Vastaselitys Vantaan kaupungin lausuntoon Vantaan yleiskaavaa 2020 koskien
–
Lähetimme yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry:n kanssa Helsingin hallinto-oikeudelle vastaselityksen Vantaan kaupungin lausuntoon koskien valitustamme Vantaan yleiskaava 2020:n hyväksymispäätöstä. 2.7.2021 Viite: vastaselityspyyntö 2.6.2021 diaarinumero: 21322/03.04.04.04.16/2021 Muutoksenhaunalainen päätös: Vantaan kaupunginvaltuusto,…
Lähetimme yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry:n kanssa Helsingin hallinto-oikeudelle vastaselityksen Vantaan kaupungin lausuntoon koskien valitustamme Vantaan yleiskaava 2020:n hyväksymispäätöstä.
2.7.2021
Viite: vastaselityspyyntö 2.6.2021 diaarinumero: 21322/03.04.04.04.16/2021
Muutoksenhaunalainen päätös: Vantaan kaupunginvaltuusto, 25.1.2021, 14
HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE
Pysymme edelleen valituksessamme esitetyissä vaatimuksissa perusteluineen, sekä haluamme kiinnittää huomiota seuraaviin Vantaan kaupungin lausunnossa esitettyihin väitteisiin ja vastata niihin. Tämän vastaselityksen otsikoiden numerointi vastaa Vantaan kaupungin lausunnossa käytettyä. Koska kaikkien kohteiden osalta alkuperäiseen valitukseen ei ole lisättävää (kohteet 3. Vierumäki ja 5. Keravanjoki), otsikkonumerointi ei ole jatkuva.
Yleisperustelut (a)
Vantaan kaupunki: ”Muutoksenhakijoiden mukaan kumottaviksi esitetyt yleiskaavan aluevaraukset ja -merkinnät sisältävät kaikki yleiskaavan sisältövaatimusten vastaisia ratkaisuja
[…]
Kaupunginhallitus toteaa, että yleiskaavan tehtävänä on määrittää kaupunkirakenteen kehityssuunnat, turvata kasvun mahdollisuudet ja säilyvät arvot. Uudessa yleiskaavassa valittiin tärkeimmäksi ratkaisuksi kasvun ohjaaminen sisäänpäin nykyiseen kaupunkirakenteeseen sitä uudistaen ja täydentäen. Vaihtoehtoista ratkaisua kasvun ohjaamisesta Vantaan rakentamattomille alueille pidettiin lähtökohtaisesti ekologisen kestävyyden näkökulmasta mahdottomana.
Sisäänpäin kasvu sisältää yleiskaavassa 2020 pieneltä osin rakentamista nykyisen kaupunkirakenteen sisällä oleville rakentamattomille alueille. Perusteluna on mahdollisuus rakentaa hyvän joukkoliikenteen äärelle esimerkiksi Leinelän ja Kivistön asemanseuduille. Yleiskaavassa määriteltyjä rakentamisalueiden maankäyttö täsmentyy jatkosuunnittelussa, jossa myös luontoarvot otetaan huomioon. Rakentamisalueista noin 65 % on arvioitu korttelimaaksi. Muutoksenhakijan kohdentaa valituksensa valituksena juuri näihin huolella valittuihin täydennysalueisiin eikä huomioi ratkaisun mahdollistamaa luontoarvojen turvaamista.”
SLL Uusimaa: Kaavaan tehtävillä aluevarauksilla on tarkoitus osoittaa varauksen tai merkinnän alueen aiottu päämaankäyttömuoto. Kumottavaksi esittämämme aluevaraukset / aluevarausten osat kattavat vain pienen osan yleiskaavassa esitettyjen, nykytilanteeseen verrattuna muuttavaa maankäyttöä edustavien aluevarausten pinta-alasta, eivätkä siten uhkaa kaavan tavoitetta ohjata kasvua kaupunkirakenteen sisään.
Kumottaviksi vaaditut aluevaraukset / aluevarausten osat eivät myöskään kohdistu ”huolella valittuihin täydennysalueisiin” vaan alueisiin joilla kaavoittaja on tietoisesti ohjannut muuttavaa maankäyttöä edustavia aluevarauksia arvokkaille luontoalueille, piittaamatta niiden huomattavista luontoarvoista, jotka ovat joko olleet kaavoittajan tiedossa jo kaavoitusprosessia aloitettaessa, tai saatettu kaavoittajan tietoon kaavoitusprosessin aikana, koska kaavoittaja ei ole itse huolehtinut niitä koskevasta selvitysvelvollisuudestaan.
