Mustasaaren kunnalle

Lisäksi täydennämme huomioitamme liittyen metsäalueen kokonaisarvoon vanhojen metsien osalta sekä kommentoimme vuoden 2023 luontoselvityksen riittävyyttä sekä sen huomiointia. Toimitamme myös kunnan käyttöön tiedot marraskuussa 2024 (liite 1) sekä aikaisemmin (liite 2 ja 3) kaava-alueelta keräämistämme vanhojen metsien arvoja tai muita arvokkaita metsäelinympäristöjä ilmentävistä lajeista.

Kaavan hyväksyttävyydestä

Selvyyden vuoksi toteamme jo näin muistutuksen alussa, että pidämme tarkistettua Kotimetsä 2 asemakaavaehdotusta yhdyskuntarakennetta vähille säilyneille luontoalueille harkitsemattomasti ohjaavana sekä luonto- ja virkistysarvojen näkökulmasta huonona ja toteuttamiskelvottomana. Esitämme, että kunta jäädyttää sen ja siihen linkitetyn Kotimetsä 3 asemakaavan valmistelun ja käynnistää yhdessä Vaasan kanssa uuden, kuntien yhteisen osa-yleiskaavan laadinnan Bölen alueelle.

Kaavaan tehdyistä muutoksista

Verrattuna vuonna 2022 nähtävillä olleeseen kaavaehdotukseen kaava-aluetta on supistettu noin kolmanneksella jättämällä pois sen koillisosassa olevat M- ja MT-alueet. Näille alueille jäävät nyt voimaan osayleiskaavan AP- ja VL-merkinnät ja asemakaava on muodostettu teiden osalta niin, että tulevaisuudessa on selvästi tarkoitus laajentaa asuinrakentamista näille nykyisille metsäalueille. Kaava-alueen länsiosassa rakentamiseen varattua aluetta on hieman supistettu ja teiden sijainteja muutettu. Alueen muu tieverkosto säilyy melko samana.

Kaavan länsiosaan on lisätty luo-2 -alue, jolla pyritään turvaamaan vesilain suojaama luonnontilainen noro. Kaavamääräyksen mukaan alueella ei saa suorittaa sen luonnontilaa muuttavia toimenpiteitä. Osin luo-2 -alueen sisälle on kuitenkin sijoitettu ”hulevesien johtamisen ja imeyttämisen ojien ja altaiden sarjan ohjeellinen osa-alue” (w-1). Kaavaselostuksesta ei käy ilmi miten nämä kaksi maankäyttömuotoa aiotaan yhdistää ilman, että noron luonnontila kärsii. Luo-2 alueen ja rakentamiseen varatun (AO) alueen väliin jää lisäksi vain hyvin kapea VL-1 -alue, mikä saattaa sekin osaltaan vaarantaa noron reunapuuston ja vesitalouden säilymisen luonnontilaisina.

Kaavasta on poistettu etelä-pohjoissuunnassa kulkeva luo-1 alue, jonka tehtävä oli toimia liito-oravan kulkuyhteytenä. Tätä poistoa ei ole perusteltu eikä korvattu esimerkiksi lisäämällä liito-oravan kulkuyhteystarpeen huomiointivelvoitetta VL-1 -alueiden kaavamääräykseen.

Kaavaan on tehty vain pieniä muutoksia ja se on edelleen arvokkaan luontokokonaisuuden voimakkaasti tuhoava ja pirstova.

Kaava-alueen merkitys Vaasan ja Mustasaaren ekologisen verkoston kannalta

Kotimetsä 2 kaava-alue on osa Kotimetsän, Koskisuon ja Länsiniityn asuinalueiden pohjoispuolella sijaitsevaa Maraholmen-Koskskogenin laajaa metsäaluetta. Kyseinen noin 300 hehtaarin laajuinen yhtenäinen metsäalue on selkeä luonnon ydinalue, jolla on ylikunnallista merkitystä osana Vaasan ja Mustasaaren ekologista verkostoa. Aluekokonaisuuden arvoa lisää olennaisesti se, että sen alueella on säilynyt nykymetsätaloudelta pinta-alallisesti huomattava määrä vanhoja, luonnontilaisen kaltaisia kangasmetsiä, kymmeniä vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia piensoita sekä erilaisia pienvesiä. Voimassa olevan Bölen osayleiskaavan mahdollistama alueen vanhojen metsien pinta-alan vähentäminen ja pirstominen lisäasutuksella ja uusilla teillä edustaa tietoista luontokadon edistämistä pahimmillaan.

