Koivuvaltaista sekapuuhakaa Kurubackauddenin torpan pihapiirissä, Störsvikissä Siuntiossa loppukeväällä 2022. Taustalla näkyy vanhan navetan komea kivijalka, osittain raunioitunut.
Kuva: Kaisa Kauranen.

Luontohelmikohteet,
Uudenmaan virkistys­alueyhdistys

Luontohelmet-hankkeessa hoidetaan kahtatoista Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistamaa luontokohdetta. Kymmenen niistä on perinneympäristöjä ja kaksi luonnonhiekkarantoja. Suurin osa kohteista sijaitsee Inkoossa ja Siuntiossa Kopparnäs-Störsvikin virkistysalueella. Kohteita on myös Raaseporissa ja yksi Hyvinkäällä.

Kopparnäs, Inkoo

Kartanon pihapiiri

Kartanon pihapiirin luonnonhoitokohde sijaitsee Kopparnäsissä, Inkoossa entisen Kopparnäsin kartanon raunion ympärillä. Kartano purettiin Neuvostoliiton miehitettyä Porkkalan alueen syyskuussa 1944, jolloin rakennuksesta jäi jäljelle vain kivijalka. Vuonna 2003 alue siirtyi Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle.

Kartanon pihapiiri on luontotyypiltään pääosin tuoretta heinäniittyä. Kohteessa on istutettuja puita ja pensaita, jota kertovat paikan kulttuurihistoriasta. Saarnit, ruusut, omenapuut, koiranheidet ja jasmikkeet viihtyvät alueella. Lupiini ja terttuselja kuuluvat helposti leviäviin vieraslajeihin, joita Luontohelmet-hankkeessa torjutaan.

Kohde on osittain entistä viljelymaata ja on sen vuoksi melko rehevä ja heinävaltainen. Joukossa kasvaa perinnebiotoopien lajeja kuten niittyleinikki, kurjenkello ja harakankello sekä yksittäisinä huomionarvoiset lajit pölkkyruoho ja törrösara.  Alue on ollut Luontohelmet-hankkeen hoidossa vuodesta 2022 ja hoidon piirissä jo aiemmin. Hankkeen luonnonhoitajat ovat niittäneet sen säännöllisesti kahdesta kolmeen kertaa kesässä. Lisäksi resursseja on suunnattu lupiinikasvustojen poistamiseen. Niitä on kaivettu juurineen maasta kaksipiikkisillä kuokilla, jotka näkyvät kuvassa etualla.

Kaksi luonnonhoitajaa on täysien jätesäkkien luona niityllä. Jätesäkeissä on lupiineja, jotka on kaivettu juurineen maasta.
Kuva: Greger Grönholm.

Luontohelmet-hankkeen teettämässä kasvilaji- ja luontotyyppi-inventoinnissa vuonna 2024 kohde määriteltiin paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi (P-). Maisemallisesti ja kulttuurihistorialtaan kartanon pihapiiri on erityinen ja osa Kopparnäsin perinnemaisemien kokonaisuutta. 

Klobbenin sekapuuhaka

Klobbenin sekapuuhaka sijaitsee rantaan viettävässä rinteessä luonnonkauniilla Klobbackan niemellä Kopparnäsin virkistysalueen eteläkärjessä. Paikalla on kauan sitten ollut kalastajatorppa, jossa on ollut karjaa kotitarpeiksi. Lehmät laidunsivat torpan ympäristössä ja pitivät samalla ympäristön avoimena. Asutuksesta on jäljellä maakellarin jäänteet, marjapensaita ja omenapuu.

Kohde tuli luonnonhoidon piiriin Helmi-hankkeessa 2022. Tuolloin se oli suurelta osin puustoinen, sukkession alkuvaiheen lehto. Alarinteillä oli avointa niittypinta-alaa. Kohdetta on avattu ja niitetty Luontohelmet-hankkeessa, ja alueen kasvillisuus on monipuolistunut silminnähden. Työ jatkuu vuonna 2025. 

Kuvassa on ylöspäin nouseva rinneniitty Klobbenin sekapuuhaassa. Keskellä näkyy melko pieninä kaksi luonnonhoitajaa, toinen viikatteen ja toinen haravan kanssa.
Kuva: Valtteri Tervakangas.

