Piirin met­sä­ta­voit­teet: luontokadon pysäyttäminen, hiilensidonnan lisääminen ja vir­kis­tys­käy­tön edistäminen

TIEDOTE 26.11.2024

[Metsätavoitteet kokonaisuudessaan tiedotteen alla.]

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin syyskokous linjasi piirin päivitetyt metsätavoitteet 16.11.2024.

Metsät ovat keskeinen osa suomalaista luontoa ja luontosuhdetta sekä kymmenien tuhansien lajien koti. Metsätalous, rakentaminen ja muu ihmistoiminta köyhdyttävät metsäluontoa ja aiheuttavat eliölajien ja luontotyyppien uhanalaistumista. Liialliset hakkuut ja soiden kuivatus uhkaavat luonnon hiilivarastoja ja -nieluja, jotka ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Elinvoimainen metsäluonto on tärkeä myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Metsien ja soiden käytön muuttaminen on välttämätöntä myös vesistöjen tilan parantamiseksi.

Lähes kaikki suomalaiset ulkoilevat – hyvin usein metsässä. Metsät tuottavat muun muassa uusiutuvia raaka-aineita ja syötäviä antimia, luovat viihtyisyyttä, edistävät terveyttä ja toimivat liikunta-, leikki- ja oppimiskohteina. Metsiin liittyvää päätöksentekoa tulee kehittää ylisukupolvisen kestävyyden kaikki vaatimukset täyttäväksi. Metsissä voimaperäisen talouskäytön ylivalta on muiden hyötyjen saavuttamisen merkittävin este. Luonnon monimuotoisuuden, virkistyskäytön ja hiilensidonnan edistäminen sen sijaan tukevat tavoitteina toisiaan.

Piirin metsätavoitteet kohdistuvat kolmeen teemaan:

1. Luontokato pysäytetään ja luonnon monimuotoisuuden kehitys käännetään myönteiseksi

Luontokadon pysäyttäminen ei onnistu ilman merkittäviä muutoksia metsien käytössä. Metsät ovat uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö Suomessa ja merkittävin uhkatekijä uhanalaiselle lajistolle on metsätalous. Lahopuun väheneminen on uhanalaisuuden ensisijainen syy viidesosalle uhanalaisista lajeista. Kolme neljäsosaa metsien luontotyypeistä on uhanalaisia.

Suojeltujen metsien määrää on lisättävä, metsätalouden käytäntöjä muutettava kestävämmiksi ja heikentyneitä elinympäristöjä ennallistettava. Kaavoituksella on turvattava laajat metsäalueet, tärkeät ekologiset yhteydet ja muut luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittävät metsät.

2. Metsiin ja soihin sitoutuneen hiilen määrää kasvatetaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Metsien hiilinielun romahtaminen liiallisten hakkuiden seurauksena uhkaa tehdä tyhjäksi Suomen ilmastopäästöjen rajoitustoimet. Uudellamaalla puuston poistuma (hakkuut, hakkuutähteet ja metsiin jäävä luontaisesti kuollut puu yhteensä) on ylittänyt useina vuosina puuston kasvun. Kaksi kolmasosaa maakunnan metsistä on alle 60-vuotiaita. Hakkuiden määrän ja metsien hiilinielun suhde tunnetaan hyvin – mitä suurempi hakkuumäärä sitä pienempi metsien nettohiilinielu. Metsien hiilivarastojen palautuminen ja hiilen nettonielun kasvattaminen kuuluvat tärkeimpiin ilmastotoimiin Suomessa.

Hakkuumäärien pienentäminen on tehokas keino kasvattaa metsien hiilivarastoa ja hillitä ilmastonmuutosta. Myös luonnon monimuotoisuuden suojelu edellyttää hakkuumäärien pienentämistä. Lisäksi metsien hiilivaraston kasvattaminen ja ylläpitäminen edellyttävät muun muassa metsien suojelun lisäämistä, metsäkadon pysäyttämistä ja soveltuvien puuttomien alueiden uudelleen metsitystä, jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtymistä erityisesti kuusivaltaisissa suometsissä ja kiertoajan pidentämistä jaksollisessa metsänkasvatuksessa.

