Valitus Rudus Oy:n Porvoon Kråkön soranottohankkeelle myönnetystä luonnonsuojelulain poikkeamisluvasta 

Valitus 22.4.2025

Helsingin hallinto-oikeus
helsinki.hao@oikeus.fi 

Muutoksenhakija: Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Valitus Uudenmaan ELY-keskuksen Rudus Oy:n Porvoon Kråkön soranottohankkeelle myöntämästä luonnonsuojelulain poikkeamisluvasta 

Päätös, jota muutoksenhaku koskee: UUDELY/19022/2024, 19.3.2025 – Poikkeaminen luonnonsuojelulain 70 §:n 1 momentin ja 78 §:n 2 momentin mukaisista viitasammakon, idänkirsikorennon, lummelampikorennon ja täplälampikorennon suojelusäännöksistä (Liite 1)

Prosessiosoite:
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
erityisasiantuntija Lauri Kajander
Itälahdenkatu 22 bA 00210 Helsinki
sposti: uusimaa@sll.fi
p. 045 114 0088
Toivomme ensisijaisesti sähköistä asiointia.

Vaatimus

Uudenmaan ELY-keskuksen päätös UUDELY/19022/2024, 19.3.2025, on tässä valituksessa esitetyillä perusteilla kumottava lainvastaisena, koska luonnonsuojelulain 83 §:ssä määritellyt poikkeamisen edellytykset eivät täyty.

Valitusaika

Päätös on saatu sähköpostitse tiedoksi 19.3.2025. Tiedoksisaantiaika on 3 päivää ja valitusaika 30 päivää. Siten valitusaika päättyisi 21.4.2025. Koska kyseessä on pyhäpäivä, valitusaika päättyy 22.4.2025.

Taustaa

Uudenmaan ELY-keskus on 19.3.2025 päätöksellään UUDELY/19022/2024 (Liite 1) myöntänyt Rudus Oy:lle luvan poiketa luonnonsuojelulain 70 §:n 1 momentin ja 78 §:n 2 momentin mukaisista viitasammakon, idänkirsikorennon, lummelampikorennon ja täplälampikorennon suojelusäännöksistä Porvoon Kråkössä suunnittelemansa soranottohankkeen yhteydessä.

Luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien, joita viitasammakko, idänkirsikorento, lummelampikorento ja täplälampikorento ovat, lisääntymis- ja levähdyspaikat on suojeltu luonnonsuojelulain 78 § nojalla, jonka mukaan yksilöiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. ELY-keskus voi kuitenkin myöntää luvan poiketa kiellosta, mikäli laissa esitetyt myöntämisen edellytykset täyttyvät. 

LSL 83 §:n mukaan poikkeus voidaan myöntää, jos:

– siitä ei ole haittaa eliölajin suotuisan suojelutason säilyttämiselle tai sen saavuttamiselle, JA

– sille ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua, JA

– poikkeus on tarpeen:

1) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi tai luontotyyppien säilyttämiseksi;

2) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta tai vesistöjä taikka muuta omaisuutta;

3) kansanterveyttä tai yleistä turvallisuutta koskevista taikka muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;

4) näiden eliölajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- tai uudelleenistuttamistarkoituksessa taikka näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi, mukaan lukien kasvien keinotekoinen lisääminen.

ELY-keskuksen päätöksen perustelujen mukaan hanke täyttäisi poikkeuksen myöntämisen edellytykset. 

Vaatimuksen perustelut

Asiassa on kiistatonta, että Rudus Oy:n soranottohanke Porvoon Kråkössä uhkaa luonnonsuojelulain 70 §:n mukaisesti rauhoitettujen ja 78 §:n mukaisesti suojeltujen, luontodirektiivin liitteessä IV a mainittujen eläinlajien (viitasammakko, idänkirsikorento, lummelampikorento ja täplälampikorento) lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Uudenmaan ELY-keskuksen päätös myöntää poikkeamislupa suojelusäännöksistä on kumottava, koska luonnonsuojelulain 83 §:n mukaiset poikkeamisen edellytykset eivät täyty.