Luonnonhoitajat ovat aloittamassa Klobbenin sekapuuhaan niittoa. Kohde on kuvan rajaamaa aluetta selvästi laajempi. Kuva: Valtteri Tervakangas.

Kohteessa tehtiin hankkeen toimesta kasvilaji-inventointi kesällä 2024.  Inventoinnissa löytyi lähes 90 perinneympäristöjen putkilokasvilajia, mikä on erittäin hyvä tulos. Inventoinnin yhteydessä kohde määritettiin paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi (P).

Klobbackan niemellä on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä noin kolmen kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee Klobbenin sekapuuhaan läheltä.

Rantaniitty ja sekapuuhaka, Rävberget

Klobbackaan johtavalta Kopparnäsintieltä etelään on meren rannan tuntumassa useita kauniita luonnonympäristöjä. Meren rannassa Rävbergetin tuntumassa on Rantaniityksi kutsuttu alue, jota Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin luonnonhoitohankkeet ovat niittäneet jo kymmenisen vuotta. Luontohelmet-hankkeen työ kuuluu tähän jatkumoon. 

Alueella on useita perinnebiotooppeja: vihvilä-, heinä- ja saramerenrantaniitty, korkeakasvuinen merenrantaniitty, tuore heinäniitty ja karu kallioketo. Hyvin erilaiset luontotyypit tuovat mukanaan monipuolisen kasvilajiston. 

Rantaniitystä itään on niittylaikkuinen sekapuuhaka, jota on myös niitetty jo vuosia. Siitä hiukan mantereen suuntaan sijaitsee osittain kiviaidan ympäröimä pihapiiri, joka oli vuosikymmenien varrella metsittynyt. Paikalla oli aikoinaan ilmeisesti kalastajatorppa.

Kohdetta avattiin Luontohelmet-hankkeessa vuonna 2022, ja luonnonhoitajat ovat niittäneet sitä säännöllisesti siitä lähtien. Luonnonhoitotoimet ovat palauttaneet alueen sekapuuhakaluonteen. Yhdessä rantaniitty ja sekapuuhaka muodostavat maisemallisesti viehättävän ja kasvillisuudeltaan monipuolisen kokonaisuuden.

Kuvassa on meren rannassa oleva niitty Inkoossa, Koppanäsissä. Keksellä kuvaa on oranssi teltta. Teltan vasemmalla puolella on valtava mänty ja oikealla puolella lehtipuu.
Kuva: Anna Hietala.
Kuvassa on rauhallinen maisema vehreästä sekapuuhaasta merenrannan suuntaan rantaniitylle. Merta näkyy vain vähän taustalla.
Kuva: Minna Erkalan.

Störsvik, Siuntio

Sandvikenin luonnonhiekkaranta

Sandvikenin luonnonhiekkaranta sijaitsee Siuntion puolella virkistysaluetta. Luontohelmet-hankkeen luonnonhoitajat hoitavat kohdetta poistamalla sieltä rehevöittävää levää ja järviruokoa. Rantojen kasvillisuutta hyödyttävä rakkohauru (rakkolevä) jätetään hiekkarannalle. Luonnonhoito kohteessa lisää samalla sen virkistyskäyttöarvoa. 

Hankkeessa jatketaan kasvilaji- ja luontotyyppi-inventointien tekemistä. Sandvikenin hiekkarannan inventointi on vuorossa kesällä 2025.

Kuvassa on Sandvikenin luonnonhiekkarantaa Störsvikissä, Siuntiossa aurinkoisena kevätkesän päivänä.
Kuva: Kaisa Kauranen.

Kurubackauddenin torpan pihapiiri ja sen lähikohteet

Kurubackauddenin torpan ympäristö on poikkeuksellisen hieno, luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas alue. Siihen kuuluu perinneympäristöjen lisäksi eri-ikäisrakenteista, osin järeää puustoa, jolla on lahopuuarvoja. Itse kalastajatorpasta alueen keskellä on jäljellä komea navetan kivijalka. (Tämän sivun pääkuva on Kurubackauddenin torpan pihapiiristä.)

