Luontohelmikohteet Hanko

Hangon rantakohteet

Hankkeen tehtävänä Hangon rantakohteissa on Itä-Aasiasta peräisin olevan haitallisen vieraslajin kurtturuusun torjuminen. Kurtturuusu muodostaa tiheitä, jopa läpitunkemattomia kasvustoja, jotka valtaavat tilan muilta kasveilta. Rantakasvillisuudesta riippuvaiset hyönteiset menettävät ravintokasvinsa ja lisääntymisympäristönsä, ja aiempi eliölajien rikkaus menetetään. 

Luontohelmet-hankkeessa työskennellään tämän kehityskulun pysäyttämiseksi ja luontaisen lajiston palauttamiseksi. 

Kolavikenin luonnonsuojelualueella monivuotinen työ kurtturuusujen poistamiseksi on edennyt jo pitkälle. Bellevuen rannalla kurtturuusua torjuttiin ensimmäisen kerran jo parisenkymmentä vuotta sitten, mutta työ on taas käynnissä, sillä kasvi levisi vuosien varrella uudelleen. Gunnarsinranta ja Kläppudden ovat tulleet hoidon piiriin Helmi-hankkeen myötä. Gunnarsinrannalla torjunta aloitettiin kaudella 2024, ja Kläpuddenilla työhön ryhdytään 2025. 

Kaikki kyseiset kaupungin omistamat ranta-alueet kuuluvat 2008 perustettuun Hangon kansalliseen kaupunkipuistoon, jonka tavoitteena on Hangon ainutlaatuisen kulttuuri- ja luonnonympäristön vaaliminen ja hoito. Luontohelmet-hanke toteuttaa osaltaan näitä tavoitteita.

Hankkeen luonnonhoitajat torjuvat kurtturuusua lapiokaivuulla sekä näivetysmenetelmällä. Näivetettäessä kurtturuusun vihreät osat poistetaan yhä uudelleen. Tavoitteena on estää kasvin yhteyttäminen, jolloin se vähitellen kuolee. Säännöllisyys on torjunnassa avainasemassa, ja kohteilla tehdään töitä jopa useana päivänä viikossa. 

Luontohelmet-hanke torjuu kurtturuusua yhdellä yksityisomisteisella rannalla. Siellä torjuntamenetelmänä on peittäminen. Ennen peittämistä kurtturuusukasvustot raivataan alas. Peitteiden alla kasvi ei pysty kasvamaan eikä yhteyttämään. Työtä riittää myös tällä kohteella, sillä on huolehdittava, ettei kurtturuusu lähde leviämään peittojen reunoilta käsin. Lisäksi hoitoalueeseen kuuluu metsäinen alue, jossa peittämismenetelmää ei voi käyttää. 

Lisääntyneet resurssit ovat tuoneet tulosta, sillä kurtturuusujen määrä on vähentynyt hoidossa olevilta rannoilta jyrkästi. Merikastikka, kangasajuruoho, rantavehnä, merikaali ja monet muut uhanalaiset ja tärkeät lajit ovat palanneet ja alkaneet levitä uudelleen. Työ ei silti ole ohi, sillä kurtturuusujen juuret tuottavat edelleen uutta kasvustoa ja näivetystyö on osalla kohteista kesken.

Niityt ja kedot Hangon kaupunkialueella

Hanko on paitsi merellinen, myös vehreä kaupunki. Se on ainoa paikkakunta, jossa hankkeen niitty- ja ketokohteita on kaupunkialueella omakotitaloasutuksen keskellä, Metsäkannaksella ja erityisesti Hangonkylässä. Molemmilla alueilla Helmi-hankkeella on hoidossa kaksi perinnebiotooppikohdetta.