Kotimetsä 2 asemakaava-alueen metsät muodostavat Vaasan Maggholmenin ohella luonnonsuojelubiologisesti todennäköisesti arvokkaimman osan Maraholmen-Koskskogenin laajemman luontoalueen metsistä. Tämä väite perustuu vuoden 2023 luontoselvityksen ohella Vaasan ympäristöseuran edustajien 2015-2024 sekä lajiasiantuntija Olli Mannisen 2023 alueelle tekemiin maastokäynteihin.

Bölen osayleiskaavan vanhentuneisuudesta

Kotimetsä 2 -asemakaavaa ohjaava Bölen osayleiskaava on valmistunut vuonna 2006. Vaikka yleiskaavoilla ei olekaan mitään juridista vanhentumisikää, maailma ja näkemys kestävästä yhdyskuntarakenteesta on ehtinyt muuttua merkittävästi 18 vuodessa. Ilmastonmuutoksen torjunta on noussut kaavoituksessa yhä tärkeämmäksi prioriteetiksi, kuten myös luontokadon torjunta. Tässä tilanteessa on syytä todeta, että voimassaoleva Bölen osayleiskaava, jossa metsiä ohjataan isosti pirstovaan pientalorakentamiseen, ei ole enää kestävyyden ja luontoarvojen huomiointivelvoitteiden kannalta ajantasainen.

Vuoden 2006 jälkeen luontoarvot Bölen osayleiskaavan alueella ovat myös kehittyneet esimerkiksi puuston iän ja lahopuun osalta. Alueen luontoarvoja on selvitetty vuosina 2015-2024 sekä virallisin luontoselvityksin että lajiharrastajien voimin.

Bölen osayleiskaava on luonnon monimuotoisuuden huomioinnin osalta selvästi puutteellinen. Asuinalueita ja teitä on kaavoitettu arvokkaiden soiden ja metsien päälle ja niiden reunoille. Kaavassa ei ole säästetty yhtään yli 40 hehtaarin kokoista viheraluetta, joka voisi ylläpitää monimuotoista metsälinnustoa ja muuta vaateliasta metsälajistoa. Osayleiskaavassa ei ole myöskään riittävästi huomioitu tarvetta sellaisiin isompiin virkistysalueisiin, jotka voisivat samanaikaisesti palvella erilaisia käyttömuotoja, kuten marjastusta, sienestystä, maastopyöräilyä ja hiihtoa. Koko osayleiskaavan alueella kulkee tällä hetkellä paljon maastopyöräilijöiden, polkujuoksijoiden ja koiranulkoiluttajien käyttämiä polkuja ja lähes kaikki rakentamattomat alueet ovat jonkinlaisessa virkistyskäytössä. Tämä johtuu osin siitä, että Bölen asukasmäärä on kasvanut huimasti 2000-luvulla.

Bölen osayleiskaava pitäisi tarkistaa uuden tiedon valossa ja prosessiin pitäisi osallistaa nyky-Bölen asukkaat, jotta heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa asuinympäristöönsä. Tämä pitäisi tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä, eli virkistykseen soveltuvat laajemmat alueet hävitetty asutuksen tieltä. Esimerkiksi Bölen lähellä sijaitsevassa Sepänkylässä on hiljattain havahduttu siihen, etta virkistysalueita on tarpeeseen nähden liian vähän.