Väite luontoarvojen huomioon ottamisesta ”jatkosuunnittelussa” ei ole uskottava, koska kumottaviksi vaadituissa aluevarauksissa / aluevarausten osissa ei ole kyse hajalleen aluevarausten sisään sijoittuvista alueista, vaan yhtenäisistä alueista, jotka alkavat em. aluevarausten laidasta, ja joille kaavoittajan ei siten – yleiskaavan esitystarkkuus huomioon ottaenkaan – olisi ollut perusteltua esittää muuttavan maankäytön aluevarauksia kaavassa lainkaan, mikäli niiden arvot oikeasti olisi tarkoitus turvata.
Yleisperustelut (b)
Vantaan kaupunki: ”Luontoarvoiltaan merkittävien alueiden arvioinnissa lähtökohtina ovat olleet luonnonsuojelulaki ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Luontoarvojen arvotuksessa on hyödynnetty myös maakunnallisesti arvokkaiden alueiden kriteeristöä sekä METSO-kriteeristöä. Yleiskaavan 2007 luo-alueverkosto (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue) on ollut tärkeä lähtökohta. Liito-oravan elinpiiriverkoston kartoitus ja muut luontoinventoinnit ovat tuoneet lisätietoa arvokohteista. Monimuotoisen metsäluonnon indikaattorina on käytetty EU:n direktiivilajien sekä uhanalaisten tai muutoin monimuotoista luontoa kuvaavien lajien esiintymistä alueilla.
Edellä sanotun nojalla kaupunginhallitus toteaa, että yleiskaavan ratkaisut eivät ole myöskään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tai luonnonsuojelulain vastaisia. […]”
SLL Uusimaa: Yleiskaava sisältää muuttavaa maankäyttöä edustavia aluevarauksia, jotka toteutuessaan johtaisivat esimerkiksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikkenemiseen ja häviämiseen, ja jotka ovat siten luonnonsuojelulain vastaisia. Yleiskaavassa on myös muuttavaa maankäyttöä edustavia aluevarauksia, jotka hävittäisivät EU:n luontodirektiivin IV (a) -liitteen sekä kaavan hyväksymishetkellä myös erityisesti suojeltavan lajin lahokaviosammalen ydinalueita. Sillä että jotkin luontokartoitukset ovat ”tuoneet lisätietoa arvokohteista” ei ole merkitystä jos (ja kun) tätä tietoa ei ole otettu huomioon kaavaratkaisussa.
1) Kivistö
Vantaan kaupunki: ”Muutoksenhakijat toteavat, että esitetty maankäyttö heikentää entisestään myös liito-oravan elinmahdollisuuksia Kivistön alueella. Liito-oravan elinmahdollisuuksia kuitenkin otetaan huomioon asemakaavoituksessa varaamalla alueita ja liikkumisyhteyksiä yleiskaavaa tarkemmalla tasolla.”
SLL Uusimaa: Yleiskaava mahdollistaa myös sellaiset asemakaavaratkaisut, jotka hävittävät liito-oravan Kivistön alueella. Hyvästä liito-oravan huomioon ottavasta suunnittelusta asemakaavatasolla ei ole mitään takeita, kun kaavoittaja kieltäytyy yleiskaavatasollakin tekemästä sellaista.
Vantaan kaupunki: ”Yleiskaavan yleismääräyksessä on selkeästi esitetty tavoite Lapinkylän keskustan kaakkoispuoliselle ekologiselle yhteydelle: ”Lapinkylän suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee kehittää metsäinen etelä-pohjoissuuntainen ekologinen yhteys ja rajata avoin maaseudun kulttuurimaisema.” Metsäisen ekologisen yhteyden kehittäminen tarkoittaa puiden ja muun kasvillisuuden istuttamista alueelle”
SLL Uusimaa: Pellolle istutettavilla puilla ja pensailla ei saada luotua vastaavan tasoista metsäekologista runkoyhteyttä kuin Kivistön nykyinen runkoyhteys edes yleiskaavan tavoitevuoteen mennessä, saati nopeammassa tahdissa. Ja yleiskaava mahdollistaa nykyisen metsäekologisen runkoyhteyden hävittämisen jo ennen kuin yhtäkään edellä mainituista puista ja pensaista on edes istutettu. Ekologisen yhteyden hävittämistä ei voi perustella vuosikymmenten kuluttua mahdollisesti syntyvällä korvaavalla yhteydellä.