3. Monimuotoinen lähiluonto tarjoaa suurimmat hyvinvointihyödyt

Suurin osa suomalaisista virkistyy ulkoilemalla luonnossa. Luonnon ja erityisesti metsien monipuolisista myönteisistä terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä. Parhaiten näitä hyötyjä tuottavat monimuotoiset ja vanhapuustoiset metsät. Erityinen vastuu lähiluonnon ja virkistysmahdollisuuksien turvaamisessa on kunnilla – sekä omistamissaan metsissä että kaavoituksen ja maankäytön ohjauksen kautta kaikkialla muuallakin.

Metsäisen viheralueverkoston riittävyys ja hyvä kytkeytyneisyys on varmistettava kaikilla kaavoituksen tasoilla maakuntakaavoista asemakaavoihin. Olennaista varsinkin vanhenevan väestön, liikuntarajoitteisten sekä lasten, koulujen ja päiväkotien kannalta on se, että metsäalueita löytyy läheltä, kävelymatkan päästä.
Kuntalaisten osallistumisoikeus kunnan metsiä koskevaan päätöksentekoon on varmistettava. Kunnan metsäsuunnitelman laadinta on syytä rinnastaa kaavoitukseen, jossa osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen on itsestäänselvyys.

Yhteystiedot:

Laura Räsänen, puheenjohtaja, sposti: laura.rasanen(a)sll.fi, p. 050 438 9795
Lauri Kajander, erityisasiantuntija, sposti: uusimaa(a)sll.fi, p. 045 114 0088
Ursula Immonen, toiminnanjohtaja, sposti: uusimaa(a)sll.fi, p. 044 258 0598

—

[Alla piirin metsätavoitteet kokonaisuudessaan.]

—

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin metsätavoitteet: luontokadon pysäyttäminen, hiilensidonnan lisääminen ja virkistyskäytön edistäminen

Metsät ovat keskeinen osa suomalaista luontoa ja luontosuhdetta sekä kymmenien tuhansien lajien koti. Metsätalous, rakentaminen ja muu ihmistoiminta köyhdyttävät metsäluontoa ja aiheuttavat eliölajien ja luontotyyppien uhanalaistumista. Liialliset hakkuut ja soiden kuivatus uhkaavat luonnon hiilivarastoja ja -nieluja, jotka ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Elinvoimainen metsäluonto on tärkeä myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Metsien ja soiden käytön muuttaminen on välttämätöntä myös vesistöjen tilan parantamiseksi.

Lähes kaikki suomalaiset ulkoilevat – hyvin usein metsässä. Metsät tuottavat muun muassa uusiutuvia raaka-aineita ja syötäviä antimia, luovat viihtyisyyttä, edistävät terveyttä ja toimivat liikunta-, leikki- ja oppimiskohteina. Metsiin liittyvää päätöksentekoa tulee kehittää ylisukupolvisen kestävyyden kaikki vaatimukset täyttäväksi. Metsissä voimaperäisen talouskäytön ylivalta on muiden hyötyjen saavuttamisen merkittävin este. Luonnon monimuotoisuuden, virkistyskäytön ja hiilensidonnan edistäminen sen sijaan tukevat tavoitteina toisiaan.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin tavoitteet:

1. Luontokato pysäytetään ja luonnon monimuotoisuuden kehitys käännetään myönteiseksi

Luontokadon pysäyttäminen ei onnistu ilman merkittäviä muutoksia metsien käytössä. Metsät ovat uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö Suomessa ja merkittävin uhkatekijä uhanalaiselle lajistolle on metsätalous. Lahopuun väheneminen on uhanalaisuuden ensisijainen syy viidesosalle uhanalaisista lajeista. Kolme neljäsosaa metsien luontotyypeistä on uhanalaisia.

Suomen metsistä on suojeltu noin 6 %. Etelä-Suomessa suojelussa on 2,9 % metsistä ja Pohjois-Suomessa 10,2 %. Uudellamaalla suojeltujen metsien osuus on noin 5 %.

Suojeltujen metsien määrää on lisättävä, metsätalouden käytäntöjä muutettava kestävämmiksi ja heikentyneitä elinympäristöjä ennallistettava.

Metsien suojelu

• Vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia maa- ja vesialueista suojellaan EU:n biodiversiteettistrategian ja YK:n globaalin luonnon monimuotoisuuskehyksen tavoitteiden mukaisesti.
• Metsien suojelun rahoitusta lisätään merkittävästi. METSO- ja Helmi-ohjelmien tavoitteita kiristetään luontokadon pysäyttämisen edellyttämälle tasolle.
• Valtio, kunnat ja seurakunnat kantavat omistamissaan metsissä erityistä vastuuta suojelutavoitteiden toteuttamisesta ja suojelevat kaikki luontoarvoiltaan merkittävät metsät.
• Kaikkien omistajaryhmien vanhat ja luonnontilaiset metsät suojellaan.