Poikkeamisluvan edellytyksenä on, että yhtä aikaa täyttyvät kolme edellytystä: 1) kyseisen lajin suotuisa suojelun taso ei vaarannu, 2) poikkeamiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua SEKÄ lisäksi 3) on olemassa jokin LSL 83§:n 3 momentissa lueteltu poikkeamisen syy. Tässä tapauksessa lupapäätöstä on 3 momentin osalta perusteltu sillä, että poikkeamista edellyttää erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy.

1) Suotuisa suojelutaso ei vaarannu

ELY-keskus katsoo hakijan esittämillä perusteilla, ettei hankkeesta aiheutuva suojeltujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikoille aiheutuva haitta vaaranna lajien suotuisaa suojelutasoa. Päätöksen perusteluissa ei ole kuitenkaan huomioitu hankkeen päättymisen jälkeen lisääntyväksi suunnitellun virkistyskäytön vaikutuksia lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Koska päätöstä muilta osin (kts. alla kohdat 2 ja 3) perustellaan virkistyskäytön edellytysten paranemisella soranoton päätyttyä, olisi suunnitelma virkistyskäytön lisäämisestä tullut ottaa huomioon myös arvioitaessa hankkeen vaikutuksia poikkeamispäätöksen kohteena oleviin suojeltujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. ELY-keskuksen päätös on siten tältä osin puutteellisesti perusteltu.

2) Poikkeamiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua

ELY:n johtopäätöksestä: ”Luonnonsuojelulain 83 §:n 3 momentin mukaan poikkeamisen edellytyksenä on, ettei hankkeella tavoitellun päämäärän toteuttamiseksi ole muuta tyydyttävää ratkaisua. Muun tyydyttävän ratkaisun puuttuminen tarkoittaa komission tiedonannon mukaan sitä, että ongelmaa ei voida ratkaista tavalla, johon ei liity poikkeamista. Muita ratkaisuja voivat olla esimerkiksi hankkeiden vaihtoehtoiset sijaintipaikat, erilaiset toteutusasteet tai -suunnitelmat tai vaihtoehtoiset toimet, menettelyt tai menetelmät. Muuta ratkaisua voidaan pitää tyydyttävänä paitsi silloin, kun sillä voidaan saavuttaa poikkeamisen tavoitteet yhtä hyvin, mutta myös silloin, kun poikkeamisesta aiheutuvat haitat eivät ole oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden ja kun muulla ratkaisulla puolestaan taattaisiin oikeasuhtaisuus. 

Hakijan mukaan suunnitellulla maa-ainesten ottoalueella on tehty soranottoa 1930–1960-luvulla. Ottotoiminnan jälkeen aluetta on käytetty epävirallisena virkistysalueena. Maa-ainestenottoalue on osoitettu Uusimaa-kaava 2050 virkistysalueeksi. Suunnitellun ottotoiminnan päätyttyä aluetta tullaan kehittämään virkistysalueeksi. Maa-ainesten ottosuunnitelman ja ympäristölupahakemuksen mukaan ilman suunniteltua maa-aineistenottoa alue kasvaa vähitellen umpeen ja näin ollen myös alueen nykyiset luontoarvot heikkenevät ajan myötä. Tehdyn virkistysalueen suunnitelman mukaisesti virkistysalueen toteutuminen edellyttää soranottotoimintaa. Näin ollen alueen kehittämistä maakuntakaavan mukaiseksi virkistysalueeksi edellyttää alueen soranoton jatkamista.