2) Maantien 152 jatke (Kehä IV)
Vantaan kaupunki: ” Maantien 152 jatkeella on pitkä suunnitteluhistoria, ja yhteys on esiintynyt eri tason suunnitelmissa 1980-luvulta saakka, sekä kaavoituksessa että strategisissa tavoitteissa. Suunnitteluhistoriaa on avattu tarkemmin hankkeen uusimman ympäristövaikutusten arviointiselostuksen luvussa 2 (Maantie 152 välillä Hämeenlinnanväylä–Tuusulanväylä, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, s. 16–23). Muutoksenhakija mainitsee valituksessaan, että Josvaholmin lähteikköalueen ylitse olisi ollut kaavan valmistelun yhteydessä esillä myös lähteikön kiertäviä tielinjausvaihtoehtoja. Valituksessa viitataan vaihtoehtoihin, joita on tutkittu ennen Vantaan uuden yleiskaavan laadintaa vuonna 2015 valmistuneessa suunnitelmassa: Esisuunnitelma maantien 152 pohjoiselle linjaukselle välillä Hämeenlinnanväylä-Myllykyläntie (Maantien 152 esisuunnitelma, s. 4). Esisuunnitelmassa on päädytty Reunan pohjoispuoleiseen vaihtoehtoon muun muassa suotuisampien maasto-olosuhteiden takia. […]”
SLL Uusimaa: Olemme todenneet, että tiesuunnittelussa on ollut esillä myös sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät kulje Josvaholmin lähteikön yli (kyse ei ole lähteikön kiertävistä vaihtoehdoista vaan kokonaan paremmin linjatuista vaihtoehdoista, jotka eivät esimerkiksi uhkaisi luontoarvoja). Josvaholmin vaihtoehdon valintaa ei ole esisuunnitelmassa perusteltu suotuisammilla maasto-olosuhteilla, mikä olisikin absurdia kun mainitut vaihtoehdot sijoittuisivat Josvaholmin vaihtoehtoa tasaisempaan maastoon ja Josvaholmin vaihtoehto vaatii vähintään yhden ylimääräisen, 417m pitkän maantiesillan edellä mainittuihin vaihtoehtoihin verrattuna. Esiselvityksessä Josvaholmin vaihtoehdon valintaa perustellaan lähinnä subjektiivisilla esteettisillä seikoilla.
Mitä tulee Maantie 152:n jatkeen suunnitteluhistoriaan, valtaosan tästä ajasta sitä on suunniteltu 3,5 km nyt kaavassa esitetyn linjauksen eteläpuolelle.
4) Rekolanmäen uudet rakentamisvaraukset
Vantaan kaupunki: ”Rekolanmetsä ei suurimmaksi osaksi ole Vantaan kaupungin omistuksessa. Tällä hetkellä alue on virkistyskäytössä jokamiehenoikeudella. Rekolanmetsä on pääosin yksityisen omistuksessa ja myös talouskäytössä olevaa metsää.”
SLL Uusimaa: Rekolanmetsä ei ole pääasiassa yksityisen omistuksessa, vaan pääosin Vantaan seurakuntien omistamaa metsää, ja vilkkaassa virkistyskäytössä, mikä on myös seurakuntien mukaan alueen pääkäyttömuoto yli metsätalouskäytön https://www.vantaanseurakunnat.fi/uutiset/-/news/72418651
Vantaan kaupunki: ”Muutoksenhakijat toteavat, että yleiskaava 2007 ohjasi merkittävän määrän rakentamista Leinelän aseman pohjoispuolelle sekä Asolan länsipuoliselle osalle Rekolanmäkeä. Rakentamisvaraukset kohdentuivat ns. Tikkurilan Keskuspuiston eräälle metsäisimmälle ja leveimmälle ydinosalle. Uusi yleiskaava laajentaa entisestään rakentamisvarauksia aiheuttaen muutoksenhakijan mukaan tuntuvaa lisähaittaa tälle Tikkurilan ja Korson välissä sijaitsevalle erittäin merkittävälle luonto- ja virkistysalueelle.”
SLL Uusimaa: Merkittävää luontohaittaa syntyy toisaalta siitä, että nykyinen metsäalue supistuu huomattavasti kaavassa esitetyn rakentamisen toteutuessa, mikä itsessään heikentää metsäalueen ekologista toimivuutta ja arvoa. Toisaalta luonnolle aiheutuvaa haittaa lisää se, että nykyisin vilkkaassa virkistyskäytössä olevan alueen ottaminen rakentamiskäyttöön keskittää sekä alueen nykyisen että asuinrakentamisen myötä lisääntyvän virkistyskäytön entistä pienemmälle alueelle, Kylmäojan varren arvokkaille luontokohteille.