Kaava-alueen metsistä

Vuoden 2023 luontoselvityksessä on tunnistettu monia kaava-alueen keskeisistä luontoarvoista, mutta kokonaiskuva sekä arvottaminen jää kuitenkin edelleen osin puutteelliseksi.

Pääosa eli arviolta 12 ha Kotimetsä 2 asemakaava-alueesta (ala 12,9 ha) muodostuu vanhapuustoisista tuoreista ja kuivahkoista kangasmetsistä, vesitaloudeltaan luonnontilaisista tai luonnontilaisen kaltaisista piensoista sekä luonnontilaisen kaltaisen noron lähialueista. Vanhapuustoiset metsät sekä piensuot muodostavat itsessään maakunnallisesti merkittävän luontokohteen, joka luontotyyppien (Raunio ym 2018) näkökulmasta muodostuu kokonaan Etelä-Suomessa uhanalaisista metsä- ja suoluontotyypeistä, joista osa (varttuneet kuivahkot kankaat, boreaaliset piensuot sekä kangas- ja korpirämeet) ovat lisäksi koko maassa uhanalaisia luontotyyppejä. Alueen rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaiset tuoreet ja kuivahkot kankaat täyttävät myös EU:n luontodirektiivin priorisoituihin luontotyyppeihin kuuluvan boreaalisen luonnonmetsän kriteerit. Kolmannen tavan arvottaa kaava-alueen metsä- ja suoluontoa tarjoaa Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuusohjelma METSO ja sitä varten kehitetyt luontokohteiden luonnontieteelliset valintaperusteet (Syrjänen ym 2016). Kaikki kaava-alueen vanhapuustoiset tuoreet kankaat sekä norojen lähimetsät ovat METSO-kohteina luokkaa I ja vanhapuustoiset kuivahkot kankaat sekä piensuot luokkaa II. Viime vuosina Pohjanmaan alueella tehdyt METSO-suojeluratkaisut ovat kohdistuneet pääosin pienempiin kohteisiin kuin 12 ha.

Vaasan ympäristöseura on 2023 ja 2024 kerännyt lisää tietoa kaava-alueen sekä sitä ympäröivien metsien luontoarvoista. Keskeisimmät uudet tiedot liittyvät vanhojen metsien lajiston tarkempaan selvittämiseen (maastokäynnit Olli Manninen toukokuu 2023 sekä Birthe Weijola ja Keijo Savola marraskuu 2024) sekä kaava-alueen METSO- ja LUTU-arvojen tarkempaan arviointiin (Savola 2024).

Luontoselvityksessä (s. 11-12) pääosan Kotimetsä 2-asemakaavan alueesta muodostavat vanhat kuusivaltaiset vanhat sekametsät kuvataan seuraavasti:

Kuusivaltaisessa vanhahkossa sekametsässä kasvaa myös järeää vanhahkoa mäntyä, raitaa, haapaa ja rauduskoivua. Alueella on melko vähän kuollutta puuta kaatuneiden puiden joukossa; poikkeuksena on pieni alue länsiosassa, jossa on runsaasti seisovaa kuollutta puuta (kartta). Haapaa löytyy pääasiassa hevoslaitumen ympäriltä ja yhdeltä kosteammalta alueelta metsän itäosasta (kartta, kuva). Kuusimetsässä on pientä soistumista, kangaskorpia ja useita noroja. Pensaskerroksessa tavataan lähinnä pihlajaa sekä kuusen ja muiden puiden taimia. Ruohokasvikerrosta hallitsee pääasiassa mustikka, mutta siinä kasvaa myös metsätähden ja oravanmarjan kaltaisia ruohokasveja. Metsä on luonnontilaisen kaltainen, joskin siellä on pieniä jälkiä poimintahakkuusta. Metsä on monikerroksinen ja tiivis, mutta siellä on myös avoimempia metsäaukeita. Siellä esiintyy jonkin verran vanhahkoa, järeää, kilpikaarnaista mäntyä ja vanhahkoa rauduskoivua, mikä tekee metsästä erirakenteisen. Kuusivaltaisilla alueilla esiintyy myös useita jyrkkiä rinteitä ja moreeni- tai kallioharjanteita.

