Keravanjoki voi paremmin, mutta…

… pato sulkee kalannousun.

Uusintajulkaisu: vesiaiheinen artikkeli vuodelta 2019

Keravanjoki voi nykyisin paljon aiempaa paremmin päästöjen vähennettyä. Myös kalankulun estäviä patoja avataan, mutta Haarajoen pato tukki yhä täysin kalannousun ylävirtaan.

Toukokuu alkaa hyvillä uutisilla. Vantaa ilmoittaa aloittavansa Tikkurilankosken padon purkamisen pitkän valmistelun jälkeen. Lisäksi kaupunki on luvannut aloittaa Kirkonkylänkosken ja Vantaankoskien patojen muutossuunnitelmat nykyistä paremman kalankulun turvaamiseksi. Tämä vie aikaa, sillä etenkin museoarvot voivat haitata purkuhankkeita.

Haarajoen pato häpeäpilkku

Kaikki ei silti ole Keravanjoella hyvin kalojenkaan kannalta. Etenkin Haarajoella, Järvenpään kaupungin alueella oleva vanha pato estää tyystin kaiken kalankulun ylävirtaan. Samalla joen luontaisista poikastuotantomahdollisuuksista pyyhkiytyy pois merkittävä osa.

Käymme SLL Vantaan puheenjohtaja Kimmo Jääskeläisen kanssa katsomassa Haarajoen patoa. Jopa kevättulvien aikaa näkyy hyvin, miten ikivanha ja nyt sähköntuotannossa toimimaton pato estää täydellisesti kalankulun ylävirtaan. Mitkään neuvottelut padon nykyisten omistajien kanssa eivät ole johtaneet kalaportaat sallivaan tulokseen, padon purkamisesta puhumattakaan.

Yhteiskunnan kannalta on järjetöntä, että olematon, ja näennäinenkin, yksityinen etu estää koko jokivartta koskevien yleisten etujen toteutumisen. Tilanne on vastaava hyvin monilla Suomen jokialueilla, sillä aikoinaan myönnetyt vesioikeusluvat ovat ilman lakimuutoksia voimassa käytännössä ikuisesti. Tosin EU:n vesipuitedirektiivien ja uusien arvojen nousun myötä tämä katsantokanta on murroksessa.

Ilahduttavaa on, että Haarajoen yläpuolelle Kellokoskelle on jo saatu hiljan uusi kalaporras vanhoihin ruukkimaisemiin. Uusi kalankulkuväylä on ns. tekninen, betonista rakennettu kalaporras, joka ei kauneudellaan häikäise. Silti se on tyhjää parempi vaihtoehto kauniimpaa ja toimivampaa ohitusuomaa ja Haarajoen kalatietä tai padon purkua odotellessa.

Vähän virkistysalueita jokivarressa

Kaikkiaan Keravanjoki on 65 kilometrin mittainen ja joki saa alkunsa Hyvinkään Ridasjärveltä asti. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on julkaissut joen virkistyskäyttömahdollisuuksista esimerkiksi melontaan hyvät ja selkeät kartat ja muutakin tietoa.

Niiden mukaan jokivarressa ja valuma-alueella on kaikille yhteisiä virkistysalueita varsin niukasti, mutta silti joen virkistyskäyttö on lisääntymässä. Joen veden laadun parannuttua sen käyttö esimerkiksi uimiseen, kalastukseen ja melomiseen on kasvussa.

Joen savisameus ei ole suuri haitta tälle virkistyskäytölle, mutta pelloilta ja metsistä etenkin sateilla valuvat ravinnepäästöt toki rehevöittävät jokea edelleen. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Oksanen kertoo Keravanjoen olevan selvitysten perusteella vielä aika kirkas joen latvaosuuksilla, mutta sameutuvan selvästi virtaa alaspäin kuljettaessa.

”Keravanjoen ravinnepitoisuudet vaihtelevat rankasti sateiden myötä. Nykyisin Keravanjoki määritellään lievästi rehevöityneeksi, rehevyys lisääntyy joen alaosaa kohden.”, Anu Oksanen sanoo.

Yhä viemäröimättömiä kiinteistöjä

Oksasella on hyvää kerrottavaa myös Keravanjoen hygieenisestä tilasta.

”Jokeen ei enää johdeta isojen kunnallisten puhdistamoiden jätevesiä, ja vesi on hygieeniseltä laadultaan virkistyskäyttöön kelpaava”. Keravanjoen vesi täyttää myös kasteluveden laatuvaatimukset.

Kaikissa Keravanjokeen virtaavissa sivupuroissa tilanne ei ole yhtä hyvä. Esimerkiksi SLL Vantaan kummikunnostuskohteessa Rekolanojassa on viime vuosina ollut viitteitä asumajätevesipäästöistä. Veden hygieeninen laatu on selvästi heikentynyt.