ELY-keskus yhtyy hakijan näkemykseen siitä, että laadukkaan kiviaineksen hyödyntämiseksi ja alueen maakuntakaavan mukaisen virkistyskäytön mahdollistamiseksi ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin suunniteltu maa-aineksenottotoiminta. Kaivutöiden luonteen vuoksi toimenpiteitä ei voida suorittaa tavalla, joka ei hävittäisi tai heikentäisi osaa alueella sijaitsevista viitasammakon, idänkirsikorennon, täplälampikorennon ja lummelampikorennon lisääntymis- ja levähdyspaikoista tai aiheuttaisi edellä mainituille lajeille luonnonsuojelulain 70 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia toimenpidealueella.”

ELY-keskuksen johtopäätös, ettei hankkeelle ja sen edellyttämälle poikkeamisluvalle olisi muuta tyydyttävää ratkaisua on virheellinen. Muun tyydyttävän ratkaisun puuttuminen tarkoittaa komission tiedonannon mukaan sitä, että ongelmaa ei voida ratkaista tavalla, johon ei liity poikkeamista. Muita ratkaisuja voivat olla esimerkiksi hankkeiden vaihtoehtoiset sijaintipaikat, erilaiset toteutusasteet tai -suunnitelmat tai vaihtoehtoiset toimet, menettelyt tai menetelmät.

Koska kyseessä on soranottohanke, tuotettava raaka-aine eli sora on korvattavissa muualta otetulla vastaavalla soralla. Hankkeelle on siis vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja. Se, että uusiutumattomat soravarat on Uudellamaalla enimmäkseen käytetty, ei tarkoita, ettei korvaavaa tuotetta olisi markkinoilta kuitenkin saatavilla, vaikka kustannukset tai kuljetusetäisyydet jonkin verran kasvaisivatkin. Päätöksessä ei ole myöskään riittävästi perusteltu, miksi hanketta ei voitaisi toteuttaa hakemuksen hankealueella siten, ettei suojeltuja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tarvitse tuhota. Hankkeen rajoittaminen ja soranottomäärän vähentäminen voi pienentää hankkeen taloudellista tuottoa, mutta on silti mahdollinen EU:n komission tiedonannon mukainen muu ratkaisu.

Edellä esitetyillä perusteilla LSL 83 §:n mukainen vaatimus muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisesta ei täyty ja poikkeamislupa on siten lainvastaisena kumottava.

Myös virkistyskäyttöä koskevien perusteluiden osalta muun tyydyttävän ratkaisun arviointi on ELY-keskuksen päätöksessä puutteellista. Tätä kokonaisuutta käsitellään alla kohdan 3 yhteydessä.

3) Poikkeamiselle on erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy

ELY:n johtopäätöksestä: ”Hakijan mukaan Kråkön maa-aineksenottoalueella sijaitsevat kiviainekset ovat erittäin hyvälaatuisia. Uudenmaan alueelta ei käytännössä enää löydy uusia muodostumia, joista saataisiin tai voitaisiin tuottaa korkealaatuisia betonin raaka-aineita. Jo avatuilla vanhoilla soranottoalueilla jäljellä olevien varantojen huolellinen ja taloudellinen hyödyntäminen, myös pohjaveden pinnan alapuolelta, mahdollistaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kestävien ja pitkäikäisten rakennuskohteiden toteuttamisen sekä säästää kokonaisuudessaan luonnonvaroja vähentämällä tarvetta kokonaan uusien ottamisalueiden avaamiseen ja käyttöön ottamiseen. Hanke voidaan kuvata olevan poikkeuksellisen hyödyllinen yleisen edun kannalta, koska alueelta saadaan korkealaatuinen maa-aines hyötykäyttöön samalla kun alueesta kehitetään arvokas virkistysalue kaupunkilaisten käyttöön. Alueen luontoarvot jopa paranevat ja paikallinen maisemakuva paranee merkittävästi nykyiseen verrattuna.

