KETOSIRKKA-HANKKEESSA TEHDÄÄN TYÖTÄ
LUONTOKATOA VASTAAN

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeessa hoidamme ja ennallistamme uhanalaisia perinnebiotoopeja ja muitaluontotyyppejä Uudellamaalla. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa luonnonmonimuotoisuutta, suojella uhanalaisia lajeja ja vaalia lajirikkaita kulttuurimaisemia, jotta ne eivät häviäisi umpeenkasvun myötä.Luonnonhoitotyö hidastaa luonnon köyhtymistä ja luontokadon uhkaa ihmisen hyvinvoinnille.

OP UUSIMAA HANKKEEN SUURIN RAHOITTAJA

Vuonna 2023 hankkeen suurin ja merkittävin rahoittaja on ollut OP Uusimaa ja tuki jatkuu vuoden 2024. OP Uusimaan tuen taustalla on omistaja-asiakkaiden huoli elonkirjon heikkenemisestä ja toive vaikuttaa luontokadon ehkäisyyn. OP:n tuella hanketta on voitu kehittää ja laajentaa.

Hankkeen yhteistyökumppaneina nimettyjen kohteiden osalta ovat lisäksi olleet
Metsähallituksen ja Uudenmaan Ely-keskuksen sekä Senaatti-kiinteistöt.
Hyvinkään kaupunki rahoitti Suomiehen kohteen hoitoa Hyvinkäällä ja Lidl
kolmen niityn hoitoa.

Hankkeen hoitokohteet vuonna 2023

Kaudella 2023 Ketosirkka-luonnonhoitohanke hoiti 23 luontokohdetta. Hoidettavat
kohteet valittiin yhteistyössä omien asiantuntijoiden, Uudenmaan ELY-keskuksen ja Metsähallituksen
luontoasiantuntijoiden inventointeihin pohjaten painottaen kohteiden arvoluokitusta ja uhanalaisuutta. Valtaosa hoidetuista kohteista kuului valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaisiin perinnebiotooppeihin.

Eniten kohteita oli Lohjan alueella. Lohjalla on rikas kalkkikivinen maaperä ja
vanha maataloushistoria ja näistä tekijöistä johtuen siellä sijaitsee
valtakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia.

HOITOKOHTEET VUONNA 2023

VANHAN PAPPILAN PÖRRIÄISNIITTY

Espoon kirkon kupeessa on Pappilan vanhaa laidunta, jota on viime vuosina
hoidettu niittämällä luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen toimesta ja tänäkin vuonna niittyä hoidettiin talkoissa sen lisäksi että Ketosirkan ryhmä kävi niittämässä ja haravoimassa niityllä kauden alussa ja lopussa. Paikallisyhdistyksen toiveesta niitylle nostettiin kolme kuhilasta tilataideteokseksi.

JAAKKOLAN KETO RAHAPUUN JUURELLA

Hyvinkäällä Jaakkolan mäenkumpareen keskellä komeilee suuri maisemamänty
”Rahapuu” (Pinus sylvestris) ja sen ympärille levittäytyy kaunis keto, jossa kasvaa
paljon melko suuria katajia. Kedolla kasvaa näyttävää ja edustavaa
ketokasvillisuutta.
Aluetta on laidunnettu pitkään hevosilla, mutta laidunnus on loppunut vuosia
sitten ja keto on alkanut kasvaa umpeen. Pohjoisrinne on metsittymässä ja sieltä
poistettiin paljon varjostavia puita ja nuoria kuusia. Pienruohokedon alueella
kasvillisuus on edustava ja valtalajina on huopakeltano.