Gunnarsin kallioketo ja Gylfen niitty sijaitsevat molemmin puolin Kalastajankatua, lähellä Hangonkyläntietä. Vielä 1900-luvun puolivälin tienoilla alue oli maaseutumainen ja karja laidunsi niityillä. Hankkeen hoitamat kohteet ovat jäänteitä noilta ja vielä paljon vanhemmilta ajoilta. Museoviraston tekemissä kaivauksissa alueelta on löytynyt esineistöä keskiajalta ja rautakaudelta saakka.  Näkyviä merkkejä näin vanhasta asutuksesta ei juuri ole, mutta kohde on pitkän historiansa vuoksi erityinen, ja sen hoito edellyttää Museoviraston lupaa. 

Gunnarsin keto oli rehevöitynyt ja Gylfen niitty vesakoitunut ja metsittynyt, kun työt kohteissa aloitettiin Helmi-elinympäristöohjelman rahoituksella 2021. Luonnonhoitajien tärkein työ on niitto ja niitetyn heinän haravointi.  Puustoa ja vesakkoa on raivattu yhteistyössä Hangon kaupungin kanssa. 

Luonnonhoidon tavoitteena on muodostaa Gunnarsin kedosta ja Gylfen niitystä yhtenäinen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä ympäristö, joka luo siteitä alueen menneisyyteen ja on arvokas asukkaiden viihtyvyyden ja virkistyskäytön kannalta. 

Alue on muutamassa vuodessa avartunut paljon, ja kukkakasvit ovat lisääntyneet. Kesällä 2023 Gunnarsin kedon peitti niin runsas keltamataroiden kukinta, ettei sellaista ollut nähty vuosikymmeniin.

Metsäkannaksen niitty ja Metsäkannaksen kallioketo sijaitsevat noin puolen kilometrin päässä Hangonkylän perinnebiotooppikohteista. Alue on nimensä mukaisesti metsäisempi kuin Hangonkylä, mutta aukeat alueet vuorottelevat metsiköiden kanssa. Myös Metsäkannaksella asutushistoria ulottuu satojen vuosien taakse. 

Hankkeen hoitama niitty on entistä peltoa, joka poistui viljelyksestä vuosikymmeniä sitten. Kun aluetta ryhdyttiin vuosituhannen vaihteessa raivaamaan vesakosta ja vadelmapensaista, paikalle alkoi tulla niittylajistoa. Helmi-hankkeessa Hangon kaupunki on niittänyt kohteen koneellisesti ja luonnonhoitajat haravoivat niittoaineksen pois. Kohteen rehevöityminen on hoidon ansiosta saatu pysäytettyä.

Pienellä Metsäkannaksen kalliokedolla poistetaan sammalta ja heinää. Näin tehdään tilaa harvinaiselle verikurjenpolvelle, joka elää Suomessa luontaisen esiintymisalueensa äärirajoilla. 

Märsanin paahdealue sijaitsee mäntymetsässä Hangon kantakaupungin pohjoispuolella. Se on ihmisen toiminnan seurauksena syntynyt uuselinympäristö. 

Paahteiset alueet ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, sillä niillä on oma erityinen eliölajistonsa. Paahteisten ympäristöjen lajit ovat yhä enemmän siirtyneet ihmisen aikaansaamiin ympäristöihin kuten ratapenkoille ja tienpientareille, sillä maankäytön muutosten ja tehokkaan metsäpalojen torjunnan seurauksena luontaiset paahdealueet ovat käyneet harvinaisiksi.

Aukea alue Märsanille syntyi, kun sinne perustettiin 1970-luvulla jousiammuntarata, jota varten raivattiin puustoa noin 0,3 hehtaarin alalta. Kun aukean harrastekäyttö loppui, paikasta tuli elinympäristö paahdealueilla viihtyville kasveille, erityisesti harvinaiselle ketomarunalle. Ketomarunan merkitystä lisää, että se on usean uhanalaisen perhoslajin keskeinen ravintokasvi.

