Muistutus Data Prop A Oy:n lupahakemuksesta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseen

Muistutus 15.4.2025

Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Ympäristöluvat
ymparistoluvat.etela@avi.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Asia: Muistutus Data Prop A Oy:n lupahakemuksesta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseen, Riihimäki 

Dnro: ESAVI/4677/2025

Yhteystiedot:
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
erityisasiantuntija Lauri Kajander
Itälahdenkatu 22 bA 00210 Helsinki
sposti: uusimaa@sll.fi
p. 045 114 0088
Toivomme ensisijaisesti sähköistä asiointia.

Riihimäki kuuluu Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n toiminta-alueeseen.

Kiitämme 16.4.2025 asti saamastamme lisäajasta muistutuksen jättämiseen (sähköposti 11.4.2025 ympäristöylitarkastaja Pauliina Kauppinen)

Vaatimus

Data Prop A Oy:n Riihimäellä hakemaa oikeutta poiketa vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisesta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta ei tule myöntää.

Tausta

Riihimäen Haapahuhdan alueelle, kaupungin omistamalle kiinteistölle on tarkoitus rakentaa datakeskustoimintaan liittyvä rakennuksia ja niitä tukevia toimintoja. Suuri osa kiinteistöstä olisi rakennettua aluetta. Kiinteistöllä sijaistee vesilain 2 luvun 11 §:n nojalla suojeltu Haapahuhdan lähteikkö. Vesilain lähdeluontotyyppi sisältää avolähteet, tihkupinnat ja lähdenorot ja purot. Lähteikkö on näiden yhdistelmä.

Lähteikön kuvaus hakemuksessa:

Haapahuhdan lähteikköalueella on allikkolähde, joka on morfologialtaan luonnontilainen ja koskematon. Alueella on myös reunoiltaan murtunut entinen syvä lähde, joka on vahingoittunut hakkuiden yhteydessä. Lähteen ympäristössä esiintyy lähteille tyypillistä lajistoa, mm. kevätlinnunsilmä, suo-ohdake ja purolitukka. Lähteikköalue arvioitiin luonnontilaisen kaltaiseksi, vaikka alueella onkin ajettu metsäkoneella. Alue on hakattu 2000-luvun alkupuolella eikä lähteikköalueen pienilmasto vastaa vanhan metsän pienilmastoa. Tulkinta perustuu kasvilajistoon ja siihen, että ihmisvaikutuksesta huolimatta pohjaveden purkautuminen on pysynyt luonnontilaisen kaltaisena ja osittain luonnontilaisena. Koskematon allikkolähde arvioidaan luonnontilaisen kaltaiseksi ja siten vesilain 2 luvun 11 §:ssä mainituksi suojelluksi pienvesikohteeksi.

Lähdealueen vedet valuvat noroa myöten pohjoiseen ja ojaan, joka laskee puroon. Noron virtaamaa on noin 2–3 dl/s. Noro on pääosin luonnontilainen ja siten luonnontilaisen kaltainen, vaikka on lyhyeltä matkalta muuttunut metsäkoneen uran kohdalla. Myös noro on vesilain 2 luvun 11 §:ssä suojeltu kohde. Tätä lähteen ja noron kokonaisuutta käsitellään tässä hakemuksessa yhtenä lähteikkönä, koska sekä lähde että noro saavat vetensä samalta rinteeltä. Noron on havaittu kulkevan maan pinnalla kulkevana valuntana, jolla ei ole selvää uomaa. Keväisin se todennäköisesti etsiikin uuden reitin.

Koko kostean ja lähdevaikutteisen alueen pinta-ala on noin 0,25 hehtaaria. Allikkolähteen koko on noin 3×2 metriä ja osittain tuhoutuneen avolähteen pinta-ala on noin 2 x 2 metriä. Ajourien vedentäyttämien osuuksien pinta-ala on noin 5 x 20 metriä. Lähdenoron pituus avolähteeltä metsäojaan on noin 50 metriä. 