KAUKASIN PERHOSNIITTY KERAVANJOEN RANNALLA

Kaukasin kylätalon vieressä Hyvinkäällä sijaitseva hieno niitty rajautuu puroon.
Niitylle pyritään palauttamaan vanhaa niittykasvilajistoa ja niiden elinpiirissä
viihtyviä hyönteisiä. Hoidon myönteisiä vaikutuksia on jo nähtävissä. Niittyä on
hoidettu vuodesta 2015. Työn tuloksena laji- ja yksilömäärät ovat nousseet
merkittävästi. Kasvi- ja hyönteislajiston kehitystä seurataan vuosittaisilla
kartoituksilla asukasyhdistyksen ympäristövastaavan toimesta. Paahteiselta
rinneniityltä on poistettu varjostavaa puustoa ja rehevämpää kasvustoa pidetään
kurissa niittämällä sekä korjaamalla niittojäte pois niityltä.

SUOMIEHEN SORAMONTUN PAAHDERINTEET JA NÄYTTÄVÄT 

HYÖNTEISHOTELLIT

Suomies on Hyvinkäällä sijaitseva entinen soranottoalue ja nykyinen uuselinympäristö, jota on lähdetty
maisemoimaan vuonna 2015. Alueelle on tehty niittymäisiä alueita
kylvämällä niittysiemeniä. Paahderinteitä pidetään avoimina poistamalla
puuntaimia ja vieraslajeja. Nyt alueen hoidosta vastaa Hyvinkään kaupunki.

VUORILAULUKASKAAN ELINPIIRI INKOOSSA

Inkoossa esiintyy uhanalaista Vuorilaulukaskasta (Cicadetta montana).
Kohde on valtakunnallisesti harvinainen vuorilaukukaskaan elinpiiri ja se on
kasvamassa umpeen tuhoten kaskaan elinolosuhteet. Ketosirkka tiimi riensi
vuorilaulukaskaan avuksi ja raivasi sille elintilaa niittäen, vesakkoa raivaten ja
roskia poistaen. Työpäivälle sattui kesän kovin rankkasade, joka
lisäsi hoitotyön haasteellisuutta jyrkässä rinteessä vaikeuttaen kulkemista ja näkyvyyttä.

HERMALAN KALKKIKALLIO JA KEDOLLA LAIDUNTAVAT LAMPAAT

Lohjansaaressa sijaitseva Hermala on luontotyypiltään kallioketoa, niittyä ja
hakamaata. Siellä on useita huomionarvoisia lajeja.
Hermalaan on järjestynyt lampaiden laidunnus. Yksityisen lampurin lampaat
laiduntavat siellä kesän aidatulla alueella ja pitävät heinän kasvun aisoissa.
Lampaat tekevät tärkeää työtä, sillä laidunnus tukee lukuisten uhanalaisten,
harvinaisten ja silmällä pidettävien lajien elinolosuhteita. Kukkivat kasvit ja avoin
maasto houkuttelevat pölyttäjähyönteisiä, jotka taas houkuttelevat lintuja ja
muita eliöstöä. Näin biodiversiteetti vahvistuu.
Luonnonhoitajien ryhmä raivasi vesakkoa, poisti lammasaitauksen päälle
kaatuneen puun, vei risukkoa ja roskia pois alueelta, jotta laidunnus helpottui.

HIITTISTEN NIITTY – VANHAN MAALAISTALON PERINNEMAISEMA

Hiittisten niitty sijaitsee myös Lohjalla. Niityllä on aikoinaan sijainnut maalaistalo,
jonka kivijalkaa on vielä havaittavissa heinän seassa. Maalaistalon entisellä pihalla
on Lohjan seudulle tyypillinen monilajinen kallioketo, jolla on hyvä valikoima
ketokasveja sekä eräitä koristekasveja viljelyjäänteenä. Paikalla on ajoittain
laidunnettu hevosia.
Tämä maalaistalon vanha niitty on tyypillinen perinnemaisema, joka on nopeasti
kasvamassa umpeen. Säännöllisesti hoidettuna sen runsas kasvisto ja muut
eliölajit saavat valoa ja niiden elinpiiri vahvistuu luoden monimuotoista
ympäristöä.