ELY-keskus yhtyy hakijan näkemykseen siitä, että pitkällä aikavälillä hakemuksen mukaiset kaivutyöt tulevat myös parantamaan viitasammakon, idänkirsikorennon sekä täplä- ja lummelampikorentojen elinmahdollisuuksia suunnittelualueella. Mainittujen lajien elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää estää vesistöjen umpeenkasvua sekä ylirehevöitymistä. Avovesialueiden lisääminen parantaa jatkossa niiden elinmahdollisuuksia alueella. Maa-aineksenoton myötä syntyvillä, aiempaa laaja-alaisemmilla lammilla on näin ollen pitkäaikaista hyötyä ympäristölle ja hankkeella on myös pitkäaikaista hyötyä maa-ainesten kestävän käytön sekä alueen virkistyskäytön näkökulmasta. ELY-keskus katsoo, että hakemus täyttää poikkeamisen tarpeellisuutta koskevan edellytyksen.”

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO:2017:161 kunta oli hakenut lupaa viitasammakon lisääntymispaikan suojelusta poikkeamiselle siirtolapuutarhatyyppisen vapaa-ajanasuntoalueen rakentamiseksi. Vaikka hanketta, jonka tarkoituksena oli kunnan elinvoimaisuuden säilyttäminen, voitiin sinänsä pitää erittäin tärkeän yleisen edun kannalta hyödyllisenä, ei viitasammakon lisääntymispaikan suojelusta poikkeamiselle ollut luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaa syytä. Näin ollen lupaa suojelusta poikkeamiseen ei voitu myöntää.

KHO:n päätöksestä 2017:161 (lihavoinnit lisätty) : ”Komission ohjeen mukaisesti poikkeamisedellytysten arvioinnissa voidaan lähteä liikkeelle sen arvioimisesta, onko poikkeamiselle olemassa direktiivin 16 artiklan 1 kohdan a–e alakohdissa mainittu syy. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan poikkeaminen voidaan myöntää erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt. Tämä poikkeamisedellytys on muotoiltu poikkeuksellisen tiukaksi. Kun lisäksi otetaan huomioon, että poikkeamisedellytyksiä on komission ohjeen mukaan tulkittava tiukasti ja suppeasti, tämän poikkeamisedellytyksen täyttymiskynnys asettuu hyvin korkealle.

Se, että lajin suojelutaso alueellisesti, paikallisesti tai koko levinneisyysalueellaan on suotuisa, voi komission ohjeen perusteella jossain määrin vaikuttaa muiden poikkeamisedellytysten tulkintaan. Lähtökohtana kuitenkin on, että jokaisen edellytyksen on täytyttävä itsenäisesti, jotta poikkeus on myönnettävissä.”

”Se, että hanke on hyödyllinen erittäin tärkeän yleisen edun kannalta, ei kuitenkaan vielä yksin riitä poikkeamisen perusteeksi. Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodon mukaan syyn on lisäksi oltava pakottava.” ”Toiseksi tässä arvioinnissa on otettava huomioon, että komission ohjeen perusteella suojelusta poikkeamisen tulisi olla aidosti viimesijainen vaihtoehto. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei puutarhakylähanke, sen luonne ja tavoitteet huomioon ottaen, ole sillä tavoin tiettyyn paikkaan ja toteuttamistapaan sidottu, että sen toteuttaminen juuri hakemuksessa esitetyllä tavalla ja sijainnilla olisi välttämätöntä. Kysymys ei ole esimerkiksi siitä, että yhdyskuntarakenne ei mahdollistaisi muunlaisia maankäytön ratkaisuja.”

Edellä siteerattu korkeimman hallinto-oikeuden päätös koski puutarhakylähanketta. Sen perustelut ovat kuitenkin suurelta osin sovellettavissa nyt kyseessä olevaan soranottohankkeeseen. Kuten KHO:n päätöksessä käsitelty puutarhakylähanke, myöskään soranotto ei ole ”sillä tavoin tiettyyn paikkaan ja toteuttamistapaan sidottu, että sen toteuttaminen juuri hakemuksessa esitetyllä tavalla ja sijainnilla olisi välttämätöntä.” 