Suomen vuoden 2018 uhanalaisuusluokituksessa vanhahko tuore kangas lasketaan silmälläpidettäväksi (NT).

Vaasan ympäristöseuran maastokäynnin perusteella luontoselvityksen olennaisin havainto pitää paikkansa, eli selvitysalueella on säilynyt huomattava määrä puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia vanhoja kuusivaltaisia metsiä. Kriittisen huomion selvitys ansaitsee kuitenkin siinä, että se vähättelee voimakkaasti lahopuun esiintymistä varsinkin Kotimetsä 2 kaava-alueen metsissä. Eriasteista kuusi-, mänty- ja koivulahopuuta on todellisuudessa metsäkuvassa pysty- tai maalahopuuna lähes aina näkyvästi. Vähimmillään sen kokonaismäärä on silmämääräisesti arvioiden 5-10 kuutiometriä/ha, runsaimmillaan lahopuuta on 10-15 kuutiometriä/ha. Lahopuuston kokonaissuojeluarvon kannalta ollennaista on se, että niin kuusen, männyn kuin koivunkin osalta lahopuustossa on mukana eri-ikäistä lahopuuta (= melko hyvä lahopuujatkumo) sekä myös vaateliaan lajiston suojelun kannalta tärkeää järeämpää lahopuuta.

Luontoselvityksen mukaisella ”melko vähäisellä kuolleen puun määrällä” kaava-alueelta olisi ollut täysin mahdotonta löytää niitä kymmeniä vanhoja metsiä suosivien vaateliaiden sienien ja sammalien esiintymiä, jotka alueelta on paikallistettu viime vuosien harrastajakäynneillä (Olli Manninen toukokuu 2023, Birthe Weijola & Keijo Savola marraskuu 2024).

Luontoselvityksessä (s. 10) kartoitusalueen vanhahkojen mäntymetsien luonne kuvataan hieman suppeammin:

Mäntyvaltainen vanhahko metsä on luonnontilainen ja koostuu osittain järeästä korkeakasvuisesta männystä, mutta etenkin mäntyvaltaisilla rämeillä ja niiden ympärillä kasvaa kitukasvuista, kilpikaarnaista mäntyä. Näiden alueiden männyt voivat olla vanhoja eli yli 120-vuotiaita.

Kuvaus vastaa Vaasan ympäristöseuran maastokäyntien perusteella maastotodellisuutta, joskin siitä puuttuu tieto siitä, että lahopuu eli tässä tapauksessa kelomännyt sekä yksittäiset mänty-, koivu- ja kuusimaapuut ovat merkittävällä osalla näistä mäntymetsistä metsäkuvassa näkyvä tekijä. Luontoselvityksessä ei mainita sitä, että nämä metsät edustavat luonnontilan asteen ja valtapuuston iän perusteella LUTU-arvioinnin mukaisia ”varttuneita kuivahkoja kankaita”, jotka on luokiteltu uhanalaisiksi (VU) koko maassa ja erittäin uhanalaisiksi (EN) Etelä-Suomessa.

Kaava-alueen metsien lajistoarvoista

Luontoselvityksessä on tunnistetty kaava-alueen merkitys vaateliaalle metsälinnustolle sekä jossakin määrin myös liito-oravan kulkuyhteytenä. Kaava-alueen pääluontotyypin eli vanhojen kangasmetsien keskeisimpiin lajistoarvoihin kuuluvia vanhojen metsien lajeja (sieniä, sammalia ja jäkäliä) ei kuitenkaan luontoselvityksessä ole lainkaan selvitetty.