TUOMIHIEDAN NIITTY KARKALISSA

Tuomihiedan niitty sijaitsee Lohjalla Karkalin luonnonpuistossa, joka on
Lohjanjärveen työntyvän pitkän Karkalinniemen päässä. Luonnonsuojelualuetta
hoitaa Metsähallitus ja se on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista.
Niitty on tuoretta suurruohoniittyä, jossa kasvaa runsaina muun muassa
hietakastikka, metsäkurjenpolvi, huopakeltano ja nurmirölli.

KYTTÄLÄN KETO – VALTAKUNNALLISESTI ARVOKAS PERINNEBIOTOOPPI

Kyttälän keto Lohjansaaressa on edustava kalkkikallioketo. Alueella kasvaa
huomattavan paljon uhanalaisia kasveja ja jäkäliä. Se on valtakunnallisesti
merkittävä perinnebiotooppi. Laidunnus alueella loppui 1970-luvulla.

MYLLYRINNE RUUKKIKYLÄN KULTTUURIMAISEMASSA

Raaseporin Pinjaisissa sijaitsevassa myllyrinteessä on edustav otos niittykasvillisuutta. Pinjaisissa luonnonhoitajat kävivät niittämässä rinteen ja poistivat niittyjätteen lavalle, kitki lupiineja ja poisti vesaikkoa.

LUHTALAHDEN KETO – TIEN JA LUONNONSUOJELUALUEEN VÄLISSÄ

Luhtalahden keto on lajirikas pitkä, kapea kallioketoalue Lohjalla. Kalliokedoilla on
rikas, näyttävä ja värikäs ketolajisto. Se on erittäin arvokas kohde luonnon
monimuotoisuuden kannalta. Kasvillisuudessa on pieneltä osin kalkkikalliokedon
piirteitä, pääasiassa se on monilajista gneissikallioketoa. Luhtalahdessa on
runsaita lajiesiintymiä. Runsaina siellä kasvaa keltamaksaruoho,
mäkitervakko ja haisukurjenpolvi.

MIKKOLAN KETO KARSTUN KULTTUURIMAISEMISSA

Lohjan Karstu on maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Siellä
perinteinen karjatalous jatkui pisimpään juuri Mikkolan kalliokedolla. Keto
sijoittuu kallioiseen rinteeseen, jossa kasvaa havupuustoa. Mikkolan kedon
kalliomäellä lehmien ja nuoren karjan laidunnus loppui 1990 luvulla.
Mikkolan kallioketo on umpeenkasvun alkuvaiheessa ja sen voi vielä pelastaa.
Mikkolan kalliokedon perinnebiotooppi kuten muutkin
kedot, hyötyy paljon vuosittaisesta niitosta ja vesakon poistosta. Haitalliset vieraslajit ovat
täälläkin ongelma. Alueen koillisnurkassa on isohko komealupiini-esiintymä, joka
tulee valtaamaan alaa, ellei sitä poisteta. Lupiinien poisto aloitetaan tulevana vuonna.

MYLLYMÄEN TORPPA – HISTORIALLINEN TORPPA

Myllymäen torppa Lohjalla on valtakunnallisesti merkittävä, säilynyt
kansantieteellinen kokonaisuus. Myllymäen hirsirakenteinen rakennusryhmä on
säilyttänyt 1800-luvun torpan ominaispiirteet. Pihapiirin rakennukset on
rakennettu pääasiassa 1800-luvun lopulla tai rakennettu ja korjattu entisten
purettujen rakennusten paikalle samalla tekniikalla kuin alkuperäiset.

Myllymäen torppa on myös arvokas perinnemaisemakohde, jota on Museoviraston
toimesta hoidettu 1990-luvulta alkaen. Nyt hoidosta vastaa Senaatti Kiinteistöt.
Maanviljelyksen loputtua tilan pihapiiri on ollut vaarassa kasvaa umpeen. Niittyjen
reunustaman piha-alueen avoin ilme on säilytetty niittämällä ja metsäalueita on
raivattu vesakosta ja ketokasvillisuutta varjostavista puista. Metsistä saatava
puutavara on hyödynnetty rakennusten korjaustöissä.