Luontohelmet-hankkeen luonnonhoitajat ovat työskennelleet kohteessa kesästä 2024 lähtien, sillä alue oli metsittymässä reunoilta käsin. Myös sammaleet, jäkälät, hietakastikka ja kanerva olivat vallanneet alaa. Työn tavoitteena on säilyttää ketomarunalle ja muille harvinaisille lajeille sopivat kasvuolosuhteet.

Hoitokohteet Tvärminnen kylässä

Tvärminnen kylän viidestä hoitokohteesta kolme on perinnebiotooppeja, yksi dyynialue ja yksi uuselinympäristö. Suurin osa kohteista kuuluu Natura 2000 -alueeseen.

Valtakunnallisesti arvokkailla heinäkedoilla ja niiden viereisessä mäntyhaassa elää monien kasvilajien lisäksi rikas hyönteislajisto. Alueelta on tehty havaintoja kymmenistä silmälläpidettävistä tai uhanalaisista hyönteislajeista. Kohteiden hoidossa hyönteisten elinolojen parantaminen otetaan huomioon monin eri tavoin. 

Venny Soldanin tien niitty on vain 0,1 hehtaarin kokoinen kapea alue kahden tien välissä. Kohde tuli hoidon piiriin 2024 usean vuoden tauon jälkeen. Kenttäkaudella hankeen inventoija tunnisti kohteelta 108 kasvilajia, mikä oli enemmän kuin useimmilla huomattavasti laajemmilla kohteilla. Niityllä kasvaa esimerkiksi uhanalaista keltamataraa, muinaistulokas nurmilaukkaa ja rauhoitettua soikkokaksikkoa. Säännöllinen niitto yhdestä kahteen kertaan kesässä tuo lisää tilaa matalakasvuisille perinnebiotooppien lajeille. Kohde luokiteltiin inventoinnin yhteydessä paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi (P+). 

Tvärminnen dyynimetsät. Tvärminnessä on osin metsäisiä ja osin paljaita dyynialueita noin puolen kilometrin päässä merenrannasta. Dyynit ovat osa eteläisintä Salpausselkää, joka päättyy Hankoon. Tvärminnen dyynialue eliölajeineen on Suomessa ainutlaatuinen ja kuuluu Natura 2000 -suojelualueeseen.

Tvärminnessä oli 1908–1957 toiminnassa tiilitehdas, joka otti lähellä olevilta dyyneiltä tiiliskivien raaka-aineeksi tarvitsemansa hiekan. Hiekanotto avasi osittain metsittyneitä alueita ja tavallaan ennallisti niitä siihen aikakauteen, jolloin ne olivat vielä olleet täysin avoimia. Dyyneillä jo kauan eläneet paahteisten ympäristöjen harvinaiset kasvi- ja eläinlajit hyötyivät alueen avautumisesta.

Nykyään ympäristöjen yleinen rehevöityminen uhkaa dyynejä ja niiden eliölajistoa. Hyönteiset eivät viihdy paksun sammaleen peittämissä metsissä. Luontohelmet-hankkeessa on sen vuoksi avattu dyynimetsiä poistamalla puustoa ja sammalpeitettä. Työtä on tehty yhteistyössä Hangon kaupungin kanssa. Vaikka dyyniympäristö näyttää karulta, se on täynnä pienikokoisten eliölajien elämää.

Tiilitehtaan ympäristö. Entisen tiilitehtaan lähitienoo on ihmisen toiminnan seurauksena syntynyt uuselinympäristö. Maaperä tehtaan lähellä on kalkkipitoista, minkä vuoksi siellä kasvaa kalkinsuosijakasveja. Matalan kasvillisuuden suosimiseksi kohteelta on viime vuosina toistuvasti poistettu vesakkoa. Ketojen ja niittyjen lajit ovatkin lisääntyneet, ja 2024 alue voitiin ensimmäisen kerran niittää. Tavoite kedon perustamisesta kalkkipitoiselle kentälle on toteutunut.