Toiminnanjohtaja Anu Oksanen kertoo, että koko Vantaanjoen valuma-alueella on yhä noin 17 000 kiinteistöä, jotka eivät kuulu vieläkään viemäröinnin piiriin. Niistä noin 7500 ei täytä nykyisiä vesiensuojeluvaatimuksia. Myös Keravanjokivarresta löytyy yhä useita satoja kiinteistöjä, jotka eivät yllä nykynormeihin.

Kalastollisesti merkittävä

Kalastollisesti Keravanjoki on jo nyt merkittävä vesistöalue. Taimenet pääsevät nousemaan pitkälle ylös jokivartta aina Haarajoelle saakka. Lisäksi joen monet sivupurot, kuten mainittu Rekolanoja ja lentoaseman jätevesistä hiljalleen toipuva Kylmäoja ovat jo nyt merkittäviä ja lupaavia taimenen poikastuotantoalueita.

Kun Tikkurilankosken patoluukut toukokuussa avataan ja joella tehdään töitä, siitä aiheutuu hetkellistä savisameuden lisääntymistä. Haitta on kuitenkin väliaikainen.

Anu Oksanen kertoo, että Päijänne-tunnelista Keravanjokeen laskettava lisävesi on avuksi joen tilaa parannettaessa. Esimerkiksi viime kesänä Keravanjokeen johdettiin vettä Päijänne-tunnelista lähes viisi miljoonaa kuutiota eli 400 litraa sekunnissa. Tämä helpotti kuuman kesän aiheuttamaa kuivuutta joella ja sen eliöstössä ja paransi virkistyskäyttöedellytyksiä. Lisäveden johtamista hallinnoi Keski-Uudenmaan vesikuntayhtymä.

Puro- ja jokitalkkarit avuksi

Myös Vantaan jokin vuosi sitten aloittama ja maksama purotalkkari-toiminta auttaa Keravanjoen vesien tilaa. Esimerkiksi viime vuonna purotalkkarit kunnostivat kalataloudellisesti vesistön alueella lukuisia koskipaikkoja ja myös siivosivat alueen puroista ja Keravanjoesta peräti 5000 kiloa erilaisia sinne heitettyjä roskia.

Tämä vuonna purotalkkarit ovat jo löytäneet kolme Keravanjoen yli viritettyä, laitonta verkkoa ja poistaneet lukuisia roskien ja irronneiden oksien ja muiden materiaalien muodostamia rytöjä pois joesta.

Myös Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksellä on omat jokitalkkarinsa, jotka kausityöntekijöineen auttavat myös Keravanjoen tilaa monin tavoin. Tärkeää on esimerkiksi kalastuksenvalvonta ja kaikenlainen valistus jokivesistön puolesta kunnostusten ohella.

Joen ja sen kalaston tilaa seurataan myös erilaisten tutkimusten avulla.

Kipsikäsittelyjä ei vielä Keravanjokivarteen

Paljon toiveita herättäneet suunnitelmat Vantaanjoen vesistöalueen peltojen kipsikäsittelyistä jatkavat toteutumistaan toden teolla tänä vuonna. Kipsiä on tarkoitus levittää viime syksynä jo toteutetun 1000 hehtaarin lisäksi noin 2500 hehtaarin alueelle, tosin ei vielä Keravanjokivarteen. Aiempien kokeiden perusteella näin voidaan poistaa jopa 30-50 prosenttia peltojen rehevöitymistä aiheuttavista fosforipäästöistä.

”Myös hankkeita metsienhoidon aiheuttamien valuntojen vähentämiseksi on vireillä”.

Toimia vaatisi myös jatkuvasti lisääntyvien hulevesien parempi hoito. Useimmilla jokivarren kunnilla onkin jo voimassa olevat hulevesiohjelmat, joilla torjutaan jatkuvasti kasvavan valuma-alueen asfaltoitumisen aiheuttamia ongelmia.

Toiminnanjohtaja Anu Oksasen toivottaa kaikki tervetulleiksi virkistymään joelle, mutta peräänkuuluttaa asennemuutosta monien joen käyttäjäryhmien keskuudessa.

”Kaljakellunnan aikana nähty roskaaminen on saatava loppumaan, kuten muukin piittaamaton käytös tupakantumppien maahan ja veteen heittämistä myöten. Vesistöön joutuvien haitta- ja vaarallisten aineiden tutkimusta on edistettävä ja aineiden käyttörajoituksia noudatettava.”

Teksti ja kuvat: Ismo Tuormaa