Entinen pelto on vähälajista tuoretta heinäniittyä, valtalajeinaan niittyjuola ja
nurmirölli.Torpan perinnebotooppi on laaja-alainen ja osalla aluetta
laiduntavat kesäisin lampaat.

ELIAS LÖNNROTIN KOTITORPPA PAIKKARIN KULTTUURI-MAISEMASSA

Paikkarin torppa on Lohjan Sammatissa sijaitseva Suomen kansalliseepoksen
Kalevalan kokoajan Elias Lönnrotin lapsuudenkoti ja kulttuurihistoriallisesti
merkittävä kohde. Paikkarin torppa rakennettiin Valkjärven rannalle noin vuonna
1800 ja siinä asui räätäli Fredrik Johan Lönnrot perheineen. Elias syntyi torppaan
neljäntenä lapsena vuonna 1802. Torppa toimii nykyään Lohjan museon alaisena
kotimuseona.
Paikkarin torpan alue on maakunnallisesti arvokas kansallismaisema ja lajirikas
perinnebiotooppialue. Alueella on hieno keto- ja niittyalue, sekä alueen
keskiosassa noron ympäristössä kostea lehto. Alueella lukuisia järeitä puuyksilöitä, jotka ovat merkittäviä monimuotoisuuden kannalta.

Torpan piharakennuksen takana ja kauempana metsän reunassa kasvaa erittäin haitallinen vieraslaji
komealupiini. Sitä on kitketty hankkeen toimesta pois ja työ jatkuu. Sitkeän lajin hävittäminen
vaatii pitkäjänteistä vuosittaista kitkentää.
Ketosirkka on rakentanut alueelle myös hyvin näyttävän ison aitamaisen
ötökkähotellin risuista. Lammasaitoja on rakennettu ja korjattu perinteisin
menetelmin. Aitaan tehdään kuusennäreistä pystytolpat ja haapa- tai saatavilla
olevasta puulajista vinolaudoitus. Nämä sidotaan yhteen kuusenvitsaksilla.

Torpan länsipuolella on parhaiten säilynyt haka- ja niittyalue. Sillä on
puustorakenteeltaan ja osin kasvillisuudeltaan edustavaa harvapuista koivuhakaa,
tuoretta heinäniittyä ja kallioketoa. Vielä osin pienruohoisen tuoreen heinäniityn
valtalajeja ovat nurmipuntarpää, mäkikaura ja poimulehdet.

TYTYRIN KALKKIKETO KALKKIKAIVOKSEN KYLJESSÄ

Luontoarvot perustuvat etenkin kalkkiin. Alueella on ollut iso kalkkikallio, joka on
pääasiassa louhittu pois. Alueelta poistettiin taikinanmarja, risuja ja vesaikkoa.

SANDBERGIN PELTO – PERHOSTEN PARATIISI

Sandbergin pelto Mätsälässä on vanhaa peltoa ja niittyä. Luonnonsuojeluliiton
paikallisyhdistys on hoitanut sitä talkoovoimin jo useita vuosikymmeniä. Alue on
laaja ja pienentyneillä talkooresursseilla sen hoito on viime vuosina jäänyt
vähemmälle. Kesällä Ketosirkka kävi niittämässä ison alueen niittyä. Alueen
reunassa on lammasaitaus, jossa laidunsi kuusi lammasta.

Niitty koostuu tuoreesta pienruohoniitystä valtalajeinaan metsäapila,
niittynätkelmä, paimenmatara ja särmäkuisma, huopaohdakevaltaisesta,
tuoreesta suurruohoniitystä sekä kosteasta suurruohoniitystä valtalajeinaan
mesiangervo ja korpikaisla.

Alue on hyvin laaja ja sitä niitetään perinteisin menetelmin, joten pelkkä niitto vaatii useit henkilötyöpäiviä.