Kiinteistöllä on lisäksi kaksi kohdetta, jotka ovat vaatimattoman näköisiä, mutta mahdollisesti lähteitä. Havaittujen kohteiden koordinaatit (ETRS-TM35FIN) ovat 

380574 E, 6738899 N ja 380563 E, 6738860 N. Painaumien lähistöllä kasvillisuudessa esiintyi kosteiden alueiden putkilokasveja (soreahiirenporras, mesiangervo ja rönsyleinikki). Alueen puusto oli nuorta. Nämä kohteet ovat todennäköisesti säilyttäneet luontaisen rakenteensa, mutta pienilmasto on muuttunut hakkuiden vuoksi. Mikäli kohteet tulkitaan pohjavesivaikutteisiksi (lähteiksi) on kumpikin niistä vesilain 2 luvun 11 §:n mukainen vesiluontotyyppi.

Tätä yhden luonnontilaisen avolähteen, siihen mahdollisesti liittyvän noron ja kahden mahdollisen lähteen kokonaisuutta on syytä tarkastella yhtenä vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettuna lähdeluontotyyppinä. Mahdollinen noro liittyy kiinteästi avolähteeseen sijaintinsa ja vedensaantipaikkansa osalta. Kaksi pienempää kohdetta ovat osa samaa kokonaisuutta kuin varsinainen lähde ja yhdessä ne muodostavat lähteikköalueen luoteeseen laskevan rinteen alaosaan. Tähän kokonaisuuteen viitataan Haapahuhdan lähteikköalueena, jolle haetaan kokonaisuutena vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettua poikkeamislupaa.”

Perustelut

Vesilaki 2. luku 11 § [lihavoinnit lisätty]:

Eräiden vesiluontotyyppien suojelu

Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään.

Lähtökohtaisesti hakemuksen kohteena olevien lähteiden ja noron luonnontilan vaarantaminen on siis vesilain mukaan kielletty ja oletusarvo on, että kohde on rajattava muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Poikkeus vaarantamiskiellosta on mahdollista myöntää vain siinä tapauksessa, että on mahdollista riittävällä varmuudella osoittaa, ettei kohteen heikentäminen huomattavasti vaaranna kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteita.

Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, olisi hakijan pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita olisivat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien lähteikköalueiden lukumäärä alueellisesti. Lisäksi olisi selvitystiedon nojalla pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien lähde- ja noroluontotyyppien määrän ja laadun kehitys sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin. Tarkastelualueen laajuutta ei ole laissa määritelty, mutta vähimmäistasona voitaneen pitää kuntaa.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa todetaan lähteiköistä seuraavaa (SYKE ja YM 2018):

”Tämä luontotyyppi käsittää kaikki lähteikköjen yleiskuvauksessa kuvatut lähteikkötyypit eli eri trofiatasoja edustavat puro-, allikko- ja tihkupintalähteet, lähdepurot ja lähteikkökompleksit eutrofisia huurresammallähteikköjä lukuun ottamatta.” […] ”Lähteiköillä esiintyy erityisesti näiden kasvupaikkojen ekologisiin olosuhteisiin sitoutunutta, vaateliasta eliölajistoa.” […] ”Pohjaeläinlajisto vaihtelee ravinteisuuden sijasta etenkin pohjan laadun ja muiden lähteikön fysikaalisten ominaisuuksien mukaan.” […] ”Lähteikköjen lajisto vaihtelee merkittävästi paikallisten olojen mukaan, ja alueellisesti tunnistettavaa vaihtelua esiintyy lähinnä vähittäisenä etelä-pohjois-suuntaisena vaihettumisena.”

[…]

”Lähteiköt arvioitiin koko maassa vaarantuneiksi (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN) pidemmällä aikavälillä tapahtuneiden abioottisten ja bioottisten laatumuutosten vuoksi (CD3).”

[…]

”Määrällinen muutos viimeisen ja tulevan 50 vuoden aikana arvioitiin sen sijaan puutteellisesti tunnetuksi (A1 & A2a: DD). Lähteikköjen häviäminen on varmasti ollut 

suurinta juuri viimeisen 50 vuoden aikana, jolloin metsäojitus on ollut intensiivisintä, mutta hävinneiden esiintymien määrää on mahdotonta arvioida olemassa olevilla aineistoilla.”

[…]

”Lähteikköjen suojeluaste on pieni ja suojelu painottuu Pohjois-Suomeen. Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen maastotietokannan (2017) lähdepisteistä on suojelualueilla Etelä-Suomessa 4 %, Pohjois-Suomessa 19 % ja koko maassa 8 %.”