Kohde tuli Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hoitoon 2009. Entiset avoimet niittyalueet olivat tuolloin vadelmapensaiden peitossa.  Kohdetta raivattiin Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin aiemmissa luonnonhoitohankkeissa, ja niittyä päästiin niittämään. Luontohelmet-hanke on jatkanut alueen säännöllistä hoitoa ja perinneympäristön laajentamista vuodesta 2022 lähtien. 

Kohteen kasvilaji- ja luontotyyppi-inventoinnin yhteydessä 2024 alueen eteläosasta paikallistettiin arvokas mäkikauraketo. Kedon ympäristössä oli metsittynyttä sekapuuhakaa, jota hankkeen luonnonhoitajat harvensivat ja ennallistivat. Lisääntyneen valon ja tilan ansiosta kedon monipuolisella kasvilajistolla kuten mäkikauralla, keltamataralla, hopeahanhikilla, kissankellolla ja nurmiröllillä on hyvät mahdollisuudet levitä laajemmalle alueelle.

Kuva metsästä, jossa joitakin vanhempia puita, katajia ja nuorta lehtipuutiheikköä.
Kuva: Minna Erkalan.
Kuva suunnilleen samasta kohdasta kuin vasemmalla puolella oleva kuva. Aluetta on harvennettu, hontelot lehtipuut on poistettu. Maisema on  väljä, sekapuuhaka, jollainen se on aikoinaan ollut.
Kuva: Kaisa Kauranen.

Kurubackauddenin sekapuuhaka kesällä 2022 ja syksyllä 2024.

Kurubackauddenin torpan pihapiiri määriteltiin inventoinnin yhteydessä paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi (P+). Luontotyypeiltään runsaan ja visuaalisesti vaikuttavan kohteen läpi kulkee Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä Störsvikin ulkoilureitti.

Kurubackauddenin torpan ulkoniitty. Kun kuljetaan noin puoli kilometriä Störsvikin ulkoilureittiä itään, sankan metsän keskeltä löytyy pienehkö, Luontohelmet-hankkeeseen kuuluva niitty, joka tuli hoidon piiriin 2022. Niitty on todennäköisesti ollut Kurubackauddenin torpan ulkoniitty, josta on saatu rehua karjalle. Luonnonhoitajat niittävät niityn kerran kesässä ja torjuvat sananjalkoja, jotka eivät levitessään jätä tilaa muulle kasvillisuudelle.

Snickarsin torppa. Edelleen samaa polkua kilometrin verran idän suuntaan käveltäessä vastaan tulee pieni avoin alue. Siellä on aikoinaan sijainnut Snickarsin torppa. Kohdetta on hoidettu Luontohelmet hankkeessa vuodesta 2024. Ennen ensimmäistä niittoa aukean pohjoislaislaidalta löytyi pieni laikku, jossa kasvoi niittylajeja. Muu osa oli alvejuurien peitossa. Kohde niitettiin ensimmäisen kesän aikana kolmesti ja työtä jatketaan vuonna 2025. 

Klobbenin sekapuuhaassa Kopparnäsissä oli samantapainen alvejuuria kasvanut alue vuonna 2022. Jo kahden kesän hoitotoimien jälkeen maaperän siemenpankista nousi runsaasti putkilokasvilajeja alvejuurten tilalle ja lisäksi. On mielenkiintoista seurata Snickarsin hoitokohteen kehitystä.

Sekä Kurubackauddenin ulkoniityllä, että Snickarsin torpan pihapiirissä tehdään Luontohelmet-hankkeen kasvilaji- ja luontotyyppi-inventointi kesällä 2025.

Ryhmänohjaaja niittää metsäniityllä selin kameraan.
Kurubackauddenin ulkoniitty. Kuva: Frank Lagerroos.
Kuvassa on metsän keskellä oleva rehevöitynyt niitty, joka kasvaa alvejuuri-nimistä saniaista.
Snickarsin torpan niitty ennen niittoa. Kuva: Eerika Pesonen

Långösund ja Sandviken, Raasepori

Rantaniitty ja Vanha puutarha

Långösundissa Raaseporin Snappertunassa on kaksi lähellä toisiaan sijaitsevaa Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistamaa niittyä. Kumpikin niistä oli aikoinaan peltoa, mutta viljelykäyttö loppui vuosikymmeniä sitten.

