Luontohelmikohteet Lohja
Lohjan seitsemän hoitokohdetta ovat kaikki perinneympäristöjä: niittyjä ja ketoja. Viisi kohdetta – Hiittisen niitty, Kokkilan keto, Luhtalahden kallioketo, Paloniemen perinnebiotooppialue sekä Salmenpellon niitty – ovat Lohjan kaupungin omistamia ja kaksi on yksityisessä omistuksessa. Toinen yksityisistä kohteista on Maksjoen niitty ja toinen maatilaympäristössä Pohjois-Lohjan Rydönkylässä sijaitseva valtakunnallisesti arvokas niitty.
Hiittisen niitty
Hiittisen niitty sijaitsee Hormajärven uimarannalle vievän hiekkatien molemmin puolin joitakin kilometrejä Lohjan keskustasta luoteeseen. Paikan asutus on hyvin vanhaa perua, sillä niityn lähellä on löydetty kivikautisia esineitä ja rautakautinen asuinpaikka. Tuoreemmasta asutushistoriasta kertovat syreenit sekä omena- ja kirsikkapuut.
Hiittisen niitty on rinteessä, jonka yläosassa on kallioketoa ja sen ympärillä ja alapuolella lähinnä tuoretta niittyä. Alue on ollut luonnonhoitokohteena vajaan parinkymmenen vuoden ajan. Työssä on ollut katkoksia, mutta viime vuosina Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka- ja Luontohelmet- hankkeiden luonnonhoitajat ovat työskennelleet siellä aktiivisesti.
Työhönsä tyytyväinen luonnonhoitaja Hiittisen niityllä.
Vesojen poistaminen ja niitto kahdesti kaudessa ovat avanneet aluetta ja palauttaneet sen lajikirjoa. Kohteella on paljon kehityspotentiaalia, mikäli resurssit sallivat hoidon jatkuvuuden. Hiittisen niitty on vuonna 2019 arvioitu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi.
Kokkilan keto
Kokkilan keto Lohjan Virkkalassa on vanhaa laidunaluetta niin kuin useat muut perinneympäristöt. Kohteen yli rakennettu voimalinja on säästänyt alueen metsittymiseltä ja rakentamiselta. Eliölajistoltaan poikkeuksellisen rikas alue on valtakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi. Nimestään huolimatta Kokkilan ketoon kuuluu myös useita eri niittytyyppejä, kuten tuoretta heinäniittyä, tuoretta pienruohoniittyä ja kosteaa niittyä. Kaikki alueella edustetut luontotyypit ovat Suomessa äärimmäisen uhanalaisia.
Kokkilan keto tuli luonnonhoidon piiriin 1990-luvun alkupuolella osana Suomen luonnonsuojeluliiton ketoprojektia. Pääosa Kokkilan kedosta oli tuolloin vesakon ja sananjalkojen peitossa, mutta avokalliopaljastumien reunamilla kasvoi vielä rikasta ketokasvillisuutta. Hoito perustui varsinkin alkuaikoina vapaaehtoistyöhön. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys on järjestänyt kohteessa talkoita lähes joka kesä yli 30 vuoden ajan. Hoidosta ovat olleet vastuussa myös Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin aiemmat luonnonhoitohankkeet ja Lohjan kaupungin ympäristötoimi.
Ketoalue on kuulunut Luontohelmet-hankkeeseen vuodesta 2022 lähtien. Aiempaa suurempien resurssien ansiosta työskentelyssä on voitu panostaa esimerkiksi vesakon systemaattiseen torjuntaan ja avoimen alueen laajentamiseen etelän suuntaan. Vuonna 2024 raivatusta puuaineksesta rakennettiin ekoaita hyönteisten ja muidenkin eliöiden suojaksi ja elinpaikaksi. Töitä ovat tehneet Lohjan ja Raaseporin luonnonhoitajaryhmät.
Ryhmänohjaaja ja luonnonhoitaja rakentavat ekoaitaa raivausaineksesta.