Vanhojen metsien lahottalajiselvityksiä vuodesta 1993 työkseen tehnyt Keijo Savola ja pitkäaikainen lajiharrastaja Birthe Weijola tekivät kaava-alueen metsissä 14.11 ja 15.11.2024 yhteensä 10 tunnin edestä lahottajasieniin kohdistuvaa havainnointia. Maastokäyntien tulosta ei voi pitää kattavana lahottajasieniselvityksenä, koska ajankohta oli lahottajasieniselvitysten optimaalisen ajan (syys-lokakuu) kannalta liian myöhäinen ja lisäksi selvitys ei kattanut koko aluetta. Näistä rajoituksista huolimatta kaava-alueelta löytyi huomattavan paljon sellaisia lajeja, joiden esiintyminen ilmentää luonnonsuojelullisesti arvokkaita vanhoja metsiä* tai joiden voi muuten katsoa olevan luontoarvojen (mm. lehti- ja havulahopuustoltaan muuten arvokkaat metsät) muita ilmentäjälajeja**

Turhan myöhäinen inventointiajankohta sekä selvityksen epäkattavuus huomioiden on syytä todeta, että havaitun lajiston perusteella kaava-alueen vanhat metsät ovat paitsi metsien rakennepiirteiden niin myös lajiston osalta edustavia ja selvästi säilyttämisen arvoisia vanhoja metsiä.

• kermakääpä** (Butyrea luteoalba, 3 es,)
• kultarypykkä* (Pseudomerulius aureus)
• levykääpä** (Phellinus laevigatus, 4 es,)
• naskalirypykkä** (Mycoacia aurea, Pohjanmaan ainut havainto laji.fi:ssä)
• oravuotikka* (Asterodon ferruginosus, 2 es.)
• paperiludekääpä** (Skeletocutis papyracea, 2 es.)
• pikireunakääpä* (Phellinus lundellii)
• punahäivekääpä* (Leptoporus mollis)
• pörrökääpä** (Cerrena unicolor, 2 es.)
• riukukääpä* (Phellinus viticola, 15 es)
• ruostekääpä* (Phellinus ferrugineofuscus, 6 es.)
• rusokantokääpä* (Fomitopsis rosea, NT)
• tervakääpä** (Ischnoderma benzoinum)
• tikankääpä** (Gloeoporus dichrous, 3 es.)
• tippakääpä* (Postia guttulata)
• tupasorakas** (Hericium cirrhatum

Kaava-alueen vanhojen metsien lajistollista arvoa korostavat myös lajiasiantuntija Olli Mannisen toukokuussa 2023 käynnillä kaava-alueelta tai sen lähialueelta havaitsemat luontoarvojen indikaattorilajit:

• aarnisammal* (Schistostega pennata, VU)
• korpiluppo* (Alectoria sarmentosa, RT/NT, 2 es.)
• kuusenparakka** (Microcalicium disseminatum)
• lahokaviosammal** (Buxbaumia viridis, EN, LsA 20 §, 6 es.)
• lahoneulajäkälä** (Chaenotheca brachypoda),
• männynkääpä* (Phellinus pini)
• okratyllikkä** (Conferticium ochraceum)
• verikorpijäkälä** (Mycoblastus sanguinarius)
• yövilkka** (Goodyera repens, 9 es.)

Lisäksi laji.fi:stä löytyy Matti Kyröläisen luotettava havainto pajulahopuilla kasvavasta, koko maassa melko harvalukuisesta liuskapielus-kotelosienestä** (Hypocreopsis lichenoides).

Yhteensä kaava-alueelta on vuosina 2023-2024 havaittu lähes 70 vanhoja tai muita luonnoltaan arvokkaita metsiä suosivien sieni-, sammal- ja jäkälälajien esiintymää.

Tämä lajistokatsaus jäisi puutteelliseksi, jos siihen ei sisältyisi vuosien 2017 ja 2020 luontoselvityksissä kaava-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tehtyjä havaintoja vanhoja metsiä tai muita arvokkaita elinympäristöjä ilmentävistä lintulajeista, jotka ovat:

