksissä todetut arvokkaat elinympäristöt on rajattava metsätalouskäytön ulkopuolelle ekologisen toimivuuden takaavine suojavyöhykkeineen.

Esimerkkejä metsistä, jotka pitäisi jättää rauhaan metsätaloudelta ja antaa kehittyä luontaisesti:

• METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisten arvoluokkien I ja II mukaiset metsät
• lehtoalueet
• metsiköt, joissa on merkittävästi lahovikaista tai kuollutta puustoa
• metsiköt, joilla on muuten, esim. monipuolisen puulajikoostumuksensa tai puuston ikä- ja kokorakenteen vuoksi hyvät mahdollisuudet kehittyä erityisen arvokkaiksi alueiksi
• myrskytuho- ja metsäpaloalueet (metsätuholain sallimissa rajoissa)
• runsaasti jaloja lehtipuita tai haapaa kasvavat metsät
• alueet, joilla metsätalouden kannattavuus on heikko, esimerkiksi tiettömät saaret, kallioalueet ja suometsäsaarekkeet
• uhanalaisten ja harvinaisten lajien elinympäristöt
• arvokkaiden kohteiden suojavyöhykkeet

Suojeltavien kohteiden suojavyöhykkeet

Suojavyöhykkeillä pyritään estämään suojeltavien alueiden lajiston muuttumista aiheuttava reunavaikutus. Reunavaikutus johtuu pääosin pienilmaston muutoksesta: kuivumisesta sekä tuulisuuden ja valon määrän lisääntymisestä. Erityisen tarpeellisia suojavyöhykkeet ovat pienten, pitkänomaisten tai reunoiltaan rikkonaisten kohteiden sekä kuusivaltaisten metsien ympärillä. Suojavyöhykkeet ovat välttämättömiä elinympäristöille, joiden pienilmasto on luontaisesti suojaisa ja kostea, koska näiden lajisto on sopeutunut vakaaseen pienilmastoon. Ympäristön hakkuiden aiheuttama reunavaikutus voi hävittää lajien esiintymiä vaikka itse kohdetta ei hakattaisi.

Suojavyöhykkeen riittävä leveys riippuu mm. ympäröivien metsien rakenteesta, niiden käsittelystä, kohteen metsätyypistä ja reunan asemasta ilmansuuntiin nähden. Suojavyöhykkeen vähimmäisleveytenä voidaan pitää 30 metriä. Jotta pienilmaston muuttumiselta vältyttäisiin varjoisissa elinympäristöissä kuten kuusimetsissä ja korvissa, pitäisi suojavyöhykkeiden olla vähintään noin 50 metriä (Keto-Tokoi, P. 2018: Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi. WWF Suomen raportteja 37.). Karummilla mäntykankailla suojavyöhykkeet voivat olla kapeampia. Niiden tulisi kuitenkin olla niin leveitä, että varsinaisen suojeltavan alueen reunimmaiset puut pysyvät viereisen metsän hakkuun jälkeen pystyssä ja lisääntyvä tuulisuus kaataa puita vain suojavyöhykkeeltä eikä arvokkaasta elinympäristöstä. Vaikka suojelualue rajautuisi tiehen, on suojavyöhykkeestä tien toisella puolella hyötyä mm. tuulen vaikutusta pienennettäessä. Myös suojavyöhykkeet on suositeltavaa jättää kokonaan metsänhoidon ulkopuolelle.

Vesistöjen suojavyöhykkeet

Vesistöjen ranta-alueet lähiympäristöineen ovat suomalaisen luonnon luontaisia monimuotoisuuskeskittymiä. Vesistöjen rannoille on tarpeen jättää riittävän leveät käsittelemättömät suojavyöhykkeet. Parhaimmillaan suojavyöhyke estää metsätalouden aiheuttaman kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vesistöön, säilyttää lajistollisesti arvokkaan rantametsän, toimii ekologisena käytävänä sekä vähentää metsänkäsittelyn maisemahaittoja. Käytännössä talousmetsien suojavyöhykkeet ovat yleensä vain muutamia metrejä ja varsinaista järeää puustoa niihin sisältyy hyvin vähän. Näin kapea suojavyöhyke toimii heikosti.