[…]

”Lähteiköt ovat varsin vastustuskykyisiä muutoksille niin kauan kuin pohjaveden muodostumiseen ja purkautumiseen ei tule häiriöitä; niitä on vaikea kokonaan hävittää, ja ajan kuluessa ne kykenevät ennallistumaan jossakin määrin itsestään esimerkiksi ojituksen kaltaisesta häiriöstä.”

[…]

”Kehityssuunta: Koko maassa ja Pohjois-Suomessa vakaa, Etelä-Suomessa heikkenevä. Luontotyypin laatua heikentää etenkin ympäröivän maankäytön vaikutus luontotyypin vesitalouteen.”

Norojen osalta Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (SYKE ja YM 2018) todetaan seuraavaa:

”Havumetsävyöhykkeen norot arvioitiin koko maassa ja osa-alueilla puutteellisesti tunnetuiksi (DD) luontotyypin määrän ja laadun muutoksiin liittyvän tiedon puutteen vuoksi.

Havumetsävyöhykkeen noroista ei ole olemassa luotettavaa kartta- tai muuta määrällistä aineistoa. Noroista ei myöskään ole seurantatietoa, jotta niiden laatua voitaisiin arvioida. Luontotyyppi arvioitiin siten sekä määrän että abioottisen ja bioottisen laadun muutosten osalta puutteellisesti tunnetuksi.”

Koska norot ovat valtakunnallisesti huonosti tunnettu luontotyyppi, vaaditaan niiden osalta selvityksissä erityistä kattavuutta ja huolellisuutta, jotta voitaisiin arvioida vesilain edellyttämällä tavalla aiheutuuko hankkeesta laissa tarkoitettua vesiluontotyypin suojelutavoitteiden huomattavaa vaarantumista.

Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella vesilain tarkoittamaa luontotyypin suojelutavoitteiden tarkastelua ei voida tehdä vain yleisellä tasolla, vaan on huomioitava eri kohteiden ominaisuudet ja niiden vastaavuus. Lähteiköt ovat luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa käytetty luokka, joka pitää sisällään suuren joukon ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia ”alatyyppejä”. Vaasan hallinto-oikeus linjasi 12.12.2012 antamassaan Oulun kaupungin Viinivaaran pohjavedenottohanketta koskevassa päätöksessä Nro 12/0363/1 [liite 1] vesilain lähteiden vaarantamiskiellosta seuraavasti:

”Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida varmuudella arvioida, vaarantuuko lähteiden suojelutavoite. Selvityksissä ei ole tarkasteltu lähteiden kokoa ja ominaisuuksia niin, että olisi mahdollista arvioida toisiaan vastaavien lähteiden esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella. Hallinto-oikeuden palautusratkaisun jälkeen hakijan tulee, mikäli haluaa jatkaa hakemustaan, esittää uusi vedenottosuunnitelma. Koska tällöin vedenoton määrä ja kohdistuminen alueittain voi muuttua, on tarpeen arvioida uudelleen hankkeen vaikutuksia yksittäisiin lähteisiin ja lähteiden suojelutavoitteeseen. Hallinto-oikeus toteaa, että arviossa on otettava huomioon yksittäisten lähteiden vesimäärän lisäksi myös niiden ekologia, kasvillisuus ja luonnonsuojelullinen arvo.”

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan poikkeamislupaa varten olisi selvitysten perusteella pystyttävä arvioimaan hydrologisten ominaisuuksien lisäksi ekologialtaan ja kasvillisuudeltaan toisiaan vastaavien vesiluontotyyppien esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella sekä arvioitava näiden luonnonsuojelullista arvoa. Vasta näiden riittävän kattavien selvitysten perusteella olisi mahdollista arvioida ylittyykö vesilaissa tarkoitettu suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen kynnys.