• hömötiainen* (Poecile montanus, EN)
• kulorastas (Turdus viscivorus)
• kuusitiainen* (Parus ater)
• lehtokerttu (Sylvia borin)
• närhi (Garrulus glandarius, NT)
• palokärki* (Dryocopus martius)
• peukaloinen (Troglodytes troglodyts)
• pohjantikka* (Picoides tridactylus)
• puukiipijä* (Certia familiaris)
• pyy (Tetrastes bonansia, VU)
• sirittäjä (Rhadina sibilatrix)
• taivaanvuohi (Gallinago gallinago, NT)
• tiltaltti (Phylloscopus collybita)
• töyhtötiainen* (Lophophanes cristatus, VU)
• varpuspöllö* (Glaucidium passerinum, VU)

Kaava-alueen luoteispuolella on pesinyt vuoteen 2023 saakka myös erittäin uhanalainen huuhkaja.

Vuoden 2020 luontoselvityksessä todetaan alueen linnustosta seuraavaa:

Alueella pesii monia lajeja, jotka ovat sidoksissa aarniometsiin, muun muassa hömötiainen, töyhtötiainen, kuusitiainen, palokärki, pohjantikka, varpuspöllö ja puukiipijä. Myös peukaloinen ja tiltaltti suosivat vanhempia kuusimetsiä. Useat näistä  lajeista on luokiteltu uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi. Kaikissa tapauksissa syynä on niiden elinympäristön eli vanhempien luonnonmetsien vähentyminen.

Yhteenvetona voi todeta, että kaava-alueelta tai sen välittömässä läheisyydestä on tehty vuosina 2017-2024 havaintoja kolmesta erittäin uhanalaisesta (EN), neljästä vaarantuneesta (VU), yhdestä alueellisesti uhanalaisesta (RT) ja neljästä silmälläpidettävästä (NT) lajista. Lisäksi on havaittu parikymmentä vanhoja metsiä ilmentävää lajia ja suunnilleen yhtä monta muita luontoarvoja ilmentävää lajia. Tämä on tämän kokoiselle metsäalueelle suuri määrä ja kertoo kaava-alueen metsien korkeista luontoarvoista.

Luontotyyppien uhanalaisluokitus

Luontoselvityksessä on tukeuduttu metsä- ja suotyyppien uhanalaisuusluokissa koko maan luokkiin, vaikka käytössä olisi kokonaisarvottamisen kannalta huomattavasti tarkemmat Etelä- ja Pohjois-Suomen luokat. Koko maan luokkien käyttö on erityisen ongelmallista silloin kun kyseessä on alunperin koko maasa esiintyneet luontotyypit, joiden nykyinen tilanne on Pohjois-Suomessa huomattavasti parempi kuin Etelä-Suomessa, johon mm. Pohjanmaan alue kuuluu.

Kaava-alueen luontoarvojen merkittävyyden arvioinnin kannalta on joka tapauksessa keskeisen tärkeää ymmärtää se, että pääosa rakentamisesta sekä teiden ja rakentamisen aiheuttamasta välillisestä haitasta ja pirstomisesta kohdistuu luonnontilaisen kaltaisiin vanhoihin metsiin, jotka kuuluvat luontotyyppiluokittelussa ”varttuneisiin havupuuvaltaisiin tuoreisiin kankaisiin” (Etelä-Suomessa vaarantunut luontotyyppi, koko maassa silmälläpidettävä) sekä osin varttuneisiin kuivahkoihin kankaisiin (Etelä-Suomessa erittäin uhanalainen luontotyyppi, koko maassa varaantunut). Lisäksi tie tuhoaa arvokkaan boreaalisen piensuon (Etelä-Suomessa erittäin uhanalainen, koko maassa vaarantunut luontotyyppi).

Björkkärrin länsipuolen metsä

Luontoselvityksessä louhikkoinen metsäalue Björkkärin länsipuolella on todettu osaksi vanhahkojen kuusi- ja mäntymetsien aluetta (selvityksen kartta 5), mutta se on ilman ratkaisun perustelua rajattu ulos selvityksen kartalle 4 rajatusta arvokkaasta metsäalueesta.

