Paikallisluonto

Vierailemisen arvoisia luontokohteita Vantaalla

Keimolan Isosuo

Keimolan Isosuo on keidassuo ja Vantaan suurin suoalue. Sen pinta-ala on 42 hehtaaria ja sieltä löytyy useita suotyyppejä, kuten uhanalaisia luhtia. Suolta voit löytää karpaloita, kihokkeja ja vaivaiskoivuja! Suolla on tehty myös ennallistamistoimia. Isosuolta löytyy esteetön pitkospuureitti ja suo on mainio retkikohde, jossa voi kuvitella olevansa erämaiden soilla. Tästä linkistä pääset Vantaan kaupungin sivulle, jolla Keimolan Isosuota esitellään lisää.

Kalkkikalliot

Kalkkikalliot sijaitsevat Kehä III:n eteläpuolella lähellä Heikinlaaksoa. Kallioalue on hyvä kohde vaikka eväsretkelle tai päivänpaisteessa lekotteluun. Kalkkiperäiset kalliot vaikuttavat alueen niittykasvillisuuteen ja sen vuoksi alueella kasvaa harvinaisiakin lajeja kuten ketokäenminttua. Itse kalliolla kasvaa vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä, joilla on ikää yli sata vuotta. Kallioiden välistä voit löytää myös luolia, joita alueella kerrotaan olevan neljä. Näistä kaksi on helposti löydettävissä. Kallioalueen ympäri kulkee kapea hiekkapäällysteinen retkeilyreitti. Kallioaluetta ympäröi lehtometsä, jossa on satumaisia piirteitä. Valitettavasti maastopohjan kulutus on siellä paikoin ollut suurta. Tästä linkistä pääset Vantaan kaupungin sivulle, josta näet kalkkikallioiden tarkemman sijainnin.

Högberget ja kalkinpolttajanpolku

Kalkinpolttajanpolku sijaitsee Sipoonkorven laidalla. Luontopolku lähtee Kalkkiuunintieltä, jolla on parkkipaikka ja opasteet. Polun varrella on jyhkeitä sammalpohjaisia kuusimetsiä, mutta myös sekametsää ja lehtoja. Reitin kohokohta on Högbergetin kallioalue. Isolta avonaiselta kallioalueelta avautuu näkymä kauas pitkin Itä-Vantaata ja Itä-Helsinkiä. Ota kiikarit mukaan! Luontopolun loppupuolella sijaitsee vanha vedellä täyttynyt kalkkilouhos, joka on myös näkemisen arvoinen. Kalkinpolttajanpolun kulkureitin löydät Luontoon.fi -sivuston reittikuvauksesta.

Kuvissa kihokki ja vaivaiskoivu Keimolan Isosuolla.

Halavasepikkä – uhanalainen vantaalainen

Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) on erittäin uhanalainen, kotoperäinen kovakuoriaislaji, joka kuuluu sepiköiden heimoon. Halavasepikkä kuvattiin tieteelle uutena lajina vuonna 2009 ja sen kaikki tunnetut elinpaikat ovat Vantaalla. Halavasepikkä on noin 5–10 mm pitkä kovakuoriainen, jonka peitinsiivet ovat mustat, mutta peitinsiipien ja etuselän reunat, tuntosarvet ja raajat ovat punaruskeat.

Halavasepikkä elää tulvivien pienvesien rannoilla kasvavissa puumaisissa pajuissa. Se munii arinakäävän lahottamiin tulva-alueiden vanhoihin halaviin ja mustuvapajuihin, joiden puuaineksessa toukat elävät. Toukat käyttävät ravintonaan puuhun pesiytynyttä kääpäsientä. Aikuiset yksilöt kuoriutuvat alkukesällä.

Halavasepiköitä elää Mätäojanlaaksossa, Pitkäjärven pohjukan ja Pikkujärven pajuluhdissa sekä Rekolanojan varrella Hiekkaharjussa. Halavasepikän säilyminen on riippuvainen luonnon monimuotoisuuden suojelusta. Mätäojalta on halavasepikkää varten rauhoitettu 23,2 hehtaarin suuruinen suojelualue.