6) Hanabölen peltoalueen eteläpuoliset metsät
Vantaan kaupunki: ”Kaupunginhallitus toteaa, että yleiskaava 2020 tarkentaa maakuntakaavan yleispiirteistä esitystä siitä, millä kohtaa on taajamatoimintojen aluetta, ja millä virkistysaluetta.”
SLL Uusimaa: Kumottavaksi vaatimamme rakentamisen aluevaraus sijoittuu selkeästi lainvoimaisen maakuntakaavan virkistysaluevaraukselle, ja on siten maakuntakaavan vastainen. Kumottavaksi vaaditun aluevarauksen alue koostuu koko pääkaupunkiseudulla harvinaisista edustavista harjumetsistä ja siihen liittyy myös erityisiä linnustoarvoja. Kaikki nämä arvot on saatettu hyvissä ajoin kaavoittajan tietoon, mutta kaavoittaja on sivuuttanut ne sillä perusteella, että ”uuden liikenneväylän viereen on hyvä rakentaa” – huolimatta siitä, että kumottavaksi vaadittava aluevaraus edustaa vain pientä osaa edellä mainitun liikenneväylän varteen kaavassa osoitetusta rakentamisesta, eikä sen osoittamisen rakennuskäyttöön ole olemassa mitään todellista tarvetta.
7) Långmossenin alue
Vantaan kaupunki: ”Vantaan ekologisten yhteyksien selvityksen mukaan (Ojala 2018 s. 29) metsäisen ekologisen yhteyden päälinja ei nykyisellään jatku Långmossenista pohjoiseen Porvoonväylän yli.”
SLL Uusimaa: Edellä mainitun Ojalan selvityksen (2018) mukaan metsäisen ekologisen yhteyden päälinja nimenomaan jatkuu Långmossenilta Porvoonväylän pohjoispuolelle. Katso ote Ojalan selvityksestä alta.
Lisäksi Ojalan selvityksessä tunnistamatta jäänyt metsäekologinen yhteys itään Kehä III:n yli näkyy selkeästi ilmakuvalta. Katso ilmakuva alta.
Vantaan kaupunki: ”[Yleisperustelut s.3] Kaupunginhallitus toteaa, että yleiskaava 2020 turvaa seudullisen ja paikallisen viher- ja virkistysalueverkoston säilymisen ja kehittämismahdollisuudet. Yleiskaavassa esitetty viheralueverkosto perustuu pitkälti Vantaan viherrakenneselvitykseen (Anne Mäkynen 2017) […]
”[s.12] Muutoksenhakijat esittävät, että Långmossen on selkeä osa Helsingin Mellunmäen ja Vesalan sekä Vantaan Länsimäen kasvavien kaupunginosien tärkeintä laajaa metsäistä luontovirkistysaluetta. Vantaan viherrakenne -selvityksessä (Mäkynen 2017, kartta s. 63) Långmossen ei ole seudulla merkittävä virkistysalue tai Vantaan kaupunkirakenteessa tärkeä virkistysalue. […]”
SLL Uusimaa: Edellä mainitussa Mäkysen selvityksessä (2017) Långmossenin alue on esitetty hyvin yleispiirteistä sivun 63 karttaa tarkemmassa sivun 66 kartassa tärkeänä virkistysalueena. Katso ote Mäkysen selvityksen sivulta 66 alta.
8) Variston sähköaseman varaus
Vantaan kaupunki: ”Muutoksenhakijat esittävät, että yleiskaavassa heikennetään maakunnallista viheryhteyttä, joka on esitetty viheryhteytenä sekä voimassa olevassa maakuntakaavassa että Helsingin seudun vaihemaakuntakaavassa.”
SLL Uusimaa: Maakunnallinen viheryhteys todellakin heikentyisi merkittävästi, koska uudessa yleiskaavassa yhteyttä on kavennettu niin sen nykytilaan kuin toistaiseksi lainvoimaisen yleiskaavan ratkaisuunkin verrattuna kaikilta muilta osin paitsi hyvin lyhyen ”pullonkaulapaikan” osalta, jossa uuden yleiskaavan ratkaisuksi on valittu kohteen nykytila. Uudessa yleiskaavassa viheryhteyden takaamisen ratkaisuksi esitetty kapea tunneli kehätien ali ei yksinään ole kovin toimiva ratkaisu, vaan yhteyden toimivuuden takaaminen edellyttäisi Kehä III:n ylittävää vihersiltaa.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Laura Räsänen
puheenjohtaja
Lauri Kajander
va. toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry
Minerva Schultz
puheenjohtaja
Vesa Järvinen
varapuheenjohtaja