RÖYKÄN SEISAKE – EDUSTAVA UUSELINYMPÄRISTÖ

Röykän seisake Nurmijärvellä on hieno uuselinympäristö. Kohde on syntynyt
entiselle rautatien lastaus- ja seisakepaikalle.
Alue koostuu hiekkakedoista nuormännikköryhmien seassa. Hiekkakedot ovat
osittain pienruohovaltaisia osittain heinävaltaisia.
Ketosirkan tekemän luonnonhoidon tavoitteena on hidastaa alueen umpeenkasvua ja elvyttää paahdelajistoa.

BROBACKAN MUINAISJÄÄNNÖSALUEEN ARVOKKAAT KEDOT

Lepinjärven länsipuolella on peltojen ympäröimä lehto- ja niittyalue, joka on
Uudenmaan merkittävimpiä muinaisjäännösalueita. Rautakautinen kalmistoalue
sisältää historiallisesti monikerroksisesti ihmistoiminnan jälkiä. Pohjoisosassa on
tavanomaiseen kallioketoon rajautuva pienehkö keto.

Aluetta on hoidettu jo vuodesta 1990 lähtien. Maastokaudella 2023
sieltä poistettiin puustoa sekä vesakkoa sekä niitettiin suuri alue.

TORRSJÖN SUOALUEEN HAITALLISET KELTAMAJANVANKAALIT

Torrsjön suoalueella Raaseporissa kasvaa haitallista vieraslajia, keltamajavankaalia
(Lysichiton americanus). Keltamajavankaaleja on kitketty alueelta jo useampana
vuonna. Maasto on hyvin kosteaa ja vaikeakulkuista. Tämä laji lisääntyy nopeasti,
joten on erittäin tärkeää varmistaa, että yksilöt poistetaan ja se vaatii vuosittaista
tarkistusta. Tänä kesänä tarkastuksessa löytyi noin 60 yksilöä. Tulevina vuosina tarkastuksia jatketaan, kunnes laji on lopullisesti nujerrettu alueelta.

Alla olevassa kuvassa luonnonhoitaja kitkee keltamajavankaalia Torrsjössä.

LUHTAORVOKIT

Uudenmaan ELY:n luontoasiantuntijat olivat kesän kartoituksissa havainneet
uusmaalaisella erittäin harvinaisella luhtaorvokkiesiintymällä, luhtaorvokkien (Viola uliginosa) ahdingon. Alue oli kovaa vauhtia kasvamassa umpeen ja luhtaorvokkien elinolosuhteet olivat huonontuneet nopeasti.
Ketosirkkan luonnonhoitajia pyydettiin tulemaan nopealla aikataululla pelastamaan esiintymä.
Hoitotyö oli hidasta ja vaativaa, koska pienet orvokit oli vaikea löytää. Työtä
haittasi myös se, että orvokit eivät olleet kukassa hoidon toteuttamisen aikaan.
Eteneminen maastossa tapahtui varovasti orvokkeja aluskasvillisuuden seasta
etsien. Aluskasvillisuuden poisto orvokkien ympäriltä tehtiin pienillä saksilla,
suurta varovaisuutta noudattaen, jotta yksikään orvokki ei tullut tallotuksi.

VANHALAN LAIDUN KESKELLÄ KESKIAIKAISTA KYLÄÄ

Vihdin Vanhalan laidun on maisemallisesti kaunis, avara ja sieltä on kauniit
näkymät. Se on toiminut hevosten laitumena vielä muutama vuosi sitten.
Perinnebiotooppirajaus sijoittuu Vanhalan keskiaikaisen kylän keskeiselle alueelle.
Alueen tuntumassa on Peltolan tilan 1700-luvulla rakennettu harmaakivinavetta.
Laidunalue sisältyy valtakunnallisesti merkittävän rakennetun ympäristöön.
Vanhan laitumen kasvillisuus vaihtelee kuivasta kalliokedosta kosteaan
suurruohoniittyyn, joka tekee kohteesta erityisen. Keskellä aluetta on pieni
mäntyhaka, jossa on suhteellisen vanhoja mäntyjä.

Luonto kiittää!

Haemme uusia kumppaneita vuosille 2025-2026

Ota yhteyttä: Ketosirkka-hankkeen hankevastaava jaana.patrakka@sll.fi