ELY-keskus perustelee poikkeamispäätöstä sillä, että soralle on tarvetta ja vastaavista soravarannoista on Uudellamaalla pulaa. Kråkön soranottohanke ei kuitenkaan ratkaise tätä soravarantojen ehtymisen ongelmaa, joka on ollut jo pitkään tiedossa. Esimerkiksi YLE uutisoi ehtyvistä hiekka- ja soravarannoista vuonna 2019 (https://yle.fi/a/3-10865010):

”– Kiviaineksesta pitää pystyä tekemään enemmän lajikkeita. Muun muassa betoniteollisuudessa pitää varmaan kehitellä sellaisia ratkaisuja, joissa louhosmursketta voidaan käyttää betonissa, [Uudenmaan ELY-keskuksen yksikön päällikkö] Timo Kinnunen miettii kiviainesrakentamisen vaihtoehtoja.

Ruduksen [projektijohtaja Ville] Routama on samaa mieltä. Betonin hiekasta jo noin viidennes on Routaman mukaan kalliosta murskattua konehiekkaa. Konehiekka vähentää luonnonhiekan käyttöä, kun betoni on sen suurin käyttökohde. Vaihtoehtoja joudutaan käyttämään ja etsimään joka tapauksessa.”

Koska on jo vuosikausia yleisesti tiedossa ollut tosiasia, että uusiutumattoman ja ehtyvän soran tilalle on etsittävä vaihtoehtoja, ei yksittäistä soranottohanketta voida pitää erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavana syynä poikkeamisluvan myöntämiselle. Kuljetusmatkojen piteneminen, siitä seuraava tuotantokustannusten nousu ja korvaavien vaihtoehtojen heikompi laatu voivat vaikuttaa jonkin verran kielteisesti betonin käyttöön Uudellamaalla, mutta eivät ole sellaisia erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavia syitä, että poikkeamisluvan myöntämisedellytykset täyttyisivät. Edellä siteerattu KHO:n päätös toteaa: ”Tämä poikkeamisedellytys on muotoiltu poikkeuksellisen tiukaksi. Kun lisäksi otetaan huomioon, että poikkeamisedellytyksiä on komission ohjeen mukaan tulkittava tiukasti ja suppeasti, tämän poikkeamisedellytyksen täyttymiskynnys asettuu hyvin korkealle.”

Virkistyskäyttö

ELY:n päätöksessä poikkeamisluvan myöntämistä on perusteltu myös hankealueen virkistyskäyttömahdollisuuksien paranemisella hankkeen päätyttyä. Hankealue, jolta suunnitelman mukaan on tarkoitus ottaa soraa yli kymmenen vuoden ajan, on maakuntakaavassa merkitty virkistysalueeksi.

Kuva 1. Hankealueen suurpiirteinen rajaus Uusimaa 2050 -maakuntakaavakartalla. Kaavamerkinnöissä yhtenäinen vihreä alue on virkistysaluetta, täplärasteri Natura 2000-aluetta ja harmaanvihreä suojelualuetta.

Uusimaa 2050 -maakuntakaavan kaavamääräys virkistysalueelle (lihavoinnit lisätty):”Alue varataan yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun. Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on turvattava virkistyskäyttöedellytysten säilyminen, alueen saavutettavuus, riittävä palveluvarustus sekä ympäristöarvot. Alueen suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristön laatuun, alueen sijaintiin ekologisessa verkostossa sekä merkitykseen luonnon monimuotoisuuden kannalta. Alueelle voidaan rakentaa yleistä virkistyskäyttöä palvelevia rakennuksia ja rakenteita. Alueelle voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa selvitysten perusteella yhdyskuntarakenteen eheyttämisen kannalta tarpeellisia paikallisia väyliä ja yhdyskuntateknisen huollon laitteita ja rakenteita. Väylien suunnittelussa on turvattava virkistysyhteyksien esteetön ja turvallinen jatkuminen.”