Vaasan ympäristöseuran metsäasiantuntijoiden Keijo Savolan ja Birthe Weijolan maastokäynneillä 14. ja 15.11.2024 metsäalue on todettu vanhana metsänä edustavaksi niin puuston luonnontilan asteen, lahopuun kohtalaisen määrän ja hyvän laadun kuin lajistonkin osalta. Metsä on itse asiassa luonnonsuojelubiologisesti arvokkaampaa kuin valtaosa siitä metsästä, joka on rajattu mukaan arvokkaaseen metsäalueeseen.

Björkkärrin itäpuolen metsä

Björkkärin itäpuolen vanha kuusivaltainen sekametsä on todettu arvokkaaksi vanhaksi metsäksi vuoden 2023 luontoselvityksessä ja esitetty säästettäväksi rakentamiselta. Tästä huolimatta alueelle on kaava-alueessa osoitettu kaavan toinen rakentamiskeskittymä sekä uusia teitä.

Vaasan ympäristöseuran maastokäynnit ovat vahvistaneet näkemystä näiden metsien arvosta. Metsät ovat kuusta, mäntyä ja koivua kasvavia eri-ikäisrakenteisia sekametsiä, joita leimaa pitkään jatkunut puuston luonnontilainen kehitys. Lahopuuta on käytännössä koko alueella näkyvästi (paikoin jo rytöjä) ja se sisältää eri-ikäistä kuusta, koivua ja mäntyä niin maassa kuin pystypuuna. Lisäarvoa synnyttävät vanhat kilpikaarnaistuvan männyt sekä Etelä-Suomen vanhemmissa metsissä edelleen harvinaiset mäntykelot.

Björkkärrin suosta ja alueen suoluonnosta yleensä

Kaava-alueella ja sen pohjoisenpuolisella alueella on säilynyt merkittävä piensoiden keskittymä, joka sisältää monipuolisen valikoiman erilaisia karumpia rämeitä, karuja ja keskiravinteisia korpia sekä pienialaisesti myös nevoja.

Kaava-alueen soista merkittävin on kaava-alueen eteläosassa sijaitseva Björkkärrin suo (suon pohjoisosa). Luontoselvityksessä suoalue sekä kartalla siitä erilliseksi merkitty itäpuolinen piensuo on todettu jossakin määrin arvokkaiksi luontokohteiksi ja rajattu osaksi arvokasta metsäaluetta (luontoselvityksen kartta 4).

Vaasan ympäristöseuran maastokäynneillä 14- 15.11.2024 havaittiin erinäisiä lisäarvoja, jotka nostavat suon arvoa siitä millaiseksi se on luontoselvityksessä arvioitu. Reitin pohjoispuolinen suoalue on käytännössä vesitaloudeltaan luonnontilainen, yksi kartalle merkitty ojanpätkä on käytännössä jo umpeutunut siihen tilaan, että se ei kuivata suoaluetta.

Björrkärrin suo sekä sen itäpuolinen piensuo todettiin vesitaloudeltaan hyvin säilyneeksi boreaaliseksi piensuoksi. Kyseessä on koko maassa vaarantuneeksi luokiteltu suoyhdistymä-luontotyyppi, joka on Etelä-Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Itse Björkkärr sekä kartalla siitä erilliseksi merkitty itäpuolinen pieni suolaikku ovat tosiasiassa samaa suoaluetta eli suokasvillisuuden vallitsema kapea, joskin selvä yhteys yhdistää ne toisiinsa. Luontokartoituksessa suoalueen luonnetta suoyhdistymänä ei ole kunnolla ymmärretty, suot on tarkasteltu erillisinä suolaikkuina ja suotyyppienkin osalta on mainittu vain vallitsevat suotyypit (Björkkärrillä isovarpuräme ja oligotrofinen saraneva, itäisemmällä piensuolla tupasvillaräme). Mainittujen suotyyppien osalta luontoselvityksessä on mainittu uhanalaisluokat vain koko maan osalta (silmälläpidettäviä). On syytä täydentää luokittelua sillä huomiolla, että Etelä-Suomessa kaikki nämä kolme suotyyppiä on luokiteltu vaarantuneiksi eli uhanalaisiksi.