Maaston pinnanmuodoista, kasvillisuudesta ja maalajien vaihtelusta johtuen riittävän suojavyöhykkeen minimileveys vaihtelee. Tutkimustiedon pohjalta 30 metriä leveä ja kokonaan käsittelemätön vesistön suojavyöhyke on ekologisesti hyvin perusteltu ratkaisu. (Keto-Tokoi 2018.)

Kuntametsien hoidossa kannattaa suosia leveitä vesistöjen suojavyöhykkeitä. Tällä turvataan paitsi vesistöjen laadun säilyminen ja ranta-alueen monimuotoisuus, myös rantametsien virkistys- ja maisema-arvot. Vesistöjen rantametsät toimivat tärkeinä ekologisina yhteyksinä hakkuiden ja nuorten metsien pirstomassa metsämaisemassa. Lisää tietoa suojavyöhykkeiden merkityksestä ja erilevyisten suojavyöhykkeiden toimivuudesta löytyy Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi -raportista (Keto-Tokoi 2018).

Virkistys ja terveys

Luonnossa oleskelun ja liikkumisen merkittävät terveysvaikutukset ovat sekä fysiologisia että henkisiä. Lähiluonto on kunnissa perusteltua nähdä investointina kuntalaisten hyvinvointiin siinä missä uimahalli tai urheilukenttäkin. Lähiluonto lisää myös sosioekonomista tasa-arvoa, kunhan houkuttelevien luontoalueiden riittävästä määrästä ja saavutettavuudesta huolehditaan. Virkistyskäyttöön soveltuvat monipuoliset luontoalueet ja tunnetut luonnonsuojelualueet ovat myös kunnan elinvoiman kannalta merkittävä tekijä. Erityisesti Vihdin kaltaisiin kehyskuntiin muutetaan ja niissä halutaan asua luonnonläheisyyden takia.

Luonto voi tarjota Suomelle jopa satojen miljoonien eurojen hyödyn kansantautien torjunnassa​

Suomessa on nyt ensimmäistä kertaa arvioitu, kuinka iso taloudellinen merkitys lähiluonnon terveysvaikutuksilla voi olla kansantautien torjunnassa. Tuore selvitys osoittaa, että Suomi voi saada luonnon avulla jopa satojen miljoonien eurojen vuotuisen hyödyn pelkästään masennuksen ja tyypin 2 diabeteksen torjunnassa sekä astman lääkehoidossa. Asia selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamasta Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys -selvityksestä, jonka rahoitti tulevaisuustalo Sitra. Tutkijat ehdottavat Suomeen kansallista luontoterveysohjelmaa.

Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys

Suuri merkitys etenkin taajamissa ja kaupungeissa on lähiluonnon saavutettavuudella, mikä on kunnissa lähinnä kaavoituksen ja maapolitiikan alaa. Lähiluonnon monimuotoisuuden ja houkuttelevuuden kannalta merkittäviä päätöksiä tehdään kuitenkin myös kunnan metsäohjelmassa. Kuten edellä viitattu Sitran rahoittama uusi tutkimus osoittaa, metsien virkistyskäytön taloudellinenkin merkitys on erittäin suuri. Hakkuutulojen perusteella tehtävät voimakkaat metsätaloustoimet voivat kääntyä kuntataloudenkin kannalta itseään vastaan, kun metsät muuttuvat virkistyskäytön kannalta vähemmän houkutteleviksi.

Virkistysmetsien hoidon periaatteeksi “hallittu luonnontila”

“Hallittu luonnontila” on hyvä tavoite kuntien metsissä: metsien annetaan kehittyä luontonsa mukaisesti ilman tarpeettomia hakkuita, mutta pienin harkituin toimenpitein minimoidaan riskit kävijöiden turvallisuudelle, väylien toimivuudelle ja omaisuudelle. Hallittu luonnontila kuvaa metsäalueiden hoitokäytäntöä, jossa pyritään luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta optimaaliseen lopputulokseen.

Väärät metsänhoitomenetelmät voivat vaarantaa taajamametsien jatkuvuuden.