Niityt siirtyivät Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistukseen 1990-luvulla. Tuolloin Rantaniitty oli hyvin rehevää ja yksipuolista mesiangervoniittyä. Vanhassa puutarhassa oli hedelmätarha, jonka aktiivinen hoito oli loppunut.  Kohteiden luonnonhoito on jatkunut yli 25 vuotta.

Molemmissa kohteissa tärkein työ on jokakesäinen niitto, joka tehdään yhdestä kolmeen kertaan niityn osan rehevyydestä riippuen. Lisäksi Luontohelmet-hankkeen luonnonhoitajat torjuvat sananjalkoja ja Rantaniityn reunoilta on valon lisäämiseksi poistettu puustoa. 

Pitkäjänteinen luonnonhoito on muuttanut molempia kohteita paljon. Nykyään Rantaniitty edustaa neljää eri perinnebiotooppityyppiä, joista tuore pienruohoniitty parkkipaikan lähellä on kasvilajistoltaan rikkain. Runsaasti kukkiva kohde lisää monimuotoisuutta houkuttelemalla lukuisia hyönteisiä, mm. sinisiipiä, hopeatäpliä, kimalaisia ja luteita.

Rantaniityllä ja Vanhassa puutarhassa tehtiin kesällä 2024 kasvilajien ja luontotyyppien inventointi. Rantaniitty sai arvoluokakseen paikallisesti arvokas perinnebiotooppi (P+). Vanhan puutarhan arvoluokaksi tuli paikallisesti arvokas perinnebiotooppi miinus-etuliitteellä varustettuna (P-). Paikallisesti arvokkaiden perinnebiotooppien asteikko on kolmiportainen: P-, P, P+.

Luonnonhoitaja seisoo osittain selin kohti kameraa ja teroittaa niityn reunalla viikatetta.
Kuva: Frank Lagerroos.

Viikate on teroitettava useita kertoja päivässä, jotta työ sujuu. Kuva: Frank Lagerroos.

Sandvikenin luonnonhiekkarannat

Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistamilta Sandvikenin hiekkarannoilta Bromarvissa avautuu upea näkymä Bolaxfjärdenin ulapalle, joka liittyy Turunmaan saariston eteläosaan. Vaaleahiekkaisia rantoja on pohjois-eteläsuunnassa kolme, joista pohjoisin on suurin.

Itämeren rantojen yleinen rehevöityminen vaikuttaa myös Sandvikenissä, sillä rannoille kertyy rehevöitymisen seurauksena yleistynyttä rihmalevää. Levä haittaa matalaa rantakasvillisuutta ja edesauttaa järviruo’on ja muun hiekkarannoille kuulumattoman kasvillisuuden leviämistä.

Kolme miespuolista luonnonhoitajaa istuu tai on kyykyssä rannalla ja  kitkee vihreältä vyöhykkeeltä juolavehnää.
Kuva: Valtteri Tervakangas.

Työ on välillä hyvin käsityömäistä. Luonnonhoitajat kitkevät juolavehnää suola-arhon seasta. Kuva: Valtteri Tervakangas.

Luontohelmet-hankkeen luonnonhoitajat poistavat muun muassa rihmaleväkertymiä. Rantaan ajautuneet rakkohauru- ja meriajokasvallit on tärkeää erottaa rihmalevävalleista, sillä rakkohauru (rakkolevä) ja meriajokas ovat rantaekosysteemeille hyödyllisiä. Ne tarjoavat kasvualustan suola-arholle, merimaltsalle ja muille merenrantojen kasveille. Levän poisto tehdään lapioiden, talikoiden ja pressujen avulla. Leväaines kasataan metsään niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa. 

Piilolammi, Hyvinkää

Luontohelmet-hanke hoitaa Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistamaa Piilolammin niittyä. Kohde sijaitsee Piilolammin etelärannalla Piilolammin ulkoilualueella, joka kuuluu Hyvinkään kaupungin ylläpitämään laajaan Kytäjä-Usmin retkeilyalueeseen.

Niitty on osa vanhaa pihapiiriä ja pinta-alaltaan hankkeen pienimpiä kohteita. Säännöllisellä hoidolla se on pysynyt avoimena. Niityllä kasvaa avoimen ympäristön lajeja kuten niittynätkelmää, hiirenvirnaa ja aitovirnaa.