Niitto on keskeinen työtehtävä Kokkilan kedolla niin kuin muillakin perinnebiotoopeilla. Vuonna 2024 luonnonhoitajat nostivat Kokkilassa osan niittoaineksesta perinteiseen seipäille. Paikallinen lampaiden kasvattaja haki kuivat heinät talviruuaksi eläimilleen. Hankkeessa halutaan jatkaa samaa työtapaa ja saada heinät hyötykäyttöön. Luonnonhoitajat saivat huomata, että nostalginen heinäseiväsmaisema herätti ihastutusta ohikulkijoissa.
Vanha työtapa, heinien seivästys, otettiin uudestaan käyttöön Kokkilan kedolla.
Luhtalahden kallioketo
Luhtalahden kallioketo poikkeaa muista hankkeen hoitamista perinneympäristöistä. Kohde sijaitsee jyrkässä ja monin paikoin kallioisessa rinteessä. Alue on suurelta osin puustoinen. Avoimilla ketolaikuilla kasvaa kuitenkin monia huomionarvoisia perinnebiotooppien kasvilajeja. Kukkakasvien lisäksi kohteessa on inventoitu merkittävä määrä huomionarvoisia jäkälä- ja sammallajeja. Myös hoitoalueen vieressä olevalla luonnonsuojelualueella on rikas jäkälä- ja sammallajisto.
Luhtalahden kallioketo on nimensä mukainen. Kuvassa pieni osa kohteesta.
Monien muiden luonnonhoitokohteiden tapaan Luhtalahden kalliokedon hoito on ollut katkonaista. Viime vuosina työ on kuitenkin ollut säännöllistä, kun Ketosirkka- ja Luontohelmet-hankkeiden luonnonhoitajat ovat niittäneet ketolaikkuja, raivanneet vesakkoa ja torjuneet sananjalkoja. Sananjalat hyötyvät vesakon raivauksesta, mutta ovat ongelmallinen laji, koska vievät vuorostaan tilan monilajiselta kasvillisuudelta.
Luhtalahden kallioketo on maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi (arvio vuodelta 2019).
Maksjoen niitty
Pitkänomainen Maksjoen niitty sijaitsee Yli-Paila-tien varrella valtatie 25:n itäpuolella. Samoin kuin Kokkilan keto, alue tuli luonnonhoidon piiriin Suomen luonnonsuojeluliiton ketoprojektissa 1993. Alue on tiettävästi ollut vuosikymmeniä sitten metsälaidun. Puusto kaadettiin pois kohteen yli rakennetun sähkölinjan vuoksi. Avoimien ympäristöjen vähentyessä sähkölinjojen alapuoliset alueet ovat muuallakin tulleet niitty- ja ketolajiston pakopaikoiksi.
Alkuvuosina Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys raivasi ja hoiti Maksjoen niittyä. Talkoot ovat jatkuneet siitä saakka, ja niitä järjestetään edelleen. 2000-luvulla kohdetta ovat hoitaneet myös luonnonhoitohankkeiden palkatut työntekijät sekä Lohjan ympäristötoimi. Resurssit kohteen hoidossa ovat vaihdelleet paljon.
Maksjoen niitty on noin hehtaarin laajuinen, mikä on jo suurehko perinnebiotooppikohde. Keväällä 2022 niityllä oli avoimia katajien täplittämiä alueita, ja toisaalta se alkoi olla umpeenkasvanut. Luontohelmet-hankkeessa on tehty suuri työ vesakoitumisen eri vaiheissa olevien osa-alueiden avaamiseksi. Maisemallinen muutos on lyhyessä ajassa ollut niin huomattava, että monia paikkoja on kuvien perusteella vaikea tunnistaa samoiksi. Myös luonnonhoitajien ja ryhmänohjaajien ottamat lukuisat kuvat kasvi- ja hyönteislajeista konkretisoivat niityllä tapahtunutta muutosta.
Maksjoen niitty on vuonna 2020 arvioitu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiooopiksi.