Vaasan ympäristöseuran maastokäynneillä suoalueen reunoilta paikallistettiin useista kohdista kapealti korpirämettä sekä eteläosasta myös kangasrämettä. Molemmat suotyypit ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia, edellinen on erittäin uhanalainen myös koko maan tarkastelussa, jälkimmäinen koko maan luokassa vaarantunut.

Kaavaehdotuksessa länsi- ja pohjoisreunaan osoitetut tievaraukset tuhoaisivat suoalueen nykyisellään hyvin luonnontilaisen pohjoisosan sekä vaikuttaisivat haitallisesti myös VL-1-alueen osaksi rajatun suoalueen keskiosan vesitalouteen suota muuttaen ja kuivattaen. Suon läheisyyteen sen itäpuolelle kaavoitettu asuminen tulee käytännössä kiinni luonnontilaiseen suon laitaan, mikä aiheuttanee välitöntä haittaa. Suoalueen keskeisten arvojen heikentyminen varmistuu lähiasutuksen aiheuttamalla lisäkulutuksella.

Luontoselvityksen johtopäätökset ja niiden huomiointi

Vuoden 2023 luontoselvitys sisältää suosituksia koskien sekä lakisääteistä suojelua nauttivien kohteiden (lue: noron) suojelumerkintöjä että muiden biologisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden sekä lepakoiden huomiointia. Näistä suosituksista on huomioitu vain se, joka koskee vesilain suojelemia noroja. Keskeinen osa luontoselvityksen suosituksista on siis jätetty huomioimatta kaavaehdotuksessa.

VL-1 alueiden puutteelliset kaavamääräykset

Alueen luonnontilaisten kaltaisten metsien tärkeät rakennetekijät (valtapuuston ikä, puuston erirakenteisuus, hyvin vanhat puuyksilöt, pystyyn kuolleet puut, maalahopuu) ei ole huomioitu edes kaavan säilyvillä alueilla (VL-1) kaavamerkinnöin tai -määräyksin, vaikka tähän olisi ollut mahdollisuuksia.

Esitetty VL-1 alueiden kaavamääräys (”Lähivirkistysmetsä. Alueeseen sisältyvät eri luontotyypit hoidetaan luontotyyppinsä mukaisesti. Alueelle saa rakentaa tarvittavia hiihtolatuja ja luontopolkuja. Alueelle saa sijoittaa aluetta palvelevia enintään 10 m²:n kokoisia yhdyskuntateknisiä laitteita. Laitteet tulee sijoittaa

vähintään 5 metrin etäisyydelle asuintonttien rajoista.”) voi tarkoittaa mitä tahansa, mukaan lukien normaalit talousmetsien hoidossa käytetyt harvennus- ja päätehakkuut.

Kaavamääräyksen epämääräisyyden takia onkin suuri riski, että luontoarvot häviävät metsänkäsittelyn seurauksena myös kaavan säilyviltä viheralueilta. Mustasaaren kunta on esimerkiksi vuonna 2016 teettänyt harvennus- ja siemenpuuhakkuita ilman luontoarvohuomiointia kaava-alueen eteläpuolella, Kotimetsä 1 -kaava-alueen VL-1-alueilla, joiden kaavamääräys on sama kuin kaavaehdotuksen VL-1-alueiden.

Kunnan tulisi parantaa säilyvien alueiden kaavamääräyksiä luontoarvojen osalta sekä jalostaa kaava-alueiden metsänkäsittelyä paremmin luonto- ja virkistysarvoja huomioivaksi.

Matti Tuomaala, puheenjohtaja

Lasse Villanen, sihteeri

Liite 1. Lajihavaintoja Mustasaaren Kotimetsän kaava-alueelta marraskuulta 2024

Liite 2. Lajihavaintoja Mustasaaren Kotimetsän ja Koskskogenin alueilta toukokuulta 2023

Liite 3. Lajihavaintoja Mustasaaren Kotimetsän kaava-alueelta 2015