Talousmetsien käsittely

• Luontotyyppien ja vesistöjen suojelusta huolehditaan. Säästökohteiden tunnistaminen, riittävän laajat rajaukset ja toimivat suojavyöhykkeet ovat kestävän metsätalouden perusedellytyksiä. Vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset korvet ja rämeet säästetään luontokohteina.
• Lahopuun määrää lisätään jättämällä kuollut puu (lain sallimissa rajoissa) metsään.
• Jatkuvapeitteisen kasvatuksen osuutta lisätään merkittävästi. Valtio, kunnat ja seurakunnat näyttävät esimerkkiä omissa metsissään. Metsätalouden neuvonta- ja suunnitteluorganisaatiot velvoitetaan tarjoamaan metsänomistajille vaihtoehtoja avohakkuulle.
• Lintujen pesimäaikaiset hakkuut kielletään.
• Maanmuokkausta ensisijaisesti vältetään ja toissijaisesti käytetään mahdollisimman kevyitä menetelmiä.

Ennallistaminen

• Luonnontilaltaan heikentyneitä metsiä ja soita ennallistetaan EU:n ennallistamisasetuksen ja YK:n luonnon monimuotoisuuskehyksen tavoitteiden mukaisesti. Toimenpiteiden on tarkoitus kattaa vähintään 20 % EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä, ja vuoteen 2050 mennessä kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit.

Kaavoitus

• Kaavoituksella turvataan laajat metsäalueet, tärkeät ekologiset yhteydet, ja muut luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittävät metsät.
• Rakentaminen ohjataan aina ensisijaisesti jo rakennettuun ympäristöön. Vaihtoehtoja tämän mahdollistamiseksi etsitään ja edistetään aktiivisesti.
• Vihreän siirtymän hankkeiden sijoittumista ohjataan kaavoituksella mahdollisimman haitattomiin kohteisiin. Vihreän siirtymän hankkeet, kuten aurinko- ja tuulivoima-alueet, datakeskus- ja vedyntuotantolaitokset sekä sähkönsiirtoverkon laajentaminen vaativat suuria pinta-aloja. Kaiken mitä markkinoidaan vihreänä siirtymänä, pitää täyttää EU:n kestävien sijoitusten periaate: yhtä ympäristötavoitetta edistäessä ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa muillekaan ympäristötavoitteille.
• Kaikki päätöksenteko perustuu riittäviin ja ajantasaisiin luontoselvityksiin.

2. Metsiin ja soihin sitoutuneen hiilen määrää kasvatetaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Metsien hiilinielun romahtaminen liiallisten hakkuiden seurauksena uhkaa tehdä tyhjäksi Suomen ilmastopäästöjen rajoitustoimet. Uudellamaalla puuston poistuma (hakkuut, hakkuutähteet ja metsiin jäävä luontaisesti kuollut puu yhteensä) on ylittänyt useina vuosina puuston kasvun. Kaksi kolmasosaa maakunnan metsistä on alle 60-vuotiaita. Hakkuiden määrän ja metsien hiilinielun suhde tunnetaan hyvin – mitä suurempi hakkuumäärä sitä pienempi metsien nettohiilinielu. Metsien hiilivarastojen palautuminen ja hiilen nettonielun kasvattaminen kuuluvat tärkeimpiin ilmastotoimiin Suomessa.

Tehokkaimpia tapoja ylläpitää ja kasvattaa metsien hiilivarastoa ovat:

• metsien suojelu
• metsäkadon pysäyttäminen ja soveltuvien puuttomien alueiden uudelleen metsitys
• jatkuvapeitteinen metsänkasvatus erityisesti kuusivaltaisissa suometsissä
• jaksollisessa metsänkasvatuksessa kiertoajan pidentäminen.