Susanna Lehvävirran tutkimuksen (Urban woodland ecology : Methodological perspectives and empirical studies, 2005, http://hdl.handle.net/10138/22189) tutkimuksen mukaan puiden taimia syntyy ja on yleensä riittävästi, jotta kaupunkimetsät pysyvät metsinä, mutta paikoin tallaus on niin voimakasta, että lähes kaikki taimet tallautuvat kuoliaiksi. Tallaus myös ohjaa metsän rakenteen kehitystä: maaseutumetsissä taimet kasvavat usein runsaimpina aukkopaikoilla, mutta kaupunkimetsissä saattaa aukoissa tallaus olla liian voimakasta. Tallauksen leviämistä edistää helppokulkuisuus: jos metsät raivataan kauttaaltaan harventaen, eikä maahan jätetä kaatuneita tai kaadettuja puita, ulkoilijat liikkuvat metsän joka kolkassa. Siellä missä virkistyskäyttö on runsasta, taimet menestyvät parhaiten tallausta haittaavien esteiden vierillä. Tällaisia esteitä ovat mm. tiheiköt, puut, kivet ja kaatuneet puunrungot. Liian tallaamisen uhkaamissa metsiköissä kannattaa ohjata ihmisten kulkua ja luoda ”turvapaikkoja” taimille kaatamalla muutamia puunrunkoja maahan suunnitellusti. Myös jo kaatuneita tai kaadettuja runkoja voidaan tarvittaessa siirtää sopivampiin paikkoihin.

Onnettomuuksien välttämiseksi ulkoilureittien ja käytetyimpien polkujen reunoilta voidaan kaataa kaatumisvaarassa tai katkeamisvaarassa olevat puut. Useimmiten niitä ei ole mitään syytä poistaa metsästä, vaan ne voidaan jättää maahan niille sijoilleen, siirtää sivummalle metsään tai katkaista, niin että jäljelle jää 2–4 metriä korkeita tekopökkelöitä mm. kolopesijöiden tarpeisiin.

Suomen metsien hiilinielu romahtanut

Viime vuosina Suomen maankäyttösektori on muuttunut hiilinielusta hiilen lähteeksi, suurimpana syynä metsien hiilinielun romahdus. Hiilinielujen pienenemiseen on sekä luontaisia että suoraan ihmistoiminnasta johtuvia syitä, merkittävimpänä kuitenkin lisääntyneet hakkuut. Metsä sitoo hiiltä sekä puustoon ja muuhun kasvillisuuteen että maaperään (erityisesti turvemailla). Hiilensidonta jatkuu jopa vuosisatoja jos metsää ei hakata. Hakkuissa korjatusta puubiomassasta noin 60 % poltetaan energiaksi ja myös valtaosa puutuotteista on lyhytikäisiä. Tämän vuoksi hakkuissa metsistä poistuva hiili päätyy nopeasti ilmakehään. Hakkuiden määrän ja metsien hiilinielun suhde tunnetaan tutkimuksessa hyvin – mitä suurempi hakkuumäärä sitä pienempi metsien hiilinielu.

Vihdin metsäsuunnitelman johdanto-osan mukaan: “Suunnitelman mukaisilla toimenpiteillä Vihdin kunnan omistaman metsän puustomäärän ja puustoon sitoutuneen hiilen määrän on laskettu kasvavan. Nyt puustoa on kunnan mailla n. 190 000 m3, ja kymmenvuotiskauden lopulla 2034 sitä on laskettu olevan 204 000 m3. Myös puuston keskimäärinen tilavuus hehtaaria kohden olisi lisääntymässä: kitu- ja joutomaa mukaan luettuna keskitilavuus on tällä hetkellä 178 m3/ha, ja suunnitelmakauden lopulla se olisi 190 m3/ha.”

On hyvä ja tärkeää, että kehitys on oikean suuntaista eli kunnan metsien puuston määrä lisääntyy suunnitelmakaudella. Kasvu on kuitenkin melko vaatimatonta. Vähentämällä suunniteltuja hakkuutoimenpiteitä ja rajaamalla enemmän arvokkaita kohteita metsätalouden ulkopuolelle, hiiltä olisi mahdollista sitoa merkittävästi enemmän, millä olisi suotuisa vaikutus Vihdin ilmastotavoitteiden kannalta.

Lausunnon osa II

KONKREETTISIA KOHDEKOHTAISIA ESIMERKKEJÄ LADATTAVISSA PDF-MUODOSSA TÄÄLTÄ: