Maailman tonnikalapäivä
Toukokuun 2. päivä on ollut vuodesta 2017 alkaen YK:n Maailman tonnikalapäivä. Puhutaanpa siis hieman tonnikalasta. Ei, en aio sanoa, että lopetetaan kalansyönti kokonaan: kalansyönnissä on ja siinä tulee käyttää järkeä.
Tonnikala eli Thunnus thynnus (Linnaeus, 1758) on varsin suuri kala, pituus tyypillisesti jotakin kahden ja neljän ja puolen metrin väliltä. Se ei paina tonnia (= 1000 kg) vaan suunnilleen puolet siitä: tunnettu painoennätys on 680 kg. Vuotuisen tonnikalasaaliin on arvioitu olevan 50000 tonnia, ilmoitettujen saaliiden mukaan se olisi vain 32000 tonnia. Kaikki pyydetty tonnikala ei suinkaan ole villiä tonnikalaa, sillä tonnikaloja kasvatetaan Tyynessämeressä Japanin rannikolla. Kasvatuksesta huolimatta tonnikala on käynyt varsin vähälukuiseksi: kasvatus ei tietenkään lisää villeinä eläviä kalakantoja.
Sitten se kauhea paljastus: kun ostat kaupasta säilykepurkillisen tonnikalaa, ostatkin jotakin ihan muuta!
Purkkiin onkin pakattu boniitti eli Katsuwonus pelamis (Linnaeus, 1758). Boniitti kasvaa noin metrin mittaiseksi ja painoakin sille kertyy yleensä vain kymmenisen kilogrammaa. Toki boniitti on sukua tonnikalalle: ne kuuluvat molemmat samaan makrillien heimoon. Tonneissa mitattuna boniitti on maailman kolmanneksi pyydetyin kala: vuotuinen saalismäärä on noin 2,8 miljoonaa tonnia (vuonna 2012).
Merissä toki uiskentelee edelleen sekä aitoja tonnikaloja ja boniitteja, mutta kuinka kauan? Jos kalakantoja verotetaan jatkuvasti enemmän kuin kanta uusiutuu, tullaan lopulta tilanteeseen, jossa kannat tulevat liian pieniksi voidakseen uusiutua enää ollenkaan. Silloin on edessä vääjäämätön sukupuutto. Kalastuksessa on ongelmana myös sivusaalis: haluttaisiin tonnikalaa, mutta saadaan tonnikalojen ohessa kaikenlaista muuta merikilpikonnista lintuihin. Vaikka varsinainen saalistuksen kohde ei olisikaan varsinaisesti liikakalastettu, voi sivusaaliiksi tulla jotakin sellaista, mikä on äärimmäisen uhanalaista.
Miten sitten voi suojella kaikenlaisia kaloja ja muita mereneläviä? Kun kalanhimo iskee, kannattaa ostaa sellaista kalaa, joka on sertifioitu luotettavalla tavalla. Tällöin on tiedossa, mistä kala on peräisin ja että kalastajat ovat sitoutuneet kalastamaan kestävällä tavalla. Mikään sertifikaatti ei kuitenkaan ole sataprosenttinen tae siitä, että kaikki olisi hyvin, mutta tyhjää parempi se kuitenkin on. Epätietoisuuden iskiessä kalatiskillä voi toki kysyä myyjältä apua tai sitten valita lautaselleen suomalaista särkeä.
Minerva Schultz, puheenjohtaja
Kuva: Takashi Hososhima, CC BY-SA-2.0
Lähteitä:
- WWF:n kalanoppaan löydät tästä!