Uusimaa 2050 -maakuntakaavan kaavaselostuksesta (s. 135, lihavoinnit lisätty):

”Virkistysalueille voidaan sijoittaa osin pääkäyttötarkoitusta rajoittavia toimintoja ja niihin liittyviä rakenteita ja rakennuksia. Osa virkistysalueesta voi siis olla muuta kuin yleistä virkistystä varten, mutta toiminnan tulee tukea pääkäyttötarkoitusta tai sopeutua siihen. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on huolehdittava, että alueen virkistyskäyttö ei vaarannu ja että alueet ovat pääsääntöisesti yleisen virkistyksen käytössä. Merkintä ei estä alueiden käyttöä tarkemmin ohjaavien erityislakien mukaista nykyistä toimintaa, kuten esimerkiksi maa-ainestenottoa.”

Soranottohanke Kråkössä on maakuntakaavan vastainen. Maakuntakaavan kaavamääräys ja kaavaselostuksessa täsmennetyt tavoitteet eivät mahdollista yli kymmenen vuoden ajalle suunniteltua soranottoa merkittävällä osalla maakuntakaavan virkistysaluerajauksesta. Soranotto ei tue alueen pääkäyttötarkoitusta vaan päinvastoin häiritsee ja estää sitä. Maakuntakaavan mukaisesti alueen on oltava pääsääntöisesti yleisen virkistyksen käytössä. Maakuntakaavan selostuksessa mainitaan erikseen, että merkintä ei estä nykyistä toimintaa, kuten maa-ainestenottoa, mutta uuden maa-ainestenottohankkeen aloittamista virkistysalueella ei ole sallittu. Kråkössä soraa ei ole otettu noin 60 vuoteen, joten nykyisen toiminnan jatkamisesta ei ole kyse.

Koska soranottohanke nimenomaan estää alueen virkistyskäytön ja siten maakuntakaavan määräyksen toteutumisen pitkäksi ajaksi, ei poikkeamisluvan myöntämisperusteena voida pitää tavoitetta parantaa alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia hankkeen päätyttyä joskus yli vuosikymmenen kuluttua. Siten ELY-keskuksen päätöksen perustelu, että ”alueesta kehitetään arvokas virkistysalue kaupunkilaisten käyttöön” ei ole relevantti poikkeamisluvan peruste. Maakuntakaavan määräykset ovat voimassa nyt ja alue on kaavassa jo nyt määritelty virkistysalueeksi.

Yhteenveto

Uudenmaan ELY-keskuksen päätös myöntää Rudus Oy:lle poikkeamislupa tiukasti suojeltujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusäädöksistä on edellä esitetyillä perusteilla lainvastainen ja tulee kumota.

Asiassa ei ole esitetty riittäviä perusteluja sille, ettei lajiston suojelutaso pitkällä aikavälillä vaarantuisi, koska hankkeen suunnitelmien mukaisesti tulevaisuudessa lisääntyvän virkistyskäytön vaikutuksia ei ole huomioitu, eikä hankkeen vaikutuksia suojeltujen lajien suojelutasoon ole siten asianmukaisesti arvioitu.

Muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista ei ole osoitettu, eikä ole esitetty erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaa syytä suojelusäädöksistä poikkeamiseen. Korvaavaa soraa on saatavilla muualtakin, joten soranottoon juuri tältä alueelta ei ole pakottavaa syytä. Ei ole myöskään esitetty perusteluja, miksi hankkeen kokoa rajoittamalla ja sijaintia muuttamalla poikkeamistarpeelta ei voitaisi välttyä. Poikkeamistarvetta on myös perusteltu virheellisesti virkistyskäytön kehittämistarpeella. Hankealue on jo nykyisin maakuntakaavan virkistysaluetta, ja soranottohanke aiheuttaisi alueen virkistyskäytölle maakuntakaavan vastaista haittaa yli vuosikymmenen ajan.

Helsingissä 22.4.2025,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen, puheenjohtaja
Lauri Kajander, erityisasiantuntija