Hakkuumääriä pienennetään

• Hakkuumäärien pienentäminen on tehokas keino kasvattaa metsien hiilivarastoa ja hillitä ilmastonmuutosta. Myös luonnon monimuotoisuuden suojelu edellyttää hakkuumäärien pienentämistä.
• Kiertoaikojen pidentämiseksi ja hiilensidonnan lisäämiseksi lainsäädäntöön palautetaan minimiläpimitat uudistushakattavalle puustolle.
• Maanmuokkausta vältetään hiilivarastojen ja vesistöjen suojelemiseksi. Tarvittaessa käytetään mahdollisimman kevyitä menetelmiä.
• Metsien hiilivarastojen kasvattamiseen luodaan kannustimia metsänomistajille. Valtio, kunnat ja seurakunnat antavat puuston määrän kasvaa metsissään eivätkä tavoitteile suurinta mahdollista hakkuumäärää.
• Puun kysyntää ei lisätä julkisen vallan ohjauksella ja puun energiakäytöstä pyritään eroon.

Turvemaiden metsätaloutta rajoitetaan

• Suot ovat Suomen suurin hiilivarasto. Noin kaksi kolmannesta Uudenmaan soista on ojitettu metsätalouskäyttöön. Ojittaminen johtaa turpeen hajoamiseen, minkä vuoksi puuntuotannossa oleva ojitettu suometsä on päästölähde.
• Turvemailla siirrytään jatkuvapeitteiseen metsätalouteen, joka tuottaa kiertoaikametsätaloutta vähemmän hiilipäästöjä. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi vähentää lisäksi myös vesistöjen ravinnekuormitusta.
• Soiden uudisojitukset ja ojaverkon laajentaminen kielletään. Suometsissä myös avohakkuiden jälkeen tehtävät vesitalouden järjestelyt, maanmuokkaus sekä kunnostus- ja täydennysojitukset aiheuttavat merkittäviä ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Kaikesta ojittamisesta tehdään luvanvaraista.
• Ojitettujen soiden ennallistamisen resurssit nostetaan EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteiden vaatimalle tasolle.

3. Monimuotoinen lähiluonto tarjoaa suurimmat hyvinvointihyödyt

Suurin osa suomalaisista virkistyy ulkoilemalla luonnossa. Luonnon ja erityisesti metsien monipuolisista myönteisistä terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä. Parhaiten näitä hyötyjä tuottavat monimuotoiset ja vanhapuustoiset metsät. Erityinen vastuu lähiluonnon ja virkistysmahdollisuuksien turvaamisessa on kunnilla – sekä omistamissaan metsissä että kaavoituksen ja maankäytön ohjauksen kautta kaikkialla muuallakin.

Metsäisen viheralueverkoston riittävyys ja hyvä kytkeytyneisyys on varmistettava kaikilla kaavoituksen tasoilla maakuntakaavoista asemakaavoihin

• Metsiin rakentamista vältetään. Luontoarvoiltaan huomattavien kohteiden lisäksi tunnistetaan myös virkistyskäyttöön soveltuvan lähiluonnon ja viheryhteyksien merkitys.
• Olennaista varsinkin vanhenevan väestön, liikuntarajoitteisten sekä lasten, koulujen ja päiväkotien kannalta on se, että metsäalueita löytyy läheltä, kävelymatkan päästä. Päiväkotien, koulujen, oppi- ja hoitolaitosten viereen tai lähiympäristöön on varattava metsiköitä ja viheralueita opetus- ja ulkoilukäyttöön ja palvelemaan ihmisten hyvinvointia ja luonnosta saatavia terveysvaikutuksia ja -hyötyjä.
• Asumisviihtyvyyden, hulevesien hallinnan ja kaupunkien pienilmaston kannalta on tärkeää säästää olemassa olevaa puustoa rakentamisessa ja lisätä viheralueita. Vanhoja kaupunkipuita vaalitaan.

Virkistysmetsissä vältetään hoito- ja metsätaloustoimenpiteitä

• Tavoitteena on hallittu luonnontila: reittien, tontinreunojen ja vastaavien kohteiden turvallisuudesta huolehditaan, mutta muuten metsien annetaan kehittyä luonnontilaisina.

Kuntalaisten osallistumisoikeus kunnan metsiä koskevaan päätöksentekoon varmistetaan

• Kunnan metsäsuunnitelman laadinta on syytä rinnastaa kaavoitukseen, jossa osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen on itsestäänselvyys. Metsiä koskevat suunnitelmat ja tausta-aineistot asetetaan nähtäville ja kerättyyn palautteeseen annetaan julkiset vastineet.

Nämä metsätavoitteet on hyväksytty piirin syyskokouksessa 16.11.2024.