Ylemmässä kuvassa Maksjoen niittyä ennen vesakonraivauksen aloittamista kesällä 2022. Alempi kuva, samaa aluetta raivaustöiden jälkeen noin vuotta myöhemmin.
Paloniemen perinnebiotooppialue
Paloniemen kaupunginosassa muutaman kilometrin päässä Lohjan keskustasta on aikoinaan sijainnut kartano ja sen jälkeen sairaala ja vanhainkoti. Nykyään Paloniemessä on luontopolku, joka esittelee luonnonkaunista aluetta ja sen historiaa. Kohteessa on metsien lisäksi monipuolisesti erilaisia perinnebiotooppeja. Hoitokohde kuuluu lähes kokonaan Natura 2000 -alueeseen.
Karjan laidunnus Paloniemessä loppui jo vuosikymmeniä sitten. Alue tuli luonnonhoidon piiriin 1990-luvulla, jotta hieno perinneympäristö ja arvokas putkilokasvilajisto saataisiin säilymään. Työtä ovat tehneet Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin aiemmat luonnonhoitohankkeet ja sen jälkeen Lohjan kaupungin kuntouttavan työtoiminnan Mahis-ryhmä. Paloniemi on maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi.
Paloniemi tulee Länsi-Uudenmaan luontohelmet -hankkeen hoitokohteeksi vuonna 2025. Kohde on yli neljän hehtaarin kokoinen, joten se jaetaan pienempiin hoitokuvioihin. Työtehtäviä on monipuolisesti, ja hoidon laadullista tasoa nostetaan huomioimalla paikan erityispiirteet. Esimerkiksi harvinaisten kasvilajien kasvuolosuhteita pyritään kohentamaan.
Salmenpellon niitty
Salmenpellon niitty sijaitsee peltojen ympäröimällä kumpareella maatalousalueella Lohjan Lylyisissä. Se on osin puustoinen, maisemallisesti vaihteleva kohde. Asutuksesta on paljon merkkejä, esimerkiksi talon perustukset ja useita hedelmäpuita kasvava puutarha.
Niityn hoidossa oli ollut tauko, kun hankkeen luonnonhoitajat aloittivat työn kaudella 2022. Ensin oli vuorossa perusraivaus, sillä kohde oli monin paikoin vesakon peitossa. Kohteessa on avattu rinteitä ja rakennettu ekoaita. Vuonna 2024 hoitoaluetta laajennettiin korkeaa heinää kasvavaan puutarhaan. Niitto ja haravointi hoitoalueella on tietenkin kuulunut luonnonhoitajien työtehtäviin.
Kesällä 2024 luonnonhoitajat kokosivat lehtipuiden juurivesoista lehtikerppuja. Sama lampaiden omistaja, joka otti Kokkilan kedon seipäille nostetut heinät, haki myös lehtikerput lampaidensa talviruuaksi.
Raivatut lehtipuiden vesat tulevat hyötykäyttöön lampaiden ruokana.
Luonnonhoitaja sahaa kuivuneita oksia vanhan pihapiirin hedelmäpuusta.
Salmenpellolla on löydetty Suomessa hyvin harvinaista vuorilaulukaskasta, joka kuuluu erityisesti suojeltaviin lajeihin. Erityisesti suojeltavat lajit ovat uhanalaisia lajeja, joiden häviämisuhka on ilmeinen. Vuorilaulukaskaan elinkierto on poikkeuksellinen, sillä sen toukkavaihe kestää peräti kuutisen vuotta. Toukka viettää sen ajan maan alla.
Salmenpellon niitty on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi (2022).
Luontohelmikohteet Inkoo, Siuntio, Raasepori ja Hyvinkää
Tutustu Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen Luontohelmikohteisiin.
Luontohelmikohteet Hanko
Tutustu Hangon kaupungin Luontohelmikohteisiin.
Luontohelmikohteet Raasepori
Tutustu Raaseporin kaupungin Luontohelmikohteisiin.