Teorian mukaan perinnebiotooppien historia juontuu kauas aikaan ennen ihmistä. Ne kehittyivät aikana, jolloin megafauna, eli suuret kasvinsyöjänisäkkäät vaelsivat maapallolla ja pitivät maisemia avoimena. Vuosisatojen aikana perinnebiotoopeille tyypillinen lajisto pääsi tuona aikana kehittymään.
Megafaunan kadottua saapui ihminen, joka jatkoi maiseman muokkausta mm. kaskeamalla ja myöhemmin niittämällä ja laiduntamalla. Maanmuokkaus perineteisillä menetelmillä niittämällä ja laiduntamalla on edesauttanut runsaslajisten eliöyhteisöjen syntyyn. Toisaalta ihminen on raivannut alkuperäisluontoa voimakkaasti ja käyttänyt luonnonvarat tarkasti myös luontoa tuhoten. Maatalousyhteiskuntaan liittynyt luonnonniittytalous, laidunnus ja heinien niitto talvirehuksi karjalle, on edesauttanut monimuotoisten niittylajistojen muodostumisen. Samalla kun ihminen laajensi luonnonlaitumia uusille alueille, kuten jokien ja järvien rannoille, hakamaille, metsälaitumille ja merenrantaniityille, uudet lajit löysivät niille ja lajisto runsastui. Monet lajit sopeutuivat säännöllisiin niittoihin ja laidunnuksiin ja muuntuivat niihin sopiviksi.
Suomen perinnebiotooppein häviäminen alkoi 1800-luvun lopulla ja kiihtyi 1900-luvun puolivälissä. Tänä päivänä ei luonnonniittyjä juurikaan ole käytössä laidunnuksessa. Ne lehmät jotka laiduntavat tekevät sitä vartavasten perustetuilla niityillä, joissa ei ajan tuomaa lajirunsautta ja siemenpankkeja ole. Karjalle tarjotaan myös lisärehua näille niityille ja se rehevöittää maaperää. Nykyään ihmisen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on yleensä negatiivinen, maata muokataan liian voimaperäisesti. Maata ja metsää raivataan yksipuoliseen viljelyyn ja sitä menetetään rakentamisen alle.
Luontokadon torjuminen on tärkeää, koska monimuotoinen ja lajirikas luonto on kaiken hyvinvoinnin perusta. Toimivat ekosysteemit takaavat meille puhtaan ilman, puhtaan veden, ruuantuotannon ja talouskasvun.
Ketosirkka-hankkeessa hoidamme vanhoja perinnebiotooppeja, niitä joissa on vielä löydettävissä alkuperäistä lajirunsautta, mutta minkä ne menettävät, ellei niittoa ja vieraslajien poistoa tehdä ihmisen toimesta. Hankkeessa torjumme luontokatoa ja vahvistamme luonnon monimuotoisuutta kohde ja kausi kerrallaan.