Lupahakemuksen tueksi ei ole esitetty läheskään riittäviä selvityksiä. Lupahakemuksen liitteessä 2 ”Riihimäen ympäristön lähteiköt” on tarkasteltu lähteikkökohteiden maantieteellistä jakautumista ja luonnontilaisuutta 15 kilometrin säteellä poikkeuslupahakemuksen kohteena olevasta lähteestä Riihimäen kaupungissa. Raportissa todetaan, että yleensä lähteikköjen luonnontilaisuutta tarkastellaan maastotutkimuksin tutkimalla lähdealtaan ja purku-uoman rakennetta sekä lähiympäristön piirteitä, mutta tätä raporttia varten ei kuitenkaan ole tehty maastotutkimuksia, vaan luonnontilaa tarkastellaan karkealla tasolla tunnettujen vaikutustyyppien (rakentaminen, maankäyttö) kautta paikkatietoanalytiikan ja tilastotieteen keinoin. Lähdeselvityksessä ei ole eritelty tarkastelussa löydettyjen lähteiden ominaisuuksia, joten sen perusteella ei voida arvioida niiden vastaavuutta lupahakemuksen kohteena olevaan lähteikköalueeseen verrattuna. Selvityksessä on jonkin verran kuvailtu lähteisiin kohdistuvia uhkia ja todettu, että vain hyvin pieni osa alueen lähteistä on suojeltu. Norojen esiintymistä ja niiden tilan kehitystä tai muita norojen suojelutavoitteisiin liittyviä tekijöitä selvityksessä ei ole arvioitu lainkaan. Analyysin perusteella ei ole mahdollista varmistua, ettei kyseisten vesiluontotyyppien suojelutavoitteet lain vastaisesti huomattavasti vaarantuisi mikäli poikkeuslupa myönnettäisiin. Siten luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty ja lupahakemus on hylättävä.

Asemakaavan vanhentuneisuus

Poikkeuslupahakemuksen taustalla oleva datakeskushanke perustuu vanhentuneeseen asemakaavaan, joka on 16 vuotta vanha (Kontino3, 694 23:8, hyväksytty 8.1.2009). Asemakaavassa ei ole millään tavalla huomioitu alueella sijaitsevaa lähteikköä ja noroa.

Asemakaavan ajanmukaisuuden arviointi on alueidenkäyttölain 60 §:n mukaan kunnan tehtävä.

”Kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi.

Sellaisen asemakaavan alueella, joka on ollut voimassa yli 13 vuotta ja joka merkittävältä osalta on edelleen toteuttamatta, rakentamislupaa ei saa myöntää sellaisen uuden rakennuskohteen rakentamiseen, jolla on alueiden käytön tai ympäristökuvan kannalta olennaista merkitystä, ennen kuin kunta on arvioinut asemakaavan ajanmukaisuuden. Arviointi ei kuitenkaan ole tarpeen, jos kaavan ajanmukaisuus on arvioitu viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Asemakaavan ajanmukaisuuden arviointi voidaan samalla kertaa suorittaa alueella, joka muodostaa arvioinnin kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Kunnan päätökseen, jolla asemakaavan on todettu olevan ajanmukainen, ei saa valittamalla hakea muutosta. (21.4.2023/752)”

Ei ole tiedossa onko Riihimäen kaupunki arvioinut lain edellyttämällä tavalla tämän 16 vuotta vanhan asemakaavan ajanmukaisuuden ennen datakeskushankkeen suunnittelun käynnistämistä. Joka tapauksessa on selvää, että kaava on vanhentunut eikä täytä asemakaavan sisältövaatimuksia. Nykyinen vesilaki, jonka mukaan lähteet ja norot on määritelty suojelluiksi 

luontotyypeiksi, on vuodelta 2011. Alueidenkäyttölain 54 §:n asemakaavan sisältövaatimusten mukaan: ”Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.” Siten lähteikkö olisi pitänyt huomioida viimeistään asemakaavan ajanmukaisuutta arvioidessa ja todeta asemakaava tältä osin vanhentuneeksi. Mikäli asemakaava olisi lain vaatimalla tavalla päivitetty ajanmukaiseksi, siinä olisi tullut huomioida alueidenkäyttölaissa määriteltyjen asemakaavan sisältövaatimusten mukaisesti lähteikön turvaaminen. Kaavamerkinnät ja -määräykset olisi tullut päivittää siten, ettei lähteikön luonnontilaa vaaranneta, jolloin poikkeusta vesilain suojastakaan ei olisi tarvittu.

Helsingissä 15.4.2025,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen, puheenjohtaja
Lauri Kajander, erityisasiantuntija

Liite 1. Vaasan hallinto-oikeuden päätös Nro 12/0363/1, 12.12.2012