Luonto ja runous

Runon ja suven päivä — siis Eino Leinon päivä — koittaa 6.7. Päivä olisi siis oikein otollinen pieneen luontoaiheiseen runoretkeen. Sieppaa siis mukaasi runokirja ja suunnista lähimetsään tai lammenrantaan tai muuhun luontokohteeseen, joka sopii runojen lukemiseen!

Eikö hyllystäsi löydy runokirjaa? Voi runoja etsiä ja lukea netistäkin, mutta tietysti on sekin vaihtoehto, että lukemisen sijaan kirjoittaa runoja ihan itse. Kaikki osaavat kirjoittaa ainakin pienen riimittömän runon. Siis esimerkiksi näin:

Muurahainen katsoo metsätietä: / leveitä nuo ihmisten polut.

Jos malttaa hetken verran keskittyä, saattaa saada mukaan jo riimitkin:

Katsoo metsätietä muurahainen tuo: / leveitä on polut ihmisten nuo.

Runo voi toki olla ”ihan vain runo”, pieni kirjallinen teos ilman sen suurempaa tarkoitusta, mutta saa sillä olla enemmänkin sanomaa. Se voi olla kantaa ottava tai kuvailla jotakin tunnetilaa tai tietysti se voi olla myös opettava. Esimerkiksi runollistettu hyönteisten täydellinen muodonvaihdos:

Lyhyesti sanottuna / alussa on aina muna.

Sitten tulee toukka, / pullea taikka soukka.

Kotelo on kuin pukukoppi, / siellä piilossa vaihtuu toukan toppi.

Lopussa on taikatemppu melkoinen, / kun kotelosta kuoriutuukin aikuinen!

Inspiraation luontorunoon voi saada ihan mistä vain. Edessä ei tarvitse aueta jylhä korpimaisema tai loputon aapa. Runon voi kirjoittaa vaikka katukiveyksen raossa kasvavasta sievästä kukkasesta, joka saattaa olla monelle kaupunkilaiselle se ainoa kukkanen, mikä vastaan tulee, koska aika ei riitä edes lähimetsässä vierailuun, kun lähin metsä on jo aivan liian kaukana… Tai voisi luontoaiheisen runon aiheena olla vaikka roskista kaivava rotta, invasiivinen vieraslaji jättipalsami, cityhuuhkaja tai päätäi. Luontoahan ne kaikki ovat.

Jos runo saa lukijassa (tai sen kirjoittajassa!) aikaan mielenmuutoksen, se on erittäin onnistunut runo. Jos tuo mielenmuutos johtaa luonnon parempaan huomioimiseen ja luontokappaleiden ystävälliseen kohteluun, runo alkaa olla jo mestariteos. Sellaisia mestariteoksia soisi syntyvän enemmänkin.

Runoillaan luonnon puolesta!

Minerva Schultz, puheenjohtaja